hoidatte miestenne lapsia?
Itse tein pelin selväksi heti miehelleni (seurustelun alkuvaiheessa), etten aio osallistua lasten hoitoon, heidän kanssaan leikkimiseen, jälkien korjaamiseen, ruokkimiseen yms. ollenkaan.
Näillä "eväillä" lähdimme, rehelliseltä pohjalta liikenteeseen.
Välillä olen tosin sortunut, olen joskus leikkinyt lasten kanssa ja laittanut heille ruokaa, siinä samalla, kun laitan itselleni ja miehellenikin. Mutta pääasiassa mies kokkaa lapsiviikonloppuina, minä lapsettomina.
Mieheni arvosti rehellisyyttäni suhteen alussa, eipähän sitten tullut yllätyksenä tai pettymyksenä.
Ja palstan naisille: en rikkonut lasten perhettä, en kohtele lapsia kaltoin, enkä vihaa lasten äitiäkään!
Itse tein pelin selväksi heti miehelleni (seurustelun alkuvaiheessa), etten aio osallistua lasten hoitoon, heidän kanssaan leikkimiseen, jälkien korjaamiseen, ruokkimiseen yms. ollenkaan.
Näillä "eväillä" lähdimme, rehelliseltä pohjalta liikenteeseen.
Välillä olen tosin sortunut, olen joskus leikkinyt lasten kanssa ja laittanut heille ruokaa, siinä samalla, kun laitan itselleni ja miehellenikin. Mutta pääasiassa mies kokkaa lapsiviikonloppuina, minä lapsettomina.
Mieheni arvosti rehellisyyttäni suhteen alussa, eipähän sitten tullut yllätyksenä tai pettymyksenä.
Ja palstan naisille: en rikkonut lasten perhettä, en kohtele lapsia kaltoin, enkä vihaa lasten äitiäkään!
Vastaukset 29
Vanhimmat
lastenhoitokursseille, ja töihin. :)) Hyvä luistaa tekosoyillä kun ei kehtaa sanoa lapsille ettei osaa tehdä ruokaa. Hih hih...
Osaan varmasti kokota paremmin kuin mieheni. Käyn töissä, enkä halua lastenhoitokurssille, sillä siellä oppimiin taitoihin minulla ei ole käyttöä ;)
Olisiko sinulla jotain asiallista sanottavaa?
osaavan. Mutta jos ruokakurssi ja lastenhoitokurssi ei innosta, niin meneppä ihmis-suhdekurssille niinopit käyttäytymään. ;)) Ja meneppä töihin myös.
Jos en kokkaa niin kiikuttaa kakarat äidillensä syömään.. Jos en vahdi tms leiki tms kun mies tekee jotain muuta todella tärkeää, niin kiikuttaa äidillensä.. Hohhoijaa meillä todellista iskänrakkautta.. InMyass
Seurustelin aikoinani miehen kanssa jolla oli edellisestä liitostaan yksi lapsi. Aika harvoin hoidin lasta vaikka tenava oli meillä keskimäärin 2 päivää viikossa. En ole lapsirakas ihminen, enkä ole koskaan haaveillut äitiydestä. Miestä asenteeni ei häirinnyt, ei hänkään halunnut lisää lapsia. Ei miehen lapsi koskaan siitä kärsinyt etten ollut "hyvä ja touhukas äitipuoli". Lapsella oli rakastavat, vaikkakin eronneet vanhemmat, joilta lapsi sai kaipaamansa huomion.
(Tämä uusioperhesuhde päättyi neljän vuoden jälkeen, kun työni vei minut pois suomesta. Lapsettomana ihmisenä minun oli helppo asettaa urani perheen edelle. En kadu, vaikka välillä ikävöinkin exääni)
Olet itsekyyden huippu !
Tuleeko mieleen että miltä tuo tuntuu lapsista. Kyllä lapset vaistoaa asioita ilman sanojakin.
Kylmää touhua, kylmää !!!!
Voi kunpa ukkos tajuaisi jättää moisen itsekeskeisen muijan !!!
Ja tiedoksi olen itse äiti mutta myös äitipuoli.
vain äiti näköjään voi välittää lapsista, muistakin kuin omistaan !
saa ihminen, joka on onnellinen ja tyytyväinen valintoihinsa.
