Antakaa jokaiselle ihmiselle AIKAA toipua erosta. Jokaisella on toipuminen yksilöllistä. Turhaa on syyttely, katkeraksi huutelu. Se toinenkin on ihminen, joka tuntee syvästi. Ei ole ehkä vielä osannut päästää irti. Luotti omaan aviopuolisoonsa, joka kirkossa lupasi ikuisesti huolta pitää. Ei kuitenkaan halua näyttää suruaan teille, pitää sisällään ja purkaa "väärällä" tavalla.
Nykyään saatetaan pitkänkin avioliiton jälkeen ottaa heti uusi tilalle ja "heittää" toinen yks kaks vaan pihalle. Miltä kuvittelette sen tuntuvan tästä toisesta? On ihme jos tuollaisesta selviää täyspäisenä ja jaksaa lapsistaan pitää huolen kun ex aviopuoliso viettää "omaa aikaa" uuden kanssa. Ei kannata lyödä maan rakoon vielä enemmän ja "kiertää" kaikille haukkumassa hulluksi ja juopoksi sun muuta. Hän etsii paikkaansa, tekee varmasti parhaansa. Oletteko koittaneet auttaa, vai pelkästään haukkumallako yritätte saada toisen paremmaksi? Luuletteko että ihminen reagoi siten, kun kuulee että on esim. miehensä uuden tyttöystävän mielestä täysi hullu, että alkaa ajatella että, no mutta, tuohan on aivan totta, taidan parantaa tapani. Ei.
Antakaa nyxät näille miehille / naisille tilaa keskustella exiensä kanssa, vaikka mustasukkaisuus hiipisikin selkää pitkin. Se auttaa myös rakastasi unohtamaan, toipumaan ja parantaa ex-puolisoitten välejä. Ei yhteinen taival voi kummankaan päässä päättyä yhdessä yössä. Vaikka et sitä haluakaan ajatella, myös s uusi puoliskosi siinä vierellä miettii entistä elämäänsä ja yrittää saada pääkoppaansa järjestykseen. Varsinkin jos kuviossa on lapsia, on molempien päästävä jaloilleen ollakseen hyviä vanhempia.
Nykyään saatetaan pitkänkin avioliiton jälkeen ottaa heti uusi tilalle ja "heittää" toinen yks kaks vaan pihalle. Miltä kuvittelette sen tuntuvan tästä toisesta? On ihme jos tuollaisesta selviää täyspäisenä ja jaksaa lapsistaan pitää huolen kun ex aviopuoliso viettää "omaa aikaa" uuden kanssa. Ei kannata lyödä maan rakoon vielä enemmän ja "kiertää" kaikille haukkumassa hulluksi ja juopoksi sun muuta. Hän etsii paikkaansa, tekee varmasti parhaansa. Oletteko koittaneet auttaa, vai pelkästään haukkumallako yritätte saada toisen paremmaksi? Luuletteko että ihminen reagoi siten, kun kuulee että on esim. miehensä uuden tyttöystävän mielestä täysi hullu, että alkaa ajatella että, no mutta, tuohan on aivan totta, taidan parantaa tapani. Ei.
Antakaa nyxät näille miehille / naisille tilaa keskustella exiensä kanssa, vaikka mustasukkaisuus hiipisikin selkää pitkin. Se auttaa myös rakastasi unohtamaan, toipumaan ja parantaa ex-puolisoitten välejä. Ei yhteinen taival voi kummankaan päässä päättyä yhdessä yössä. Vaikka et sitä haluakaan ajatella, myös s uusi puoliskosi siinä vierellä miettii entistä elämäänsä ja yrittää saada pääkoppaansa järjestykseen. Varsinkin jos kuviossa on lapsia, on molempien päästävä jaloilleen ollakseen hyviä vanhempia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
osittain olen kanssasi samaa mieltä,eroon pitää ttaa aikaa ja parasta olisi että välit exään koittaisi pitää asiallisina.
