Täällä on väitetty että ei pikseleitä tarvita paljon, riittää vähemmänkin, olen erimieltä asiasta. Otin 6:m/p kameralla kuvat olivat todella hyviä, mutta kun minulla on tarve niitä suurentaa ja tarkistella kuvaa sillä lailla, niin rajat tulivat heti vastaan. Siis olen sitämieltä että kun saadaan täyskenno kamera ja siihen sitten päälle noin 30:m/p niin ollaan hyvällä tasolla ja pikkuisen jo filmikamerankin yläpuolella, ja kuvat ovat suurennettavissa, myös A4:kokoon saadaan loistava syvyysterävyys. Kysymys maksaakos se tällaisen kameran valmistus, tai mistä se kiikastaa, luulisin että kyse on sama kuin muistikottienkin, että pikku hiljaa kiinostus kun lisääntyy, sitä
mukaan voitotkin.
mukaan voitotkin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
"myös A4:kokoon saadaan loistava syvyysterävyys"
???????
Tarpeetonta kasvattaa kennoa yli 30 megapikselin kinokoossa. Nytkin jo riittävän hyvä lasitavara maksaa tolkuttomasti.
Se A4koko oli esimerkki, mitä isompi koko niin pystyy näkemään paremmin syvyysterävyyden. kyllä digikameran ja filmikameran tulee ihan erillainen syvyysterävyys. pikselit ei takaa hyvää kuvaa, mutta kun on iso kenno ja kaksikertaa nykyistä enemmän pikseleitä, niin ainakin lopputulos on minulle parempi. Ja se on kameravalmistajien tulevaisuuden päämäärä. Vakka matti ja maija meikäläinen ei ymmärrä hölynpöläystä tästä.
Ensijäisesti syvyysterävyyden määrä objektiivityyppi ja kuvausetäisyys. Jos kuvataan FF kennollisella rungolla lasilla: F2.8/300 tai F2.8/20 syvyysterävyydessä on jo täydellä aukolla melkoinen ero. Himmentämällä laajakulman f8 aukolle, syvyysterävyys on 30 sentistä horisonttiin pikseleistä riippumatta. 30 sentin lasilla F8 aukolla 3m päästä kuvaten syvyysterävyys muutaman kymmenen senttiä pikseleistä riippumatta.
http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img940809.jpg
Tässä on digipokkarikuva joka on otettu F8 aukolla ja tarkennettu aivan eteen alas. syvyysterävyys on metristä horisonttiin ja pikseleitä vajaa 5 miljoonaa. Musta vesi ja valoisa horisontti tekee tepposen pokkarin dynamiikalle, jos JPEG kuvaa rääkkää saa kivasti kohinaa.
Kun ammattilaiset puhuu kun tulee nää täysikennoiset,niin kuin on filmikamerassa,nyt on jo kaupoissa, mikä se hyöty sitten on täysekennoisten ja vajaakennoisten välillä.
Kuvan syväterävydellä ei ole mitään tekemistä pikseleiden määrän kanssa.
Kamerassa on muitakin relevantteja ominaisuuksia kuin pikseleiden määrä. Voi esim. kysyä onko optiikka sillä tasolla että jokainen kennon pikseli saa reilun tilaisuuden tallentaa kuva omalta osaltaan. Optiikan virheiden pitäisi koko kuva-alalla olla pienempiä kuin yhden pikselin koko.
Pikseleitä ei välttämättä tarvita hurjaa määrää, mutta eipä noista haittaakaan ole.
Kuvien tarkkuudesta puhuttaessa oleellisin kysymys on varmasti niiden käyttötarkoitus. Jos kuvia cropataan (rajataan/suurennetaan) ennen lopputulosta rajusti, niin silloin tarvitaan paljon pikseleitä. Toisaalta kyse on myös kuvaajan rajaustaidosta. Mitä enemmän taitoa, sitä vähemmän tarvitaan leikkausmarginaalia.
Työkäytössä eli painoon menevissä kuvissa painotekniikka ja materiaali ratkaisevat paljon.
