Olen kertaalleen eronnut mies. Minulla on kolme tenavaa (4,6,9 -vuotiaat). Lapset ovat sovitusti minun hoteissani joka toinen viikonloppu.
Tapasin pari vuotta eromme jälkeen ihanan (lapsettoman) naisen, josta tuli sittemmin vaimoni.
Alussa kaikki meni mukavasti. Nyt hiljattain olen alkanut huomaamaan, että vaimoni ei hyväksy lapsiani. Hän lähtee usein pois kotoa, kun lapset tulevat ja muutenkin käyttäytyy kylmästi sekä minua että lapsiani kohtaan. Hän ei suoranaisesti sano/tee mitään ilkeää, mutta ei myöskään mitään kivaa.
Olen yrittänyt komentaa lapsiani, että osaisivat käyttäytyä (tiedän, että huonosti käyttäytyvät lapset käyvät kenen tahansa hermoille), mutta mikään ei tunnu auttavan.
Muun ajan (silloin kun tenavat ovat äidillään), meillä menee loistavasti vaimoni kanssa. Seksielämä pelaa jne.
Onko samanlaista muilla? Vai kirjoittaako miehet tänne edes?
Tapasin pari vuotta eromme jälkeen ihanan (lapsettoman) naisen, josta tuli sittemmin vaimoni.
Alussa kaikki meni mukavasti. Nyt hiljattain olen alkanut huomaamaan, että vaimoni ei hyväksy lapsiani. Hän lähtee usein pois kotoa, kun lapset tulevat ja muutenkin käyttäytyy kylmästi sekä minua että lapsiani kohtaan. Hän ei suoranaisesti sano/tee mitään ilkeää, mutta ei myöskään mitään kivaa.
Olen yrittänyt komentaa lapsiani, että osaisivat käyttäytyä (tiedän, että huonosti käyttäytyvät lapset käyvät kenen tahansa hermoille), mutta mikään ei tunnu auttavan.
Muun ajan (silloin kun tenavat ovat äidillään), meillä menee loistavasti vaimoni kanssa. Seksielämä pelaa jne.
Onko samanlaista muilla? Vai kirjoittaako miehet tänne edes?
Vastaukset 26
Vanhimmat
se tosiasia että lapseton vaimo ei näytä tämän palstan mukaan muuta tekevän kuin haukkuvan miehen lapsia ja ex-vaimoa, sekä ymmärtämään uusikko vaimon elämää ei anna sinulle täällä minkäänlaisia muita neuvoja tilanteeseesi. Luultavasti itse antaisin heittäisin sinulle kysymyksen: jos vaakakupissa on upea seksi vai omat lapset, kumman valitset?
Tuollaiseen valintatilanteeseen en sentään ole joutunut. Kyllä lapset ovat minulle tärkeitä, niin on vaimonikin. Eikä minun tarvitse valita heidän väliltään.
Ajattelin vaan kysyä, josko joku hormoonitoiminnan juttu saa vaimoni kireäksi lasten ollessa meillä? Vai rasittaako häntä tenavien tuoma mekkala? Kun kysyin asiaa vaimoltani, hän toki ymmärtää, että lapset ovat minulle tärkeitä, mutta väsyy heihin. Lapseni ovat vilkkaita, mutta hyväksyvät täysin vaimoni. Vaimoni ei halua omia lapsia, ainakaan vielä. Hän onkin minua nuorempi, lähes kymmenen vuotta.
Miten saisin pidettyä perheeni tyytyväisenä?
Olen itse viimein huomannut miksen halua lapsia. Ennen perustelin asian etten ole "lapsi-ihmisiä".
Mieheni lapset turruttaneet minut ja olen päätynyt siihen etten vain halua lapsia mihen kanssa jolla niitä ennestään on, ja joka ei niistäkään "välitä"..
ajoittain pinna kireällä, voi hyvä ihme sentään jos on kolme, pienin nelivuotias. Lapseton nainen ei osaa ottaa "rennosti" kun rasavillit huutavat, telmivät, kiukuttelevat, tappelevat ja riehuvat. Väkisinkin siinä pinna kiristyy.
Voi myös olla, että hän kokee itsensä eristetyksi – olisiko mahdollista järkätä jotakin yhteistä tekemistä, pelailua tai ulkoilua, jossa lapset sopivasti väsyisivät ja olisivat sitten rauhallisempia? Sen jälkeen yhteistä kokkailua ja seurustelua ja tiukasti nukkumaan.
Anna vaimollesi tilaa perheen naisena. Ja tietenkin juttele hänen kanssaan asiasta, nämä ovat vain aprikointeja.
...vaimoasi myös silloin kun lapsesi ovat luonasi?
Meillä oli aiemmin sama ongelma mieheni kanssa, jouduin heti syrjään kun poika tuli luoksemme ja tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi. En tuntenut kuuluvani joukkoon mukaan, etenkin kun lapsi oli hyvin mustasukkainen isästään - jos isänsä erehtyi vaikka jalkojani hieromaan, samantien lapsi tuli väliin kiskomaan kädet pois. Nyt tilanne on ajan myötä helpottanut.
