Moi.
En oikein ole keksinyt, minne asiastani kirjoittaisin, joten suuntasinpa tänne kerta aihealue täsmää.
Niin siis, olen nuori nainen, jolla on kovasti ristiriitaa suhteessa omaan kehoonsa. En tunne oloani kotoisaksi sillä tunnen, ettei fyysinen olemukseni vastaa sitä, mitä haluaisin olla. Mielestäni naisen kehossa ei ole ns. mitään pahaa eikä väärää, mutten varsinaisesti koe sitä "jutukseni"--oikeastaan koen fyysisen minäni riitelevän henkisen minäni kanssa ja pahasti. En kuitenkaan osaa sanoa, haluaisinko olla enemmänkin mies fyysisesti vaiko tyytyä johonkin ns. sukupuolettomampaan rooliin (joka ei ns. onnistu naisellinen kehoni takia, ei tunnu omalta). Henkisesti lukittelisin itseni neutraaliksi ja putoavani jonnekin sukupuolten välimaastoon, en tiettyyn kategoriaan vaan olen neutraali sukupuolisesti, mutta toisaalta koen, että miehen keho on omaa sisäistä kehonkuvaani lähempänä, toisin sanoen naiselliset kurvit eivät ole lähellä minua.
Eli itse kysymykseen; pitäisikö minun alkaa ajaa ja tutkia asiaa vaiko kärvistellä? Sinänsä pöhkä kysymys, koska uskoisin asiaan eteenpäin ajamisen olevan ihan fiksukin juttu - tutkia taustoja jos ei muuta -, mutten vaan oikein tiedä, mistä ja miten aloittaa ja niin, miten kaikki toimii. Ennen kaikkea mietin, onko ketään muuta, jolla ajatukset kulkevat samoja ratoja. Fiilis on vaan niin outo kun en tunnu asettuvani sukupuoleeni, mutten osaa sanoa, olisi jonkinlainen fyysinen sukupuolen korjailu avainasemassa vai mitä minun pitäisi tehdä. Olen ajatellut, ettei ole olemassa minulle sopivaa sukupuolta, mutta en osaa ehkä ihan näinkään elää. (Lue: fyysinen minä aiheuttaa vieroksuntaa)
Hieman sekava postaus, mutta punainen lanka varmaankin uiskentelee ihmisten ulottuvilla. Kiitos jo etukäteen.
En oikein ole keksinyt, minne asiastani kirjoittaisin, joten suuntasinpa tänne kerta aihealue täsmää.
Niin siis, olen nuori nainen, jolla on kovasti ristiriitaa suhteessa omaan kehoonsa. En tunne oloani kotoisaksi sillä tunnen, ettei fyysinen olemukseni vastaa sitä, mitä haluaisin olla. Mielestäni naisen kehossa ei ole ns. mitään pahaa eikä väärää, mutten varsinaisesti koe sitä "jutukseni"--oikeastaan koen fyysisen minäni riitelevän henkisen minäni kanssa ja pahasti. En kuitenkaan osaa sanoa, haluaisinko olla enemmänkin mies fyysisesti vaiko tyytyä johonkin ns. sukupuolettomampaan rooliin (joka ei ns. onnistu naisellinen kehoni takia, ei tunnu omalta). Henkisesti lukittelisin itseni neutraaliksi ja putoavani jonnekin sukupuolten välimaastoon, en tiettyyn kategoriaan vaan olen neutraali sukupuolisesti, mutta toisaalta koen, että miehen keho on omaa sisäistä kehonkuvaani lähempänä, toisin sanoen naiselliset kurvit eivät ole lähellä minua.
