neljältä on aika sen sakemannin kanssa lääkäriin.. kävin varaamassa hautapaikan.kauheeta.ihan kauheeta varata toiselle hauta ...en selvii täst taas ihan äkkiä. kaiken huipuks pyysin mun miestä avuks et veis munkaa sen ni "onko ihan pakko??olis nyt muutaki hommaa!!!" eli siis auttaa kaverii remontissa. olen niin hermona ja järkyttyny ja pettyny ton ukon käytökseen etten osaa sanoa. oon kasi kuulla raskaana,ja mun pitäs kantaa koira yksin hautaan ja haudata se ja viel kestää tää kaikki mikä sen mukana tulee. vaan apua ei saa .täähän alkaa olemaan ihan sairasta jo.itken niin etten ees nää näyttöä.
tänään sitten
koirien taivaaseen ;"(
331955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 45 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
sulle. Nuo reissut ovat raskaita. Voimia sulle.
on varmaan jääny lukematta jotain, mut miksi koira piikille. ja idiootti mies. koita jaksella. tollanen kamalan raskasta. halaus.
tunteet pelissä,teen mitä vaan. toiset käyttää järkeä.koirakaupoissa,ja rakkaudessa..hain itelleni alunperin näyttely,ja harrastus koiraa..laitoin ilm.nettiin,ja pian vastattiinkin. hain pennun seuravana päivänä.se oli jo 5kk..sillon jo olis pitäny kellot soida,koska koira pelkäsi jo katseluhetkellä kaikkea.nainen otti sen tilanteen haltuun esittelemällä enempi pokaalejaan ja jauhamalla paskaa. tän mun koiran kans oli otettu vanha saku siihen,ettei olis niin peloissaan. siel jo peruutti perse kattoa kohti kun lähestyin sitä. kuitenkin minä tietenkin,otin ja maksoin pennun ja kasvattaja kantoi?sen autooni. autossa se peruutti kontista(koiraverkko jäi siltä retkeltä huomaamatta pois) etujalkatilaan..ja huusi.silmät pyöri päässä..
menin kotiin.sama jatkui.meiän vanha saku oli sen ainoa turvaverkko.sen vierel uskals hengittää,mut ei liikkua mihinkään.askeltakaan ei ottanut koko puolen v aikana mitä asuin kerrostalossa. jouduin aina viemään hihnassa vaikka matka olis ollu 3 metriä..vaikka eteisetsä keittiöön.
kerran olin töissä,ja isäntä oli koton koirienkans,vesimittarilukija tuli.. se pyysi et koirat pantas kii. no vanha saku tietty meni het makkariin,uus koira taas pasko pasko pasko kurapaskaa ja kusi pitkin kämppää.kaikki roisku pitkin seinii kirjahyllyi,peilejä..siis ette usko kun ette nähny.itkin kun pesin seinii vaik ukko jo suurimmat putsas. sellanen oli kerroastaloelämä. nyt muutettii maalle,ja auvo vapaus koitti,luulin ma.. mut paskat. nyt kun ei tartte olla ihan saman kahen neliön sisäl ihmistenkans ,kun saa juosta pihalla,ni myös tekee sitä.ei anna kellekään kii.paitsi mulle.sillonkin ryömien. syö kun mielenvikanen,kyyryssä,syö omat sekä muiden ulosteet jos en ehi vahtimaan,juoksee tarhassa pelkkää kolmion mallista kuviota. ei näe ei kuule muuta kun juoksee.siis eestaas.sellasta niikun tarhaketut tekee. jos jätät pihalle vapaaks,repii kaiken mitä saa irti.hevosen varusteet.sähköjohot ym yjm. sellasta paniikki toimintaa.ikin en ole hänelle huutanu,ja alussa luulin et ukko olis komentanu,mut sekään ei enää uppoo,koska mun poika 17v.tykkää täst koirasta ihan simona,ja tää pelkää sitäkin.näykkii takaapäin kun saa tilaisuuen.eli..kaikki on koitettu.enää ei jaksa.koira nyt 1v 6kk. ei tippaakaan paranemisen merkkei.vaihtaa aina vaan pakkomielteen toiseen.
mitä taas ukkoon tulee,niin aion kyllä tehdä selväksi tän illan aikana rettä jos noin vaikeeta mun tunteita ajatella,ni menkööt muualle . mulla on aina ollu koirat lähellä sydäntä,ja tää olo on niin kamala,että maksasin vaikka et toi dalidomi ottas minut kainaloon ja silittäs päätä.mut ei puhettakaan. tunteet on kattokaas perseestä tälläsis asiois.
