Joulu runoja rustaamaan
javuoden uuden.
Aivoja näin rassaamaan
palstan runoisuuden.
Tontuista jos kertoilis
ja lasten hymystä.
Vanhoja menneitä vertailis
joulun uuden lymystä.
Uusivuosi täyttäneekö
toiveita monien.
Jotain vanhasta säilyttääkö
tieltä uusien.
Loppiaisen aikaan
taas ystävät kyläilee.
Iloa suurta kaikaa.
Aiheita monta runoon
siispä pakettiinkin ehtii
Niitä siis punoon
katsellaan mitä tehtiin.
Kirjoitellaan ja luetaan
pyhinä tehdään runoretki
Aika mennyt puetaan
mukaviksi runoiseksi.
javuoden uuden.
Aivoja näin rassaamaan
palstan runoisuuden.
Tontuista jos kertoilis
ja lasten hymystä.
Vanhoja menneitä vertailis
joulun uuden lymystä.
Uusivuosi täyttäneekö
toiveita monien.
Jotain vanhasta säilyttääkö
tieltä uusien.
Loppiaisen aikaan
taas ystävät kyläilee.
Iloa suurta kaikaa.
Aiheita monta runoon
siispä pakettiinkin ehtii
Niitä siis punoon
katsellaan mitä tehtiin.
Kirjoitellaan ja luetaan
pyhinä tehdään runoretki
Aika mennyt puetaan
mukaviksi runoiseksi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pienen runopaketin
minäkin nyt sitaisin
runokasaan alkavaan
omani myös kantaa saan.
Alusta taas aletaan,
ketjuamme rustaamaan.
Nopeasti humpsahtaa,
alas asti tipahtaa.
Tulenlieska ahkeroi,
ekarunon taituroi.
Opritarkin tuli mukaan,
jäädä pois ei saa kukaan.
Joulujutut mielessä,
lahjajutut pielessä.
Keksiminen vaikeaa.
Mitä tästä tuleekaan?
Onneksi on vielä aikaa,
mietiskellä joulun taikaa.
Ehkä tästä selvitään,
kun oikein yhdess`mietitään.
Tänävuonna juuri nyt
oon joulukortin piirtänyt.
Joulupukille parran valkoisen
pumpulista laitoin liimaten.
Kynällä hopeisella piirsin
silmälasit nenälle siirsin.
Ahkeroin kortin toisen
piirsin siihen enkelin.
Tein työn samanmoisen
uuteen korttipohjaan liimasin.
Sinisellä taustalla
Pilven päällä taivahalla.
Uusiaihe mieleen tuli
tonttu poika Huli
mäkeä laskemassa
lumisessa maisemassa.
Oravaisen katsellessa
oksallansa ihailemassa.
Kortteja muutamia vielä
omanlaisia miettimässä.
Talventuntua siellä
joulunaikaa näin miettimssä.
Joululahjaksi ystäville
kaikille parahille.
Nyt runonurkalle piirrän
vaan myöhemmin kerron aiheen.
Näin myöhemmäksi siirrän
ja nyt kortin aiheeseen,
Mä näin luistelen
teiltä korttia myös oottelen.
Se runon myötä kuvaa
joulua uutta avautuvaa.
Veden piiskatessa ikkunoita
joulumielestä mä kiinni saada koitan
naapurista jouluvalot loistaa
ne päivästäkin pimeyttä poistaa
hyvä nyt on sisällä vain olla
vaikka tuntee olevansa nolla
kun toiset joka päivä työhön kiiruhtavat
ja joka säällä matkan aloittavat
ja meikäläinen kylkensä vain kääntää
ja hymyn huulillensa vääntää
no, -onhan tuota oltu itsekin.....
Pienen pienen runosen
minäkin nyt väsään.
enempää mä ehdi en
tähän aamuhätään.
Yhdessä jos lähtisimme
kävelylle joutuisimme
sinut varmaan veisin
vaikka kipeytyvin reisin
kiipeisimme tunturiin
eikö tehtäis juuri niin
entäs sitten; mitäs siellä
mikään ei lie onnen tiellä
vaikka kuuta katseltaisiin
porolaumaa seurattaisiin
halattaisiin
vaikka suuta suulle suikattaisiin.
Entäs sitten?