Eli itse kysymykseen; pitäisikö minun alkaa ajaa ja tutkia asiaa vaiko kärvistellä? Sinänsä pöhkä kysymys, koska uskoisin asiaan eteenpäin ajamisen olevan ihan fiksukin juttu - tutkia taustoja jos ei muuta -, mutten vaan oikein tiedä, mistä ja miten aloittaa ja niin, miten kaikki toimii. Ennen kaikkea mietin, onko ketään muuta, jolla ajatukset kulkevat samoja ratoja. Fiilis on vaan niin outo kun en tunnu asettuvani sukupuoleeni, mutten osaa sanoa, olisi jonkinlainen fyysinen sukupuolen korjailu avainasemassa vai mitä minun pitäisi tehdä. Olen ajatellut, ettei ole olemassa minulle sopivaa sukupuolta, mutta en osaa ehkä ihan näinkään elää. (Lue: fyysinen minä aiheuttaa vieroksuntaa)
Hieman sekava postaus, mutta punainen lanka varmaankin uiskentelee ihmisten ulottuvilla. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on ajatellut. Muutama henkilö Suomessa on mennyt niin pitkälle että on hakeutunut transtutkimuksiin ja saanut diagnoosin transgender. Yleensä nämä tutkimuksiin hakeutuneet ovat halunneet myös eroon määritellyn sukupuolensa fyysisistä merkeistä, esimekiksi nainen rinnoistaan. Koska laki koskee vain transsukupuolisten hoitoja, transgenderit ovat joutuneet hakeutumaan yksityispuolelle leikkaushoitoihin. Varmaankin suurin osa transgendereiksi itsensä mieltävät pystyvät elämään sukupuolten välissä tai sukupuolettomana ilman diagnoosia ja hoitojakin. Et siis ole mikään harvinaisuus. Päätös on aina itsellä kuinka pitkälle haluaa mennä.
Heippa,
kysymykseesi on hiukan vaikea vastata tyhjentävästi, enkä itse halua vajavaisella kokemuksellani ottaa sitä riskiä, että rupeaisin neuvomaan toisia ihmisiä siinä mitä heidän olisin OMALLA elämällään tehtävä, joitakin ajatuksia kuitenkin tuli mieleeni.
Itsesi antama määritelmä vastaa mielestäni aika andrgyyniä sukupuolikokemusta, joka tarkoittaa että identiteetti ei ole selkeästi "sukupuolittunut" vaan ihminen kokee olevansa "välimaastossa" tällainen tila toki on mahdollista määritellä termillä (tai diagnoosilla) kuten esimerkiksi transgender, mutta sen hoitaminen terveydenhoidon menetelmin ei liene kovinkaan todennäköinen, enkä ole varma voiko ko. tilaa edes hoitaa lääketieteellisesti.
Itse olen tutkittava sukupuolisen ristiriidan vuoksi, elän naisena vaikka olen syntynyt, ja minut on kasvatettu, pojaksi, tällaisessa tapauksessa hoitaminen korjaumenetelmien avulla on mahdollinen ja tulee kyseeseen, koska korjaus on kehon je mielen välisen sukupuoliristiriidan minimoimista, sen sijaan androgynia hoitona en pidä sitä oikeana hoitomuotona, vaikka sukupuoli hormonien käyttäminen saattaakin tasoittaa tilannetta mielellisesti.
Asia on tietysti mahdollista tutkia esimerkiksi TS tutkimusten puitteissa, mutta hoitoon pääsyn kannalta on olennaista että ihminen tuntee jonkiasteista sukupuoli dysforiaa, ristiriitaa joka aiheutuu henkisestä sukupuolesta joka on eri kuin fyysinen sukupuoli, tällaista voidaan hoitaa hormonaalisesti.
varmaankin on useita ihmisiä joilla mainitsemasi sukupuoleton tila on yleinen, itsekin tunnen useita ihmisiä joihin määritelmäsi sopivat, osa on ollut hoidoissa ja osa elää pysyvästi koko kaksinapaisen sukupuoli järjestelmän ulkopuolella, itse voisin suositella esimerkiksi tutustumista transtukipisteen Transgender ryhmään jossa kokemuksesi jakavia on tavattavissa illanviettojen puitteissa tavattavissa.
Oma kokemukseni on se, että olen tyttö joten minun on hiukan vaikea neuvoa konkreettisesti mitä asialle olisi tehtävä, suosittelen kuitenkin ottamaan yhteyttä muihin ihmisiin jotka jakavat samankaltaisia tuntemuksia kanssasi, näiden ihanien ystävien kautta varmasti sitten myös varmistuu omassa mielessä se, miten asian tutkimisessa kannattaa edetä.
