no taas help mee...

Koiraihmisten on helppo puhua keskenään.
Kuvitelkaa nyt tilannetta, että menisit
juttelemaan samalla pururadalla lenkkeilevien
ihmisten kanssa,joilla ei ole koiraa. Se tuntuu
jotenkin tungettelevalta, varsinkaan jos ei ole
mitään asiaa. Mutta jos edes toisella on
koira...tilanne muuttuu aivan täysin! Miten
helppo onkaan puhua ensin koirasta, ja sitten
siirtyä muihin asioihin. Koiralle saa leperrellä
ja koiran kautta voi elää monia tunteita.

Siitä, että miten kiihottavaa se on, niin en ole
koskaan asiaa varsinaisesti miettinyt. Mutta
kyllä "voimakas" mies ison koiran kanssa pistää
aina silmään... Kyllä kai tietyn tyyliset ihmiset
hankkivat aina tietyn tyylisiä koiria. Meillä on
vinttikoira, whippet, ja monet kysyvät, että
miksi.Se nyt vain sattuu olemaan meille "se
oikea". Iloinen, energinen, jne. Kai sitten itse
olen vähän samanlainen. Tosin minulta kylkiluita
ei taida saada näkymään röntgenilläkään...:)
Kerran yksi puolituttu sanoi, että minä ja
koirani tosiaan muistutamme toisiamme. Ulkonäöstä
se ei voi johtua, joten sen täytyy olla sisäistä
yhdennäköisyyttä.

Toisessa viestissäsi oli koirattomat tytöt-
koiralliset vastakkainasettelu.
Voisin sanoa näin yleistäen, että ihminen, joka
on tottunut ottamaan vastuun jo eläimestä, pystyy
helpommin ottamaan vastuun myös toisesta
ihmisestä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että
kaikki koiran omistajat haluaisivat vakiintua.

Itse eläinihmisenä voin sanoa, että viihdyn
eläinihmisten kanssa huomattavasti paremmin kuin
ihmisten, jotka eivät ole kiinnostuneita
eläimistä tippaakaan. Olen myös sitä mieltä, että
jos ei eläintä hoida kunnolla, kuinka voisi
hoitaa lapsensa. Tuolla jyrsijäpalstalla on ollut
järkyttävää puhetta siitä kuinka isä ei suostu
viemään kuolemansairasta kania eläinlääkäriin.
Välittääkö tälläinen isä loppujenlopuksi
lapsestaan kovinpaljon muutenkaan? Jos kestää
nähdä eläimen kärsimyksiä, kuinka voi sitten
ottaa vakavasti lapsen tuskan? Ja lapset, joille
ei ole opetettu eläinten kunnioitusta, mitä
heistä tulee, koirien kivittäjiä, rääkkääjiä ja
koulukiusaajia. Ystäväni on töissä koulussa
erityisavustajana, ja hän sanoi, että lasten
käytöksestä jo näkee onko heillä koiraa. Siis
koiraa, joka on perheen jäsen - ei narunjatko.
Tälläiset lapset ottavat muut paremmin huomioon,
eivät ole räikeitä kiusaajia ja ovat muutenkin
sosiaalisempia. Kiinnostavaa.

Toivottavasti löydät itsellesi sen koiratytön,
mistä ilmeisesti kovasti haaveilet! Onko sinulla
koira? Jos ei vielä ole, niin hanki sellainen, ja
sitten vain kaikenmaailman koirakekkereihin
tapaamaan koiria ja niitä tyttöjä. Koiraharrastus
kun nyt metsästystä lukuunottamatta taitaa olla
aika naisvaltainen ala, joten luulisi ainakin
valinnan varaa olevan!:)

Kaikkea hyvää toivottaa Maria, joka kylläkin on
jo rengastettu

Joo, onhan se noin... mutta enneminki niin että
koira on kuin emäntänsä... eli aktiivisen koiran
om. on myös aktiivinen, yms.. Ollaanhan me
kivoja... mutta aina se on niin että ensin koira
sit tulee muut... hauskaa etsintä matkaa!
toivottavasti löytyy.. teitäkin on harvassa.