10v ei syö?

onko ylimääräistä? onko pullukan näköinen, vaikkei varsinaista ylipainoa? eli onko mahaa, löysää? liikkuuko? jos löytyy löysää, niin opasta terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen. telinejumppa, voimistelu,paini... siinä lajit, jossa ylimääräinen palaa äkkiä ja löysä muuttuu lihaksiksi.

meillä oli kaksi vuotta pullero 9-vuotias. taulukoiden mukaan ei yipainoa, mutta löytyi mahaa, poskia... alkoi kanssa syömättömäksi. sitten tehtiin ruokaremppa, lapsi uskoi, että kouluruoka kantsii syödä, kun se ei lihota (lasagnea ei silti kannata hakea toista kertaa). kotona iltapalaksi alettiin syödä ruisleipää päällystettynä vihanneksilla ja porkkanaraastetta. muutenkin puhuin ja paljon terveellisestä ruuasta. usein kun toistaa,lapsi uskoi, että OIKEAA ruokaa voi ja pitää syödä eikä siitä liho. liittyi ensin telinevoimistelijoihin, mutta siinä ei ollut tarpeeksi äksöniä ja alkoi painimaan. nyt on hoikka, silti lihaksikas, terve hyväkuntoinen notkea tyttö.

En halua pelästyttää, mutta noin kymmenvuotiaana se alkoi minulla. Ensin vaan tuntui, että olen pullukka, sitten tuli pikkuhiljaa mukaan väkinäinen liikunta (meitä ei kannustettu mihinkään liikuntaharrastukseen enkä osannut itsekään sellaiseen hakeutua) ja sitten rupesin jättämään pois annoskoosta ja rasvasta ja vähitellen kaikesta muustakin. Tuli kaloritaulukot, pakkoajatukset, vetäydyin kaverisuhteista, kärsin yksinäisyydestä ja masennuksesta. Sairaalahoitoon jouduin 11-vuotiaana ja olin pois koulusta melkein koko kuudennen luokan. Syrjäydyin tavallaan ikätovereistani henkisesti vaikka yläasteelle siirryin muiden mukana ihan hyvin arvosanoin. Fyysisesti paranin parissa vuodessa mutta se henkinen puoli vaati useampia vuosia, oikeastaan koko teini-iän ja jätti tietyt arvet sisimpään. Anoreksia on helvetti niin sairastuneelle itselleen kuin hänen perheelleen. Se voi johtaa psykoottiseen tilaan, jopa kuolemaan. Hakekaa ajoissa apua, ettei pääse pahaksi! Ota vaikka kouluterveydenhoitajaan yhteys ensimmäiseksi ja kerro huolistasi.