Terveisin:
Janina
olet kuvaustesi perusteella androgyyni,mutta käy tutkituttamassa kumpaa olet enemmän,itse olen enemmän nainen kuin mies.Me elämme tilanteen mukaan ja ainakin omalta kohdallani ei ole ollut hankaluuksia,se mihin sexsuaallinen suuntaus on menossa on eri juttu,Itse olen kaveri kaikkien kanssa,mutta se kummpi kiinostaa ja viehättää sexsisiä enmän on salaisuus.Tutustu itseesi ja kokeile vaihtoehtoa.Vastaa tähän onko miehen vattalo sinusta hyvän näköinen vai onko naisen vartalo sinusta hyvän näköinen,eli kummasta pidät eniten.
selvitä ensin kuka olet.Minä olen nais vartaloinen mies,mutta käyn ,kun laitan itseni myös nainsesta.MUTTA voisin jos joku keksii keinon vaihtaa kanssasi vartaloa saisit vaihdossa 56kg ja 169cm pitkän hoikan vartalon,mutta sen saisit treenaamalla jykevämmäksi.JAA miksi vaihtaisin no koska minulla on sellainen vika ,että vereni ei meinaa hyytyä,eli se haava joka normaalisti paranee ja hyytyy nopeasti minulla vuotaa kauan ja joskus jos tulee isompi haava tervitsen zyklökarbon ampullin etenten vuoda kuiviin ,tämä on esteenä operaatiolleni.
Suomessa ei ole pakko mennä leikkauksiin. Virallinen sukupuoli voidaan vahvistaa toiseksi ilmankin. Tutkimukset ja hoidot voi hoitaa ilman leikkauksiakin. Hormonihoito muuttaa vartaloa aika paljon.
Jep jep, on toki vaikea mennä neuvomaan muita ihmisiä heidän elämiensä suhteen, mutta halusin jonkinlaista vastakaikua ja kommenttia asiaan, lähipiirissä kun ei oikein ole ketään, joka ehkä voisi samaistua tilanteeseeni tai ymmärtää sitä samalla tavalla (oi niitä "onnellisia", olen sekaisin kuin käkikello aina toisinaan) kuin esimerkiksi täällä päässä vaikuttava porukka.
Kiitos kuitenkin pitkästä kommentistasi ja kannanotostasi.
Muuttaahan tuo, mutta kun en tosiaan ole mikään A-kupin likka, ihan selkeästi tunnistettava naaras (D-kuppi), mikä on omiaan aiheuttamaan kränää.
vartalot miellyttävät omalla tavallaan, tosin että olen sen naisellisen vartalon ulkopuolella mitä itseeni tulee, eli osaan kokea naisen vartalon kauniiksi asiaksi, mutten itselleni nakutetuksi.
Joo, pitäisi vissiin vähän tutkia asioita enemmänkin, kaikki on niin auki.
Hyvä pointti, siis selvittää kuka olen.
Otan osaa ominaisuutesi puolesta, on surullista, että jonkin noinkin ns. pieni - vaikka kyseessähän ei ole mikään pieni juttu, mutta kuitenkin - asia vaikeuttaa elämääsi ihan todella, vaikka muuten voisitkin mennä operoitavaksi. Toivottavasti osaat elää siinä tilassa, jossa olet tällä hetkellä.
Rintoja voi pienentää yksityispuolella ilman transdiagnoosejakin. Kokonaan poistamiseksi tarvitaan transdiagnoosi.
Milestäni kokemuksen vähätteleminen ei ole tarpeellista, kyse on isoista asioista kun puhutaan ihmisen identiteetistä, itselläni kesti yli 15 vuotta myöntää ääneen olevani nainen miehen ruumiissa, sen ymmärtäminen käsitteellisellä tasolla selvittää kuitenkin huomattavasti asioita monellakin tasolla.
Mielestäni sinun ehdottomasti kannattaa tutkia asiaa, mutta virallisissa julkisen puolen tutkimuksista ei ehkä kannata mennä ensimmäiseksi kysymään "mikä minä olen?" koska se tutkimus on tavoitteellisen hoidon ensimmäinen vaihe, siellä kysytään ensimmäiseksi mitä sinä haluat, siitä syystä suosittelisin lähtemään liikenteeseen siitä, että selvittelee itselleen ihan rauhassa oman identiteettinsä ja tutustuu vaikka erilaisiin ihmisiin transgender yms. ryhmissä ja jos/kun selvästi tietää oman identiteettinsä, niin sitten voi jatkaa hoitoon hakeutumista tutkimuksien kautta..
-Janina
Oikeassa olet, mutta itsensä kanssa eläessä tulee jotenkin sokeaksi itselleen eikä välttämättä osaa huomata, kuinka tärkeää ja tarpeellista jokin on.
Mitä ryhmiin tulee, en asu pääkaupunkiseudulla enkä ole varma, toimiiko paikkakunnallani mitään sopivaa järjestöä, jonka toimintaan tutustua. Pitäisi vähän kaivella ja tutkia, kun ei kuitenkaan mistään ihan käpylästä ole kyse.
