Siirsin tämän kirjoituksen oman otsikkonsa alle nim.merk "Isin" puolesta.
*************************************
Vanhempani erosivat, isäni uskottomuuden seurauksena, ollessani 12 vuotias. Minä ja pikkuveljeni jäimme äidille. Ero oli äidillemme raskas, eikä hänellä ollut ystäviä tai sukulaisia tukemassa surussa. Ainoat ihmiset jotka olivat näkemässä äitimme surun olivat minä ja veljeni. Shokeeraavinta mitä erossa tapahtui, oli äitimme tunteiden muutos isäämme kohtaan. Meistä lapsista oli käsittämätöntä, hämmentävää ja pelottavaa se kuinka äitimme haukkui isäämme. Äitimme todellakin antoi tulla kaiken katkeruutensa meidän lasten tietoon. Meille tehtiin selväksi että isämme oli "kusipäinen, huoraava hulttio, saamaton, ahne, itserakas, lapsensa jättänyt" jne, jne. Äitimme vakuutti meidät täysin siitä, että isämme ei enää rakastanut meitä. Hyvin nopeasti opimme veljeni kanssa, että äidin sai hyvälle tuulelle vain myötäilemällä hänen mielipiteitään isästämme. Äiti opetti meidät vihaamaan isäämme.
Kului vuosia, äitimme toipui erosta, tapasi uuden miehen ja elämä asettui taas uomiinsa. Isä oli unohdettu. Minä kasvoin aikuiseksi, perustin perheen, sain kaksi lasta ja sitten...romahdus. Paljastui että lasteni isällä oli toinen nainen. Tuska oli sanoin kuvaamaton! Tuntui kuin matto olisi vedetty altani. Äitini oli toki tarjoamassa tukeaan tuttuun tyyliinsä; toivottamalla (ex)puolisolleni ja tämän naikkoselle turvallista matkaa helvettiin.
Kaikki lapsuuden painajaiset heräsivät eloon. Olin todella huolissani omasta jaksamisestani, mutta suurinta kauhua herätti ajatus, että joutuisivatko omat lapseni kokemaan saman tunnehelvetin jonka itse olin kärsinyt vanhempieni eron jälkeen. Ei, ei, ei, EI, SEIS!!!
TÄHÄN ON TULTAVA LOPPU!
Niin paljon, kuin vihasinkin lasteni isää, päätin etten millonkaan opeta lapsiani vihaamaan isäänsä. Haluan, että lapsemme saavat olla lapsia ja ylpeitä KUMMASTAKIN vanhemmastaan, olivatpa vanhemmat kuinka kusipäisiä tahansa -aikuisten mielestä. Ajattelin, että olisin varmasti kasvanut "onnellisemmaksi" aikuiseksi jos olisin lapsena saanut pitää edes lapsenmuistoni rakastavasta ja välittävästä isästä, koska juuri sellaiseksi isäni koin vanhempieni eroon asti.
*************************************************
Kiitos.
*************************************
Vanhempani erosivat, isäni uskottomuuden seurauksena, ollessani 12 vuotias. Minä ja pikkuveljeni jäimme äidille. Ero oli äidillemme raskas, eikä hänellä ollut ystäviä tai sukulaisia tukemassa surussa. Ainoat ihmiset jotka olivat näkemässä äitimme surun olivat minä ja veljeni. Shokeeraavinta mitä erossa tapahtui, oli äitimme tunteiden muutos isäämme kohtaan. Meistä lapsista oli käsittämätöntä, hämmentävää ja pelottavaa se kuinka äitimme haukkui isäämme. Äitimme todellakin antoi tulla kaiken katkeruutensa meidän lasten tietoon. Meille tehtiin selväksi että isämme oli "kusipäinen, huoraava hulttio, saamaton, ahne, itserakas, lapsensa jättänyt" jne, jne. Äitimme vakuutti meidät täysin siitä, että isämme ei enää rakastanut meitä. Hyvin nopeasti opimme veljeni kanssa, että äidin sai hyvälle tuulelle vain myötäilemällä hänen mielipiteitään isästämme. Äiti opetti meidät vihaamaan isäämme.