Sanomalehden (rotaatio) painotekniikka ei kuvalta erityistä tarkkuutta vaadi. Lisäksi valmiin painotuotteen laatu vaihtelee ajon eri päissä huomattavasti (valitettavasti)
Arkkipainossa kuvanlaatu näkyy jo selvemmin lopputuotteessa ja tekniikka mahdollistaakin huomattavasti paremman värierottelun. Kummassakin olisi kuulemma parasta pysyä yli 300dpi:n vaikka juuri todettiin että rotaatiossa 180 näytti riittävän vielä kohtuullisesti.
Aidolle valokuvapaperille tehtyjen kuvien laatu on yleensä tekijästä tietenkin riippuen huomattavasti tulosteita parempi. Toisaalta tulosteilla selviää yleensä halvemmalla. (asia joka on itselleen hieman vieraampi)
Tulosteissa ratkaisee paljon paperin laatu ja paksuus. Harvat ihmiset kotona kuitenkaan tulostavat A3/A3+ Kuvia suurempia tulosteita. Käytännössä jälki on taas käytettävän yrityksen osaamisesta ja materiaaleista.
Eli yhteenvetona:
A)Luultavasti noin 95% digikameroiden omistajista ei tule koskaan tulostamaan/tekemään otoksistaan perinteisiä paperikuvia.
B) Jäljelle jäävistä 5 prosentista osa teettää kuvistaan "kymppikuvia" joihin ei tarvitse järin suurta pikselimäärää.(Pieni osa on niitä jotka yrittävät kotikonstein saada tyydyttävää tulostusjälkeä hurjilla kappalehinnoilla ja näissä tapauksissa kuvan laatua harvoin rajoittaa se pikselimäärä)
C) Sitten on jäljellä hyvin pieni osa niitä jotka teettävät kuvansa liikkeissä esimerkiksi suuriksi esim: 50x70,A3, A3+, 100x120,A0 tauluiksi tai julisteiksi. Näille ihmisille on yleensä on tärkeää että, pikseleitä löytyy tarpeellisen tarkkuuden ylläpitämiseksi.
D) Monitorilla kuvia tarkastellessa... hmm jaa ehkäpä joku muu kertoo tästä.
Tässäpä yksi näkemys pikselimaniaan/fobiaan. Ehkäpä joku repron puolella työskennellyt voi täsmentää asiaa.
"Toisaalta kyse on myös kuvaajan rajaustaidosta."
Ei välttämättä tai yksinomaan. Jos käyttää esimerkiksi 100 mm:n objektiivia, kun pitäisi käyttää 300 mm:n objektiivia, niin ihan hyvä, että kuvaa voisi suurentaa ja rajata riittävästi. Kyse on siis siitä yhdenlaisesta digitaalizoomista.
Eikös tässä nyt puhuta kahdesta eri asiasta?
1.) Pitääkö pikseleitä olla paljon/ kuinka paljon?
2.) Vaikuttavatko objektiivit lopputulokseen ja kuinka paljon?
Viimeisempään kukaan varmaan väitä vastaan. Se että täyden kennon huippukamera kaipaa seurakseen laadukkaita optiikoita loistaakseen, ei varmasti ole suuri yllätys.
Minä puhuin siitä, että jos pikseleitä on riittävästi, että mihin niitä voisi käyttää. Jos ei ole sitä pitkää teleä, niin silloin voi käyttää vain osan niistä pikseleistä, jolloin voi esim pitkittää sen pitkän telen hankintaa.
Lopullisen kuvan vaatimukset riippuvat sitten kuvaajasta/tilaajasta. Jos se huonohkollakin linssillä otettu kuva punatulkusta voidaan suurentaa ja rajata haluttuun kokoon ja kuva edelleen miellyttää, niin siitä vaan. Huonohkollakin linssillä otettu kuva voidaan suurentaa melko hyvälaatuisena, jos kuvauskohde on siinä alkuperäisen kuva-alan keskellä, jossa linssit piirtävät parhaiten.
Objektiivin laadulla on tietysti merkityksensä. Mutta eihän se pääkohde siitä miksikään muutu on se kuva sitten tulostettu A2-kokoon koko kuvana tai rajattu A4-kokoon jättäen turhat reunat pois, kun se pääkohde on molemmissa samankokoinen.
