Mistä johtuu, että yleensä ku joku kysyy multa jotain, tai alan sanomaan jotain, niin "jäädyn" tai "menen lukkoon", tapahtuu lähinnä koulussa...
Tais jos en jäädy, saan sanottua jotaki, niin melkein aina mä ankytän tai mutisen, en osaa hallita puhettani.
Esim. joku kysyy multa "Paavo(nimi muutettu) miten meni koe?" alan vaikka sanomaan että "Aika paskasti.", niin se alkaa melkein aina: a.a.aika pp.paskasti, tai mutisten ..ka pask..i...
Mikä auttaa tuommoseen, sitten en yleensä myöskään uskalla katsoa ketään silmiin puhuessani(yksin luoja tietää syyn), kuitenkaan mulla ei ole mitään muuta puhevikaa...
Tuo haittaa mua lähinnä kavereiden hankinnassa...
Esim. aina ku joku luokan "kovis" on kysyny multa jotaki ja olen mutissut vastauksen, niin se on huutanu isoon ääneen: "PUHU KUNNOLLA!!!"-niin, ettei kenelläkään jäänyt vahingossa kuulemattakaan.
Muistan, että olin joskus ala-asteella melko hyvä "supliikki mies", osasin kertoa vitsejä niin että luokka nauroi ja osasin KESKUSTELLA, nykyään en keksi oikeastaan mitään puheenaihettakaan.
Tytöt ja ne koulun "coolit hemmot" pitää mua jotenkin omituisena ja nauraa mulle,(tiedättehän sen vituttavan pissisten hihityksen aina selän takana), ja kaiken lisäksi se on sen takia noloa, koska olen melko iso kokonen, tukeva(en kovin), pitkä ja lihaksikas, eikä mulla ole mitään käsitystä, miten päässä yleensä kenenkään suosioon, tytöt ei ole musta kiinnostuneita, koska en osaa pukeutua muodin mukaan.
Mä sanoisin että mun itsetunto on ihan paskana, jos en tietäis, että joillakin menis paskemmin.
Tais jos en jäädy, saan sanottua jotaki, niin melkein aina mä ankytän tai mutisen, en osaa hallita puhettani.
Esim. joku kysyy multa "Paavo(nimi muutettu) miten meni koe?" alan vaikka sanomaan että "Aika paskasti.", niin se alkaa melkein aina: a.a.aika pp.paskasti, tai mutisten ..ka pask..i...
Mikä auttaa tuommoseen, sitten en yleensä myöskään uskalla katsoa ketään silmiin puhuessani(yksin luoja tietää syyn), kuitenkaan mulla ei ole mitään muuta puhevikaa...
Tuo haittaa mua lähinnä kavereiden hankinnassa...
Esim. aina ku joku luokan "kovis" on kysyny multa jotaki ja olen mutissut vastauksen, niin se on huutanu isoon ääneen: "PUHU KUNNOLLA!!!"-niin, ettei kenelläkään jäänyt vahingossa kuulemattakaan.
Muistan, että olin joskus ala-asteella melko hyvä "supliikki mies", osasin kertoa vitsejä niin että luokka nauroi ja osasin KESKUSTELLA, nykyään en keksi oikeastaan mitään puheenaihettakaan.
Tytöt ja ne koulun "coolit hemmot" pitää mua jotenkin omituisena ja nauraa mulle,(tiedättehän sen vituttavan pissisten hihityksen aina selän takana), ja kaiken lisäksi se on sen takia noloa, koska olen melko iso kokonen, tukeva(en kovin), pitkä ja lihaksikas, eikä mulla ole mitään käsitystä, miten päässä yleensä kenenkään suosioon, tytöt ei ole musta kiinnostuneita, koska en osaa pukeutua muodin mukaan.
Mä sanoisin että mun itsetunto on ihan paskana, jos en tietäis, että joillakin menis paskemmin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itellä oli toi sama ongelma vielä vähän aikaa sitten. Selvisin siitä kun aloin polttamaan ja sain uusia kavereita. Ja viime kesänä sitten kännissä jauhoin jotain paskaa tuntemattomille ihmisille. Ja sen myötä sain lisää itseluottamusta. Ja nyt tuntuu, että voin puhua kelle vain ja mistä vain. MUTTA en todellakaan suosittele näitä keinoja, koska loppujenlopuksi näistä on vain itselle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jos itse tiedät että noista on enemmän haittaa ku hyötyä, niin miks ihmeessä enään teet niin?
Sait kavereita ja itseluottamusta, mikset sitten lopeta?
Itse saman ongelman parissa kamppailevana toivon voivani auttaa jotenkin.
Jännitätkö toisten ihmisten kanssa puhumista? Mikä siinä jännittää? Toisten ihmisten mielipiteet vai vaikutelma jonka annat itsestäsi...?Pystytkö vastaamaan esim. opettajan kysymykseen täysin normaalisti ja jännittämättä? Pyri suhteutamaan pelkosi normaaleiksi. Mitä siitä jos jokin sana ei mene heti nappiin, aina voi yrittää uudestaan. Ja typerät arvostelijat ja huomauttelijat voi jättää omaan arvoonsa (tai arvottomuuteensa). He haluavat saada sinut vaivautumaan kommenteillaan, eikä heille kannata suoda sitä iloa.
Ja sitten jotain ohjeita.Keskustelutilanteessa, anna itsellesi aikaa. Ei sinun tarvitse heti keksiä sanottavaa, öö:t ja muut täytesanat kuuluvat puhekieleen. Ja myös "puhevirheet", pieni änkyttäminen ja se että menee "senat sakaisin" Ja normaalissa, jokapäiväisessä keskustelussa ei sen mitä sanot tarvitse olla mitenkään korkealentoista ja henkevää. Eivät toistenkaan sanomiset ole aina kovinkaan taidolla valmisteltuja, kokeile vaikka kuunnella toisten ihmisten keskusteluja. Eivätkä he silti anna itsestään sen tyhmempää kuvaa. Ja jos pystyt vastaamaan opettajalle normaalisti ja jännittämättä, mieti, että opettajalle ja koulukaverille vastaaminen eivät lopulta eroa toisistaan kovinkaan paljon.Siinä jotain ohjeita, toivottavasti niistä on apua:)
Kun aloitin juomisen ja polttamisen niin minulla ei ollut yhtään kavereita. Ja nyt jos lopetan niin niitä ei ole sen jälkeenkään. Eli toisin sanoen ole sekä sosiaalisesti että fyysisesti riippuvainen näistä asioista.
Ryyppääminen nyt ei ole niin vakavaa, ku sitä tekee silloin tällöin. Kyllä se vaan on niin että sieltä niitä kavereita saa ujotkin, allekirjoitan tämän.
joskus ylä asteella samantapainen ongelma :) tosin en kavereille pelännyt puhua.. mutta pojille ja opettajille :D aina kun opettaja kysyi luokassa minulta jotain niin menin lukkoon ja änkytin hiljaa etten tiedä.. tai sitten jos joku hyvännäköinen poika puhui minulle ;P punastuin samantien enkä pystynyt sanomaan mitää :D noh.. ikää on tullut ja se on ajan myötä hävinnyt :) kyllä se sinullakin häviää ^^ yrität vain luottaa itseesi.. ja harjoittelet vaikka peilin edessä että joku ihme tyyppi puhuu sinulle niin miten vastaat :D kyl sinä onnistut ^^ oon kyl aika huono neuvomaan.. muttah.. tsemppiä kuitenkin!