Kului vuosia, äitimme toipui erosta, tapasi uuden miehen ja elämä asettui taas uomiinsa. Isä oli unohdettu. Minä kasvoin aikuiseksi, perustin perheen, sain kaksi lasta ja sitten...romahdus. Paljastui että lasteni isällä oli toinen nainen. Tuska oli sanoin kuvaamaton! Tuntui kuin matto olisi vedetty altani. Äitini oli toki tarjoamassa tukeaan tuttuun tyyliinsä; toivottamalla (ex)puolisolleni ja tämän naikkoselle turvallista matkaa helvettiin.
Kaikki lapsuuden painajaiset heräsivät eloon. Olin todella huolissani omasta jaksamisestani, mutta suurinta kauhua herätti ajatus, että joutuisivatko omat lapseni kokemaan saman tunnehelvetin jonka itse olin kärsinyt vanhempieni eron jälkeen. Ei, ei, ei, EI, SEIS!!!
TÄHÄN ON TULTAVA LOPPU!
Niin paljon, kuin vihasinkin lasteni isää, päätin etten millonkaan opeta lapsiani vihaamaan isäänsä. Haluan, että lapsemme saavat olla lapsia ja ylpeitä KUMMASTAKIN vanhemmastaan, olivatpa vanhemmat kuinka kusipäisiä tahansa -aikuisten mielestä. Ajattelin, että olisin varmasti kasvanut "onnellisemmaksi" aikuiseksi jos olisin lapsena saanut pitää edes lapsenmuistoni rakastavasta ja välittävästä isästä, koska juuri sellaiseksi isäni koin vanhempieni eroon asti.
*************************************************
Kiitos.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Herätys kaikille lähiäideille, jotka syystä tai syyttä maustamaalaavat lapsensa isää. Lukekaa edellinen viesti ajatuksella.
Jos on mollauksen ansainnut, niin tervettä se on lapsen tietää kuinka kusipää toinen on, ettei turhaan luota ja itseänsä säre.
Totuus on AINA totuus, vaikka se ei imartelisikaan.
PUHU AINA TOTTA. Se on lapselle hyväksi.
Kyllä se nyt vaan on äidin subjektiivinen näkemys, kuka on kusipää ja kuka ei. Eihän äidin isää tarvitse kehua, mutta ei menneistä kannata lapselle haukkuakaan. Antaa lasten päättää oma mielipiteensä isästään. Lapset voivat olla äitejään viisaampiakin, ja isä on kuitenkin isä.
Totuuden tekemisistä voi tietty sanoa, mutta muuten on ihan turhaa laukoa omia mielipiteitään. Se voi satuttaa lasta kovastikin, kun heille rakasta ihmistä haukutaan.
joska heidät on jättänyt, tai vaihtanut uuteen elämänlaatuun, tai muutoin unohtanut kokonaan? En näe mitään järkevää syytä, miksi lapsille pitää kehua ihmistä joka ei heistä välitä? Sehän on väärin. Lapsille tulee tunne, että teet mitä tahansa, olet aina hyvä ihminen. Koskaan ei tarvi kärsiä seurauksia, vaikka kuinka pahoitat toisen lähimmäisen mielen.
pilvilinnoja sellaisen ympärille mitä ei ole olemassa. Jos rakastavaa isää ei ole, niin sitä ei ole. Muunlainen lässytys on valhtelemista ja lapset kasvaa kieroon ajatellessaan että on oikein kun menee naimisiin ja petetään...jotain moraalia tähän yhteiskuntaan, kiitos. Edes totuutta!
Tapauksia on, teillä isä on oikeasti hylännyt lapset ? Tapauksia on äiti rankuttaa: hylkääjä-isä, pettäjä-isä, paska-jätkä, ei maksa, kostetaan sille, kun ei hyppää, silloinkaan pitänyt yhteyttä, ei anneta anteeksi, kun MEIDÄT hylkäsi. Anteeksi anto ja uusi mahdollisuus, vaikkei sitä tule avioliittoon, miksi pitää motittaa lapset ?
se ei todellakaan ole lasten vika, miksi heidän pitää anteeksi antaa? Pahoja tekoja ei voi eikä pidä antaa anteeksi. Kyllä lapsillakin on itsekunnioitusta, eikä heitä saa pitää pilkkana.
"Iskä nyt lähtee tästä muutakaiksi vuosiksi, ja tulee sitten takasin". Aivan outoa, pitääkö lasten hyväksyä se? Ei pidä. Kyllä isän pitää olla isä silloinkin, kun eroaa vaimostaan. jos ei siihen pysty, ei pysty koskaan muulloinkaan. Lapsilla on tunteet myös, ei heitä voi kohdella miten lystää.
