Taas saa lukea kuinka kustannusyhtiöt ovat suorastaan piruja ja korruptuneita, kun eivät ole julkaisseet palstalaisten tekstejä. Miksi palstalaiset ovat kateellisia?
Miksi palstalaiset ovat kateellisia?
Ihmettelijä-Kummastelija
321709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tuossa kateudesta ole kyse, vaan turhautumisesta.
Lähinnä meitä harmittaa se, että kirjailijat ja sellaiseksi pyrkivät ovat ravintoketjun alimalla tasolla.
Yksi kustannustoimittaja tienaa 20 kirjailijan palkan. Ammattikirjailija tienaa 2.000 euroa vuodessa, ja on täysin vapaasti ryöstettävissä vaikka minkälaisilla sopimuksilla.
Kustannustoimittaja sen sijaan on yleissitovan työehtosopimuksen turvaamassa vakityöpaikassa. Sama, mutta vieläkin lukratiivisemmin ehdoin, koskee kritiikkiä kirjoittavaa toimittajaa, joka pyörii kukkona tunkiolla ja sanelee omat ehtonsa if you see what I mean.
Sitten meitä risoo se, että kirja-ala on yhden Sanoma konsernin sisäinen asia. Se hoitaa aivan kaiken painosta aina kritiikkiin asti. Itse asiassa, kirjallisuuden kuluttajat tuskin havaitsisivat, mikäli kaikki Sanoma-konserniin kuulumattomat yritykset lopettaisivat toimintansa keskiyöllä.
Hatuttaa myös se, että HeSan toimittajat puffaavat jatkuvasti samoja kirjailijoita. HeSa tekee kirjailijan, jos niin haluaa.
Sitten meitä hatuttaa se, että kirjailijaksi haluavat pakotetaan "kirjailijakouluihin" vain sen vuoksi, että kustantajat haluavat säästää kalliiden kustannustoimittajien työtä.
Sitten kirjailijoiksi pyrkiviä hatuttaa se, että joudumme lähettämään käsikirjoituksia Suomen yli 300 kustantajalle kustannussopimuksen toivossa. Yhden käsikirjoituksen luukuttamiseen menee keskimääräisen kirjalijan 3 - 5 vuoden tulot.
Sekin hatuttaa, että joku ns. julkkis vetäisee pärstäkertoimella jonon ohi silloin kun haluaa. Mikä puppu tahansa sopii kustannusohjelmaan, jos sen kirjoittajaksi väitetty on TV:stä tuttu.
Joten, voisitko ystävällisesti kertoa muutaman hyvän syyn, miksi tällä palstalla ei saa tuntea itseään ryöstetyksi ja petetyksi!
Jos kehnot ehdot ja tulot harmittavat, niin voihan sitä vaihtaa alaa. Minä tienaan leipäni töissä niin kuin muutkin, kirjoittelen aikani kuluksi ja omaksi ilokseni, vaikka joskus mielelläni julkaisisinkin.
Mikä olisi mielestäsi kohtuullinen korvaus kirjailijalle kirjasta, jota hän on kirjoittanut viisi vuotta ja sitä myydään 300 kpl?
Jo pelkkä arvostelukappaleiden jälleenmyynti on enemmän kuin tuo 300.
Sillä täytyyhän kriitikonkin tienata.
(Kirjailijasta viis.)
kannattaakin kirjoittaa ihan muista syistä kuin rahan, kunnian ja maineen vuoksi.
En muuten kyllä ymmärrä mitä tarkoitat kirjoittajien pakottamisella kirjailikouluihin, jotta säästetään kustannustoimittajien työtä. Olen aina kuvitellut, että kirjoittajat osallistuvat koulutuksiin ihan vapaaehtoisesti, kehittääkseen itseään kirjoittajana. Mutta kurjaa, jos sinut on joku tällaiseen pakottanut.
Tai ehkä vain en ymmärrä, mitä niin hienoa on kirjailijuudessa, että siihen pitää pyrkiä, jos se tuntuu noin pahalta.
Arvostelukappaleita ei myydä! Jotain periaatteita sentään!
Missähän maailmoissa tuonkin esittäjä elää?