olipas kamalaa luettavaa. huhhuh.on varmasti koiralle parempi kun nukutetaan pois.koita ajatella että sitten ei enään kärsi ja kun vauvakin tulossa niin ei oikein voi alkaa hakemaan apua. toivottavadti miehesi tajuaatyhmyytensä ja tukee sinua. tai pojasta ees vähän tukea. on kuitenkin 17v niin pystyy kyllä tukemaan.
kirjoitukset koirasta ja teet ihan oikein. 100% varmasti. älä syytä itseäsi vaan olethan yrittänyt antaa koiralle kodin. jotkut koirat syntyvät sellaisina (voin siitä joskus toiste vielä kertoa).
mutta älä mieti niitä nytten. ota koira kainaloosi ja vietä ne viimeiset hyvät hetket kaksistaan koiran kanssa. sinulle tulee itsellesi siitä parempi olo jälkeenpäin.
Päiväsi on raskas ja surullinen.Voimia sinulle, että selviydyt tehtävästä.
Toivottavasti se mies vielä muuttaa mielensä ja lähtee kanssasi ja on tukenasi. Toivon sitä.
Koeta jaksaa ja iloitse kaikesta huolimatta uudesta elämästä, jota kannat mukanasi. Koirasi pääsee sateenkaarisillalle, siellä sen on hyvä olla, siellä on kavereita ja sinulla säilyvät muistot yhteisestä ajastanne aina.
eihän täst itkusta tule enää loppuakaan. nyt koira tosiaan saa sen rauhan jota tarvitsee.. kumpa tän sais itselleen jotenkin helpommaks.mutta sitten olisin tunnevammanen..ikinä ei ole hyvä..
kuuluukin tuo surutyö tehdä, itke vaan, se on toki sallittua ja kuuluu asiaan tuossa vaiheessa.
Se myös helpottaa oloasi ajanoloon.
Ajattele nyt niitä asioita, jotka parhaimpina ovat mielessäsi yhteisistä vuosistanne, ne vievät sinua eteenpäin ja antavat sinulle voimaa.
Ajatuksissani olen mukanasi tuolla raskaalla matkallasi, sinä selviät, sinä olet vahva, usko pois.
Mulla on käynyt sama juttu sikäli,että olin raskaana kun koira sairastui ja jouduin viemään sen viimeiselle matkalle.Munkin mies vetosi töihin se luuseri paska kun oli niin pupujussi ettei uskaltanut tulla mukaan!
Onneksi siskon mies tuli kuskiksi ja haudankaivajaksi,en ois yksin selvinnyt.
Onko sulla mahista saada ketään kaveria mukaan?ei oo hyvä ajella itse tuossa mielentilassa ja vielä ison vatsan kanssa.Ratkasusi on ihan oikea ja parempi koirankin kannalta,suru helpottaa sitten myöhemmin.
Ja noista äijistä vielä sen verran et nää stadilaiset tutut koiranomistajat joilta elukka on lähteny viimesten vuosien aikana sateenkaarisillalle,on jokaikinen ITSE luistanu siitä viimesetä palveluksesta,on ne niin hiiriä et oikein vihaks laittaa,viimeks kesällä olin yhen kaverin mukana kun sen omasta äijästä ei ollu siihen.Oikeen vihaks laittaa tollaset luuserit!
minuakin kun kerron että muutamia viikkoja sitten kissani äkillisesti sairastui ja samalla laitettiin pilvien päälle toinenkin kissani josta oli päätös tehty jo kauan aikaa sitten että menee sinne sillalle. sitä en vaan saanut tehtyä. (kissa ei kärsinyt).
mutta kun olin tilannut sen ajan ja sain sen samaksi illaksi niin sain paniikin.
siis en halunnut viedä kissoja vaikka toisaalta oli pakko.
en vaan kertakaikkiaan voinut. ja kissat olisi tullut takaisin kotiin jos olisin mennyt mukaan.
siis minun pojat menivät viemään. kyllä kadun sitä kuitenkin. kissat oli 9 ja 11 vuotta.
koirieni kuolemisesta on minulla niin järkyttäviä muistoja että menen ihan lukkoon tuon asian kanssa.
toisaalta tein kuitenkin sen mitä pitikin. en vaan saattanut mennä mukaan. raukkamaista kylläkin :-((((((
tunteiden takia..?? on mullakin ollut vaikeeta viedä eläin..en aina ole pystynyt.mutta nyt aaattelen tän shepherdin kanssa asian niin,et haluan olla se viimeinen joka hänt silittää,eikä tartte pelätä sitä enää ikinä..kun simmut ummistuu,niin minä yhä silitän..kauheeta.itken vaan.kello käy.aika lähestyy.