Pahojen tekojen seuraksista ei tarvitse kärsiä, niistä voi ottaa opikseen.
Silloin lapsena,vanhempieni eron jälkeen, kaipasin isääni yhtä paljon kuin lohtua äidiltäni. En voinut käpertyä äidin syliin itkemään pahaa oloani ja ikävääni, koska pelkäsin äitini loukkaantuvan ja jättävän meidät. Kenelle minä , 12 vuotias pieni lapsi, olisin voinut purkaa omaa suruani? Minä en olisi halunnut kuulla millainen kusipää isäni on tai minkälaisen huoran matkaan hän oli lähtenyt jätettyään meidät. Mitä viaton lapsi näillä tiedoilla tekee? En ainakaan tullut onnellisemmaksi, enkä todellakaan kokenut oloani turvalliseksi kotona äidin kanssa.
Vanhempieni erosta opin, etten halua omien lasteni kokevan samaa turvattomuuden tunnetta jonka kanssa itse elin lapsena. Lasteni ei tarvitse tietää mielipidettä ex-puolisostani. Tulee aika jolloin lapseni aikuistuvat ja varmasti ottavat asian puheeksi. Siinä kohtaa haluan olla heitä vastassa aikuisena joka on kokenut avioeron, en äitinä joka käytti vuosia lapsiaan oman pahan olonsa purkamiseen. Lasteni isä ei ole huono ihminen tai huono isä. Hän oli "vain" huono puoliso.
mahtavaa Aloittaja! Nostan hattua, olet juuri katkaisemassa ahdistavan, sukupolvelta toiselle jatkuvan ketjun! Onnittelen, mikäli jaksat ja kykenet kohtelemaan lapsiasi kunnioittavasti erojutussasi ja tunteissasi entistä miestäsi ja lastesi isää kohtaan. Ja muistathan, että jos itse väsyt tai tuntuu liian tiukalta, käy juttelemassa perheneuvolassa tai psykologilla, niin varmistat parhaan mahdollisen lopputuloksen! Hienoa, että tällaisia ihmisiä vielä löytyy.
"En näe mitään järkevää syytä, miksi lapsille pitää kehua ihmistä joka ei heistä välitä?"
Ei kukaan väitä, että pitäisi K-E-H-U-A, mutta mustamaalaamisen ja lapsen mielen aikuisten asioilla saastuttamisen voisi yksinkertaisesti LOPETTAA!!!!!!!!! Suomi on pullollaan täyshulluja, jätettyjä ja petettyjä äitiparkoja, jotka eivät pysty pitämään puuroja ja vellejä erillään! Ällöttävää!
että et osaa erottaa puuroja ja vlelejä!;) Tee sitten muussia jos se onnistuu?;))
ei, itselleni ei ole näin käynyt. seuraan hieman surullisena varhaisteinin kamppailua ei-niin-diplomaattisen-äidin mielivallan alla :(. oikeasti.
Kun et totuutta kestä, vaan haluat pitää ruusunpunaiset lasit silmilläsi. Kuvitteletko niiden suojaavan sinua kaikelta pahalta?
Surkea olet ihmiseksi. Onneksi en tunne sinua.
Siis mitä ihmeen tunnevammaisia tänne nyt on eksynyt. Siis sekö nyt on oikein että äidit kaatavat paskaämpärit laten niskaan, häh. Aikuisten asiat on aikuisten asioita. Kyllä sillä äidilläkin on oma osuutensa erossa, turha ruveta marttyriksi.
miehet jättää erossa lapsetkin, jep, ei kaikki mutta sellasia on paljon.
erossa ottanut lapset itselleen, mutta äiti ei antanut?
Sinä olet yksi näistä joten älä valita.
senkin tehnyt, että pettää vaimoa ja sitten vie vielä lapsetkin uusikon kasvatettaviksi. Aika kauhea skenaario, mutta ikäväkyllä joskus totta. Arvatkaa miltä äidistä sellainen tuntuu? Tuskin mietit itsekeskeisyydessäsi edes moista.
valitat että isä jätti lapset ja samaan hengenvetoon kirjoitat näin????????????????????
