Ihmettelen suuresti joidenkin ns. ystävien yhtä äkkistä katoamista. Ensin soitellaan ja meilataan, sitten yks kaks pistetään luukut kiinni. Ei riitaa eikä muutakaan kismaa ollut, mutta silti haihdutaan kuin tuhka tuuleen. Ei löydy edes osoitetiedoista tai miltään operaattorilta mitään tietoja. Kuinka joku voi muka kadota niin totaalisesti.
Kadonneet "ystävät"
Nittaminax
261244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kaikilla kiireitä-muka-,suoraansanoen "varataan"aika että silloin ja silloin mulle voisi kenties sopia.
Olenkin muutamien kohdalla päättänyt etten ole enää se yhteyttä ottava osapuoli,jos ei seura kelpaa,olkoot.
Eräskin ihmetteli kun vahingossa lähetti tyhjän viestin,miksi minusta ei ole kuulunut?
Sanoin et toimii se sinunkin puhelin näköjään?!
Ja sitten joillakin on kauhee selitysten tulva,miksi ei ole muka ehtinyt ottaa yhteyttä.
Ja sitten on näitä masentuneita jotka eivät jaksa kertakaikkiaan,vaikka luulisi että huolien purkaminen voisi olla terapeuttistakin.
Muutamia on jäänyt ja jopa joku uusikin ja he ovatkin kullanarvoisia.
kummallista mutta totta.
Kun vielä töissä olin niin oli paljon sellaisia työkavereita joiden kanssa pidettiin hauskaa työ ajan ulkopuolellakin mutta kun jouduin työt lopettamaan niin eipä ainuttakaan työkaveria enään näy eikä kuulu, eikä heitä enään puhelimellakaan tavoita.
Samoinhan käy jos avioliitosta eroat, silloin ne yhteiset perhetutut loittonee jonnekkin, ei he yhteyttä pidä edes senvertaa että joulukortillla muistaisivat muusta puhumattakaan ja jos sattumoisin kadulla jonkun kohtaa niin eipä ehditä juttelemaan, tulee mukamas äkkiä niin kiire.
ihmisen elämässä eikä siinä ole mitään pahaa välttämättä että yhteys lakkaa. Todelliset ystävät pysyvät tuulessa ja tuiskussa.
mutta tahtoo ne hyvät ystävät olla niin harvassa, ainakin minulla kun olen niin paljon harrastuksieni parissa, sehän on minun omaakin syytä että kaverita on niin vähän.
Ei tarkoita oikeasti jonkun asian tai ilmiön ihmettelemistä. Ihmetteleminen on paheksunnan osoittamista. Ihmettelen, ettei tätä ymmärretä. Dee dee.
miestä ei hevin kutsuta kylään jos perheessä on hyvännäköinen rouva, isäntä kait pelkää että vieras vokottelee hänen vaimoaan.
Ihan vain parikertaa olen ollut kyläilemässä erään tuttavan perheessä ja kun siellä on äärimmäisen mustasukkainen isäntä niin hän pitää kyllä minulle seuraa,on koko ajan läsnä ettei vahingossakaan jää aikaa olla rouvan kanssa kahdestaan juttusilla.
En kyllä olisikaan vokottelemassa kaverin vaimoa mutta huomaan kuinka suhtaudutaan eronneeseen mieheen.
eronneita "pelätään" ja hullulta tuntuu?
Pitäs muistaa lueskella kuolinilmotukset, ettei turhaan joulukortteja lähettele.
miks hyö häippää mie en ihmetteleis siuna onks siul uhtäs "ystävää"
vastanneille, mutta miten teidän vastauksenne liittyy totaalisesti kadonneeseen henkilöön.
mitä ne tarkoittavat?
Mitäköhän. Voisiko ajatella että olivat ystäviä vai eikö. MIten itse arvioisit nuo lainausmerkit.
kuin sinäkin. Eihän se ole reilua jos jäsen jätetään rannalle.
ihmeen jäsen. ei aloituksessa puhuta mistään sellaisesta. Olekkos nyt juuttunut johonkin jäsenyyteen, ei kait se ole sinulle mikään pakkomielle.
kuin reiluja pakkomielteitä
Jäsen Natina rauhoittuupi nyt
narautit ittes.
missä te sit olette nykyjään.
tämä Reilun elämä
joka jahtaa omaa häntäänsä.
tuli mieleen
missä on pointti.
on varmaan kokemusta myös "ystävän" katoamisesta. Yx työkaveri sano kerran et töissäkin on välillä tosi läheinen jonkun kans kunnes huomaa ettei yhtäkkiä olekaan enää läheinen tän kanssa. No jos omaa vanhan taatun ystävän niin tuskin sellainen katoaakaan. Ehkä tällaisessa "ystävyydessä" on ollut liikaa yrittämistä tai toinen osapuoli ei olekaan osannut olla ihan oma itsensä ja se alkaa rasittaa.On ruvennut tuntumaan "velvollisuusystävyydeltä" . ystävyys on niin merkillinen ja herkkä asia et se voi alussa varsinkin olla tosi pienestä kiinni. Ihminen voi olla myös toisaikanen. Ei ehkä jaksa pitkäjänteisesti mitään, edes ystävyyttä. Ja vaihtaahan lapsetkin kaveria, tosta noin vaan.
olla noinkin, mutta kerro miten esimerkiksi joku sukulainen voi pistää itsensä niin piiloon ettei siitä löydy mitään tietoa mistään. Niin no sukulaisethan ne pahempia taitavat ollakkin.
vaan ne muutamat vakisukulaiset jotka kyllä löytyy. Jos alkaisivat piiloutua ni antaisin mennä.Sama sukulaisten kans ku muidenkin , mikään ei oo taattua, ystävyys tai sen jatkuminen.
Mulla on ollut salaset henkilötiedot 90-luvun alusta lähtien ja niitä ei kukaan mistään osoitetoimistosta saa urkittua - ne vastaa siellä ettei mua oo olemassa.
Se on sitte eri asia jos poliisi etsii, nehän saa tietysti kaikki henk.tiedot jos tarve vaatii, mutta ainakaan mitkään sukulaiset ja vanhat tuttavat ei löydä. Ei ainakaan ihan tavalliset pulliaiset, siin pitää pistää yksityisetsivä tai joku vastaa asialle.
Jos oikeen varmasti haluaa hävitä lopullisesti täytyy kyl muuttaa Suomesta ulkomaille, mieluiten tietysti sellaseen maahan jossa Interpolinkaan on vaikee toimia, Yhdysvaltoihin tai Etelä-AMerikkaan; sossutunnus pitäs muuttaa, ja passiki pitäs olla viranomaisten siunauksella pistetty kokonaan uusiks, on se vähän kinkkistä.
löydät kyllä etsimäsi vaikka kiven alta kunhan kunnolla etsit. Jos ei onnistu, voi vika olla väärissä lähtötiedoissa.
Täytyy kyllä omalta kohdaltani myöntää että muutamaankin marpattajamammaan olen osaltani pyytämättä yhteydet katkaissut. Eihän sellaista millään kestä, saati vapaaehtoisesti.
Joskus on ainoa keino kadota täysin ja aloittaa kaikki jälleen kerran alusta uudella nikillä.
Syynä katoamiselle voi olla, ettei halua olla enää missään tekemisissä nikkien kanssa joita ei jaksa.
Syynä voi myös olla arvostuksen menetys ja tieto ettei uskottavuuttaan tule enää koskaan saavuttamaan joidenkin silmissä takaisin.
Uudella "nikkihenkilöllisyydellä" voi taas aloittaa uuden roolin puhtaalta kirjoitusalustalta.