mie en osaa itse kyl vastata. Mut miten siulla?
Oletko mielestäsi onnellinen?
hanne,.
391363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mitä vaaditaan, että on onnellinen. Minusta niin suurta onnea ei ole, etteikö toivo suurempaa. Ainakaan naiset eivät voi olla niin onnellisia.
Omalta kohdaltani, no jaa, kyllä minä olen onnellinen, ainakin tyytyväinen.
Ehdottomasti. Elämä on kasvattanut niin kovalla kädellä, että osaan arvostaa sitä mitä minulla on.
Tuon allekirjoitan. Olen myös kokenut sen verran kovia, että nykyinen elämäni on todella tyydyttävää kaiken sen jälkeen. Kokenut sen tietää.
olevani onnellinen. Kovia olen minäkin kokenut ja kovia koen edelleen. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta kun ei ole. Olen oppinut, ettei elämältä pidä toivoa liikaa, mutta kun ei edes pienimmät toiveet toteudu. Väärään junaan nousin kun nykyisen mieheni matkaan lähdin. Kotityranni parhaasta päästä. Pian olen hänen kanssaan samaa mieltä, olen täysin hyödytön. Ole siinä sitten onnellinen.
Liisa hyvä hyppää tosiaan pois tuon kotityraani kyydistä. Ovela manipuloija saa tosiaan toisen aika nopeasti uskomaan että toinen on aina syypää ja hyödytön yksilö.
Taitaa olla narsissti tuo miehesi. Heidän kaltaiset ihmiset ovat tosi vaarallisia lähimmäisilleen. Kaiken pitää pyöriä vain heidän ehdoillaan. Ovat usein jopa älykkäitä. Käyttävät vaan älyään perheensä ja lähimmäistensä tuhoamiseen. Usein heillä on useita epäonnistuneita parisuhteita ja menetettyjä työpaikkoja takanaan.
Googlesta voi lukea kattavia kuvauksia asiasta. Minä jouduin tälläisen ihmisen uhriksi. Kahdessa vuodessa selvisi minulle minkälaiseen tyyppiin olin rakastunut. Otin jalat alleni ja juoksin kovaa poispäin!!! Koville otti huomata jotta tuo mies joka sanoi minulle suhteemme alussa " Nyt voit näyttää suvullesi että olet löytänyt erinomaisen hyvän miehen".
Olet erinomaisen upea mielenkiintoinen NAINEN! MUISTA SE LIISA.
Iso kiitos kera ison halin! Sanasi lämmittivät ja lohduttivat. Kyllä olen harkinnut kyydistä hyppäämistä, mutta on paha hypätä kun ei tiedä minne. Maallista mammonaa ei ole kertynyt sellaista määrää, että voisin noin vain lähteä. Mutta sen tiedän, että heti kun tilaisuus tulee, lähden ja lujaa enkä taakseni katso! Vielä kerran on annettava onnelle mahdollisuus, vielä kerran aloitettava elämä nollapisteestä. Mutta kyllä minä sen teen.
Aika räväkät neuvot annat, sivullisena?
Kyllä netistä helposti löytää kattavia kuvauksia erilaisista persoonallisuushäiriöistä, mutta enpä menisi suosittelemaan kenellekään, että luepa sitä ja tätä ja sitten vain diagnoosia pykäämään tutuille ja vieraille.
Netistä löytyy myös paljon muuta, tarjonta on valtava.
Elämääsi ei kannata heittää hukkaan kärsimällä loputtomiin miestä, jos tämä ei arvoasi ymmärrä ja kohtelee sinua huonosti. Sitä ei ole lupa kenenkään toiselle tehdä. Mieti vielä keinoja, millä pelastautua huonosta avioliitosta, jos koet tilanteen todella niin huonoksi kuin kuvailit.
Elämässäni on ollut viime aikoina sellainen myllerrys, että olen ihan pallo hukassa.
Tänään kaikki näyttää hyvin toivottomalta ja asiani on senlaatunen, että minkäänlaista muutosta parempaan suuntaan ei ole odotettavissa.
Minua on viety kuin pässiä narussa ja olen antanut viedä. Nyt en enää suostu siihen.
Niinkuin on harmaa tämä päivä, niin on mielenikin.