Mistä tuo pohjaton katkeruus kumpuaakaan? ;)
Hän on tyytyväinen Hänen valintohin, paskat lapsista ja miehestä.
Lapsettomat naiset on itsekkäitä niin se vaan on.
itseensä ja valintoihinsa, on syytä käydä katsomassa siihen kuuluisaan peiliin.
Minusta tuo rehellisyys on ihan ehdoton juttu. On erittäin hyvä, että olet ollut rehellinen miehellesi ajatuksistasi lasten hoitoa ym. kohtaan. Se osoittaa sinulta myös kypsyyttä käsitellä asioita. Olette säästyneet näin ollen turhalta riidalta ja mielipahalta.
Tapasi toimia ei mitätöi lapsia eikä tee sinusta lasten vihaajaa, mutta jos olisit vastentahtoisesti alkanut leikkiä kodin hengetärtä, niin sinusta olisi voinut kuoriutua vähemmän miellyttäviä piirteitä, joten ratkaisusi on ehdottoman oikea. Toisekseen on ihan oikein että isä lapsi saavat keahden keskistä touhuamista viikon lopun aterioiden valmistelussa.
Tsemppiä!!
silloin kun tavattiin mieheni kanssa,minä tapasin hänen lapset melkeenpä heti,hän minun hieman myöhemmin ja meille oli kaikki vaan jotenkin selvää,me molemmat osallistutaan niin minä mieheni lasten kuin mieheni minun ja yhteisen hoitoon ym,minä hoidan periaatteessa enemmänkin koska tällä hetkellä hoitovapaalla,mitä sitten,teen niin mielellään=)on ihana nähä omaa tulosta että jotain hyvää tekee kun toinen tuo kymppejä kokeista ym,ihanaa.meillä muuten sit hoidetaan kaikki kotihommat puoliks ja haloooo..lapset osallistuu myös siihen ja mielellään,täällä jopa riitaa syntyy kuka saa imuroida,kuka pesee lattiat..päätyy siihen että minä teen ni ei tuu tappelua sit siitäkään,kellä on tällästä?huvittaa vaan et lapset riitelee siivoomisesta. minusta jos ollaan perhe niin mitä väliä kuka hoitaa kenenkin lasta??kylmä ihminen pitää silloin olla,ikinä voisi ilmoittaa miehel et heiiii..hoidan ite!!lapset asuvat sentäs meillä
Kun uusio hoitaa ja passaa näitä käypäläislapsia niin se on ex vaimojen mielestä puuttumista hänen ja ex miehen lapsien asioihin ja se on väärin!
Jos sitten uusio on tehnyt selväksi että ex vaimon lapset saa isä hoitaa ja passata, niin sekin on näiden ex vaimojen mielestä väärin! Silloin on kylmä ja ilkeä uusio akka.
PÄÄTTÄKÄÄ JO EX AKAT, MITÄ HELVETTIÄ TE OIKEIN HALUATTE? Muuta kuin rahaa ja passuuta ex mieheltä ja mielummin vielä jos ex ukko pysyisi erossa kaikista nakkosista ja palvos teitä vielä eronkin jälkeen.
mutta meillä on oikeus olla rakastamatta ja rakastaa ketä itse haluamme. Ja tiedämme oikeutemme, emme ole vastuussa kenenkään muun ihmisen lapsista! Näin se menee, mutta joskus äidit ovat kateellisia vapaille naisille, joilla on vain mies, mutta ei kiljuvia kakaroita ;)
exälläni on avokki, joka ei hoida exäni ja minun lasta laisinkaan hänen siellä ollessaan. Lapseni viihtyy hienosti isin kanssa ja pitää kyllä avokistakin, mutta silti hän on pieni surusilmä kun kertoo (harvoin) jotakin tuosta naisesta. Ymmärtää ja tietää ettei nainen ole kiinnostunut ja "elää omaa elämäänsä" kun lapseni viettää samassa kodissa viikonloppua. Mielellään on kyllä jakamassa sääntöjä mitä ei saa tehdä ja sen sellaista. Mielestäni lapsi saa tuosta täysin vääränlaista kuvaa perhe-elämästä ja syyttää itseään siitä ettei tuo nainen tunnu pitävän hänestä. Ex mieheni ei tajua asioiden olevan näin, enkä voi / halua puuttua, sillä silloin olen katkera ex joka yrittää heittää kapuloita rattaisiin.