Muista siis antaa välillä huomiota myös vaimollesi, halaa ohimennen ja anna hänen tuntea olevansa vaimosi eikä vain huushollin ylläpitäjä myös silloin kun poikasi ovat luonasi.
Sama ongelma on setvitty meidän uusioperheessä. Aina kun lapset tulivat vierailulle, minut syrjäytettiin täysin. Normaalisti halailimme paljon ja osoitimme rakkauttamme esim. tukanpörrötyksellä ohikävellessä, mutta kun lapset olivat luonamme, saatoimme jopa nukkua eri sängyissä. Tottahan tilanne alkoi nyppiä mua ja aluksi ajatteli et mies pitää turvaväliä minuun, etteivät lapset tulisi mustasukkaisiksi. Tein kuitenkin havainnon, et isä ei koskaan halaillut tai suukotellut lapsiaan. Kun sit otin asian puheeksi, selvisi myös ettei puolisoni ollut koskaan sanonut ääneen lapsillensa rakastavansa heitä. Minusta se oli outoa, vaikkei mulla omia lapsia ollutkaan. Sanoinkin sit miehelleni, et kokeileppa joskus halata lapsia, ei sun miehisyys sillä katoa. :) Nykyään meillä halailee kaikki ja musta on ihana kun koko jengi kasaantuu yhdessä soffalle röhnöttämään ja elokuvaa katsomaan. :)
Lasten äiti on sellaista tyyppiä et se ihan varmasti halailee ja hellii lapsiaan. Kävi varmaan vain aikoinaan niin et lapset eivät ikinä nähneet vanhempiensa halailua ja eivät siksi "osanneet" haleja kaivatakkaan.
Meillä minä lakkaan olemasta kun tenavat astuvat meille. sitten kuitenkin iskä itse keksii muuta hommaa ja nakkaa kersat minulle tai äidilleen.. Minua ei siis ole "olemassa" kun lapset tulevat..
-ja olen kokenut lapset taakaksi miehen oman välinpitämättönän käytöksen takia. SIksi sulkeudun.
Ainut kerta kun olen ollut tekemisissä exäni, siis lasteni isän,nyksän kanssa eron jälkeen oli kun sain nyksältä piiiiiitkän teksiviestin et hän ei enää jaksa hoitaa lapsiani. Kyllähän mä tiesin, omasta kokemuksesta, et miehelle oli omat menot ollu aina tärkeempiä kuin lapset. Eron jälkeen ajattelin ,et exä olis muuttunu ja et se nyt satsais enemmän lapsiin, kun näkee niitä harvemmin. Olin lasten takia tosi pettyny ja otin asian puheeks exän kanssa. Sanoin ihan suoraan et MÄ en ollut sun lapsenvahtis, eikä sun nyksäkään ole. Lasten takia toivon et heidän isänsä uusioperhe pysyis kasassa kun uusperheen kautta ovat jo saaneet sisaruksenkin joka on lapsilleni selkeesti rakas. Mä en kokenut tekeväni nyksälle palvelusta vaan lapsille.
että tälle surkuhupaisalle palstalle on alkanut rantautua ihan täyspäisiä ja fiksuja ihmisiä. Tällaista keskustelua on kaivattu jo pitkään.
Kiitos sinulle kivasta ja asiallisesta kirjoituksestasi!
siis uuden vaimon näkökulmasta.
Kolme vierasta lasta on paljon, kun joka toinen viikonloppu tulevat. Kyllä siinä uudelta rouvalta hermoja kysytään.
Anna vaimollesi aikaa, anna hänen mennä harrstuksiinsa tms. lapsiviikonloppuina ja valitse edes kerran vaimosi, eli tee hänelle mieliksi ja vie lapset pois yhden kerran vuodessa vaikka jo lauantai-iltana! Siitä ei lapset saa mitään traumoja, kun kerrot, että isillä on menoja :)
riitä teille nyxille? Miksi lapset pitää viedä silloin harvoin kun tulevat, jo yhtä päivää aikaisemmin pois? Miksi sinut pitää valita ennen lapsia??? Ei koskaan, koskaan valita aikuista ennen lapsia! Sen jälkeen kun on lapsia tehnyt, he menevät AINA ensin. Sinulla on kaikki muu aika isukin kanssa, lapsilla VAIN joka toinen viikonloppu.
Myös lasten äidillä on varmasti tekemistä noina viikonloppuina kun saa olla itsekseen. Hän on lasten kanssa myös joka toinen viikonloppu ja LISÄKSI arkipäivät. Oletko ajatellut sitä? Et tietenkään, onneksi miehesi ajattelee lastensa äitiä myös. Ei niitä lapsia niin vaan "viedä". Oletko kuullut tapaamissopimuksista?