"1.) Pitääkö pikseleitä olla paljon/ kuinka paljon?"
Onkohan siitä jo kymmenen vuotta kun tulostelin Canon 600:lla otettuja kuvia A3-paperille. Kuvakoko on n. 36 x 27 cm. Muistaakseni tuossa kamerassa oli 0,6 Mpikseliä. Kelvollisia kuvia, jos huomioi, ettei kuvaa katsella ihan läheltä ja "suurennulasin" kanssa. Tarkkaan jos kuvaa katselee, niin varsinaiset ongelmat ovat muualla kuin pikseleiden määrässä.
Ilman pikseleitä ei kuvaa tule ollenkaan.
Pikselimäärä ei vaikuta syväterävyyteen, ainoastaan erotuskykyyn.
Kun pikseleitä lisätään muutama kerrallaan saadaan samoille kuluttajille myytyä pikkuhiljaa monta mallia. Jos rysäytettäisiin kerralla niin menisi kaupaksi vain yksi per asiakas. Ei kannattaisi vaihtaa ennen vanhan hajoamista.
Kyllä suurennuksissa tietenkin, mutta pitää olla hyvä(ja kallis) objektiivi. Entäs kuvien kanssa vehkeily, kauheita tiedostoja ja taas pitäisi olla viimeisenpäälle tehokas supermylly, eikä mikään normaali läppäri, joka tuhisee, kuin naapurin keuhkotautinen kissa.
Tuommoisen 135 megasen tiffin kanssa puurtaminen voi viedä puhdin aika monesta tämän päivän koneesta, kun vielä lisätään itse kuvankäsittelyohjelman vaatima koneteho.
Aikoinaan päivitin 6mpix rungon 10mpix runkoon.
Mitä sain: enemmän kohinaa Nikon D50 ISO 1600 vastaa jonkun Nikon D80 ISO 640 arvoa.
Huomattavasti nirsompi optiikoille, pitää olla oikeesti terävä. Mm. täydellä aukolla ei enään vitsi kuvata vähänkään halvalla objektiivillä. Erityisesti telezoomit ovat tässä tulilinjalla.
Eli kun sitä 100% koossa kuvaa katsoo, toivoo enempi putkelta potkua, vaikkei se A4-kokoa pienempänä juuri näkyisi.
Täyskenno on aika ankara objektiiveille, vain paras kelpaa, jos katselee 100% koossa.
http://a.img-dpreview.com/reviews/CanonEOS1DSMarkIII/samples/specifics/0T7H0816.JPG
Canon 1Ds Mark III, 21 mpix ja reilu tonnin laajis pari aukkoa hiemennettynä. Reunat ja kulmat ovat selvästi pehmeämpiä ja CA vaivaa.
Mutta, kyllä tuosta ihan hyvän A3-tulosteen saa.
Mulla on tällä hetkellä kolme optiikkaa, jotka ehkä riittäisivät 20 mpix kroppikennolle:
Nikkor AF 50 f1.8
Nikkor AF 85 f1.8
Tamron SP 17-50 F2.8
Himmennettynä aukolla, parilla tietty.
Dpreview:in viisaus 21 mpix täyskennoisesta:
"Only the best glass will do
When entry-level products like the EOS 450D are out resolving the lens they're supplied with it's hardly surprising that Canon's flagship high resolution body demands the very best optics to really shine, and like the EOS-1Ds Mark II before it, the Mark III is very unforgiving of lens edge softness, chromatic aberrations and lens shading/vignetting, and will quickly reveal any under performing lenses in your kit bag. If you're not using primes and 'L' zooms don't be too surprised if you don't get the optimum results from the Mark III. Having such huge files also magnifies any focus or camera shake issues. Taken together these considerations make the Mark III a camera that - outside the controlled environment of the studio - challenges you to get the best possible out of it."
"Canon 1Ds Mark III, 21 mpix ja reilu tonnin laajis pari aukkoa hiemennettynä. Reunat ja kulmat ovat selvästi pehmeämpiä ja CA vaivaa."
Canon ei ole kovin kuuluisa hyvistä laajakulmistaan. Nikon on tässä suhteessa paljon parempi.