Onneksi olen itse löytänyt miehen (lapsettomat) joka temmeltää lapsen kanssa, pesee hampaat, tekee ruokaa, syömme yhdessä jne. Meille ei edes ole tullut puheeksi että joku ei tekisi jollekin ruokaa tms. Hän silti tuskin rakastaa lastani.
Jos saisin itse päättää, suojelisin lastani tuolta "hirviö" naiselta joka syö lapseni itsetunnon pala palalta.
Anna miehen kuulla kunnia! juu! Älä osallistu lasten hoitoon! Älä leiki! Älä ruoki! juuri näin, kovasti vaan peli selväksi! Juu! Älä siivoa! Juu! Ihan totta rehellinen kannattaa olla! Ihan totta! Kovasti vaan ...!Pistä van hanttiin! Juu! Kova kovaa vastaan! Älä anna periksi! Juu... pysy lujana, juu! Se kannataa! Juu! On hienoa olla lujatahtoinen nainen! Huu huu!
alussa oli 50-50 tilanne,ei eroteltu lapsia "sun ja mun"...
Ex-vaimon jatkuan kälkätyksen takia muutettiin pelisäännöt niin että minä en korvaani lotkauta mieheni lapsille.
En leiki,en ulkoile,en käy kaupassa,en komenna (jos juoksevat tielle niin juoksevat).
Jos olen kotona omien lasteni kanssa kun mieheni lapset tulevat on meillä selvät rajat,heillä on oma kylpyhuone,makuuhuone ja sisäänkäynti mistä kulkevat,meillä on omamme ja vaikka ei oletaisi kotona heillä ei ole asiaa meidän puolelle.Lelut vaatteet yms löytyvät meiltä muttaisänsä hoitaa.
Mieheni lapset eivät osallistu perheen reissuille eivätkä mihinkään missä minä tai lapseni ovat mukana.
Tarpeeksi monta vuotta kuuntelin kun mikään ei ollut hyvä ja totesin että sitten toimitaan näin.
Toki harmittaa,mieheni lapset ovat hyviä tyyppejä ajoittain mutta kaikille näin paras.
En siis osallistu mieheni lasten elämään mitenkään muutoin kuin tarjoamalla paikan missä tavata isäänsä.(talo on mimun ja minun talonani pysyy,erikseen mukautettu avioehtoon)
teille, jotka hoidatte miehenne lapsia: Mikä on motiivinne? Rakkaus lapseen, omasta sydämestä tuleva halu hoitaa, miehen miellyttäminen, sääli lasta kohtaan (jos isi ei hoida), vai jokin muu syy?
En voi sanoa että rakkaus mutta puhdas välittäminen ja tykkääminen
Motiivi ? Yhteinen elämä miehen kanssa. Hän on tekemisissä vanhempieni, sisarusteni, ystävieni ja heidän lasten kanssa. Minä olen tekemisissä hänen sukunsa ja lastensa kanssa. Lapsia "hoidetaan" yhdessä. Kodin töistä mies tekee enemmän osan, pihat, remontit, autonhuollot, hänellä on myös pidemmät työpäivät. Ei ole tullut mieleen sanoa: tänä viikonloppuna en laita ruokaa, koska lapsesi ovat täällä. Eihän hänkään sano: lämmitä itse sauna, kun sinun siskosi tulee perheineen. Pidän miehen lapsista 2/3. Kolmattakin kohtelen asiallisesti.
omistani ja muiden.En halua,että meille tuleva lapsi ei tuntisi olevansa tervetullut.En toivoisi omille lapsillenikaan sellaista kohtelua kyläpaikassa.
Muuten kuolisivat nälkään kun asuvat vakituisesti vain ja vain meillä. Oma äitinsä kun on luuska.
Huolehdin heistä kuin omistani: Laitan ruuat, huollan vaatteet, ostan lisää vaatteita tarpeen tullen, autan läksyissä jne. Mutta en yl leiki enkä hirveästi tee heidän kanssaan mitään. Viihdyttämisen olen yrittänyt sysätä isälleen. Samoin nukkumaan laitto on isän puuhia.
