...Pitäisiköhän luovuttaa, kokonaan ja täydellisesti...ei jaksaisi nousta aamulla, ei jaksaisi edes hengittää...
Luovuttaako????
60 v t äti-ihminen
261214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinulla on vielä elinvuosia jäljellä paljon. En tunne tilannettasi, joten vaikea on ottaa kantaa. Ehkä olet vaikeasti sairas ja siksi tuntuu vaikealta. Ehkä on ollut traumaattisia kokemuksia. Onko ketään, jonka kanssa voisit puhua? Ehkä huominen on parempi, toivon ainakin niin.
Sinä et ainakaan kuulu tilastoihin. Olet niin kärkäs vastaamaan joka asiaan asiantuntevasti.
Mielestäni positiivisesti, empaattisesti myötätunnolla on aina parempi kuin kyynisesti. Minäkin olen monta kertaa ollut alavireessä ja ilahtunut juuri 1943 elämänmyönteisistä kommenteista. 'Jos yksikin sana auttaa, niin jatko voi päivälle valoisampaa ja kulku helpompaa'.
esittämiäsi mielipiteitä!
joka täällä enää uskaltaa käyttää vakinikkiä, joskin rekisteröimätöntä. On tullut lunta tupa täyteen aikoinaan. En pyri Sinun elämäsi asiantuntijaksi, sillä itse tunnet omasi parhaiten. Kun jouluun asti jokainen uusi päivä on eilistä parempi, niin Sinullakin on hyvä joulumieli.
lämpöisistä sanoista. Yhdellä kurssilla loin motoksi "Olen ympäristöni äiti aurinkoinen". Sitä pyrin olemaan ihan aidosti, sillä minulla on asiat hyvin.
joillakuilla henkilökemiat kohtaavat, toisilla eivät. Hyväksyn kanssaihmiset sellaisina kuin ovat, useimmat tosi mielenkiintoisia.
Osoittaa laajaa tieto-ja kokemuspiiriä, kun pystyy ottamaan kantaa mitä erilaisimpiin asioihin.
Sitä vastoin ei osoita kovin korkeaa kirjoitustaidon tasoa, kun kirjoittaa "asiantuntia".
Täti-ihminen, 60-v. Ei todellakaan kannata luovuttaa niin kauan kuin henki pihisee. Jos kaikki asiat ovat suht'koht' kohdallaan, niin välillä voi olla vaan ja kuunnella hengitystään. Jos, sinua joulu stressaa, niin mene jonnekin 'valmiiseen' joulunviettopaikkaan. Moni saa voimiakin tavatessaan ystäviään, lapsiiaan ja laittaessaan pikkuhiljaa joulua kotiin (ja kaiken voi tehdä ilman stressiä). Ja jos kuntosi on kovin huono, mene lääkäriin. Olokin voi parantua kunnon kohennuttua. Tässä ensiapua. Jos olisin sun ystävä, niin keittäisin kupin kahvia sinulle kera hyvän leivonnaisen.
Voisitkos jaksaa otta yhteyttä terveyskeskukseen, joku sinua voi vaivat, sillä kerrot kaikki tuntemuksesi.
Olen ollut 2v sitten samassa jamassa ja vikä löytyi.
Voimia ja uskallusta lähteä liikkeelle.
Tuosta täytyy ihan kiittää.
Avioero 40 vuoden jälkeen..
En jaksa selittää, kertoa, niin vain kävi.
Muutin suoraan lapsuudenkodistani miehelään eli en ole ikinä asunut yksin.
Mutta
kaipa tämä tästä
jotenkin
ilona lapset lastenlapset ja koira joka pakottaa ulos muutaman kerran päivässä.
Kiitos vielä viestistä, oli kiltisti kirjoitettu.