voisi vihata sen takia. eläimen omistajan pitäisi pystyä viemään eläin turvallisesti viimeiselle matkalle.
mutta kun en vaan pystynyt. itkin hysteerisesti koko illan. se tuli liian äkkiä ja herätti myös muistot Tysonin (pikkukoiran) äkillisestä kuolemasta.
tuli paniikki. en vaan kestänyt sitä menettämistä taas.
voimia sinulle kamalasti. lupaan olla mukana ja ajatuksissa koko ajan.
mutta eii..istuin lattialla ja pyysin luokse..ei tullut kun tohon metrin päähän,no varoen vedin etujaloista lähemmäs ja otin sylkkyyn..kun ei niin ei..pakosta kun joutui olemaan sylissä,niin oli,mut heti pinkasee pakoon kun irrotan. minä vollotan,ja koira ressu vaan pelkää ja karttelee. kaksi tuntia,ja kärsimys muuttaa muotoaan.
mun kaverit ei niikun oikein ymmärrä..minä taian olla liian koiramainen tapaus. tavallaan haluan olla ihan yksin tän suruajan,sit taas toisaalta haluasin et joku sanoo jotain viisasta ,mutta lyhyttä. en osaa selittää. sellanen ylidramatisointi pahentaaa mun oloa. ja sitten on viel ne "miten siä raaskit??kauheeta!!" -tyypit.
mutta eihän koiranomistajan ole tarkoitus joka ainoa päivä miettiä et "joku päivä se viel on normaalikoira,ehkä.. hhhmm,mitähän teen väärin kokoajan kun toimii noin..?? ei.. kyllä se pitäs olla suht hyvässä hapessa se suhde ihan ittekseenkin,ilman jatkuvaa yritystä yrittää muuttaa jotain ittessään.ja tuntea syyllisyyttä????se on pahinta.
Tässä vähän lohtua sulle...jaksamista..
http://rainbowsbridge.com/RB_Poems/rb_finnish.htm
lukemaankaan kunnolla.....
ota jemmaan, ja luet sitte kun suru vähän helpottaa..
suruun ja onnea tulevalle alkavalle, elämälle, noh en tiedä missä liet asut mutta minä olen valmis koska tahansa auttamaan lähinmäisiä jos on tarve, toisten ihmisten hädän hetkellä on osattava lähinmäisiä auttaa ihan tuntemattomiakin. Mutta sure rauhassa ja ajattele tulevaa joka on tulossa maailmaan, olkoon se ilon ja onnen päivä, kun uusi syntyy maailmaan.
oli mun ja mikä jonkun muun kirjottamaa...sen tiedän,et koira on poissa,ja mulla sanaton ikävä. onneks tääl on muutama joka ainakin tajuaa ettei täl aiheella vitsailla.minä ainakaan. nimim.aloittaja. ja koira oli SIIRI.
se on kauhean rankkaa, toivottavasti sait joltakin apua. ja koita ajatella teiän ilosia hetkiä, jotain hyvää. hiljalleen helpottaa. vaik aikaa meneekin. eilen kirjotin hieman kritiikkiä majoricalle, mut se viesti poistettiin. taisin osua oikeaan. sulle voimia. ja vauvalle myös.
mutta ei auta enää. olen koko päivän ollu ihan raivon partaalla,kun tänne kirjottaminen oli mun ainoa sellanen lohtu.siis kun ei vaan ukosta tietekä ole tukemaan,ja kavereilla ihan muut kuviot.tääl jotenkin tuntui siltä että joku ymmärti..mutta se yksi vastaus sai mun ajatukset aivan sekasin. minusta siis alussa tuntui,että tein oikean teon koiran suhteen,mutta illalla tuli sellanen olo et ei hemmetti..nyt jo joku niiku heittää potaskaa niskaan.koiran sain just haudan lepoon. mutta oli ilo avata kone nyt ja huomata että sinä olit kirjottanut positiivisetsti =).. minä koitan toipua ja keskittyä nyt vauveliin..kauheeta sähläystä tää on ollutkin..
hyviä joulun odotuksia sulle sinne :D
eilen kirjoittelinkin sinulle. poistin kaikki viestini syystä että luulin jonkun "häiriköivän" siinä sivussa. joillakin on tapana täällä kirjoitella ilkeyksiä ihan vakavistakin asioista.
minulla on silli jonka nimi on Siiri ja olen Siiristäni kirjoitellutkin tällä palstalla. siksi uskoin että joku siinä sivussa keksi jotain mielstään huvittavaa.
edelleenkin voimia sinulle ja ihan oikein teit.
se oli koiran parhaaksi.
vuorokausi kulunut, eilen klo 16 oli aika lääkäriin, rakas koirani nukutettiin ikiuneen, kannoin rakkaan kaverini hautaan, yksin, hautasin ja laitoin kynttilän, itkin ja muistelin yhteistä aikaamme, sitten ajoin yksin kotiin vaikka en kyyneliltäni nähnyt mitään ja kaikki tämä vain TUNNISSA, olenpahan ainakin nopea vaikka mitään hyviä puolia ei ukkoni minussa näe.