Helsingissä on jopa kauppa, joka on erikoistunut arvostelukappaleiden myyntiin.
Sieltä saa lukemattomia arvostelukappaleita ennen kuin kirja on edes ehtinyt tavalliseen kirjakauppaan.
Luulitko kriitikoiden elävän palkallaan?
Jos niin, sitten onkin jo aika herätä todellisuuteen.
Romaanin nimeksi tulee Raatokärpänen.
Hakaniemessä periaatteet ovat hieman toisenlaiset:
"Käytetyt kirjat eivät sisällä arvonlisäveroa.
Myytävät arvostelukappaleet ovat uuden veroisia käytettyjä kirjoja, niissä saattaa olla "arvosteltavaksi" -leima."
Toivottavasti tippaklubi alkaa liimata myös arvostelukappaleita. Sitten nähdään, kuinka tunnetut kriitikot arvostelevat kirjaa avaamatta teoksia.
No juu, näkeehän kokenut kriitikko jo kantta vilkaisemalla, mitä niiden välissä on.
Kustantajat lähettävät arvostelukappaleita medialle ilmaiseksi sen määrän ja niin moneen tiedotusvälineeseen kuin parhaaksi katsovat. Siis ilmaiseksi.
Tiedotusvälineiden edustajat voivat tehdä arvostelukappaleille mitä haluavat, vaikkapa myydä jonnekin eteenpäin. Näistä myydyistä kirjoista kaikki rahat saa myyjä itse, ei kukaan muu.
Aivan. Sitähän tässä on koko ajan esitetty, että kriitikko on verovapaiden tulojenkin suhteen huomattavasti korkeammalla tasolla kuin viisivuotista apurahaa saava kirjailija.
Kriitikko siis saa kirjoja ja myy ne eteenpäin.
Jos ei "muista" ilmoittaa saamiaan tuloja verotuksessa, niin kriitikko nettoaa vuodessa helposti enemmän kuin vaikka kirjailija Jari Tervo.
Ja koska kriitikot eivät komeile verotilastojen kärjessä, niin heillä näyttää olevan huono muisti.
Tämä tietysti harmittaa niitä, jotka kuuluvat joukkoon "kirjailijat" mutta eivät kuulu joukkoon "kriitikot".
Tulojahan voi vapaasti vertailla mihin ja keneen tahansa ja sen vuoksi voi tuntea raastavaa katkeruutta niin paljon kuin haluaa - kuten mistä tahansa asiasta.
Mihinkähän muuten perustuu riviesi välissä oleva väite, että (kaikki Suomen) kriitikot tienaisivat satoja tuhansia euroja kiikuttamalla saamiaan arvostelukappaleita divareihin.
Tasapuolisuuden vuoksi, tunnethan samaa katkeruutta myös niitä "verovapaamatkustajia", jotka myyvät anopin kuolinpesän tavarat huuto.netissä.
Vääryys tapahtuu jo siinä vaiheessa, kun arvostelukappale myydään.
Kuolinpesää verotetaan, joten niistä ei välistä vedetä. Tasapuolisuuden vuoksi kukaan ei tunne katkeruutta. Myös itse ostetun omaisuuden myynti on ihan OK. Arvostelukappaleita myyvät kriitikot eivät kuulu näihin hyväksyttävän saannon kategorioihin.
Tarkasti ottaen: kukaan ei ole väittänyt kaikkien myyvän. On vain todettu, että arvostelukappaleita myydään. Tämä taas perustuu kaupan omaan ilmoitukseen ja sitä tukeviin havaintoihin.
Seriffi voi pitää arvostelukappaleiden myyntiä tosiasiana (sen voi omin havainnoin tarkistaa sekä verkosta että käymällä vaikka arvostelukappaleita myyvässä kaupassa).
Arvostelukappaleiden arvon herra seriffi voi arvioida kertomalla uusien kirjojen määrän niiden keskihinnalla.
Tiedän erittäin hyvin, mitä kriitikot arvostelukappaleillaan tekevät (osa myy, osa lahjoittaa eteenpäin, osa pitää itse, osa lämmittää saunan) ja tiedän kirjojen arvon, siitä ei ole mitään epäselvyyttä.
Mikähän tässä oli se pointti, jolla minua yritettiin tölväistä?
