Kaksi päivää on kulunut uuden pennun tulosta taloon (öh, tai pikemminkin pieneen asuntoon). Vanha neiti ei hyväksy pikkuista lainkaan. Sähisee ja murisee niin että meidän muiden elämä on ihan raiteiltaan! Feliway-haihdutin on päällä, mutta ei näytä oikein auttavan. Omasta vanhasta syli"vauvasta" on tullut säikky, sähisevä ja muriseva eikä yhtään vaikuta helpottavan, päin vastoin! Mulla on täällä myös kaksi lasta ja viime yö oltiinkin evakossa kun vanha kisuli sähisi makkarin sängyn alla niin ettei unista voinut edes haaveilla. Pääsasiassa kisut ovat vielä ollut pakko pitää erillään mutta heti kun näkevät toisensa niin tämä show alkaa! Vanhempi ei edes yritä tutustua. Tiedän että tässä voi kulua aikaa mutta ei tällainkaan voi elää...
APUUUUA! Menee hermot!
...
4458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyväuskoisesti haaveilin pikkukissasta vanhan muorin kaveriksi. Hyvä, että kirjoitit totuuden tästä yhteiselon ihanuudesta. Siispä, vanhus saa elää vain meidän kanssamme ja pikkukissa tulee sitten vanhan jälkeen.
Feliway alkaa vaikuttamaankin kunnolla vasta muutaman päivän pöhinän jälkeen.
Pari päivää on hyvin lyhyt aika kissojen sopeutua, joskus voi mennä kuukausia ja se on ihan normaalia.
Tilanne on tietysti hankala, mutta uskoisin asian helpottavan ajan kanssa, jos vaan teillä voimia riittää.
Kissat kannattaakin pitää alussa erillään, sijoita pentu sinne makuuhuoneeseen, jos on hiljaisempi kaveri, niin ehkä saisitte paremmin yörauhan. Ei kannata yhtään väkisin tutustuttaa, vaan suosiolla ovi väliin. Tuolta paremmin ohjeita sopeuttamiseen:
http://www.incat.fi/6easysteps.asp
Aikuiselle voisit kokeille Serene-umia, on rauhoittava luontaisvalmiste
http://terrieri.net/index.php?main_page=product_info&products_id=271
incat forumin "erota kissat neljäksi viikoksi" - ohjetta en kyllä allekirjoittaisi. Meille tuli toinen kissa (myöskin naaras) kaksi viikkoa sitten. Talossa ennestää 2 v. leikkaamaton naaras sekä kaksi koiraa. Pentu tuli paikasta jossa ei ole joutunut tekemisiin muiden eläinten kun omien sisarustensa ja vanhempiensa kanssa. Muutenkaan ei mitenkään järin sosiaalinen ollut.
Ensimmäiset pari päivää turvattiin pennut ruokinta ja vessa käynnit pitämällä koirat näinä aikoina pois samasta tilasta. Pentu vietti paljon aikaa kiipeilypuussa turvallisesti korkeuksista maailmanmenoa katsoen. Keskenään kissat sähisivät puolin ja toisin. Isompi kissoista oli selvästi kiinnostunut, mutta myöskin hyvin varuillaan.
Tasan viikon ja kahden päivän kuluttua tapahtui jotain pikkukissan päässä. Se yksinkertaisesti tuli siihen tulokseen, että mitään pahaa ei tapahdu ja lähti liikkeelle. Kulkee pitkin lattioita, eikä arkaile enää yhtään. Kissat keskenään syövät samalta kupilta, kiehnäävät toisiaan ja isompi jopa nuolee pentua. Painavat julmettua vauhtia keskenään ympäri kämppää.
Koiriin suhtautuu vieläkin hiukan varauksella, mutta ei pelkää niitä enää. Isomman (ja rauhallisemman) antaa haistella itseään noteeramatta sitä ollenkaan. Pienemmän koiran uteliaisuus ja vilkkaus hiukan hirvittää... vielä
ohje ja sitä voi soveltaa. Kissat itse kertovat, koska aika on kypsä.
Kissoja on moneen lähtöön, toiset tarvitsevat pitkiä aikoja soputuakseen, toiset on parissa päivässä sujut asian kanssa. Pennuilla ei yleensä ole suuria ongelmia tutustumisen kanssa, aikuisilla enemmän.
Kissat pelaavat paljon hajuilla, siksi tuollainen oven taa sulkeminen on yleensä toimiva konsti. Saa tutustua ensin hajuihin, ennen kuin pitää tavata nenäkkäin.