Joulusta en stressaa, se vietetään lasten luona.
uusi, outo aika elämässäsi. Kun olet surusi surrut, niin alat nähdä uusia mahdollisuuksia. Maistele pikkuhiljaa, mitään kiirettä ei ole. Yksinolossa on omat hyvätkin puolensa. Jos on elänyt parisuhteessa, niin jommankumman on aina lähdettävä ensin yleensä. Ero voi olla henkisesti vielä vaikeampaa, ainakin minulle olisi ollut. Voimia Sinulle.
Kokemusta vastaavasta on vain ystäväpiiristä, joten en ole asiantuntija, myötäeläjä kylläkin. Jos tuntisin Sinut ja olisin ystäväsi, lainaisin Sinulle Virginia Ironsiden kirjan Oon voimissain ... sitten kun jaksaisit sen lukea.
Onnea elämääsi ja Hyvää Joulua! Jaksa vaan uskoa että päivä päivältä elämäsi kirkastuu. Toki se vaatii vielä monta itkua ja "kykenemätöntä" päivää. Pääasia ettei jää "hykertelemään" omaan suruunsa vaan katsoo eteenpäin. Vähän myöhemmin voi sitten jo katsoa taaksepäin ja huomaakin yllättäen; kaikki entinen tarvittiin että olen MINÄ TÄSSÄ NYT!
Kaikki on loppujen lopuksi kiinni itsestään.
Ei täällä kaikkien tehoja tarvita.
Maailama pyörii vaikka jotkut ottaa välillä relaa.
Kukaan muu kuin itse ei pysty auttamaan,mutta harvallapa on tahtoa,kykyä ja voimia siihen.
Jos haluaa turruttaa itsensä vain hyväänoloon,siitä vaan lääkäriin,äkkiä sieltä pillerit mukansa saa.Ja maailma on ennallaan,tuskat piilotettuna,ihminen toiseksi muuttuneena.
Eikö nykyihminen enää kestä huonojakin aikoja.
Valintoja on,selvitä itse itsesi tai romahda tai hae turruttavat pillerit lääkäriltä.
Ei se romahtaminenkaan niin kauheaa ole,siitä voikin alkaa sitten uusi ehompi elämä.
...kyllä on monet itkut itketty.Lääkkeetkin sain, kokeilin mut en huomannu muuta kuin vapinaa.
Siispä jätin syömättä.Tätä eteenpäin pyristelyä on jatkunut kolmattavuotta.Ensin petetty,ero,kuolema,ja näistä kaikista pitää vaan eteenpäin mennä.Olen ajatellu kiusallanikin selvitä.
Toivottavasti viestisi ei ole pila. Netissä on myös neuvontaa ja vertaisryhmiä,joten miksipä et käyttäisi niitä, kun kerran äärellä olet. Auttavasta puhelimesta olen itse aikoinaan saanut avun, kun voimat olivat lopussa. Jos kuulut kirkkoon, seurakuntasi papilla on puhelinpäivystys. Apua on haettava, yksin ei kannata tällaisten asioiden ääressä aikailla.
Tuntemuksesi on varmasti tuttu kovin monelle.
Tee päätös luovuttamisesta ja juuri ennen kuin otat 50 diapamia perutkin päätöksesi. Ja kas nyt sinulla on uusi elämä, jolla voit tehdä aivan mitä vain haluat. Kaikki jonka sait on puhdasta voittoa! Voit vaikka rakastua, matkustaa Timbuktuun tai solmia mitä hassunkurisimpia ihmissuhteita. Niin ja kaikki tämä on totaalista voittoa ja juuri sinulle!
