Minulle oli itsestään selvyys että ottaisin koiran kun muutan kotoa. Meillä oli aina ollut kotona koira, ja siskollani on kaksi briardia. Sitten menin rakastumaan allergiseen mieheen. Mieheni ei ole tällähetkellä kovin allerginen juuri koiralle, mutta kissoille ja kaneille kyllä... Jääkö koira nyt vain haaveeksi? Haluaisinkin kuulla mielipiteitänne allergiasta ja koirista, onko kenties jollain allergisella koira, ja miten paljon lisätyötä se teettää(esim. siivoamista). Olen kuullut että kaikki koirarodut eivät ole yhtä allergisoivia, mihin tämä perustuu, ja mitä tällaisia vähemmän allergisoivia rotuja sitten on? Asumme kerrostalossa, joten koira asuisi samassa huoneistossa kanssamme, makuuhuoneesta sen pystyisi ehkä pitämään poissa. (Jos en olisi näin hellämielinen.)
allergia ja koira?
lynnel
14848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei tietenkään hyvältä kuulosta, mutta...
Mulla itellä on pienestä pitäen ollu kaksi
koiraa, toinen silloin jo vanhempien luona
asuessa ja toisen otin omassa kodissa asuessa.
Ja jo aika pienenä mulla todettiin eläinallergia.
Se onkin aika jännää, että jopa lääkäri on sanonu
mulle, että olen ilmeisesti "siedättänyt" itseni
omille elukoille, sillä niistä ei tule mitään
oireita, kun taas toisten eläimistä voi heti
tulla esim. ihottumaa.
K O R O S T A N , että tää tietty pätee vain
muhun, vaikka olenkin kuullut vastaavanlaisia
tapauksia muitakin.
sanoisin, että mun käsittääkseni koiraroduilla ei
oo merkitystä, sillä allergian aiheuttaa koirasta
lähtevä hilse eli epiteeli sekä esim. koiran
sylki ja sitä hilsettähän lähtee varmasti
karvattomasta koirastakin.
Pumi on yksi hyvä rotu, mikä käy allergikolle.
Rotu on Unkarilainen paimenkoira ja karva on
samalla tavalla kihara kuin villakoiralla.
Itselläni ollut astma ja yliherkkyyttä noin 5
vuotta ja aikaisemmin ei koiraa ollut. Viime
keväänä hankimme Pumin ja oireet ei ole
pahentuneet yhtään ja voin sanoa että hauskaa on
ollut! Pumista ei lähde juuri lainkaan karvaa ja
hilsettä ei lainkaan. Kaverin 4-vuotias poika on
voimakkaasti allerginen koirille (syljelle ja
hilseelle), mutta Pumin kanssa poitsu voi telmiä
ilman mitään oireita! Lisää tietoja osoitteesta:
http://personal.inet.fi/yhdistys/up.koira/pumi1.ht
m
Olen halunnut juuri pumia nuorempana, ja muistelin kuulleeni että se olisi juuri tällainen vähemmän allergisoiva, mutta en ollut varma... Luen lisätietoja, ja mietin mitä teen, sitten on enää vain jäljellä miehen saaminen vakuuttuneeksi siitä että meille voi tulla koira...
meilläkin on 2 allergikkoa ja pumi, hyvin ollaan
pärjätty!
Äidilläni on astma, pikkuveljelläni on paha
allergia, siskollani on allergia, eikä
kenellekkään edell. main. ole tullut mitään
oireita, vaikka samoissa huoneissa on asustellut
keskikok. villakoira n. 6 vuotta ja jopa nukkuu
samassa sängyssä allergisten kanssa!!! Että ei se
välttämättä ole este...:)
Meillä on ihan just ja sama tilanne. Isäntä olisi
valmis ottamaan koiran taloon niukasta
allergiastaan huolimatta, mutta koska meillä on
kaksi pientä lasta, en halua riskeerata heidän
terveyttään-->allergeenit periytyvät, niinpä
meille tulee koira vasta lasten jälkeen (tai
kunnes he on isoja ja "varmasti"
allergiatestattuja.)
Eli harkitse tarkkaan. koira voi elää jopa 15v.