Jo klo 17 olin pulisemassa palstalla.
mulla meni eilen lopetuksessa n,max 15 min.hauta oli valmiina,kuneläintenhautausmaalla ei tapana ole itse kaivaa sitä.kynttilöitä en vienyt enkä myöskään siivonnut hautaa,koska vettä tuli taivaan täydeltä.ajomatka kotiin hautausmaalta kesti n. 8 minuuttia. kerkesin tekemään kotonakin vaikka mitä,ennenkuin istuin aukiolevalle koneelle.mutta saahan sen päivän väritettyä oikein kun yrittää. minä olen viel kato nuori ihminen..jospa se meillä onkin erona..? se että suru on sanaton,ei hidasta mun toimintaa.ja lisäsin et ukko ei aatellut kuin itteesä,kauhea kiire oli sillä pois sieltä. en oikein viittiny kaatosateeseen yksin jäädä.olisinko sitte surru paremmin??olisin kymmenee istunu siel ja sit tullu tänne ..??mielestäni en kummempia pulissu?!totesin tosiasiat niinkuin ovat.sulla tuskin on ikinä mitään todellista sattunut kun noin hyvin aiheesta tarina sinkoilee.toivotan sulle oikein helvetillistä loppueloa.toivottavasti kidut kauan kuollessas...
muita. mun koirat on (oli siiri ja) saara.ymmärrän että käsitit väärin.minä en alistu moiseen.en edes tiennyt mitään kenenkään lemmikeistä. vaikka kuinka paha on olo niin kyllä joku jaksaa vaan jatkaa..kun nyt luin tuon ihan vimponkin värityksen..huhhuhh..mutta näkeepähän täällä ainakin värikkäitä ihmisiä..
vaihdetaan aihetta,ei täällä auta valittaa.. hyvää ja rauhallista joulua sulle..
sinäkin, 15 minuuttia lopetus, ajo hautausmaalle, koiran kanto hautaan, ja et kai sinä hautaa sentään auki jättänyt, uskoisin ettet ihan viidessä minuutissa kuitenkaan hautaa peittänyt vai, sitten ajo kotiin ja vielä siinä askareita ennen koneelle menoa, ja klo 17 jo pulisit palstalla, täytyy sanoa että nopea olit.
pidä huolta itsestäsi ja vauvasta.
itku ja kotia ajaminen vaativat eri ajan kellosta..eli itket ensin,sitten ajat..huh..ei mikään ihme ettet oikein tajua. mies sen haudan peitti..ja kuten sanoin,olin lekurissa jo 15 vaille neljä.. laske laske..ota matka ja laske nuija. ja pulise ihan niin paljo ku ehit.nuija.
aika monta kertaa paperiin,unohdit sen.. eli 5 min lisää aikaa..
kovin surevalta vaikuta, pikemminkin kovin vihaiselta ja vittuuntuneelta, sellaistahan se on, kukin tavallaan, jos sinua helpottaa se että pulinapalstalla yrität haukkua muita kirjoittajia, sitten sinun täytyy vain yrittää.
Koita kuitenkin hieman siivota suutasi ennenkuin lapsesi syntyy, tuollainen teksti ei oikein pienen lapsen äidille sovi.
ole ystäviä tai sukulaisia joiden kanssa voisit keskustella koirasi menetyksestä, täällä nyt kuitenkin on vain "virtuaaliystäviä", ei todellisia?
antakaa ihmiset toisen surra ja tukekaa. ei haukkumisia. vai oletteko jotain pikku kersoja.
ihan rauhassa ja hänhän jo tunnin päästä koiran ikiuneen nukuttamisen jälkeen tuli palstalle suremaan, olen sitä mieltä että se on juuri sitä oikeaa suremista, kun hetimiten tulee palstalle pulisemaan ja saa virtuaalista lohdutusta virtuaaliystäviltä silloin kaikki on helpompaa.
onko se sinulta pois kun joku suree palstalla. joko et ole itse saanut netistä tukea tai olet joku lapsi joka tekee vain kiusaa.