Teen mieheni lasten kanssa paljon ja laitan ruokaa ja hoidan kotia. Vinkkinä uusperhettä aloitteville naisille kuitenkin sanoisin, ettei kannata miehen luo muuttaessaan rakkauden innossa "kaapata" kotia itselleen, sillä koen että minulla ennen niin aktiivinen yh isä on nykyisin aika laiska... koska minä teen kaiken! Mennyttä on vaikea muuttaa eli kannattaisi olla laiskempi aluksi, kun mieskin yrittää tehdä vaikutuksen ;) tai sopia mitkä hommat kuuluu kenellekin. Meistä naisista kun moni kuitenkin taitaa olla luonnostaan aika aloitteellinen kodin ja lasten kanssa, vai? Huumorilla, mutta myös totuudella! Onnellinen uusikko silti.
kaikkeen puuhasteluun. Matkoihin, tavalliseen arkeen yms. Teen yleensä ruoat, koska itse niin haluan ja lapsille maistuu keitokseni oikein hyvin. Leikin, pelaan ja tarvittaessa komennan...kaikkea sopivassa suhteessa. Ja kertaakaan ei ole mies "juossut ylitseni", kun olen jotain rajoja asettanut. Lapsilla äitinäs luona melko kova kuri ja isänsä hieman tuppaisi monistakin asioista joustamaan, minä taas se tiukempi osapuoli, mutta ei olla riitaa saatu aikaiseksi asiasta.
Lapset tuntuvat pitävän minusta ja minä pidän heistä. Usein kun soittavat isänsä kanssa kysyvät myös minua ja haluavat puhua. Tämä osoittaa mielestäni jotain.
et halua tutustua miehellesi tärkeisiin ihmisiin, vaan rajaat heidät noin pois elämästäsi? Ei ruuanlaitto tai leikkiminen joka toinen vkl ole hoitamista. Ihan sama, jos kertoisit hoitavasi ystäviänne, jotka käyvät teillä syömässä ja iltaa istumassa. Vasta jos lapset ovat teillä pidempiä aikoja voidaan puhua hoitamisesta.
erinomainen kirjoitus ja kannanotto !!!
kun meillä niin usein käyvät. Isukki haluaa laittaa lapsilleen ruokaa ja leikkiäkin joskus heidän kanssaan. Minä vietän vapaa-aikaani silloin. Kutsun ystäviäni käymään joskus, laitan ehkä ruokaakin heille, mutta se on eri asia, koska nautin ystävieni seurasta. Leikkimään kolmekymppiset ystäväni harvemmin pyytävät :)
Mieheni lapset asuvat nykyisin suurimman osan ajasta meillä. Sekä aiemmin etävanhemman vaimona että nyt lähin vaimona olen pitänyt itsestään selvänä sitä että lapset ovat osa perhettämme. Toki siis toimin kuten perheen aikuisten kuuluukin, huolehdin, autan ja hassuttelenkin :)
Kerrot että olette miehesi kanssa onnellisia ja tyytyväisiä tapaanne toimia. Se on hienoa, koska toimiva parisuhde on toki uusioperheenkin perusta. Mutta oletko/ onko miehesi kysynyt lapsilta onko myös heidän hyvä olla perheessänne?
Itse en ymmärrä miksi vetäydyt ja väistelet? Aivan kuin rankaisisit miestäsi lapsiviikonloppuina kieltämällä itsesi paitsi lapsilta, myös häneltä. Koska jos et täysipainoisesti osallistu lasten kanssa olemiseen, miten voit olla kumppani muutenkaan noina viikonloppuina? Ymmärrän ettet halua "hoitaa toisten lapsia". Mutta eiväthän ne ole "toisten" lapsia, vaan kertomasi mukaan sinulle rakkaimman ihmisen eli miehesi lapsia! Mikset olisi kokonaisvaltaisesti osa valitsemaasi perhettä? Lapset eivät ole saaneet valita sinua elämäänsä, sinä sait vallan valita heidät miehesi mukana. Eläisit sen mukaan, ja nauttisit, etkä kynsin hampain pitäisi kiinni lapsettoman ihmisen statuksestasi.
sen mitä minäkin haluaisin sanoa, mutta paljon paremmin sanoin.
Hyvä Kirjoitus !
sanovat sinun elämänvalinnoistasi ja asenteista??? Minä säälin sinua valtavasti kun luen näitä sinun avautumisiasi. noh sinun elämä... itse päätit keskustelupalstalle avautua