Samoin ei liene yllätys mksi jotkut käyttävät adapterin kanssa vanhoja Leica lasejaan Canoneissaan. Ovat tietysti täysin manuaalilaseja, se ei varmaan haittaa jos kuvan laadulla on jotain merkitystä.
Zeissillakin on joku linssi Canonillekkin, enempi tosin Nikonille, mutta syy ei ole siinä että kilpaillaan siinä missä muut villit merkit, vaan tarjolla on parempaa optiikkaa.
Itellä on laukullinen Leica R-lasia ja harkitsen niille kaveriksi Canonin runkoa. Yhtään Canon lasia en varmaan koskaan tule ostamaan.
Adapterilla moni on laittanut "vain" 12 mpix 5D:n vaikka mitä optiikoita ja lopputulos on ollut, että kyllä tuo Zeiss jne. Canonin L-sarjan voittaa.
Mielestäni melkein eniten käytännön erottelukykyä vaativa "sovellus" on tuo maisemakuvaus. Aukko pieneksi ja mahdollisimman paljon detailia peliin.
Sinänsä on mielenkiintoista, että vaikka on kymppikuva kyseessä, laadukkaan objektiivin erottaa selvästi. Se on se kontrastin ja hienojen sävyjen toisto.
Yksi terävimpiä&sävykkäimpi objektiiveja pari aukkoa himmennettynä on tuo Nikkorin 35-70 F2.8. Semmonen tuntuma oli, että tuo putki antoi karkeesti sanottana puolet enemmän sävyjä, kuin Nikkor 18-70. Aikoinaan mulla oli tuo Sigman 18-50 f3.5-5.6... tuntui, että puolet sävyistä puuttuu.
.... mutta hyötyä niistä ei ole;-)
Pikseli on bittikarttakuvan kuva-alkion nimi. Koska kuva koostuu näistä kuva-alkioista ollessaan tietokoneella, ei kuvaa ole olemassa ilman pikseleitä. Toisaalta pikseleiden merkitys vähenee niiden määrän lisääntyessä. Esim. jos kuusitoista pikseliä sisältävästä kuvasta poistetaan neljä pikseliä, huononee se suhteessa enemmän kuin jos kuusitoista miljoonaa pikseliä sisältävästä kuvasta poistetaan neljämiljoonaa pikseliä (jälkimmäisessä tapauksessa kuva on edelleen varsin kelvollinen).
Näin ollen pikseleiden määrään kannattaa suhtautua maltillisesti huomioiden myös muut vaikutukset kuvanlaatuun. Pikselit eivät ole mitään taivaan mannaa, joita kannattaa hamuta lisää hinnalla millä hyvänsä. Valokuvaaja on tässäkin asiassa kompromissin edessä. Tässäkin ketjussa on tuotu jo esille seikkoja joita lisääntyvä resoluutio tuo tullessaan. Tarvitaan suorituskykyisempi tietokone, kamera ja objektiivi.
Tässä nykyisessä pikselimaniassa on hyvä muistaa digitaalisuuden ja analogisuuden keskeinen ero. Pikselit ovat olemassa ainoastaan tietokoneen muistissa ja ne ovat aina tietokoneen "keksimiä". Pikseleitä ei siis ollut olemassa enne ad-muunnosta eikä niitä ole enää siinä kuvassa jota katselemme paperilla.
Mutta suurin osa kuvaajista katsoo kuvat tietokoneella, monitoriosta ja isosta hd televisiosta. Silloin on jo pikseleillä on todella merkitystä, kuva voidaan suurntaa ja nauttia iksityskohdista,
ensinnäkin se hd töllö ei natiivina näytä edes fullHD systeeminä kuin 2 miljoonaa pikseliä (2megapikseliä) joten kaikki yli sen siittää ulosmittaamaan töllöstä maksimit.
parhaimmatkin näytöt tahtovat jäädä resoon 2560x1600 tms jolloin 4mp kenno on kaikki mihin se pystyy.
