Sopisiko karavaanarin koiraksi? Tarvitsisin vahdin
ja ystävän. Pärjääkö se ulkona säällä kuin säällä?
Matkailuautosani on iso lämmin takatalli ja
ajattelin tehdä siitä koiralleni kopin jossa se
voisi matkustaa. Talvehdin yleensä Portugalissa
ja kesäisin liikun lapissa. Koiran pitäisi omata
vahva vahtivietti jotta voin nukkua yöni
rauhassa .
ja ystävän. Pärjääkö se ulkona säällä kuin säällä?
Matkailuautosani on iso lämmin takatalli ja
ajattelin tehdä siitä koiralleni kopin jossa se
voisi matkustaa. Talvehdin yleensä Portugalissa
ja kesäisin liikun lapissa. Koiran pitäisi omata
vahva vahtivietti jotta voin nukkua yöni
rauhassa .
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta
kaukaasian paimenkoirista (luulen, että tarkoitat
tätä rotua), mutta en ole kuullut yhtään hyvää
kokemusta ko. rodusta.. Aika vihaista sakkia
ovat, jopa isännilleen. Ei tietenkään kaikki
välttämättä ole vihaisia..
Minä luulen, että jokaisesta koirasta saa
vahtikoiran jos opettaa. Saksanpaimenkoira
kiintyy helposti isäntäänsä (yhden ihmisen
koira), ja haluaa miellyttää. Sakemanneista saa
julmankin vahtikoiran jos niin haluaa...
Onhan niitä muitakin "vahteja", mutta kannattaa
miettiä hieman tuohon vahtimiseen hankittavaa
koiraa. Vahdit eivät ole lemmikkejä...
Entä oma kokemuksesi koirista..?
Joo, mulla on tällä hetkellä dobermanni joka on
kyllä hyvä vahti mutta ei sovellu ulkona
pidettäväksi. Kesäkelillä sääsket pystyvät
tekemään olon tosi hankalaksi kun sillä ei sitä
alusvillaa ole. Rotweileriakin olen miettinyt
vaan ohkanen karva on silläkin, sakemanni ei taas
muuten innosta.
Mitä mieltä olet rodusta hovawart?
Sillä on voimakas vartiointi- ja suojeluvietti ja
se on paljon koulutuskelpoisempi kuin kaukkari.
Sillä on tuuhea turkki joka suojelee sitä kylmää
vastaan.
Tapausta tuntematta on vaikea suositella rotua,
mutta ihan huvin vuoksi voisit käydä Suomen
hovawaryhdistyksen sivuilla, linkin löydät
osoitteesta www.kennelliitto.fi
Kaukaasianpaimenkoira sopeutuu hyvin kaikkiin
sääolosuhteisiin. Itselläni on seitsemän vuotias
kaukkari, joka muutaman kuukauden iän jälkeen ei
ole viettänyt ainoataan yötä sisällä. Eikä viihdy
lämmitetyssä kopissa.
Kaukkari vartioi niin talot, vaimot, lapset ym.,
eikä pelkää mitään. Lahjomaton vahti, joka on
omalle laumalleen ehdottoman lojaali olivat ne
sitten ihmisiä,toisia koiria tai kissoja.
Oman reviirinsä ulkopuolella rotu ei vartioi,
vaan on esim. muista ihmisistä täysin
välinpitämätön. Ei suinkaan "vihainen".
Kaukaasialainen on yksi maailman yleisimmistä
koiraroduista, tutustu rotuominaisuuksiin esim.
netin kaukaasialaissivuilta. Rotu on elänyt
ihmisen kanssa jo parituhatta vuotta, joten
yhteiselo sujuu, kun pelisäännöt tiedetään.
Kaukaasialainen on itsenäinen vartiokoira, joka
tekee tilanteista omat johtopäätöksensä, ei
sakemannin tyyppinen käskytettävä koira.
Oma koirani ei koskaan ole purrut ihmisiä,
muutaman irtipidetyn ja kiinni käyneen koiran
kylläkin pöllyttänyt.
Rotu on ns. "allround-koira", joka sopeutuu
luultavasti omistajansa elämäntyyliin. Vartiointi
on sille henki ja elämä. Jo neljän kuukauden
ikäinen kaukkari pyrkii vahtimaan miltei kaikkea.
Kaukkari on omalle perheelleen ystävällinen
nallekarhu, mutta vieraisiin rotu suhtautuu
epäluuloisesti. Säännölliset vieraat otetaan
kyllä ystävällisesti vastaan.
Sanoisin kaukkarin olevan luonteeltaan itsenäinen
ja aivojaan hyvin käyttävä, ts. oikea peruskoira.
Alkukantainen rotu, jolle lauma ja paikka siinä
on tärkeä.
Elämäni paras hankinta!
Kaukkarit ovat kuitenkin niin reviiritietoisia
koiria että jatkuva reissaaminen aiheuttaisi
niille varmasti pidemmän päälle stressiä (ja
stressi voisi ilmetä erittäin vaikeana
häiriökäyttäytymisenä).
Rotu tarvitsee oman laajan aidatun reviirin jossa
se voi vartioida. Rotu soveltuu kyllä nukkumaan
yönsä ulkona.
Kumoan sen väitteen että kaukasianpaimenkoirat
olisivat vaarallisia.