... vaan jouluruno ei ollut tää
vain poro lievästi sen yhdistää
tai toivon mukaan täysikuu
mutt silloinhan onkin 'mustakuu'
ei tästä oikein joulurunoa tullut
vaan kohta viettää joulu kuuhullut.
Tonttuja ootellaan
vaan vielä viipyvät.
Lapsi komeroon
kurkistaa.
Ei näy, piilossa
pysyy.
Jospa ulkona
seurailee.
Miettii lapsi
ja ikkunasta kurkistaa.
Kurkistustonttu
seurailee.
Tontut toiset
aattona lahjoja
jakelee.
Pitkä on aika
aattoon.
Kilttikin pitää
aina olla.
Itsenäisyyttä juhlitaan
linnassa presidentin.
Teeveestä katsellaan
nähden selostajan tentin.
Euussa koko kansa
ja juhlia viettää.
Kansan onko ansa
itsenäistä, mietittää.
Kynttilöitä palamaan
entisajan ihmisille.
Omaa valtaa muistamaan
ei uusille eurosille.
Itsenäisyyttä pitämään,
itsenäisyys parasta on.
Ei jouda maa ikävään,
ei huoli mahdoton.
Kiitetään, juhlitaan
kynttilää polttaen.
Omaa maata muistetaan
kansansaansa arvostaen.
Punainen pusero
harmaa housu
polulla taivaltaa.
Akkunan taakse
kiiruhtaa.
Näkymättömäksi
itsensä taikoo
Vaklia aikoo,
kilttejä ovatko
piltit pienet.
Ovat, ovat
lahjan aattona
saa ojentaa.
Vieläkö tavoitan joulun,
joulun lapsen mielisen.
Näänkö tonttuja ikkunan takaa,
tuleeko pukki valkopartainen.
Miksikäs en näkisi,
mielikuvia lapsien.
Olenhan ikuinen lapsi,
minä - vaikka olen jo aikuinen.
Joulua ootan, sitä valmistelen,
kera lasten odotuksien.
Paketteihin lahjat käärin,
ajatuksin lämpimin.
Iloa tuota miksi en minäkin,
tuntisi lailla lapsien.
Joulu on meille juhla,
kera lapsien - myös aikuisten.
Unen harhaako vain
yöllä lämpöäs hain
mut olin niin
yksin yksin.
Ja kun herätä sain
kätes taas hiuksillain
ja armaani
sylityksin.
Runoni jo uneen uinuneen
herätellä yrittelen
väsynyt tuo kovin on
hämäräkö väsyttää
ennen niin kovin virkeää
kylkeään vain kääntää
päätä seinään vääntää
ei nyt tahdo herätä
ei istumaan ees yritä
antaisiko sitten olla
kun ei kerran sovinnolla
nouse ylös kuitenkaan
turha käydä vonkaamaan.
Heräsin yöllä
soivaan ääneen
luulin jo radion
auki jääneen
kultaköynnös vain
vettä tipautteli
kun mummo päivällä
sitä liikaa kasteli
lasimalja kun oli siinä alla
niin pisarat herätti soitannalla.
Ja sanat oli laulussa:
" Alä muori kastele meitä liikaa..."
sanoja sanoi sanoja
sanain perään lisää sanoi
aikoi siinä tehdä runon
sanoi niin ja lisää aikoi
kysyy, onko nyt jo tässä
runo kohta syntymässä
itsekin sen tiennee
runohan se lienee.
Silmät hehkuvat
tuuli puhaltaa punaisiin poskiin
ja huulilla on suudelman maku.
Suutele minua, vaikka huuleni rohtuvat tuulessa,
suutele, vaikka lunta tuiskuttaa
ja mansikat syötiin jo kesällä.
Joulu, mistelin oksa,
tuoko se kesämuistot-
Ihan nukahtavan koko nurkan luulin
mutta kaukaa äänesi jo kuulin
riensin tänne katsomaan
mitäs täällä nähdä saan:
heränneitä melkein kaikki
taitaa enää puuttua vain 'Maikki'
näin taas yhdessä joudutaan
runopinoa kasaamaan.
