Vaikkapa asteikolla 0-10, tai kuinka itse haluat määritellä.
Miten paljon merkitsee mahdollisen kumppanin asema, arvo, ammatti, ulkonäkö..
Lista voi olla loputon, riippuen sinusta!
Vai riittääkö pelkkä tunne, tämä on se oikea..?
Miten paljon merkitsee mahdollisen kumppanin asema, arvo, ammatti, ulkonäkö..
Lista voi olla loputon, riippuen sinusta!
Vai riittääkö pelkkä tunne, tämä on se oikea..?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mulle riittäisi tuo tunne tämä on se oikea, olen jo yli 40.v. ja vain kerran eläessäni kokenut sen, siitä suhteesta lapsia ja aviossa mut erokin kyllä tuli olisi ihanaa kokea vielä tuo tunne..en katso ikää, ammattia, ulkonäköä ,vai se on tärkeää et on mieleltään terve ja vapaa, siis sinkku..ohan sama onko lapsia vai ei, töitä vai ei, omaisuutta vai ei...rehellinen vapaa suomalainen ja tervemieleltään...kaiken muun voi aika meille sit antaa kun yhdessä hankitaan ja eletään!!!
ps. näitä kritteereitä ei ole kolmeen vuoteen yksikään mielenkiintoni herättänyt omannut, oli varattua, masennusta potevaa, mieliala lääkityksen syöjää, muuten vaan entisessä elämässä roikkujaa...
Olin pitkään sitä mieltä, että tunne riittää. Ei se kuulkaa riitä. Pitää olla tuntemus ihmisestä. Ensin tulee ihastuminen ja mennään huumassa eikä huomata huonoja piirteitä tai itseesi sopivia asioita.
Raha on outo juttu. Ihmiset eivät vain myönnä, että sillä tuntuu olevan joskus selkeä yhteys "rakastumiseen"
Asema, arvo, ammatti...
Jyrkät erot koulutuksessa ja sitä kautta ammatillisessa asemassa tuovat usein myös esiin sen seikan, ettei sitä yhteistä puhuttavaa pitkän päälle löydykään. Älykkötyyppinen mies ei jaksa bimboa naista eikä älykkönainen lyhytsanaista, mistään mitään tietämätöntä miestä. Kyllähän ne harvassa ovat, sellaiset "talonpoikaisakateemikot" jotka kykenevät mahtaviin keskusteluihin asiasta kuin asiasta esim. kutsuilla, joilla on valtavasti sitä nk. parempaa väkeä ja puheenaiheet sen mukaiset. Vierauden tunne olisi varmasti molemminpuolista.
Joten, asteikkosi mukaisesti sanon noiden kolmen seikan kuuluvan parinvalinta-asteikolla kohtaan 8.
yhteyttä ihmisen älykkyyteen, yleissivistykseen ja keskustelutaitoon.
Tunnen eräänkin tavallisen, rankkaa ruumiilista työtä paiskivan duunarin, joka mennen tullen peittoaa yleissivistykseltään enemmistön ihmisistä.
Hän lukeekin päivän lehdet tarkkaan, eikä kuluta aikaansa bb:n tuijotteluun. On aina ollut kirjojen, myös tietokirjallisuuden suurkuluttaja.
Ei kaikki viisaus asu yliopistoja käyneiden kalloissa, eikä korkea koulutus takaa jäsenneltyä maailmankuvaa ja keskustelutaitoa.
Sivistyksestä puhumattakaan!
Olet väärässä. Vähän koulutetut puolustautuvat aina noilla samoilla argumenteilla.
mainitsemasi kaltaisen henkilön.
Toisaalta, jos omaa jyrkät mielipiteet, ja on
muutenkin hyvä ulosanti sillä pystyy myös vähän hämäämään.
Hiljaisempi/ujompi henkilö taas voi vaikuttaa "tyhmemmältä" kuin onkaan.
Tuollaiset tapaukset ovat niin harvinaisia että niitä ei kannata nostattaa edes esiin keskustelussa, jossa haetaan yleistä linjaa.
Yhdyn Nainen 40 mielipiteeseen.
joilla pää on tyhjä kuin kottaraispönttö.
