Vanhempani tekivät ns. keskinäisen testamentin, jossa he määräävät ensin kuolleen leskelle yhteisen asuntonsa täysin omistusoikeuksin. Lakiosat voidaan maksaa sen mukaan rahana minulle ja veljelleni. Isäni siis kuoli ja nyt ihmettelenkin seuraavaa:
Otetaanko asunto huomioon osituksessa, jonka haluamma suoritettavaksi niin pian kuin mahdollista? Jos, niin miten?
Voimmeko saada lakiosat myös asunnon arvon osalta, jos kuolinpesässä tai äidillä henkilökohtaisesti on varaa maksaa ne rahana?Asuntoahan ei voi vaatia myymään.
Äitimme on oman omaisuutensa osalta yhtä varakas kuin kuolinpesä eli hänen puolikkaansa on joka tapauksessa turvattu.
Kun testamentin mukaan saamme nyt vasta lakiosat, mistä ne lasketaan rahavarojen osalta? Otetaanko tässä huomioon se, että äidillä on jo 50% koko kuolinpesän varallisuudesta.....ja sitten, saammeko me veljeni kanssa siitä toisesta puolikkaasta, joka oli isäni varallisuutta vain 50 % vai sen kokonaan?
Jos äitini sitten perii asunnon puolikkaan, eikä joudu maksamaan siitä meille lakiosia, niin onko hänen maksettava normaalisti perintöveroa yli 60 000(leskenvähennys) menevältä osalta?
Vai voiko hän vielä lisätä tähän sen 20 000 euroa, joka nyt on kaikille verotonta perintöä?
Niin ja sitten vielä. Meillä oli Selekta-vakuutus, joka tietysti lankesi nyt maksettavaksi, edunsaajana kuolinpesä. Käsittääkseni tämä ei ole perintöä vaan vakuutuskorvaus, joka menee kuolinpesän osakkaille. Onko niin, että osakkaat sitten keskenään sopivat korvauksen jakamisen? Sehän ei enää kuulu verottajalle eikä ole osituksenkaan piirissä.
Kiitos avusta ja vastauksista!!!!!
Otetaanko asunto huomioon osituksessa, jonka haluamma suoritettavaksi niin pian kuin mahdollista? Jos, niin miten?
Voimmeko saada lakiosat myös asunnon arvon osalta, jos kuolinpesässä tai äidillä henkilökohtaisesti on varaa maksaa ne rahana?Asuntoahan ei voi vaatia myymään.
Äitimme on oman omaisuutensa osalta yhtä varakas kuin kuolinpesä eli hänen puolikkaansa on joka tapauksessa turvattu.
Kun testamentin mukaan saamme nyt vasta lakiosat, mistä ne lasketaan rahavarojen osalta? Otetaanko tässä huomioon se, että äidillä on jo 50% koko kuolinpesän varallisuudesta.....ja sitten, saammeko me veljeni kanssa siitä toisesta puolikkaasta, joka oli isäni varallisuutta vain 50 % vai sen kokonaan?
Jos äitini sitten perii asunnon puolikkaan, eikä joudu maksamaan siitä meille lakiosia, niin onko hänen maksettava normaalisti perintöveroa yli 60 000(leskenvähennys) menevältä osalta?
Vai voiko hän vielä lisätä tähän sen 20 000 euroa, joka nyt on kaikille verotonta perintöä?
Niin ja sitten vielä. Meillä oli Selekta-vakuutus, joka tietysti lankesi nyt maksettavaksi, edunsaajana kuolinpesä. Käsittääkseni tämä ei ole perintöä vaan vakuutuskorvaus, joka menee kuolinpesän osakkaille. Onko niin, että osakkaat sitten keskenään sopivat korvauksen jakamisen? Sehän ei enää kuulu verottajalle eikä ole osituksenkaan piirissä.
Kiitos avusta ja vastauksista!!!!!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Lakiosa on puolet perintöosuudesta.
Jos pesään kuuluu muutakin omaisuutta kuin tuo asunto niin tämä muu perintö saattaa kattaa tuon lakiosan, tarkemmin ei voi sanoa kun ei ole mitään summia.
Osituksessa katsotaan kaikki varallisuus mitä vanhemmillanne on ja sitten ne tasataan (avio-osuus).
Puheittesi mukaan äidilläsi on saman verran omaisuutta kuin isällänne oli joten tasinkoa ei makseta.
Lakiosa lasketaan tuosta isänne avio-oikeus summasta joka on teidän tapauksessa isänne koko varallisuus, eli puolet.
