Onko hyviä ehdotuksia millä saisi aktivoitua
pientä koiraa, joka ei selkänsä takia saa enään
hyppiä tai valtavasti riuhtoa. Aktivointipalloa
ja -kuutiota on kokeiltu samoin namien
piilottelua purkkien ja mattojen alle, sekä
ympäri kämppää. Koiralla on kyllä näidenkin
kanssa hauskaa, mutta ei joudu enään kovastikaan
miettimään kun taktiikka on jo keksitty...
pientä koiraa, joka ei selkänsä takia saa enään
hyppiä tai valtavasti riuhtoa. Aktivointipalloa
ja -kuutiota on kokeiltu samoin namien
piilottelua purkkien ja mattojen alle, sekä
ympäri kämppää. Koiralla on kyllä näidenkin
kanssa hauskaa, mutta ei joudu enään kovastikaan
miettimään kun taktiikka on jo keksitty...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omia koiriani aktivoin namien ja lelujen
piilotuksen lisäksi erilaisia temppuja
opettamalla. Nämä toki vaativat aikaa ja
kärsivällisyyttä mutta onpa sitten sitäkin
hauskempaa kun huomaa koiran tajunneen homman
idean ja oppineen jotain uutta.
Tässä muutama "temppu":
pallon tönäiseminen kuonolla niin että se vierii
(kun koira osaa tuon laita esim.
vessapaperihylsyjä "keiloiksi" jotka koira kaataa)
kuonon nuolaisu
sormien tunnistaminen
oikealle/vasemmalle katsominen
molempien tassujen antaminen
vilkuttaminen
käskystä haukkuminen
ympäri pyröriminen
(mikäli selkä kestää) kieriminen
"kuolleena"-olo
omien lelujen kerääminen esim.koriin, yleensä eri
lelujen tunnistaminen (esim. pallo, luu, vinku...)
ryömiminen
paikallaolo jossain "ovelassa" paikassa
jne.
En tiedä olivatko nämä niitä kaipaamiasi
aktivointivinkkejä mutta ainakin meillä ovat
toimineet ja koirat ovat innoissaan kun pääsevät
temppuilemaan. Vanhoja, jo opittuja asioita
kerrataan toki myös mutta mukavinta on uuden
opettaminen, vaikkakaan ei aina kovin helppoa. Ja
korostankin vielä että monet näistäkin tempuista
on meillä vielä työn alla, kuten omien lelujen
kerääminen...Tosin, jos meni avolla aikaa oppia
tuo taito niin voiko koiriltakaan sitä heti
vaatia ;)
Kivoja aktivointihetkiä koirasi kanssa!
onko se sun koira sitten vanha? mummo sanoi aina
että kyllä vanha koira saa laiskistua...se on
eläkeiässä... :)
Ehkä niinkin muuta väitän että oma 10-vuotias
koirani on paljon paremmassa kunnossa kun saa
säännöllistä aivojumppaa. Lenkitkin on edelleen
samanlaisia kuin koiran ollessa nuorempi, jos ja
kun jotain oireita ilmenee niin sopeutetaan
lenkit ja muut touhut koiran jaksamisen mukaan.
Se että koira vanhenee ei tarkoita sitä että
siitä pitäisi tehdä apaattinen, kaiken aikaa
nukkuva vanhus. Jos koira nauttii
esim.aktivoinnista (kuten useimmat tekevät) niin
miksei sitten vietä näin aikaa sen vanhemmankin
kaverin kanssa. Tuntuuhan ihmisetkin eläkeiässä
saavan uutta virtaa ja touhua on enemmän kuin
nuorempana.;)... Mutta kuten sanoin, kaikki
tekeminen mitoitetaan sen mukaan mitä koira
jaksaa.
Vasta kahdeksan vuotias ja tarmoa riittää.
Mites ois vaikka alkeellisen jäljen teko mettään
tai vaikka pienimuotoinen hakuharjoitus? Tai
vaikka pieni esineruutu? Niillä kyllä saa koiran
aktivoitua ja varmasti on tyytyväinen.
Etsippä käsiisi Marie Hansson Hallgrenin
kirja "Paras ystäväni"jonka on suomentanut Eine
Tahko. Siellä on tosi paljon hyviä
aktivointivinkkejä ja uusia temppuja, ja mikä
parasta, tosi hyvät ohjeet siitä, miten kannattaa
lähteä uutta temppua opettelemaan! Tosi paljon
löytyy sellaisia juttuja, mitä selkävaivainenkin
koira voi hyvin tehdä. Meillä siitä on ainakin
ollu tosi paljon iloa! Ja eikun aktivoimaan!=)
Kun on kaksi koiraa, mitä tehdä kun toista
opettaa ja toinen häärää koko ajan mukana?
Pitääkö toinen eristää toiseen huoneeseen siksi
aikaa? Mitä te muut teette?
Parempi olisi jos voit kouluttaa/aktivoida yhtä
koiraa kerrallaan. Kahden koiran kanssa kun tuo
menee helposti sähläykseksi kun molemmat ovat
niin innoissaan eivätkä malta keskittyä.
Itse "eristäydyn" toisen koiran kanssa esim.
makkariin kun aktivoin sitä, toinen saa sillä
välin esim. rouhetikun syötäväksi. Jos sää sallii
treenaillaan tottis-juttuja ja temppuillaan
ulkona, yksi koira kerrallaan. On tärkeää että
jokainen lauman koirista saa välillä sitä "omaa
aikaa" omistajan kanssa. Myös koirien vieminen
lenkille erikseen silloin tällöin on
suositeltavaa, vaikkakin kysyy omistajalta
enemmän jaksamista.