"Keskustelu" on lähinnä itsetehostusta ja typeriä mukanokkelia, toista alentamaan pyrkiviä heittoja.
Omasta alastaan ehkä jotain tiedetään, muusta ei kunnolla mitään, mutta bluffataan.
Kotisohvalla lösötetään BB:ta toljottaen, mutta se Sofi Oksanen "on juuri yöpöydällä".
Olen aikoja sitten havainnut, että duunariporukka on paljon reilumpaa ja mukavampaa, kuin keskiluokkaiset hienostelevat paskanjauhajat.
Itse asiassa keskustelu on aika tarpeeton. Eihän fiksuus tule siitä, mitä kukin tekee työkseen. En minä jaksa myöskään kuunnella mitään tärkeilyä ja itsensä tehostamista mutta en kyllä jaksa kuunnella mitään pillu-juttujakaan.
nykyiseen avokkiini rakastuin, niin ei siinä merkinnyt ei arvot eikä ammatit (koska niitä ei vielä silloin edes ollut), vaan kiltteys ja - rehellisesti sanottuna - ulkonäkö kolahtivat. Nuoruuden huumassa millään muulla ei ollut merkitystä. Tunne siitä, että hän olisi juuri se oikea, sitä ei koskaan ole tullut. Sitä oikeaa ei kai ole olemassakaan minulle.
Leikitään, että eroaisin (ei mahdotonta) ja löytäisin uuden kumppanin. Mitkä asiat kolahtaisivat nyt? Nämä: suuri syli ja sydän ja tietenkin se tunne siitä oikeasta. Naiviako? Kyllä. Mutta rehellistä.
Olisi hyvä, jos ammatti olisi jotain lähellä omia kiinnostuksenalueitani, mutta ei välttämättä.
Arvot, ammatit on sinänsä sivuseikka, koska asema ei takaa ihmisen fiksuutta millään lailla.
Raha on sivuseikka, ei kai voi odottaa että toinen minut elättäisi (mutta antelias sikarikas, aaah ;)
Ulkonäkökään ei ole valintakriteereissäni kärjessä. Mutta jollain tavalla pitää toisen ulkonäöstä tykätä, millä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko toinen "kaunis" tai "ruma".
Juoppoa, väkivaltaista tai aivotonta massanmukanamenijää en missään olosuhteissa huoli. Ja miehen pitää osata kirjoittaa kutakuinkin puhdasta suomen kieltä. Ja tykätä kirjoista,,,ja ja ja...ja sekin vielä ja ...
Kumppanin asemalla, ammatilla ja ulkonäöllä on merkitystä, totta kai, miksei olisi. Mutta minulle nuo eivät riitä, pitää olla sitä oikeanlaista kemiaa. Rentuista ja luusereista en ole koskaan välittänyt enkä myöskään muuten rappanoista vaan katselen vain miehiä, jotka ovat saavuttaneet jotakin konkreettista elämässään ja joilla on sivistystä ja tapoja.
Arvostan itseäsni ja siksi myös haluan puolison, jota voin arvostaa.
hvvin rakastua koulujakäymättömään, jostain alemman tulotason maasta tulleeseen baarimikkoon.
Jos hän puhuisi minulle hempeitä, tykkäisi minusta kuin hullu puurosta, jos hänen kanssan synkkaisi ihanasti sängyssä.
Itse asiassa voisin rakastua vaikka puu-ukkoon. Niin surkeasti taitaa asiat olla. Nimimerkki: Pehmyt mutta tyhjä sänky.
Yli kaksikymmentä vuotta naimisissa ja edelleen hoidan perheen raha-asiat lähes yksin. Kyllä arvot pitää olla samanlaiset, jos naimisiin mennään. Meillä ei mene yksiin ja hankalaa on. Turha kuvitella, että kyllä se muuttuu. Ei muutu.
En tiedä ketään muuta naista, jonka mies hankkii enemmän muttei maksa esim. asumiskuluista ja ruuasta mitään. Minulle raha arvona on aina ollut vähäpätöinen ja siksi alussa ajattelin, että ihan sama , kuka maksaa. Pikkuhiljaa alkaa nyppiä, kun toinen pistää palkkansa omiin kalliisiin harrastuksiin ja minä hoidan muut.
sielunkumppani, miksi tyytyä vähempään?