Tämän jälkeen toteutetaan testamentti.
Eli lakiosalaskelmaan kuuluu myös tuo asunto.
Lesken verovapaa osuus on tuo 20000€ leskenvähennys 60000€, ylimenevästä maksaa hän veron.
Käsittääkseni vakuutusyhtiö maksaa tuon korvauksen kuolinpesän tilille tai suoraan perillisille (jaettuna jokaiselle tasaan) kun toimitatte tarvittavat tiedot.
>
Luonnollisesti otetaan. Ensiksi on tosin tehtävä osituslaskelma, ennen kuin esineellistä jakoa voidaan edes miettiä. Ositus tehdään ennen testamentin toimeenpanoa.
>
Asuntoa ei voi vaatia myymään, mikäli leskellä on oikeus vedota PK 3:1a §:n mukaiseen oikeuteensa eikä hänen varallisuuteensa kuulu muuta hänen kodikseen soveltuvaa asuntoa. Pelkkä keskinäinen testamentti, vaikka se olisikin omistusoikeustestamentti, ei voi loukata lakiosia joten asuntokin voi mennä eräissä ääritapauksissa myyntiin.
>
Epäselvää mitä tarkoitat, mutta se on joka tapauksessa väärin :) Äiti ei omista osaakaan kuolinpesän varallisuudesta. Ei ole mitään yhteistä pesää, joka jaettaisiin, vaan leski omistaa oman omaisuutensa niin kuin aina ennenkin. Kuolinpesään kuuluu vain vainajan varallisuus. Lakiosat lasketaan siitä varallisuudesta joka kuolinpesässä on jäljellä osituksen jälkeen. Jos puolisot olivat yhtä varakkaita, kummankin omaisuuden nettosäästön ollessa 200000e niin osituksessa ei makseta tasinkoa ollenkaan ja lakiosat ovat puolet perintöosuudesta eli 50000 kummallekin lapselle ja leski saa 100000 testamentin perusteella. Hän maksaa perintöveron normaalisti puolisovähennyksellä 100000-60000 = 40000, josta vero on 2100 euroa (olettaen että isä on kuollut 1.1.2008 jälkeen.)
>
Selekta-vakuutus joka edunsaajamääräyksensä mukaan maksetaan kuolinpesälle, on kuolinpesän omaisuutta johon kohdistuu perinnönjako täysin normaalisti. Se huomioidaan myös osituksessa, ellei sitten vakuutusta rahoitettu pelkästään avio-oikeudesta vapaalla omaisuudella jolloin vakuutuskorvaus olisi tämän omaisuuden surrogaattia.
Leski kuuluu osittamattomaan kuolinpesään.
Sen jälkeen kun ositus on tehty niin leski ei ole kuolinpesän osakas.
Kääntäen sama juttu lesken oma varallisuus kuuluu kuolinpesään niin kauan kunnes ositus tehdään.
Ositus on se joka erottaa lesken ja lesken varallisuuden kuolinpesästä.
Leski on kylläkin kuolinpesän osakas ositukseen saakka, koska asiasta on nimenomaan laissa näin säädetty. Tästä ei kuitenkaan seuraa että hän *omistaisi* osaakaan pesän omaisuudesta. On yleinen harhaluulo luulla avioliiton aiheuttavan puolisoiden omaisuuden fuusioitumisen jotenkin maagisesti yhteiseksi omaisuudeksi. Tietysti jos heidät on vihitty ennen 1.1.1930, on asia toisin kuin nykyään. Korjasin ketjun aloittajaa, koska häneltä meni selvästi kuolinpesän, lesken ja (heidän mahdollisesti omistamansa) yhteinen omistus sekaisin.
Näitä leskelle kuviteltuja olemattomia pesänosuuksia on jouduttu korjaamaan korkeinta oikeutta myoten. KKO 2004:107: "Leski, jolla oli avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen, luovutti lahjakirjan mukaan "omistamansa osuuden" puolisonsa kuolinpesästä, joka käsitti vain kiinteistön.
Kun ositusta ei ollut toimitettu eikä tasingon maksutavasta siten ollut päätetty, leski ei vielä lahjoitushetkellä omistanut määräosaakaan kuolinpesään kuuluneesta tilasta. Luovutuksen kohteena oli vain lesken oikeus saada avio-oikeuden nojalla tasinkoa puolisonsa perillisiltä. Lahjakirjaa ei siten tarvinnut tehdä maakaaren 2 luvun 1 §:ssä säädetyssä muodossa. (Ään.)"
