Aviopuolisot ovat tehneet keskinäisen testamentin, jolla on määrätty omaisuuden omistusoikeudesta ensimmäisen kuoleman jälkeen.
Kysymys on testamentin pätevyydestä: Todistajana on ollut eloon jääneen veljen lapsi ja tämän puoliso. Onko testamentti pätevä, vai ovatko todistajat kelvottomia ja testamentti siten moitteelle altis?
Kysymys on testamentin pätevyydestä: Todistajana on ollut eloon jääneen veljen lapsi ja tämän puoliso. Onko testamentti pätevä, vai ovatko todistajat kelvottomia ja testamentti siten moitteelle altis?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos lukisit suoraan laista.
4 §
Testamentin todistajaksi älköön otettako henkilöä, joka on viittätoista vuotta nuorempi tai joka sieluntoiminnan häiriön vuoksi on kykenemätön todistamaan, älköönkä testamentin tekijän puolisoa tai sitä, joka on testamentin tekijään suoraan takenevassa tahi etenevässä sukulaisuudessa taikka lankoudessa, eikä myöskään hänen veljeänsä tai sisartansa tahi näiden puolisoa taikka hänen ottovanhempaansa tai ottolastansa
... eli lakiteksti tältä osin lienee tyhjentävä. Veljen poika on siis kelvollinen todistamaan testamentin, koska sisarusten lapsia ei säädöksessä mainita!?
Ko. testamentti on pätevä.
Jos todistajana olisi ollut saajan veli, testamentti olisi ollut moitteenvaraisesti pätemätön. Jos muitakin (ei-lähisukulaisia) olisi testamentissa muistettu, testamentti olisi kuitenkin näiden osalta ollut pätevä.
Testamentti ei ole muotovirheen perusteella pätemätön. PK 10:4 §: "Testamentin todistajaksi älköön otettako henkilöä, joka on viittätoista vuotta nuorempi tai joka sieluntoiminnan häiriön vuoksi on kykenemätön todistamaan, älköönkä testamentin tekijän puolisoa tai sitä, joka on testamentin tekijään suoraan takenevassa tahi etenevässä sukulaisuudessa taikka lankoudessa, eikä myöskään hänen veljeänsä tai sisartansa tahi näiden puolisoa taikka hänen ottovanhempaansa tai ottolastansa.
Älköön kukaan todistajana todistako määräystä, joka tehdään hänen, hänen puolisonsa tai jonkun hyväksi, joka on häneen sellaisessa suhteessa kuin 1 momentissa on sanottu. Sitä, joka on testamentissa määrätty sen toimeenpanijaksi, ei tämä määräys sinänsä estä olemasta todistajana."
Tämä luettelo on suljettu luettelo, jota ei voi tulkinnallisesti laajentaa. Ymmärtääkseni lankoudella tässä yhteydessä tarkoitetaan seuraavaa luetteloa:
äitipuoli, isoäitipuoli, ... jne
isäpuoli, isoisäpuoli, ...
lapsipuoli, lapsenlapsipuoli, ...
anoppi, appi, miniä, vävy, puolison veli, puolison sisko
...tai voin olla väärässäkin sillä mistäpä tämänkin hallintoalamainen saisi tietoonsa koska sanakirjoistakaan ei löydy tarkkaa määritelmää ketkä ovat lankoudessa toisiinsa. Ilmeisesti lankous ei kuitenkaan ulotu puolison veljen lapseen vaikka tämä onkin "avioliiton kautta sukuun tullut", sillä testaattorin oman veljenkin lapsi saa olla todistajana.
Niinpä testamentin laatijan puolison veljen lapsi ja tämän puoliso eivät ole esteellisiä. Siinä tapauksessa että testamentti antaisi omaisuutta esimerkiksi eloonjääneen veljelle joka olisi samalla todistajan isä, niin tämä määräys (mutta ei muut testamenttimääräykset) olisi pätemätön 2. momentin perusteella.
Yleensä ei ole järkevää käyttää todistajina minkäänlaisia sukulaisia tai sukulaisten puolisoita tämän kaltaisten, eritoten 2. momentin, tulkintaongelmien takia. PK 10:4 kaipaisi pikaista uudistamista. Ei ehkä vastaa nykyajan tilannetta että avopuoliso katsotaan sallituksi todistajaksi samalla kun joudutaan tarkastelemaan arkaaisten sukulaisuutta ilmaisevien sanojen merkityksiä.
Entäpä jos mummo on testamenttiinsa kirjannut määräyksen antaa omaisuutta vaikkapa parhaalle ystävälleen. Sitten mummo kutsuu tämän ystävän testamentin todistajaksi kertomatta hänelle testamentin sisältöä. Onko testamentti pätevä, kun todistaja ei tiedä olevansa kelvoton?