On huvittavaa, että "seriffi" katsoo yhteiskunnan muilla aloilla tuomittavan käyttäytymisen jotenkin kulttuurin kaapuun käärittynä muuttuvan sopivaksi.
Kuinka katsot henkilön, joka syyllistyy joko moitittavaan ja/tai lainvastaiseen tekoon soveltuvan antamaan kritiikkiä muille?
Sehän on täysin absurdia!
Missä kohtaa sanoin hyväksyväni jotain?
mulla tuli spontaani ajatus kirjoittaa sähköpostia juupelille, höveleimmälle humanistille jonka tiedän, ja valittaa siitä miten ärsyttävää on että kirjailijanalkujen palstalla kinastellaan tyhjää paskaa. sitten ajattelin että juupeli varmaan sanois jotakin höveliä humaania josta pitäis päätellä, että ei kannata provosoitua :D sitten ajattelin, että eikö kuitenkin pitäisi provosoitua jos näkee vääryyttä tapahtuvan. no sitten huomasin että eihän tässä mitään vääryyttä tapahdu kun kumpikin riitapukari vaikuttaa tasavahvoilta. ampukoot konna (sankari?) ja sheriffi (konna?) toisiaan kohti iltaruskossa kaupungin pölyisellä pääkadulla :D
Rikoksista julkista taloutta vastaan
1 § (19.12.1997/1228)
Veropetos
Joka
1) antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta,
2) salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan,
3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai
4) muuten petollisesti,
aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä veropetos
Jos veropetoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Käyvän arvon soveltaminen
Verohallinnon päätös vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista
26 §
Sellaisen edun raha-arvona, jonka käypä hinta ilmeisesti on tämän päätöksen mukaista raha-arvoa alhaisempi tai jota edellä ei ole mainittu, on pidettävä sen käypää arvoa.
Enpä ole koskaan kuullut, että verottaja olisi katsonut verotuloksi sitä summaa, jonka yksityinen henkilö saa myydessään divariin tavaroitaan (joka on saatu tavalla tai toisella ilmaiseksi).
Jos tuo on mielestäsi veropetos, sitten samalla logiikalla veropetollisia ovat nekin, jotka myyvät joulu- ja synttärilahjojaan kirppareilla.
Vastaisitko myös aiempaan kysymykseeni, kiitos.
harva tulee edes ajatelleeksi, että ihan kaikki tulot paitsi luonnontuotteiden poiminnasta saadut, ovat verollisia. (joissakin arpajaisissa järjestäjä on maksanut voittajan puolesta verot, mutta verottomia eivät siis ole nekään. lotosta en ole varma kun se on valtion järjestämä.)
myös syntymäpäivälahjaksi saadun ruman vaasin myynti, divarimyynti, kosmetiikka- ja taloustavaroiden kotimyynti, lastenkaitsenta ja naapurin koiran talutus sikäli kun niistä saa rahaa ovat veronalaista tuloa, joka pitäisi ilmoittaa verottajalle. saadusta tulosta saa vähentää toiminnan aiheuttamat kulut.
yritysryppään kustannusyhtiö julkaisee paskan kirjan ja sitä kehutaan saman yritysryppään sanomalehtien kulttuurisivujen arvosteluissa.
Oikein käy arvostelijoita sääliksi kun he epätoivoisesti yrittävät tonkia paskakasasta jotakin hyvää sanottavaa.
Käänteisesti ei julkaista arvosteluja pienkustantajien kirjoista, koska niiden esille tuominen olisi omasta tuloksesta pois.
Tämä tuntuu olevan nykyään enemmäs sääntö kuin poikkeus.
Se, mitä joku kuulee, ei ole mikään oikeusperuste. Laki oletetaan tunnetuksi, oli siitä joku "seriffi" kuullut tai ei.
Tehdään asia helpoksi: tiedustele asiaa www.vero.fi sivulta.
Missä olen väittänyt kuulemisiani oikeusperusteiksi?
Ei minun tarvitse kaikkea tietää osallistuakseni "keskusteluun".
aivopesumentaliteettia; kaiken pitää olla kiellettyä, pakollista ja/tai säänneltyä. Muualla maailmassa naurettaisiin makeasti moiselle. Minäkin nauran, koska asun muualla maailmassa.