Huono äiti on pahinta, mitä lapselle voi sattua. Isästä ei ole niin väliksi, mutta äiti... sääliksi käy lapsiasi. Et varmaan ole kaikkein pahinta laatua, ilmeisesti ovat kuitenkin saaneet ruokaa ja lämpimät vaatteet. Jotain lohtua sentään.
eikä meillä isä ole hyljännyt lapsiaan, mutta joillakin on.
vaan voisin väittää vielä että keskimääräistä parempi äiti olen lapsilleni. Isä kyllä tapaa lapsiaan, mutta he eivät voi hänen huonojen olosuhteidensa takia asua isällään....ja se nyksäkin on alkoholisti, joten kukahan tässä huono oikeastaan on???
Ehkä moni mies ottaisi lapset tuossakin tapauksessa, mutta eihän se onnistu jos äiti on sitä vastaan.
Vastaavasti moni äiti pettää ja jättää ja tietenkin ottaa myös lapset uusikon luokse. Tähän ei isällä ole nokan kopauttamista tässä "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa.
lasten avulla.Tässä tapauksessa isä olisi ottanut lapsiaan luokseen melkein milloin tahansa.mutta äityli löysi heti eron jälkeen uuden miehen ja siitä alkoi melkoinen helvetti joka jatkuu vieläkin.Tämä äityli alkoi tekemään perättömiä ilmiantoja poliisille ja sossuille.Sossut ovat kyllä antaneet lausunnon kuinka lasten puheista KUULTAA ÄIDIN PUHEET niin selkeästi ettei voida luottaa äidin puheisiin täysin.Äityli siis mustamaalaa lasten isää kaikessa ja haki jopa lähestymiskiellon lasten isälle ja silti sanoo sossuille että isä voi tavata lapsiaan mutta ei minun läsnäollessani.Uskonkin että tuo äityli on katkera koska lapset hyväksyivät minut täysin.Nyt asiat ovat sillä mallilla etten ota niitä mukuloita luokseni koska heidän äitinsä on täysi V...U.Lähestymiskiellon hän haki jotta hänen uusi ukkonsa uskalsi muuttaa saman katon alle jonka avokkaani jätti lapsille.Olenkin nyt sanonut tälle avokkaalleni ettei lapsille mitään tule jäämään ja kaksi heistä onkin jo muuttanut omaan elämään.Kaksi muksua siellä vielä asuu kun ovat 9ja 11v.mutta varmasti lähtevät kun laki sallii.Minä en enää jaksa enkä halua kannustaa tätä lasten isää joka itkeätillittää kohtaloaan koska on antanut exälleen kaiken periksi ja tuntuu antavan vieläkin,ja taas muka LASTEN TAKIA.Eli kanssani asustelee katkera ukko joka jäi exänsä tossun alle vaikka erosivatkin.
Muistakaa nyt sitten totuuden nimissä kertoa kakaroille ettei Joulupukkia ole. Kun kerran se TOTUUS pitää lapsille tuoda julki, niin pysytään siinä sitten ilman mitään poikkeuksia.
suuri hatun nosto ja kumarrus sinulle!
Meillä tilanne että olen tullut mieheni elämään paljon eron jälkeen.
Mutta mitä,lasten äiti jo 3:tta vuotta jaksaa lapsillene iltarukouksessa lausua että "muistathan että kukaan muu kuin äiti ei ole mitään"isä ei teitä rakasta ja isä ei teitä halua"...
Lapset tykkää meillä olla ja usein nukkumaan mentäessä he itkevät kuinka kivaa täällä on muttaei voi kotona sanoa sitä kun äiti tulee vihaiseksi...
Olen niin väsynyt tilanteeseen mutta sinun kirjoituksesi piristi mieltäni, hyväntahtoisia ja mukaviakin ex-vaimoja löytyy =)
Oikein rauhallista joulun odotusta teille
Miehesi kertonut vai? Taitaa olla siellä entisen perheen nurkissa exän kanssa lapsia nukuttamassa...
juu siellähän se notkuu,eletään oikeesti kimppakommuunissa!
voi saatanan saatana sentäs,katkerat ämmät,saunan takana on tilaa!!!
kans kuriin niin ehkä ongelmiakin tulis vähän vähemmän....
Kyllä naiset sitten osaa tämän kieroilun. Ensin saadaan toinen tarkoituksella hermostumaan ja sitten silmät loistaen annetaan käytösohjeita. Olette te marttyyriäidit sitten huvittavia tapauksia.