Olisi mielenkiintoista keskustella asiasta.
kaun kauan, siitä tietää vain kaksi ihmistä maailmassa lisäkseni. Tätä on kestänyt n. 2 vuotta ja on vain pitänyt elää kaikki normaalikuviot koko ajan ja piilottaa murheensa ja koittaa kestää.
Luojan kiitos nyt on hiukkasen valoo tunnelin päässä, siis hiukkasen. Sekin auttaa jo tosi paljon.
Enpä olisi nuorena ikimaailmassa voinut kuvitella elämän voivan olla näin kovaa kohdallani. Silloin kun kaikki oli pelkkää sunnuntaita, silloin lapsena ainakin.
Mutta jos se tästä.
pahanolon tunteestasi?
sähköpostiosoitteesi, olisi helpompi keskustella.
mutta uskallatko sinä laittaa? Kirjoitan kyllä, jos laitat.
että perusvireeni on onnellinen. Elämä ei ole yhtä onnea, on vain onnellisia hetkiä.
ei kai kukaan ole onnellinen kaiken aikaa. Jokaisella varmaan on jonkinmoisia huolia ja murheita, vaikka asiat olis kuinka hyvin. Itse en koe olevani onnellinen nykyiseen elämän tilanteeseeni, mutta ne pienet onnen hetket tuovat iloa. Suurin iloa ja onnellisuutta antava juttu on pieni lapsenlapseni.Hän saa aurinkoisella olemuksellaan isoäidin sydämeen huikean onnellisuuden tunteen.
kun olin nuori, sanoisin, että en ole onnellinen. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen elämääni. Muistan kun nuorena aviovaimona kotihommia tehdessäni lauleskelin, olin niin onnellinen. Johonkin se häipyi, en enää vuosikymmeniin ole lauleskellut. Voi olla, että se kuuluu vanhemiseenkin, ettei oikein laulata!
Joskus takavuosina ruikuttelin huoliani sukulaiselleni. Hän totesi: Sulla taitaa mennä huonosti.
Minä, ällistyneenä: Ai, miten niin. Enpä tullut ajatelleeksi.
En tiedä olenko hölmö vai huoleton, mutta onnistun riipomaan pieniä iloja ja onnen palasia, vaikka istuisin paskakasassa.
Jos sairastuisin vakavasti, voisi hymy hyytyä. Olen aina ollut terve kuin pikku porkkana, salaa ylpeä notkeista jäsenistäni.
Vaikeista asioista ajattelen: mille ei mitään mahda, se Herran haltuun.
Ei kai tämän ikäisenä osaa niin kovasti riemuita mistään kuin nuorempana.
Aika tyytyväinen olen suurimman osan ajasta, eikö se ole onnea!
Muruja on elon onni, suurin osa suruja!
lakata olemasta paskakasassakin hymyilevä optimisti.
On aika lakata olemasta ajopuu.
Tarttua vihdoinkin elämäänsä omin käsin, eikä ajautua huonoihin ratkaisuihin tarmon tai uskalluksen puutteen takia.
Lakata olemasta hiiri, joka ei uskalla syödä juustoa.
niinku hiirelle, joka joutui toteamaan: "ei oo juustoo!
Juu-juu - juustoissa löytyy!
pitää olla, jos niskan katkeamisen uhallakin hiiri uskaltaa...
Tai melkoinen nälkä hiirellä.
Tai melkoinen hiiri.
hiirelle?
syömisen jo kauan sitten.
sellainen juuston pala, joka ei ole syötti loukussa. Vaikka se ei olisi alimmalla hyllyllä!
tarvita sitä aiheen aloittajan mainitsemaa uskaltamista, ellei nyt sitten vähän kiipeilyyn. Kiehtova vaaramomentti kuitenkin puuttuu ja aikaahan etsiskelyyn hassaantuu!
Kun etsiskelet vanhoista paikoista ja toteat jossakin juustopaikassa, että: "ei oo juustoo" päätäsi heilutellen, voikin käydä hupsusti!
on käsite,johon kuuluu monenmoista.Kuka on mistäkin asiasta onnellinen.Toinen taas pyörtyy säikähdyksestä,kun kerrot olevasi onnellinen jostakin sellaisesta asiasta,mikä toisesta tuntuu kauhistuttavalta(kaukana onnellisuudesta).Olenko mielestäni onnellinen.Tällä hetkellä kyllä.
- Tulevasta ei voi olla varma.