Äläkä sano, että ei me ajateltu vauvoja, ku vasta
kymmenen vuoden päästä, nimittäin kun vauvakuume
iskee, niin se ei katso aikaa eikä paikkaa ja
silloin jää kyllä koirat kakkoseksi, se on varma!
Olen tietoinen vauvakuumeen yllättävyydestä, olen päässyt yli kahdesta vakavasta vauva kuumeesta.
Olen kuitenkin osittain sitä mieltä, että jos kotona on jo koira, kun lapsi syntyy, lapsi saa siedätyshoitoa koko odotusajan, eikä sairastu allergiaan niin helposti. (toiveajattelua)
Kuitenkin uskon että kun lapsemme päättävät tulla, meillä on jo omakotitalo, jolloin koiran pitäminen on helpompaa. Sänky ja sohvakoiraa kun meille ei vaan voi ottaa... Tarkoitan siis sitä että koira pysyy poissa makuuhuoneista.Ja tiedän kyllä että leviäähän se pöly, mutta miehelläni allergia tuntuu olevan enemmän psyykkistä...
Maalla siskollani todettiin allergia ja astma, mutta vanhempi siskoni käydessä viikonloppuisin koirien kanssa kotona, alkoi siskoni astma ja allergia kadota. Nykyään hänellä ei ole enää mitään oireita, ja siskoni koirat nukkuvat kyläillessään häneen vuoteensa vieressä...
Että mistä näistä koskaan tietää...
Mutta tottakai koiran ottoa pitää harkita tarkkaan, ja varmista että voin esim. luvuttaa sen takaisin entiselle omistajalle, jos en voi sitä pitää...
On itsekästä ruveta kinuamaan koiraa, jos tietää
että toiselle saattaa tulla oireita siitä.
Minusta miehesi pitäisi päättää asiasta ja
erittäin TÄRKEÄÄ on että hän haluaa myös koiraa
yhtä paljon kuin sinä niin että sitä ei osteta
vain sen takia että sinä painostat. Allergikon on
muutenkin vaikeaa selviytyä oireistaan ja jos
siihen liitetään vielä se, että toiset
syyllistävät sanomalla "se on vain psyykkistä ja
kyllä siitä yli pääset kun kaikki
keskustelufoorumissakin ovat sitä mieltä" niin
eipä ole miehelläsi välttämättä kovin mukavaa.
Ja ajattele koiraakin! Jos miehellesi kehittyy
astma, ja hän saa hengenahdistusta päivittäin on
pakko luopua joko koirasta tai miehestä. Allergia
voi olla periytyvää joten lapsillannekin on suuri
mahdollisuus saada allergia etenkin jos on vielä
koira rasitteena. Siedätyshoito ei aina auta.
Eikä sitä yleensä edes suoriteta
lemmikkieläinsyistä. Joten jos valintasi on että
koira lähtee niin tulee vain turhaa mieliharmia
ja surua kun sen täytyy totuttautua uuteen
perheeseen tai kuolla.
Itselläni on vastikään puhjennut astma ja sen
kanssa on todellla tuskallista elää. Minulla on
kaneja ja marsuja joista pitää päästä eroon,
mutta kukaan ei halua niitä ottaa enkä voisi
oikein lopettaakaan rakkaista ystäviä.
Kaikista pahinta tässä on että en voi oleilla
kauan ystävieni, joilla on eläimiä, luona, koska
saan heti oireita jo heidän vaatteistaan. Olen
saanut juuri kyllästyneiltä ihmisiltä tällaista
palautetta että "tuo on vain psyykkistä
luulottelua eikai meidän pumista mitään tule kun
ei tullut astmaattiselle siskon tytöllekään"
astma ja allergia ovat kuitenkin aina
yksilötapauksia eikä koskaan voi olla varma -ei
edes kymmenen lemmikkivuoden jälkeen- mihin
suuntaan se lähtee kehittymään. Sen tiedän, että
eläinten kanssa on vaarallista mennä leikkimään,
jos on pientäkin taipumusta allergiaan. Itselläni
ei ollut edes paha allergia, mutta tarvittiin
vain yksi paha hengenahdistuskohtaus ja se
kehittyi astmaksi, joka haittaa nyt ja
tulevaisuudessa jokapäiväistä elämääni. Olen
todella katkera omalle typeryydelleni, kun piti
ottaa eläimiä vaikka tiesin riskit.