Jos jostakin tusinatöllöstä tai näytöstä katselee niin melkeinpä sama millä ne kuvat räpsii. Sitten kun halutaan laadukasta isoa printtiä seinälle kehystettynä, kannattaa vähän miettiä millä kuvaa. Teinixien irkkikalleriakuviin on turha pyytää isiltä mitään kanonin L-sarjan torvea.
Noinhan se on, jos katsotaan pelkästään koko kuvaa. Jos koko kuvasta kuitenkin zoomaa johonkin yksityiskohtaan kuvassa esim nelinkertaiseksi, niin silloin alkuperäisessä kuvassa pikseleitä voisi olla jo periaatteessa 16 Mpikseliä. Tosin vähempikin riittää käytännössä.
8 kertaiseen suurennokseen fullHD töllössä.
nuo 4 megapikseliset näytöt tietokoneissa ovat vielä suht harvinaisia. itselläni on semmoinen 30 tuumainen samsung ja tässä on se 4 megapikseliä. harvemmin tarvitsee 100% kuvia töllätä.
Simo tuolla viittaa tuohon digitaaliseen zoomiin eli kuvien croppaamiseen. Hommahan toimii juurikin niin, että otetaan suuren tarkkuuden kuvista osasuurennoksia mutta...
Kuinka usein tulee tilanteita vastaan jolloin optinen zoomi ei oikeasti riitä? Toki jos ei pakista löydy oikeaa putkea niin sitten pitää olla pikseleitä. Onko sitten yleensä järkeä laittaa rahaa pikseleihin optiikan sijasta? Varsinkin kun tietää että pikselimäärät kehittyvät rungoissa huomattavasti nopeammin, kuin valmistajien optiikka.
Siinä missä reilut kymmenen vuotta sitten tehty L-zuumi on vielä ihan huipputavaraa on saman ikäinen runko jo aika museokamaa.
Toinen tärkeä näkökanta on se että kun kuvaaja tekee mieleisensä rajauksen niin se kuva on oikeasti tarkoitettu tarkasteltavaksi sellaisenaan. Itseäni ainakin ottaa toisinaan päähän jos taittaja päättää esimerkiksi rajata kuvasta jotain pois, kun sitä voisi vastavuoroisesti vain pienentää.
Rajaus tehdään oman näkemykseni mukaan ottohetkellä. Se on oma näkemys tilanteesta ja on ihan yhtä oleellista, mitä sen kuvan ulkopuolelle jätetään, kuin mitä siinä kuvassa on.
Kyllä ainakin mun mielestä kuvaajan pitää kuvaushetkellä tietää, mitä kuvaa. Muutenhan se menee siihen, että muutaman vuoden päästä kun kameroissa on biljoonatriljoona pikseliä, ihmiset menevät vain johonkin-> napsasevat ison kuvan ja leikkailevat kotona yksityiskohtia erillisiksi valokuviksi.
Toivottavasti ei olla menossa tähän suuntaan.
"Siinä missä reilut kymmenen vuotta sitten tehty L-zuumi on vielä ihan huipputavaraa on saman ikäinen runko jo aika museokamaa."
Niin siis tarkoitin nimenomaan 10 vuotta vanhaa digirunkoa. Ettei tarttee viisastella turhaan.
Valokuvauksessa voi aina olla jollain rajalla:
Linssissä on valovoimaa 4, mutta kuvaustilanteessa tarvittaisiin aukkoa 2.
Kamera kuvaa siistiä kuvaa herkkyydellä 400, mutta tarvittaisiin herkkyyttä 800.
300-millisellä käsivaralta kuvatessa valotusajaksi tulee 125, tarvittaisiin vähintään 300.
Salamassa ohjeluku on 40, mutta tarvittaisiin 80.
Kamerassa on kiinni 300-millinen linssi, mutta tarvittaisiin 600-millinen.
Loppujen lopuksi kaikki resurssit tulevat kyllä käytettyä, ja jos ei tule, niin kuvaaja silti yrittää hakea noita rajoja. Ja aina voi olla edessä tilanne, jossa varustukselta toivoisi enemmän... ja vielä vähän enemmän.
"Onko sitten yleensä järkeä laittaa rahaa pikseleihin optiikan sijasta?"