- Menneelle emme mitään voi.
- Ollaan onnellisia tässä hetkessä...
jokainen on onnellinen omalla tavallaan, ei kai sitä tarvii naapureilta kysellä.
näitäkin asioita, kuten muitakin asioita.
Olen onnellisimmillani silloin, kun lapsenlapsi on yökylässä ja pyytää illalla kun painutaan pehkuihin, että kerro mummi, millaista oli silloin, kun sinä olit pieni !
...kun sain nähdä ystäviä ja tuttuja pitkästä aikaa.
Kotia tullessani kirjotin päivyriinkin,et kiva aamupäivä.Mut sit tuli mieleen ,ettei vaan joku jollain tavalla pilaa tätä nyt sitten.
Niinhä siin kävi,sain puhelun ystävältäni.Hänen miehensä kuoli tänäaamuna;( Se siitä ilosta.
kaikkeen. Mitä mikään hyödyttää, lopputulos on täysin selvä.
Olen onnellinen ja elän täyttä elämää joka ainut päivä, ilman huolia ja murheita. Mahtavaa nytkin on tupa tulvillaan tuoreen pullan ja kahvin tuoksua. Ei kun pöytään nauttimaan.
joka päivä ja jatkuvasti, joka asiasta!
Olen keväällä 60v täyttänyt, ja nyt työnantja sulkemassa työpaikkamme, jossa olen ollut n. 22v ja se siis lopetetaan. Työt eivät lopu, mutta pitäisi siirtyä 100 km:n päähän töihin, eli eroon perheestä viikoksi!
Perheestä, jossa on mielenterveyslapsi, kaksi koiraa ja mieskin kulkee 2 pv viikossa muualla!
Vuosi sitten vanhin poikani delattiin ja katosi, syyllistä ei poliisit "löytäneet", hänen silloinen avo ja sen uus mies, ei niitä syyllistetty, yritin kysellä mitä tapahtui ja miksi ja milloin, alkoi hirvee haukkuminen koska kyselen heiltä, viestiä tuli öisin kännyyn siltä naiselta! asuivat taas toisella suunnalla poikani ex-avonsa kaa, ja yli 100 km matkaa.
Pojanpoika kysyi heti mitä se uus akka teki isille ja miksi, eli ei rehellistä toimintaa ollut.
Poliisi ei ottanut meihin vanhempiin yhteyttä, vain toiseks vanhimman poikani kautta ilmoitti katoamisen ja löytymisen!
Ja kun jatkoin kyselyjäni eli vastasin öisin tulleisiin viesteihin seur. pvnä, niin mulle tulikin lähestymiskielto, kun olen heitä uhkaillut!
Siis, että mitä?
Ja aikonut tappaa heidät? Siis häh?
EN edes tuntenut poikani uutta avoa, en tiennyt nimeä, niin oli sellainenkin asia, että olen yrittänyt ottaa selville hänen salaista nroa? Siis mistä sellaisen saa?
Ja olen kerännyt jengiä kokoon pistääkseni hänet?
Voi elämän kevät!
Mitä minä teen, kun en osaa edes ajatuksissanikaan
kuvitella tappavani ketään, hyvä että kärpäsen tapan!?
ELi olen joutumassa linnaan, kuulemma nyt, noiden "tekojeni ja syytteiteni" takia!
Ovat tehneet kaikesta rikos- ym. kunnianloukkausilmoitukset muiden syytteiden lisäksi!
Kai mun mummon pitää lisätä unilääkkeiden ottoa, että pääsen täältä poi
En tiedä ymmärsitkö kirjoitukseni, mutta kun niin pelkään heitä....
Kiitos kun luit tämän!
Kyllä minä olen jokseenkin tyytyväinen elämääni, en hyppele riemusta joka hetki, mutta aika pienistä asioista osaan iloita. Suuria onnentunteita en edes enää havittele. Nälkää en joudu näkemään, koti on lämpöinen, ei ole enää työstressiä, lapset ja lapsenlapset voivat hyvin ja heidän vointinsa on minulle jopa tärkeämpää kuin omani. Terveyteni voisi olla vieläkin parempi, mutta kyllä näinkin mennään. Olisin aivan tyhmä, ellei tämä kaikki riittäisi. Ja tämä päivähän meillä on vain kerrallaan. Liikaa huomisen huolta en halua kantaa.