Testamentissa ei ole muotovirhettä, eli se ei ole kokonaan pätemätön. Sen sijaan se on pätemätön siltä osin kuin tämä ystävä (tai joku hänen edellisessä viestissä luettelemani lähisukulaisensa) saisi jotain testamentin perusteella. Ystävän osuus menee yleistestamentin saajille, jos sellaisia on tai sen kohtalo ratkaistaan testamentin tulkinnalla (ehkäpä siellä on jonkinlainen toissijaismääräys) tai jää perillisten jaettavaksi.
Muutenkaan todistajien tietoisuudelle omasta esteellisyydestään ei laiteta painoa vaan muotovaatimukset tarkistetaan puhtaan mekaanisesti. Entäpä jos todistaja ei tiedä edes sukulaisuudestaan tai lankoudestaan testaattoriin? Onko esimerkiksi testaattorin uuden aviopuolison ottolapsi lankoudessa testaattoriin ja siten epäkelpo todistaja? Vastaisin tähän kielteisesti koska PK 10:4.1 on kirjoitettu siten että se mainitsee ottolapset erikseen eikä puhu "ottolankoudesta" mitään vaikka ehkä 1930-luvulla jolloin ehdotus perintökaareksi tehtiin puhekielessä ehkä puolison ottolastakin olisi voitu puhutella lankona. Koska tässä lainkohdassa tehdään selvä ero biologisten ja ottojälkeläisten kesken, ovat ottolapsen lapsi, ottolapsen ottolapsi, lapsen ottolapsi, ottovanhemman vanhempi, ottovanhemman ottovanhempi ja vanhemman ottovanhempi kelvollisia todistamaan testamentin mutta vastaavat biologiset sukulaiset eivät.
Mutta entäpä "pois annetut" ottolapset? Case: lakiasiaintoimistossa sihteerinä työskentelee nuori nainen joka ei ole koskaan tavannut biologisia vanhempiaan vaan kasvanut kasvattivanhempiensa perheessä. Toimiston asiakkaaksi tulee vanhempi mies, ja sihteeri rutiininomaisesti todistaa toisena todistajana hänen testamenttinsa niin kuin useimmat muutkin toimistossa laadittavat testamentit. Myöhemmin selviää että mies oli testamentin todistushetkellä naimisissa sihteerin biologisen äidin kanssa eikä mieskään edes tiennyt että hänen uusi vaimonsa oli joskus nuoruudessaan jostakin syystä antanut lehtolapsensa adoptoitavaksi. Onko testamentissa muotovirhe? Vaikuttaako asiaan se, onko sihteeri otettu ottolapseksi ennen vain jälkeen 1.1.1980?
Kiitos. Täällähän saa ihan asiallisia vastauksia... joten koetan toista kysymystä liittyen edelleen testamentin todistamiseen:
Kuinka tarkkoja muotomääräykset todistajan kelpoisuuden suhteen ovat? Eli voiko esimerkiksi todistajan kotipaikan poisjääminen testamenttitekstistä olla sellainen muotovirhe, jota testamentin moittija saattaisi menestyksellä käyttää?
Testamentin muotovaatimukset on tarkoitettu noudatettaviksi täsmällisesti, ilman pienintäkään poikkeamaa. Testamentin muodosta säädetään PK 10:1 §:ssä: "Testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentin tekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön."
Kuitenkin PK 10:2.1: "Todistajat merkitkööt nimikirjoituksensa oheen ammattinsa ja asuinpaikkansa samoin kuin todistamisen paikan ja ajan sekä tehkööt siihen merkinnän muistakin seikoista, joiden he katsovat vaikuttavan testamentin pätevyyteen."
ei ole osa testamentin muotoa, vaan osa todistuslauselmaa jolla on toki paljon näyttöarvoa mutta jonka puuttuminen ei tee testamentista muotovirheellistä. Vaikka koko tämä todistuslausuma puuttuisi, testamentin saaja voi vielä voittaa muotovirhekanteen näyttämällä jotenkin muuten toteen että muotoa on noudatettu.
Tästä on ratkaisu KKO 1996:102: "Testamentissa ei ollut todistajien merkitsemää todistusta siitä, että testamenttia tehtäessä oli menetelty perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla, eikä testamentin saaja ollut muutoinkaan näyttänyt testamentin todistajien olleen yhtaikaa läsnä testamenttia tehtäessä. Toisaalta jutussa ei ollut esitetty mitään selvitystä siitäkään, että testamentin todistajat eivät olisi olleet yhtaikaa läsnä testamenttia todistaessaan. Testamentti julistettiin muotovirheen nojalla pätemättömäksi. Ään."
Pelkällä todistajan asuinpaikan puuttumisella on siis vain näyttöarvoa, käytännössä harvoin sitäkään.
Ja nyt on muistettava se, että miksi tuo pykälä on säädetty noin. Aikana ennen henkilötunnuksia oli oltava joku tapa, millä erottaa testamentin todistajan ollut Mikko Virtanen jostain toisesta Mikko Virtasesta (jos testamentista piti käräjöidä vaikkapa vuosikymmenten päästä, niin todistajathan piti löytää todistamaan). Siksi edellytys, että ammatti ja kotipaikka merkittävä.