>
Ei kuulu. Leski omistaa oman varallisuutensa ja voi vapaasti esim. lahjoittaa autonsa (ei kuitenkaan yhteisenä kotina käytettyä asuntoa) naapurin mustalaisille ilman että asia mitenkään kuuluisi kuolinpesän päätäntävaltaan. Tai kuuluu se sen verran että leski joutuu vaadittaessa tekemään tilin omaisuutensa käytöstä ennen ositusta, mutta tämä lainkohtahan on lähes kuollut kirjain eikä tietenkään millään muotoa aiheuta lesken luovutustoimien pätemättömyyttä. Itseasiassa lesken elämä olisi täysin mahdotonta, jos hän joutuisi alistumaan kuolinpesän yksimielisiin päätöksiin joka asiassa joka koskee hänen omaa omaisuuttaan ja tälläinen säätely olisi selvästi oikeusjärjestyksen perusteiden ja perusihmisoikeuksien vastainen.
Mutta vanhempani omistivat asuntonsa yhdessä, puoliksi. Eli siis isän osuus olisi silloin asunnosta puolet ja äidin puolet. Molempien nimet ovat osakekirjassa tasvaroisina omistajnina eli kyllä äitini silloin jo omistaa asunnon arvosta puolet. Anteeksi kun en kirjoittanut ensin kunnolla. Lisäksi hänellä on säästöjä ja ne tietysti ovat lisäksi hänen omaisuuttaan.
Olenko nyt ymmärtänyt oikein, että me rintaperilliset jaamme isän omaisuudesta puolet? Eli asunnon arvo hänen säästönsä jaettuna kahdelle = veljelleni ja minulle yhteensä tuleva summa. Voidaanko äitini velvoittaa maksamaan meille lakiosamme omista varoistaan?
Eli siis todellakin, vakuutussumma menee jakoon normaalina perintönä, sitä vähän arvelinkin ensin. Mutta perintöverovapaata se joka tapauksessa on, koska niin sanotaan vakuutuksen säännöissä jo.
>>Olenko nyt ymmärtänyt oikein, että me rintaperilliset jaamme isän omaisuudesta puolet? Eli asunnon arvo hänen säästönsä jaettuna kahdelle = veljelleni ja minulle yhteensä tuleva summa.>Eli asunnon arvo hänen säästönsä jaettuna kahdelle = veljelleni ja minulle yhteensä tuleva summa.>Voidaanko äitini velvoittaa maksamaan meille lakiosamme omista varoistaan?>Eli siis todellakin, vakuutussumma menee jakoon normaalina perintönä, sitä vähän arvelinkin ensin. Mutta perintöverovapaata se joka tapauksessa on, koska niin sanotaan vakuutuksen säännöissä jo.
Tarkoitin toki tuota isän puolikasta asunnon arvosta siis. Noniin....juu, ja se vakuutus on kokonaan perintöverovapaata koska se jää alle tuon summan.
Onko se näin sitten:
Isän omistusosuus asunnosta hänen säästönsä = niiden yhteissumma jaetaan kahdella = yhteinen lakiosuutemme
Miten sitten vakuutus, saammeko siitä lakiosat vai korvauksen kokonaisuudessaan?
>>Onko se näin sitten:
Isän omistusosuus asunnosta hänen säästönsä = niiden yhteissumma jaetaan kahdella = yhteinen lakiosuutemme>Miten sitten vakuutus, saammeko siitä lakiosat vai korvauksen kokonaisuudessaan?
Ketjun ensimmäisenä on vastattu ok. ja maallikkojuristi on selittänyt asian laajasti. Koska kysyt, niin vastaan omalla tavallani lisäkysymykseesi.
Osituksessa (ei perinnönjakoa) asunnon omistus puolet/puolet on selvä. Lisäksi kummankin puolison muut omat varat verrataan toisiinsa ja mikäli leski on köyhempi, niin hän saa sen verran tasinkoa, että varat ovat tasan. Mikäli leski onkin varakkaampi, niin hänen ei ole pakko antaa tasinkoa puolisonsa perillisille.
Teidän yhteinen perintönne ilman testamenttia olisi em. isän puolikas lesken mahdollisesti saaman tasingon jälkeen.
Tästä isänne puolikkaasta veljesi kanssa yhteinen lakiosanne on puolet, eli vain sen verran te saatte varmasti, vaikka isänne puolikas asunnosta menee testamentilla leskelle.