Jopoa se olisi, kun pitäisi alkaa tehdä verovirastoon ilmoitus, että aikoo pitää garage sale-tapahtuman. Ehkä verottaja sitten lähettäisi tarkkailijoita kunkin autotalleille lauantaiaamuisin, pitämään kirjaa, miten monta kippoa ja kappoa ja kirjaa myytiin ja monellako kolikolla.
Suomalainen ei kai tunne oloaan turvalliseksi tilanteessa, johon valtio ei ole (vielä) laatinut tarkkoja käyttäytymisohjeita?
Eihän täällä ole kuin yksi ampuja ja yksi vakiokohde.
Huonolla menestyksellä sieltä puskista räiskitään.
En ole lähettänyt arvostelukappaleita, vaikka niitä on pyydetty.
Vaisto osui oikeaan. Vielä tämäkin sudenkuoppa pitää olla kirjoittajan ristinä, eikö riitä että koko kauppa/kustannus/jakelukanavat/ on muutamien hallussa.
Tässä tuntee itsensä ihan Don Quijoteksi.
T. ®Sherlokki © 2008
Kriitikot ja sellaisina esiintyvät suorastaan imuroivat arvostelukappaleita. Suurin osa ei koskaan arvostele po kappaletta. Ne kuitenkin myydään eteenpäin.
Olen asunut 12 länsimaassa, suurimman osa elämästäni ja kaikkissa niissä tämän kokoluokan tulot ovat veronalaista tuloa. Häijyin verokohtelu on itse asiassa Yhdysvalloissa, jossa arvioverotus lähtee rullaamaan pienestäkin epäilystä. Lepsuinta oli Sveitsissä ja ranskankielisissä maissa, joissa veroista saattoi neuvotella ja väittää "jo maksaneensa tarpeeksi".
Ilmeisesti täällä ei keskustella verotuksesta, vaan kirjallisuuskriitikoiden uskottavuudesta. Arvostelukappaleita myyvä kriitikko ei ole uskottava. Vielä vähemmän uskottavuutta on veroja kiertävillä kriitikoilla. Heidän "työnsä" tulisi korvata oikeiden lukijoiden blogeilla.
Kriitikot ovat tekemällä tehneet itsensä tarpeettomiksi.
Entä jos varustaa arvotelukappaleen palautuskuorella? Pokkana vaan vaatii palauttamaan, kun kirja on luettu ja arvosteltu. Perusteeksi riittää minun mielestäni omakustanteen hinta kirjoittajalle. Luetun kappaleen voi sitten joko lähettää seuraavalle sitä kinuavalle kriitikolle tai lahjoittaa kirjastoon.
Jossain vaiheessa egotrippiäni huomasin, että olen yli-ikäinen tälle palstalle. Jessus sentään, vanha kuin Metusalem ja kotoisin aivan eri vuosituhannelta.
En ole kateellinen enkä edes yrittänyt mitään julkaista.
Eiku tuo ei ole totta. Joitain lemmennovellejani julkaisi Kolmiokirja, mutta so what.
Pahoittelen, etten innostu juuri kenenkään täällä kirjoittavan jutuista. Se ei ole kirjoittajien vika vaan omani.
Toivotan innostusta ja yritystä kaikille kirjoittajillle ikään katsomatta. Pahus, kun tuo aika kävi ylitseni. Tehkää parempaa kuin minä tein tai teen ikinä.
Jos tyytymättömyys vallitseviin (huonoihin) oloihin on kateutta, niin sittenhän siitä on monesti ollut hyötyä. Olot paranevat vain toiminnan kautta.
Minä en myönnä olevani kateellinen niille, jotka saavat kustannussopimuksen. Pikemminkin innostun vain lisää, varsinkin jos julkaistu kirja on huono (=pystyn itse parempaan).
Sen sijaan juuri nyt, tässä hetkessä olen kateellinen Sofi Oksaselle. Hitsi vie, enpä olisi uskonut, että tällaisen tunteen kokisin vieläpä henkilöä kohtaan, josta en tiedä mitään!
*vetäytyy nurkkaan ruoskimaan itseään*