Ajattele siis asioita miehesi kannalta ja mieti
onko koira sinulle tärkeämpi kuin oman rakkaasi
terveys! Se, että koira ei tule makuuhuoneeseen
ei välttämättä auta, sillä hilsettä kulkeutuu
joka paikkaan ilmanvaihdon, vaatteiden, hiusten
ja jopa ihmisten iholla! Ainakin sinun ja miehesi
pitäisi mennä allergiatesteihin ja pyytää
lääkärin arvio tilanteesta! Käykää myös läpi
sitä, onko suvuissanne taipumusta pahaan
allergisuuteen ja astmaan. Jos suvussa esiintyy
paljon näitä, en todellakaan suosittele eläimiä
teille! Omassa suvussani on astmaa.
Niin että allergisen ihmisen itsensä täytyy itse
saada arvioida tilanne ja halukkuutensa ottaa
riski! Ja kun hän on tehnyt päätöksensä,
kunnioita sitä, sillä nyt on kyse miehesi
elämästä ja terveydestä. Sen rinnalla lapsellinen
koira-hinku ei minusta paljon paina. Tuli hiukan
tiukkaa tekstiä, mutta sain sen kuvan tekstistäsi
että haluat koiran hinnalla millä hyvänsä...
jos olet saanut minusta noin kaamean kuvan! Ei tarvitse olettaa, että minä haluan koiran hinnalla millä hyvänsä, vain sen takia että yritän selvittää vaihtoehtojamme! Mieheni on aivan yhtä koirarakas kuin minä, ja olenpa häntä joutunut jopa topuuttelemaan, kun _hän_ on halunnut koiraa!
Kyllähän minä tiesin jo seurustelumme alukuaikoina että hän on lievästi allerginen, ja olisin voinut lopettaa suhteen siihen jos olisin niin koiriin kiinnikasvanut! Ja luuletko että minä painostan häntä! Minä en ole kertaakaan "kinunnut" koiraa, tai väittänyt hänelle hänen allergiansa olevan psyykkistä. Minä uskon että suuri osa siitä on, mutta hän uskokoon mitä tahtoo! Tapoihini ei kuulu muutenkaan mieheni painostaminen ostoksiin, rahat menevät hänen pussistaan, koska suomessa ei anneta tukia voimoille joiden miehet tienaavat juuri ja juuri yli toimeentulo rajan. Joten kuvittelotko minun pystyvän edes hommaamaan koiraan ilman mieheni suostumusta, vaikka olisinkin niin ajattelematon?
Ihan vihastuttaa tuollaiset yleistäjät, jotka tuntuvat ajattelevan että jokainen joka täällä kyselee asioita, joista ei ole yleistä tietoa kovin saatavilla, on 15 vuotias pikkulikka, tai ainakin sellaisen tasolla. Minua ihan järkyttää tuollainen. Itse olen niin sinisilmäinen, että uskon ihmisistä aina parasta, kunnes saan konkreettista todistetta siitä että siihen ei ole aihetta.
Taidan olla aika epänormaali yksilö.
Ja pistä sinä korvasi taa, että kaikki astmaatikot ja allergikot eivät ole kuten sinä. Enkä tarkoita nyt heidän herkkyyttään eläimille tai vastaavaa, vaan sitä että sinun _asenteesi_ ei ole ainoa oikea.
on aika samanlainen tilanne, mies on allerginen
kissalle, muttei koiralle. Emme kuitenkaan ole
vielä uskaltautuneet ottamaan lemmikkiä, vaikka
lemmikkikuume välillä vaivaakin (lähinnä tosin
allekirjoittanutta) elämäntilanteen ja osittain
myös allergian arvaamattomuuden vuoksi. Sitä
paitsi, pitäisin itse enemmän kissoista...
Olenkin nauranut, että hankin sitten tallikisun
hevoseni seuraksi, kun "isoina" asumme maalla ja
on oma talli. ;)
Vakavasti puhuen, lievä allergia ei välttämättä
estä lemmikin hankkimista (tämä on siis ihan
lääkärin mielipide), mutta riskit pitää tietää.