Yhtä hyvin voi kysyä onko järkeä lisätä pikseleitä, jos ne eivät paranna lopputulosta. Eli aina lisäyksessä pitää olettaa, että lisäpikselit ovat parempilaatuisia kuin parhaat siihen mennessä. Varsinaisena sijoituksena pikseleitä ei voi pitää, mutta jos ne siinä omassa kamerassa on niin miksei niitä kannata hyödyntää sinne viimeisen pikseliin asti. Eli uutta kameraa ostavan on turha selitellä myyjälle, että kaksi Mpikseliä riittää ja hän ei halua kameraansa yhtään enempää ja sellainen kamera puuttuu myyjän valikoimista.
"Kyllä ainakin mun mielestä kuvaajan pitää kuvaushetkellä tietää, mitä kuvaa."
Tässä kohtaa astuukin kuvaan mukaan sitten se käsite, jolla perinteisesti on tarkoitettu digitaalista zoomia. Eli sitä, että pikseleitä tehdään ikään kuin tyhjästä. Tämän kaltaista zoomausta puolestaan voisi käyttää siinä etsimessä, etsin ikään kuin pienenisi siinä kuvaustilanteessa.
Se tarkoittaisi sitä, että kuvaushetkellä olisi mahdollisuus rajata kuva niin, että kuvaan ei käytettäiskään kaikkia kennon pikseleitä vaan vain tarvittavaa osaa niistä. Siten kuvaa ei tarvitsisi rajata jälkeen päin. Tämä mahdollistaisi silloin myös sen, että kaikkia pikseleitä voisi käyttää, kun siihen on tarvetta.
Eli kinokamerassa on ainakin kaksikertaa niin paljon pikseleitä, kuin uusissa digikameroissa, että vielä on matkaa sinne. aikoinaan sanottiin kuluttajalle että yli 2mlj, on ihan turhaa sillä saa kelpo kuvan jo A4:selle, nyt sanotaan 6mlj jo riittää, kahdenvuoden päästä sanotaa 12mlj jne. Olisi han se hienoa että kuvan koko olisi vaikka seinänkokoinen tarkka kuin mikä, ja siihen uudet uusi seinätapetti joka on tulevaisuudess teräväpiirto televisio, mutta 100 kertaa vain terävämpi kuin nykykyset suttu televisiot. Tulkaa silloin minulta kysymään riittääkö 2mlj pikseliä, tekniikka menee eteenpäin nyt suurin harppauksin.
ihmisen näkö? Siihen kun kamera pääsee niin ei liene enää tarvetta kasvattaa pikseleitä?
Kehitys kehittyy, aikaisemmin oli vain musta-valkofilmiä myynnissä, mutta eipä se kuvien laatua huonontanut, päinvastoin....
Ihminen on siitä kumma olio, että mikään ei enää riitä. Nyt eletään jo huomista, mutta sen jälkeen on tietysti ylihuominen jne. Eihän siinä ole mitään järkeä. Vanha sanonta "maailma hukkuu paskaan" pitää täysin paikkansa ja tahti vain kiihtyy koko ajan.
OLEMASSAOLEVAN ihmettely puuttuu täysin.
Himotaan vain sitä mitä ei ole edes vielä olemassa ja sen jälkeen kun se on toteutunut, niin sitten on jo seuraava kuolaamisen aihe vuorossa...ja rahaa palaa.
Rikkaatkaan ei ole onnellisia, eikä tyytyväisiä. Mutta vastaus on tässä, kun tietää että raamattu pitää paikkansa prikuuleen, ja on minulla tai sinulla on rauha sydämmessä, niin kaikki muut maalliset saavutukset ym, menettävät kyllä merkityksen, raamatussa puhutaan lopuajasta, jolloin ihmeset vain tulevat entistäkin ahneemaksi, lähitulevaisuudess tulemme kokemaan ihan hirvitäviä tapahtumia, nyt kannatta seurata tarkkaan maailmantilannetta. Tämä rahamarkinatilanne oli jo odotettu ensiaskelma, kaikki tulevat menettämään merkityksen, voisin kertoa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ei se varmasti kiinosta ketään, hyvää ja iloista joulun odotusta toivotan silti kaikille.