Ellei isänne muu perintö riitä lakiosanne täyttämiseen, niin leski maksaa puuttuvan osan rahana omista varoistaan.
Vakuutuksen osalta maallikkojuristin vastaus on oikein kun edunsaajana on kuolinpesä, eli korvaus kuuluu em. ositukseen ja verotettavaan perintöönne.
Mikäli edunsaajaksi olisi merkitty omaiset, niin rahat maksettaisiin suoraan puolet leskelle ja puolet perillisille.
Vakuutus ei ole verotettavaa tuloa koska sen arvo jää alle 35 000 euron. Mutta verotus ja ositus ovat juttu sikseen, ja syy vakuutuksen tuommoiseen edunsaajamääräykseen oli pankin valinta(yksi perillisistä oli edunjättäjän edunvalvoja ja siten jäävi määräämään vakuutusta edes osittain itselleen suoraan perinnöksi)
Huhhuh.
eli siis äitini maksaa omista varoistaan jos lakioista jää muuten puuttumaan?
>
Pitäisin selvänä että testamentilla voidaan määrätä sellaisesta vakuutuskorvauksesta jonka edunsaajana on kuolinpesä. Se on samanlainen varallisuuserä kuin kaikki muutkin, koska vastakohtaakaan ei voida laista lukea. Voidaanhan testamentilla määrätä vaikkapa epävarmoista saamisoikeuksista joiden toteutuminen perittävän kuolinhetkellä on vielä epävarmaa, vaikkapa kesken olevasta oikeudenkäynnistä johtuen. Sillä ei ole merkitystä, milloin rahat todellisuudessa saa vakuutusyhtiöltä (yhtiöhän voi vaikka mennä konkurssiin tai vaikka vaatia tuomion purkua vakuutetun kuolleeksi julistamista koskevassa prosessissa). Sen sijaan testamentilla ei voida koskaan muuttaa edunsaajamääräystä itseään, johtuen siitä että vakuutustapahtuma on jo tapahtunut kun testamenttia vasta aletaan tulkitsemaan.
Itse asiassa vakuutuksenottajan testamenttia voidaan käyttää tulkinta-aineistona silloin kun ratkaistaan, mitä hän on tosiasiassa edunsaajamäätäyksellään tarkoittanut. Ratkaisun KKO 2004:40 perusteluista: "10. Niin kuin vakuutussopimuslain 50 §:n 5 momentin säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 114/1993 vp s. 56) on todettu, edunsaajamääräystä on ensisijaisesti tulkittava siten, että lopputuloksen voidaan olettaa vastaavan määräyksen antajan tahtoa. Tämän mukaisesti Korkein oikeus katsoo, että arvioinnin tulee perustua siihen, mitä vakuutuksenottaja on määräyksen antamishetkellä tarkoittanut. Arvioinnissa ovat merkityksellisiä myös ne olosuhteet, joissa määräys on annettu. Vakuutuksenottajan myöhemminkin, esimerkiksi testamentissa antama tahdonilmaisu voidaan edunsaajamääräystä tulkittaessa ottaa huomioon, jos siitä voidaan päätellä, mitä hän on jo määräyksen antamishetkellä tarkoittanut."
Ylläoleva avaa mahdollisuuden ap:lle saada vakuutuskorvaus ohjattua ohi kuolinpesän jos hän vain pystyy näyttämään että edunsaajamääräyksellä tarkoitettiinkin tehdä niin. Nimenomainen edunsaajamääräys kuolinpesälle lienee harvinainen poikkeus koska siihen on harvoin järkevää syytä.
Verotuksesta en osaa sanoa muuta kuin että se voi olla ongelmallinen. Tietääkseni oikeuskäytäntöä ei ole.
Ymmärtääkseni vakiintunut käytäntö on että kuolinpesälle maksettu vakuutuskorvaus otetaan huomioon osituksessa ja lakiosia laskettaessa normaalisti.
>
Käytännössä maksaa, jos haluaa testamentin mukaisen omistusoikeuden taloon. Ehdotonta pakkoa käyttää omia varojaan ei ole. Hän voi tyytyä vain PK3:1a §:n mukaiseen hallintaoikeuteensa jolloin lakiosanne voivat jäädä vajaiksi.
Tärkein jäi sanomatta: lakiosia tulee vaatia testamentin saajalta niin kuin laissa säädetään. Tämän laiminlyönti aiheuttaa lakiosien menetyksen, ne eivät tule suinkaan automaattisesti.