Nykyään kasvattajat ovat Suomessa jalostuksella
muokanneet rodun luonnetta vähemmän teräväksi ja
nykyajan yhteiskuntaan sopivaksi.
Huolellisella ja osaavalla tapakasvatuksella,
koulutuksella ja jo varhaisesta pentuiästä
lähtien alkaneella sosiaalistamisella kaukkari on
hyvä rotu siinä missä muutkin.
Se on työtä tekevä koira, joka tarvitsee
rodunomaista työtä, olkoon se sitten
teollisuusalueen, maatilan tai turkistarhan
vartiointia.
Vartioiva koira voi olla päivisin perhekoirana ja
viettää yönsä vartioiden esim. turkistarhaa.
Omistajan on kyettävä pitämään koiransa
stressitaso riittävän matalalla. Ennen kaikkea
omistajan on tiedettävä mitä tekee.
Julmalla koulutustyylillä koira saadaan
lukkiutumaan tai nousemaan omistajaansa vastaan,
kaukasianpaimenkoiralle on ominaista
villieläinten pehmeys, se kykenee muistamaan
pitkään epämiellyttävät kokemukset.
Tätä rotua ei ikinä pidä hankkia
statussymboliksi, jos ei tiedä mihin on
ryhtymässä ei ikinä pitäisi edes harkita
kaukasialaisen hankintaa.
Kasvattajilta saa tietoa rodusta. Vartiokoirista
on myös julkaistu tutkimus, joka käsittelee
näiden koirien luonnetta, käyttöä ja koulutusta.
Mulla jo korvissa särähtää kun kuulen edes rodun
nimen mainittavan. Kun olin pieni oli meidän
perheessä kaukaasian paimenkoira. Pentuna se oli
todella suloinen "nalle", mutta siitä tuli
vasikan kokoinen, eikä sen kovaan päähän koulutus
oikein uponnut siitä tuli kaikkea muuta kuin
kotikoira.
Se muuttui salakavalaksi, odotti että ihminen
tuli tarpeeksi lähelle että se varmasti onnistui
aikeissaan ja hyökkäsi. Se puri ystävääni ja
humalassa meille pyrkinyttä vierasta miestä.
Viimeisen tikin se koira laittoi paikoilleen kun
se puri minua. tietenkin se yritti kurkkuun mutta
ei onneksi onnistunut, muuten en varmasti olisi
tässä kirjoittamassa tätä. Sillä koira painoi
varmasti ainakin 60-70 kiloa ja minä alle 40
kiloa. Vieläkin, 10 vuotta sen koiran jälkeen
mulla on arvet jäljellä sen koiran tekosista,
enkä varmasti unohda sitä koskaan ja varmasti
olen varuillani koko loppuikäni isoja koiria
kohdatessani oli rotu mikä tahaansa.
Tämän koiran suku oli venäläistä sukujuurta ja
käsittääksini juuri sitä pahempaa. Varmasti koira
on jalostuksen ansiosta parantunut, mutta en
silti menisi luottamaan tämän rodun edustajiin.
Tietty minun mielipieeni on minun ja pohjautuu
vain omakohtaisiin kokemuksiin, nyt minulla on
pieniä koiria, jotka eivät varmasti ole kenenkään
hengelle eikä terveydelle vaarallisia.
Perheenne koira taisi olla näitä ensimmäisiä
Suomeen tuotuja kaukkareita?
Rotua ei silloin tunnettu tarpeeksi, ja monia
koiria lopetettiin juuri liiallisen aggression
takia.
Silloin ei ollut tarpeeksi tietoa rodun
luonteesta, vaatimuksista ja koulutuksesta.
Rotu on Suomessa melko nuori eikä luonnollisia
kuolemia ole tapahtunut vielä paljoakaan.
Rotu ei todellakaan sovi kaikille, ja melko
harvoilla ihmisillä on todellista tarvetta
kaukasianpaimenkoiran hankintaan.
Moni on pettynyt hankittuaan kaukkarin.
Minimireaktioinen koira, joka reagoi pienimpääkin
ympäristöstä tulevaan ärsykkeeseen voikin olla
todellinen harmi.
Kaupungissa on aivan liian paljon ärsykkeitä
kaukkarille, ihmisten ääniä ja vilinää, joihin se
aitona työkoirana reagoi tinkimättömästi ja
vaikka se tottuisikin joihinkin ääniin, on se
silti jatkuvasti viretilassa ja kärsii pahasta
stressistä ja muuttuu todennäköisimmin
aggressiiviseksi.
Taajama-alueen ulkopuolella toimiessaan öisin
esim. teollisuusalueen vartijana ja päivisin
perhekoirana osaavissa käsissä tämä rotu on
sopiva.
kun Portugalissakin liikut niin miksi ei
Portugalilainen rotu Estrelanvuoristokoira,
vahtii ja pärjää joka säässä. On myös
sopeutuvainen, isojakin yksilöitä löytyy,
varsinkin Portugalista ja tiukka luontoisia. (ja
on Shäferin vastakohta,kun et siitä pidä;)
Koulutettavuudeltaan vaativa, ainoana ongelmana
ehkä metsästysvaisto joka on yhä tallella.
Kaukaasialainen on väärä rotu tuohon tarkoitukseen. Saksanpaimenkoira voisi olla parempi vaihtoehto.