Paljon myös riippuu miehesi halukkuudesta ja
valmiudesta alkaa syömään esim. lääkkeitä, mikäli
hän allergisoituu myös koiralle. Täysin
allergiavapaita eläimiä ei ole olemassa, se että
esim. villakoiraa, bichon friséetä ja
vehnäterrieriä mainostetaan allergisille
sopivina, johtuu siitä, että niiden turkki on
tiivis ja pitää paremmin pölyt sisällään. Lisäksi
tällaisia koiria yleensä puunataan ja pestään
enemmän kuin muita, joten allergeenimäärä pysyy
alhaisempana. Voit myös varautua säännölliseen
siivoukseen ja parin ilmanpuhdistimen hankintaan.
Malttaisitko odottaa lemmikin hankintaa siihen
asti, että teillä on se omakotitalo? Silloin
voisitte hankkia esim. lapinkoiran tai huskyn
(tai vaikka kaksi), jotka voisivat olla ulkosalla
osan ajasta (huom, siis vain osan ajasta eli yön
ja työn/opiskelun ajan). Ulkokoira kaipaa
omistajansa seuraa, kuten muutkin koirat, ja se
olisi otettava päivittäin sisälle, mutta
uskoisin, että eläinhilseen määrä talossa olisi
näin helpommin kontrolloitavissa.
Toinen vaihtoehto on, että käytte poikakaverisi
kanssa katsomassa eri koirarotuja ja
tunnustelemassa, saako poikakaverisi niistä
oireita ja mahdollisesti lainaatte jonkin
koiralla olleen peiton pariksi viikoksi -
kuukaudeksi pidempää testausta varten. Mikäli
oireita ei siihen mennessä ole tullut, voi olla,
ettei niitä koskaan tulekaan ja voitte hankkia
kyseisen rotuisen koiran. Muista kuitenkin, että
tällainen testaus ei ole idioottivarma, sillä
allergia voi kehittyä vasta monien vuosien
jälkeenkin.
Tärkeintä on, että keskustelet poikaystäväsi
kanssa asiasta. Loppujen lopuksi kyse on hänen
terveydestään, joten hänen on myös oltava
lemmikin hankinnan takana.
No tällä hetkellä meidän suunnitelmamme ovat juuri sellaiset, että odotellaan ja hommataan omakotitalo ja talli, ja tallikoira :)
Siskon briardeille mieheni ei ainakaan ole allerginen, hän on nukkunut koirien kanssa jopa samassa sängyssä...Mutta kuten jo edellä olevassa tunteiden purkauksessa yritin tehdä selväksi, en minä koiraa niin kovasti tahdo, että sellaisen hankkisin väen vänkään. Halusin vain selvittää vaihtoehtoja. Olin utelias. Meillä ei tällä hetkellä olisi edes varaa koiraan, saati kunnolla tilaa.
Välillä koirakuume iskee, mutta parempi sekin tässä tilanteessa kuin vauvakuume =D
..jos tuohdutin sinua liiaksi, mutta välillä
pistää vihaksi tuollaiset "pakko saada"-ihmiset,
jollainen itsekin olen/olin. Haluaisin vain
suojella muita omilta virheiltäni, sillä itsekin
luulin, että allergia ei ole mikään este. Nukuin
monta yötä kaverini koiran kanssa samassa
huoneessa kunnes sitten yhtenä yönä elimistöni
päätti että nyt riittää ja sain hirveän
astmakohtauksen. Se todellakin voi tulla noin
äkkiä ja varoittamatta, itse luulin että astma
kehittyy pikku hiljaa pahenemalla mutta se voi
räjähtääkin se on menoa sitten.
Lisäksi tiedän, kuinka ongelmallinen tilanne on,
kun eläimistä pitää päästä eroon vaikka ei
millään haluaisi, mutta kun ei niiden kanssa
oikein voi elääkään.
Halusin vain tuoda tämänkin tietoisuuteen, koska
kaikki muut täällä puhuvat toista. On kuitenkin
tilastollisestikin enemmän allergia- ja
astmatapauksia, jotka eivät voi pitää eläintä
kuin niitä, jotka voivat. Edelleenkin suosittelen
teille ja kaikille muillekin allergiatestejä
ennen eläimen hankintaa! Niistä näet todellisen
tilanteen ja saat samalla lääkärin arvion.