Kiitos kannustuksesta, voi nimittäin tosiaan olla, että olen vähän sokea itselleni. Jospas saisin potkittua itseäni persuksille, aloittaminen on vaan aina vähän nihkeää.
Mutta siihen tarvitaan pätäkkää, tosin että kyllähän mahdollisiin sukupuolenkorjailuunkin uppoaa sitä ihan kivasti, yhteiskunta vaan sponssaa osan. Pääasiallinen ajatus kuitenkin ehkä olisi ensin selvittää oma "paikkansa" ja sitten vasta miettiä, tahtooko vain sen pienennysleikkauksen vaiko radikaalimpaakin. Olisi vaan ehkä parempi yhdistää nämä kaksi jos tarvetta ilmenee. (En tiedä, ilmenikö pointti tuossa, mutta en ole ylipäätään varma, mihin asti haluan mennä)
Jos on transsukupuolinen mies ja saa siitä diagnoosin, pääsee julkiselle puolelle hoitoihin ja rinnat saa pois vähän päälle viidellä kympillä. Mutta jos haluaa ja saa transgenderdiagnoosin, rintojen poiston hintaan saa lisätä pari nollaa perään.
kuitenkin kerro se, että kutsut itseäsi naiseksi...
Yksilön on tapana turvautua niihin "hyväksi todettuihin"/yleisiin käsitteisiin. Nimimerkilläni ei kuitenkaan ollut varsinaisesti minulle merkitystä, mutta sanottakoon, että koen itseni jollain tasolla naiseksi mutten sitten kuitenkaan. Sama juttu toisinpäin. Haluaisin kuitenkin olla olomuodoltani enemmänkin mies, koska se tuntuu läheisemmältä vaihtoehdolta noin fyysiseltä kannalta. Ongelma nyt vaan onkin, etten tiedä, mitä haluan ja missä suhteessa. Siksihän tänne vähän ollaan tultukin kuulostelemaan omia fiilareita muiden kautta ja katsomaan, millaisia ajatuksia oma tilanne herättää ihmisissä.
Näin on näreet.
Minun mielestäni ja vajavaisen ihmistuntemukseni pohjalta sanoisin että kokemuksesi ei ole mitenkään ainutlaatuinen vaan samanlaisia kokemuksia löytynee useammiltakin ihmisiltä, asian selvittelyssä suosittelen varsinkin transtukipisteeseen tutustumista: http://www.transtukipiste.fi/ heillä on erilaista toimintaa, sosiaalipalveluita jne. lisäksi heidän spesialiteettinsä ja kokemuksensa kattaa varsin hyvin erilaiset sukupuolisuuteen liittyvät kysymykset.
Käsittääkseni myös monissa muissa "isommissa kaupungeissa" suomessa on erilaisten Trans-ryhmien toimintaa, ja näistä löytyy kyllä ihmisiä joiden kokemukset näistä asioista voivat olla arvokkaita.
Itselleni kaapista tulon jälkeen suurimman avun olen saanut ihmisiltä joihin olen tutustunut "elämäntapani" puitteissa, sekä erilaisista ryhmistä joissa on helppo olla omana itsenään, itse käyn naistenryhmässä, joka mulle on hyvä koska ei tavitse olla vain trans-jotain vaan voi olla oma itsensä naisena, käsittääkseni myös esim. trnasgender ryhmä on olemassa siellä olevat ovat sukupuolten välissä tai koko sukupuolijärjestelmän ulkopuolella, lisäksi esim. transmiehille on omat ryhmänsä joissa kokoontuu TS-miehiä, lisäksi crossdressing transvestiiteilla on omat yhteisönsä jotka pitävät myös kokouksiaan transtukipisteen puitteissa.
-Janina
kyllä enemmän siltä ,että olisit androgyyni joka on enemmän miehiin kuuluva kun naisiin.Itse olen androgyyninainen ,eli enemmän maisiin kuuluva kuin miehiin.Elä tilanteen mukaan,voit olla pokamainen valkka onkin naisen vartalo.Ajattele jos joku keksisi laitteen jolla voisi vaihtaa aivoja tai mieliä kekskenään niin heti vaihtaisin itseni aitoon naisen vartaloon,tosin joku saisi siron miehiin kuuluvan vartalon josta treenaamalla saisi jykevämmän.Etsitään joku proffa hoitaamaan homma ideana hyvä eikö?