Parasta kun palkkaatte asiantuntijan hoitamaan perunkirjoituksen, pesänselvityksen ja perinnönjaon.
Testamentissakin oli maininta, että lakiosan voi maksaa rahalla ja sen voi nykyään aina maksaa rahalla.
Se on äitinne asia mistä repii teille lakiosasta ehkä puuttuvan rahan. Hän voi vaikka myydä nyt yksin omistamansa asunnon ja pitää loput rahat.
Huomaa, että lakiosaa pitää kummankin perillisen vaatia 6kk kuluessa testamentin tiedoksi saamisesta.
Tulihan lakiosan käsite selväksi, että se ei ole eri rahaa isänne säästöjen lisäksi ja määränä lakiosa on vain puolet ilman testamenttia määräytyneestä perintöosastanne.
Eri tyyppisten henki-/eläke-/säästövakuutusten verotusta on hyvä kysyä etukäteen paikkakuntanne perintöverottajalta, ettei perintövero yllätä.
onkin sitten kertynyt monenlaisia kokemuksia. Perunkirjoitus on tehty juuri, se ei ollut erityisen hankala vaan sitten se ositus ja testamentin toimeenpano saattaa olla. Pitänee kysyä tosiaan verotuksen asiantuntijalta valmiiksi miten menetellään jotta osaamme laskea verot oikein. Mutta sitten toiseen asiaan:
Tähän mennessä tapaamistani viidestä(5) pankkineuvojasta yks(1)i on osannut neuvoa melkein järkevästi kuolinpesän raha-asioiden hoidossa, muut ovat kalvenneet kun olen mennyt kysymään kaikenlaista ja kadonneet sitten pitkiksi ajoiksi kysymään neuvoa muilta. Kun perunkirjoitus on tekemättä ja laskuja pitäisi maksaa, on hankala hahmottaa, missä järjestyksessä mitäkin asioita voi ja saa tehdä. Omia rahojaan saa odottaa todella kauan, jos niitä joutuu käyttämään esimerkiksi muistotilaisuuden järjestämiseen. Mutta sisukkaasti kysymällä olen saanut asiat tehdyiksi. Eivätkö pankit ehdi kouluttaa neuvojiaan vai ovatko he joutuneet suoraan kassalta neuvontaan?
Mutta nyt siis ollaan tässä vaiheessa. Ositus tehdään piakkoin. Jännittävää nähdä, miten verotus sitten menee, siinä pitänee olla sitten taas tarkkana.
>>>
Käytännössä maksaa, jos haluaa testamentin mukaisen omistusoikeuden taloon. Ehdotonta pakkoa käyttää omia varojaan ei ole. Hän voi tyytyä vain PK3:1a §:n mukaiseen hallintaoikeuteensa jolloin lakiosanne voivat jäädä vajaiksi.
Tässä ketjussa pyöriteltiin ja punottiin asiaa niin monimutkaisesti että alkuperäinen on varmaan sekaisin.
Hommahan oli pääpiirteittäin niinkuin ihan ensinmäisenä vastasin. Ainoana virheenä oli se että kirjoitin asunnosta kun olisi pitänyt kirjoittaa asunnonpuolikkaasta.
Lisäksi käsittelin lakiosaa joka on ½ muuten saatavasta perinnöstä.
Testamentti koskee vain asuntoa " jossa he määräävät ensin kuolleen leskelle yhteisen asuntonsa täysin omistusoikeuksin."
Tämä meinaa sitä että muu omaisuus jaetaan ihan normaalisti.
Jos sitä muuta omaisuutta on niin paljon että se kattaa tuon lakiosan ei muuta lakiosaa enään saa.
Vielä jos vakuutusrahat lasketaan myös perintöön eli mukaan vapaaseen varallisuuteen niin se pienentää mahdollisuutta että asunnon puolikas olisi arvokkaampi kuin muu osa pesän omaisuutta.
Lakiosa ei meinaa sitä että voisitte vaatia asunnon puolikkaan arvosta puolet ja jakaa loppuperintö keskenänne.
Tässä on mahdoton kertoa miten käy kun ei ole vihjeitäkään varallisuudesta ja sen jakautumisesta.
Laskekaa ensin kannattaako edes vaatia lakiosaa jos se täyttyy muutenkin.
Ps. yrittäkää muutkin vastata kysyjän tason mukaan, jollei kysyjällä ole mitään käsitystä niin termeistä kuin perintöasioista muutenkaan niin vastausten pitää olla helppotajuisia ja helposti ymmärrettäviä. Siis näin yleisesti ottaen.
