vanhojen tanssit... :s

a) vaihdatte pareja jonkun toisen tanssiparin kanssa (siellähän on varmaa paljon sellaisia, jotka ei oikein tunne tanssipariaan, heidät on vaan laitettu tanssimaan jonkun kanssa).

b) jompi kumpi jättää homman kesken ja tansseihin jäänyt ottaa uuden parin (sulle tietty helpompi löytää).

c) kumpikin jättää leikin kesken (ei se nyt
mikään elämän kohokohta ole, ei siihen tarvi itteensä ainakaan pakottaa, jos nihkeeltä tuntuu).

d) saatte asiat sovittua ja tanssin osalta kaikki on ok.

Ei kai auta muu kuin VAATIA keskustelua asiasta... Ettei käy niin, että sinä yrität toimia kavaljeerina tytölle, joka on luopunut tanssiaikeistaan ajat sitten, ja samaan aikaan joku tyttö saa (joutuu...) tanssimaan faijansa kanssa...

(Miksi nuo lainausmerkit? ("seurusteltiin", "suhde"))
Mulla on mennyt maku koko tanssitouhusta, vaikka moninaisten vaiheiden jälkeen parin sainkin. Et tosiaan enää harjotusten alettua oikeen voi tehä muuta kuin purra hammasta ja koittaa miettiä positiivisia asioita. Itsellänikin on vähän nihkeetä oman parini kanssa, mutta kylläkin eri syistä.

Reippaana tyttönä kysyin itse tätä poikaa parikseni jo hyvissä ajoin syksyllä ja hän suostui, mutta sitten myöhemmin perui, hyvin ystävällisesti kylläkin eikä selvästikään halunnut loukata. Oli kuulemma ajatellut pyytää jotakuta toista. En viitsinyt mitään kohtausta järjestää, vaan menin nyyhkyttämään kavereille että mitäs nyt. Olin jo varannut kaikki kampaaja-ajat sun muut kun olin niin innoissani siitä että MINÄKIN sain parin. Ainaki meidän lukiossa on tietty hierarkia siinä, että ketkä voi tanssia kenenkin kanssa ja keitä ei huolita kuin viime hädässä. Olin autuaasti unohtanut kuuluvani tuohon jälkimmäiseen ryhmään. En edes oikeestaan oo missään vaiheessa ollut vihanen tälle pojalle, koska kuvittelen ymmärtäväni täysin miksei hän mun kanssa tahtonut tanssia. Ruikutin kyllä aika tehokkaasti omaa huonommuuttani ihanille ystävilleni, jotka puolestaan olivat valmiita lähestulkoon käymään poikaparan kimppuun.

Mutta kuinkas sitten kävikään, kun aloitustapaamisessa opettajat järjestivät meistä parittomista parit toisillemmme? Totta kai päädyin tämän samaisen pojan pariksi. Ei ollut hänkään kai uutta paria löytänyt. Eli on tosiaan ollu välillä lievästi kiusallista olla niinkin lähellä toista kun tietää, ettei hän mielellään olis missään tekemisissä kanssani. Tarjosin kyllä hänelle mahdollisuutta vetäytyä jo ennen harjotusten alkua, mutta ei hän sitten nähny kuitenkaan tarvetta siihen.

Ja tämä kaikki paatos liittyy suhun siten, että älä tosiaan ainakaan kunnolla selittämättä jätä sitä pariasi,varsinkin kun ootte ollu läheisiä. Mua sattu tosi paljon, vaikka kyseessä olikin mulle tavallaan täysin merkityketön ihminen. Vanhojentanssit on kuitenkin lähes joka tytölle sellainen unelma aina siitä asti kun ne ensimmäisen kerran näkee, tai ainakin oli tämmöselle koulukiusatulle tyttölapselle niin kuin minä. Kaikkien puolesta en tietenkään pysty puhumaan.

Ehkä teidän kannattais yrittää nostaa kissa pöydälle ja keskustella siitä, missä te tällä hetkellä oikeen menette, vähän puhdistaa ilmaa? Ottaisit selvää kokeeko se tyttö tilanteen samalla lailla kuin sinä. Kuvittelisin, että se helpottais. Mutta jos susta tuntuu että puhuminen vois olla liian haavoittavaa, niin kannattaa vaan tosiaan yrittää ottaa itse hyvä asenne siihen tanssiin. Minä en ole onnistunu siinä kyllä kovin hyvin, että paraskin sanomaan, mutta kyllä siitä vähän apua on ollu. Ainakin parempi vaihtoehto kuin se, että alkaa vaan katkerana miettiä asioita. Kokeiltu on sitäkin. Sitten kun oma asenne on kohdallaan niin pitäis vaan saada se toinenkin osapuoli hyvälle fiilikselle. Onko helpommin sanottu kun tehty?

Kyllä musta tuntuu, että kaikista paras vaihtoehto sulle olis arvailun sijaan kysyä siltä tytöltä mitä se oikeen niistä tansseista ja susta ajattelee ja osoittaa hänelle, ettei sun puolelta ainakaan oo mitään ongelmaa asian suhteen. Jos keksin muita mahtavia ajatuksia niin kerron heti. :)

Mulla kävi silleen, et myös 'seurustelin' hetken yhen pojan kanssa ja oltiin aikeissa tanssia vanhat. Sit kuitenkin siinä tuli kaiken näköstä ja ei enää oltukaan yhessä, mutta kavereita kuitenkin oltiin ja poika oli valmis vielä jopa olemaan parini, vaikka hän ei ole edes kakkosella. En kuitenkaan halunnut tanssia hänen kanssaan enää jottei tulisi enää enempää mitään tunnekuohuja vaan sanoin hänelle etten osallistukaan. Nyt en sitten osallistu, kun en tähän hätään enää paria saa. Vähän ehkä harmittaa, mutta toisaalta, eihän siinä paljon mitään menetä. Kannattaa ihan kysyä siltä tytöltä, että haluuko se vielä tanssii sun kaa.

juuri tän takia koitan muistuttaa itselleni, etten aiheuta mitään häsläystä mun ja tanssiparin välille ainakaan ennen tanssikurssin alkua... ihan siis lähes tuntematon tyyppi jota kysyin pariksi syksyllä, nyt oon ihan vähän ihastunut siihen mut yritän pitää mielessä et tilanne on todella epämukava jos se saa asian selville eikä ole musta kiinnostunut.