Lapset tulevat katsomaan sinua eivät uutta puolisoasi. Hänellä on erinomainen tilaisuus tehdä omia juttujaan silloin, kun sinä olet kiinni lapsissa.
Onkohan sinulla nyt hieman epärealistiset käsitykset siitä miten uuden puolisosi tulisi suhtautua lapsiisi. He ovat hänelle kuitenkin periaatteessa vieraita ihmisiä. Vilkkaat lapset joihin ei ole voimakasta tunnesidettä vievät hermot kyllä keneltä tahansa. Vaikka vaimosi hyväksyisikin lapsesi niin kolmen lapsen aiheuttama hulabaloo on sen verran raskasta että ymmärrän täysin miksi hän välillä häippäisee teiltä pois.
Kirjoituksestasi ei käy selville, ketä tämä "viilentynyt tunnelma" häiritsee. Olisi helpompi puida onkelmaa jos tarkentaisit, et kuka voi nyt huonosti. Vaimosi, lapsesi vai sinä itse?
Siis minua häiritsee, kun vaimoni on kylmä minua kohtaan ja lähtee mäkeen, joskus kun tenavat tulevat. Lapset sen verran pieniä, että eivät tollaisesta varmaankaan kärsi, kun vaimoni ei heille ole ilkeä suoranaisesti.
vain. Veikkaan totisesti ettei mene kauan kun vaimosi pistää sut tuohon valintatilanteeseen. Ja sen vaan sanon, että maailmassa on piparia vaikka kuinka paljon, omia lapsia sentään vaan ne omat.
isoa miestä olemalla antamatta seksiä? Älä nyt ainakaan siihen halpaan mene!
Anna muijan kiehua liemissään. Et paljoa menetä, vaikka lähtisi lopullisesti.
kiitos rouville ja (herroille).
Taidankin ensi viikonloppuna antaa vaimolleni perjantai- tai lauantai-iltana laatuaikaa, eli lyhennän lasten meillä olo viikonloppua. Toivon mukaan se nyt sopii ex vaimolleni. Vien tenavat vaikka leffaan viikolla siitä hyvästä, kun vaimoni on iltavuorossa keskiviikkona.
Minulle on tärkeintä, että vaimoni on onnellinen ja lapset myös.
onnellinen kun lapset pääsevät pois sinun luotasi kotiin äidin luokse. Oletko koskaan kysynyt lapsilta, että haluuko he tullakkaan sun luo?? Kysyppä, voit yllättyä melkoisesti!
Mutta yks juttu, tuli vaan sellanen olo, että kirjoitelmasi oli taas naisen käsiäalaa, miehen nimimerkillä.. heh...olen melko hyvä ihmistuntija..
Täällä toinen ihmistuntija.
On mua munattomaksi mieheksi joskus sanottu, ei vielä kuitenkaan naiseksi.
niin voin kyllä sanoa,että olet munaton mies.
Miten niin mies on "munaton" jos ottaa vaimonsa tarpeet huomioon?
että kyse ei ollut suhteesta uuteen puolisoon. Kuulostaa enemmänkin kommentoinnilta vaikkapa edellisen liiton loppukahinoiden yhteydessä...
terveisin Nainen ;)
EI muuta kuin kiitos. ;D
jos sinun kanssasi meinaa olla koska kyllä tuommoinen lapsen vihaaminen syö kyllä suhdetta.
itse olen uusikko ja meillä lapset taasen puolestaan asuu kyllä hekin keksii kolttosia mutta ovat ihan mukavia:) ja yhdessä ollaan kaikki pelisäännöt keskusteltu lasten isän ja minun kanssa ja toimeen tullaan hyvin:)
ja toki se ottaa aikaa tottua lapsiin ja lasten uuteen vaimoosi mutta ainankaan sillä ei totu jos hän aina lähtee pois. meillä on niin että mieheni lapsi ei pidä äitinsä miesystävästä mutta hekään eivät kovin paljoa ole nähnyt mutta myös tämä tilanne on vieraannuttanut lapsen äidistään..:(
itse kyllä toisinaan ehdotan miehelleni että vie lapsiaan jonnekkin on "poikien kesken":D meillä myös yhteinen lapsi josta mieheni lapset pitävät ja leikkivät keskenään todella paljon (sisko/veli puolikkaat).
ei tuollainen suhde välttämättä nimittäin kestä pitkään sinänsä jos toinen aina lähtee pois kun lapset tulee.. (toki biologista sidettä ei kumppanin lapsiin ole ja tunteet ei samat kun omaa kohtaa mutta kyllä kumppanin lapsista voi pitää/rakastaakkin.
mikään ei ole kauheampaa kuin joutua nalkkiin tilanteeseen mihin vaimosi on joutunut. Hän ei ehkä ymmärtänyt kuitenkaan arkea johon joutua naidessaan sinut ja saadessaan kolme vierasta lasta riesoiksensa. Veikkaan että eroatte enemmin tai myöhemmin ja vaimosi etsii uuden puhtaan alun elämällensä