Joko joulukiireitä jokaisella
kun ei ehdi runoilla
meikäläisellä ei kiirettä mihinkään
joutaisi vaikka lasten kanssa leikkimään
vaan kun ei ole edes lastenlapsia
täytynee haroa vain harvenevia hapsia
ja katsella ikkunasta lasten leikkiä
Näin taas runoni siivet saa
se runonurkkaan kiiruhtaa
tarinaa pientä kertomaan
kun joulukin meidät saavuttaa.
mitenkä palsta jaksaa
tontut näin huomasi ikkunan takaa
palsta vain kummasti elää jaksaa
aina vaan ketjuja aloitetaan
ja mikäs on sen luonnikkaampaa.
Nyt minäkin runon aikaan sain
ja lämpöä tunsin rinnassain
hyvän mielen siitä sain
kun runon rustasin mä vain.
Tämä päivä on iloa tulvillaan
olen tavannut ystävää monta
kovin harvoin kun nykyään tavataan
on meteli mahdotonta
sitä halaillaan, sitä nauretaan
ja ilon kyyneltä vuodatellaan
kyllä ääntä meillä riittää
ja siitä saa vain kiittää
että naapurit kaukana on
on se meteli niin tavaton.
Ei lennä runoratsuni, ei.
Väsymyskö tuon heponi vei?
Taitoni ei ollut kummoinen,
mutta kadonnut on vähäinenkin.
Tonttu Tomera ikkunan takana,
on koko ajan taka"sellaisena".
Koko ajan on kuiskuttelemassa,
että pysyhän työn touhussa.
Lahjat pitää paketoida,
eihän niitä antaa voida
muovipussiin laitettuna,
pussin pohjaan pakattuna.
Sitten vielä paketteihin
on värkättävä runotkin.
Hieman pieniä arvoituksia,
näin saa saajat pohdittavia.
Piparkakkuja leivoskelin,
tein taikinasta talonkin.
Vielä talo osasina on,
pian sen laitan kuntohon.
Ulkona vain vettä sataa,
niukka lumi kaikki sulaa.
Tonttu Tomera on innoissaan,
joulu tulla jollottaa.
Tuo ikkunahan koputtaa,
käskee topakasti tallustaa.
Joutua pitää, joutua pitää,
koetahan nyt kiirehtää.
Nyt uni taitaa tulla,
silmät ristissä on mulla.
Sänkyyn taidan pujahtaa.
Antaa Tomeran koputtaa.
yksinkö vain minä liukkaalla jäällä
joulutouhuissaan muorit ne pyörii
siivoo ja leipoo ja kaupoissa hyörii
minä vain hymyillen katselen tätä
ihmisten jouluhyörinätä
itsellä ei ole kiireitä lainkaan
elämää kiitän; mitä mä sainkaan
- rauhallisen joulumielen-
On iloinen mieli
ulos pyrkii kieli,
kun lahjoja valmistaa
helminauhan sisko saa.
Toinen keijua muovailee,
vaatteita sille kaavailee.
Hymyyn vääntyy suu
saajat varmaan ilostuu.
Mikä oveen kopistaa
helmet lattialle ropistaa.
Äiti vain kyselee
teelle heitä anelee.
Ei saa tänne tulla
salaista on mulla
Yhteen ääneen kiljahtaa
lahjat pian piilottaa.
Rintaneulaa mummulle
pienempi värkkäilee.
Auton isompi papalle
upeasti piirtelee.
Savesta pyörittää
iskälle ahvenen.
Langasta nyörittää
vyön äidille punaisen.
Isosisko kyselee
turhaan siinä utelee.
Lahjat valmiiksi paketoi
paperin pikkutonttu toi.
Nauhaa pakettiin kiristää
tonttu silmiään siristää.
Huomenna jatkamme vielä
on monta ideaa vielä.
Töissään väki viilettää
tai muuten luppoilee.
Runotko jääneet
muisteluun
tai kiireen alle.
Hiljaista nurkassa
eikä runosuoni syki.
Miksei edes nyki
pieni ohimosuoni
hiljaista on.
Ruvettaisko kilpasille
vähän runosille
muuten hiljaista on.
Vaikka päivä onkin harmaa
se on kuitenkin ihan varmaa
et nukkumalla se kirkastu ei
ja torkkuminen viimeisen puhdinkin vei
Nyt on hyvä lueskella
tietojansa kartutella
ja tietysti runoja kirjoittaa
mikäs oisi sen hauskempaa
ja ystäville hauskoja viestejä laittaa
kohta jo hyvä ruokakin maittaa.
jos lihoo , ei kai se mitään haittaa.