Kokeile! Voit tehdä ihan mitä vain, sillä toinen vaihtoehtohan olisi, ettei sinua ole!!!!
et!
tsot,...luovuttaa sinä et kyllä saisi.Ota tai ainakin yritä ottaa itseäsi niskasta ja tilaa taksi,jonka pyydät viemään sinut lääkärillesi,kuka ja missä lääkärisi sitten onkin.Muuta sinun ei tarvitse jaksaa kuin soittaa taksi.Ei haittaa vaikka on aamutakki päällä.Ole rohkea ja soita jollekin sukulaiselle vaikka ja pyydä apua.Voimia sinulle.Kyllä se siitä kunhan pääset nyt ensin lääkäriin.
luovuttaa elämisen olemisen, tuolla alempana kerroin ja nyt loppuu voimani....
mitä sitä tyhjää nyhjää turhaan....
Nyt pyytäisin sinua kuitenkin keittämään kuumaa kaakaota ison kupin itsellesi ja kun vatsa on lämmennyt siitä, mene pitkäksesi ja jännitä jalkojasi ja käsivarsiasi, kaikkia paikkoja kasvolihaksia myöten ja anna niiden sitten rentoutua. Hengitä voimakkaasti vatsan kanssa ja saat unen. Huomenna luet tri Tolosen sivuilta masennuksesta, hankit kalium-magnesiumia, ei ole kallista. Ja sitten mietit, mitkä asiat sinut ovat saaneet niin väsyneeksi. Laita ne asiat hyllykköön odottamaan, että jaksat korjata tilannetta, nyt olet vain SINÄ ITSE TÄRKEÄ. Ajattelen Sinua.
olen nyt 60v ja tuntuu, että en jaksa, haluan luovuttaa, lähteä pois tästä elämästä, syön kyllä mangesiumia ym. vitamiineja, mutta on niin paljon pahoja asioita sattunut parin vuoden aikana, ne aina mielessä, tuntuu, että jalat menee altani,
poikani delatiin ja nää tekijät syyttää mua
(nainen oli meidän sijaislapsi yli 7v ja tää uus kaveri joka oli uhkaillut jo poikaani ennemmin, he luistivat koko jutusta kuin koira veräjästä, panivatkin kaiken mun syyksi, minä pelkään heitä, asuvat yli 100 km:n päässä, onneksi, mutta, ne uhkailut, sinä olet seuraava, ei oikeus uskonut mua, vain heidän valheitaan) ja uhkailevat mua, ne haki mulle lähestymiskiellon valheilla, oikeudesta, minä mummo, joka olen vielä töissä, mutta työpaikkanikin aioitaan lopettaa, jne...
ei koskaan mitään oikeudellisia asioita ole ollut, kunniallinen olen omasta miekestä ollut, nyt syytteet päällä...
paskaa elää enää täällä tyhjästä syytettynä....
toivottavasti korkein oikeus Taivaassa tuomitsee aikanaan oikein ao. henkilöille!
Hae lähestymiskieltoa, Googleta oikeuslaitos-lähestymiskielto. Hae ammattiapua mahdollisimman pian.
mutta tuo ryhmä delaa ne niin, ja oikeuslaitos on uskonut ne, ei vastine auttanut mitään siellä!
EIkäs mua se lähestymiskielto haittaa, vaan perheen muiden lasten takia pelko ja hitto, ne turhat ja töykeät, syytteet, koska ei pienessä ajatusmielessänikään ole sellaisia, ei ole ollut, mutta nyt ehkä jo tulee, se kosto mieleen, koska syytöntä turhaan syytetään, paskat, ei, antaa Luojan "kostaa ao. aikanaan" kaikki!
Enkelit olkoon kanssasi!
lakiasiaintuntijaa, tässä iässä, tai eläkkeellä, joka vois ja haluaisi neuvoa meitä kaltoin kohdeltuja?
Vai onko heilläkin tarkoitus eläkkeelläkin tienata niitä hyviä palkkioita, kuten työssäänkin?
No, uskon niin, että kukaan, eläkkeelläkin, ei halua ilmaiseksi antaa neuvoja kellekkään!
Hei, ei ne rahat enää tule mukaan kun täältä lähdetään!
Ne jää perikunnan tappeluihin sitten! Ja se vasta on ikävää...