Kun ei ole ennen joutunut ollenkaan näiden asioiden kanssa tekemisiin ja sitten vielä kuuntelee muita samanlaisia, menevät asiat sekaisin. On vanhaa käsitystä avio-oikeudesta, jota ei ole olemassakaan jne. Mutta eikö ole hyvä, että asioita käsitellään juuri tällä tavalla? Saavat sitten muutkin neuvoa tarvitsevat enemmän irti viesteistä.
Mutta tuo verosuunnittelu onkin sitten mielenkiintoista.....kiitos joka tapauksessa, kyselen uudelleen kun tarvetta on. Ja sitä varmaan tulee olemaan tuon Selektan osalta. Ei se muuten niin kovin harvinaista voi olla, että kuolinpesä on siinä edunsaaja, koska se on yhtenä vaihtoehtona vakuutuksenottajan ohjeissa, aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin vaihtoehdot.
Tuo ns. avio-oikeuskäsitys istuu tosi sitkeässä ihmisissä, ja se on varmaankin vaikeaa saada pois.
Avio-oikeus on äitisi mahdollisesti saaman tasingon peruste, kun äitisi on avioleski.
Et maininnut puolisoiden keskenään tekemästä avio-oikeutta rajoittavasta tai sen kokonaan kumoavasta avioehdosta.
Kysyin asiaa suoraan verohallinnon neuvonnasta perintöverotuksen asiantuntijalta. Avio-oikeus koskee yhteisomistusta, ei mitään omalla nimellä olevaa omaisuutta eli juuri tässä tapauksessa se ei muuta asioita. Tuo tasinkohan lasketaan sitten koko potista siten, ettei leski saa jäädä köyhemmäksi kuin kuolinpesä, sen näkee vasta myöhemmin kun kaikki kulut on selvitetty. Tai siten, että leski voi jättää maksamatta perillisille tasinkoa, jos hän jo on varakkaampi tai hänestä tulee sellainen testamentin kautta. Joka tapauksessa näitä kahta verrataan lopuksi keskenään.
Mutta lakiosaoikeus koskee kokonaisuudessaan myös asuntoa, ja siltä osin voidaan vaatia lakiosia rahana tai muuna omaisuutena leskeltä. Tätä tosiasiaa ei testamentti tässä tapauksessa muuta. Asumiskäytössä olevaa asuntoa ei silti tarvitse myydä. Eli sltä osin lakiosamme voivat jäädä vajaiksi.
Selekta-vakuutus liitetään osaksi kuolinpesän varallisuutta, mutta se sei olisi tämän ihmisen mukaan testamentin piirissä. Jakotapaa hän jäi vielä miettimään.Lisäksi se on kokonaan verovapaata perintöä, koska sen summa/edunsaaja on alle 35 000 euroa.
Aloittajan tapauksessa mikään muu varallisuus ei kuulu testamentin piiriin.
"Vanhempani tekivät ns. keskinäisen testamentin, jossa he määräävät ensin kuolleen leskelle yhteisen asuntonsa täysin omistusoikeuksin."
Tuon lauseen voi ymmärtää vain yhdellä tavalla, testamentti koskee vain ja ainoastaan asuntoa.
Ja avio-oikeudella pyörittelu sekoittaa myös.
Jokainen saa pitää omissa nimissään olleen varallisuuden, mutta esim. avioerotilanteessa tuo tasinko on hoidettava jollakin tavalla.
Laki ei siis vaadi jakamaan omaa omaisuutta mutta jollei ole rahaa millä tuon tasingon hoitaa niin kyllä siinä silloin aletaan jakamaan omaisuutta.
Tosiasia on monesti eri kuin lait ja asetkset.
Lopputulos ratkaisee.
On väärin sanoa ettei avio-oikeutta ole olemassa ja tältä osin sekoittaa asioita.
tässä vain on selvinnyt, että ns. avioi-oikeus on aivan eri asia, kun on kyseessä kuolemantapaus ja avioero. Ja kyllä leskellä on oikeus pitää lakiosista huolimatta asumiskäytössä oleva asunt, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Tasingot ja osituksetkin menevät eri lailla.
Mutta, jatkanpas taas muihin hommiin!
Mihin kohtaan perukirjassa merkitään leskelle tuleva ryhmähenkivakuutuskorvaus?
Loppuun, varojen ja velkojen jälkeen erillisenä mainintana. (Tai ennen varoja ja velkoja, pääasia, ettei merkitä varoihin.)