Itse kerran eronneena "onnellisessa" tilanteessa,käsittelin eron jo vuosia ennen konkreettista poismuuttoa ja eroa ja tiesin mieheni uudesta suhteesta vuosia ja tiesin että samantien kun minun osoitteeni vaihtuu tulee uusi tilalle.
Asiaa en sen enempää ole murehtinut ja miettinyt.
Lasten tapaamiset järjestetty niin ettei tarvitse exäni tai hänen nykyisen vaimonsa kanssa tavata ja toimii hyvin meillä.
Mieheni tilanne taas toinen,vaimo heitti pellolle,mieheni kanssa tavattiin tästä 6kk.
Vaimon jatkuva monipulointi ja syyttely yms käy hermoille vielä 3 vuoden jälkeen.
Hän on itse sanonut että ei ole käsitellyt eroa ja kuvitteli että he olisivat palanneet yhteen.Mieheni oli silloin seuraavana päivänä vienyt avioero paperit kun oli kotoaan joutunut lähtemään....
Hän kuulemma vihaa minua ja minun lapsia???!! hänen perheensä rikkomisesta.
Hän soittaa noin 5-15 krt viikossa miehelleni ja haukkuu minut vaimona ja ihmisenä.
ex-vaimo jopa soitti mieheni lääkärille vaikean sairauden toteamisen jälkeen että kun minä en osaa huolehtia hänen miehestään niin hän haluaa hoito-ohjeet myös...
Ikinä en ole hänelle vastaan sanonut,lapsiani toki puolustanut mutta muuten ottanut kaiken niskaan toivoen että hän joskus asiasta pääsee yli.
Oli se exä tai nyxä, pitää ero/erot käsitellä,puhua,huutaa ihan mikä helpottaa ja sitten jatkaa matkaa.
Vuosien roikkuminen ei auta ketään, ei ainakaan itseä.
itselläni oli aivan katastrofaalinen ero,kesti kaksi pitkää vuotta ymmärtää miten siinä niin kävi. Ja ahdistusta ja löylyä löi lisää exäni nyksä joka oli paras ystäväni (salasuhde). Matto vedettiin jalkojen alta totaalisesti...ja siihen luottoystävän haukkumiset ja ex-miehen kiinnijäämisen häpeä/kiukku/raivo minua kohtaan...mies olisi halunnut jatkaa,minä en pystynyt. Luottoystäväni petti totaalisesti minut...kamalaa aikaa. Nyt he ovat onneksi eronneet ja minä ja ex-mieheni olemme saaneet vihdoinkin välimme sille tasolle,että lasten asioista voimme keskustella normaalisti. Lapsille oli kamala shokki myös koko homma.
puhuu sellaisesta tilanteesta, jossa on siirrytty suoraan toiseen suhteeseen? Se on varmasti yhtä helvettiä enkä voi kuvitella, että se olisi ongelmaton vaihtoehto.
En ole koskaan edes seurustellut varatun miehen kanssa, vaikka sinkkuna pitkään pysyinkin. Aktiivisesti kyllä tapailin miehiä ja avosuhteitakin oli useampia. Sitä oikeaa en vain löytänyt enkä vähempää kelpuuttanut (tällä tarkoitan sellaista suhdetta, jossa jossa on hyvä olla juuri sellaisena kuin on).
Kunnes sitten hänet tapasin. Hän oli eronnut useita vuosia sitten, mutta ilmeisesti hänen exänsä ymmärsi suhteemme lujuuden ja koki vasta silloin jääneensä menneisyyteen. Hän aloitti aika hurjan mollauskampanjan minua kohtaan, ei ex-miestään, mikä minua harmitti. Minä en ollut millään lailla osallinen heidän erossaan, mutta sain kaikki vihat päälleni. Vaikeaa oli, mutta kestettävä oli lapsen takia.
Yhä edelleenkin joskus ehdotan miehelleni, että juttelisi exänsä kanssa lapsen asioista, mutta hän ei halua kuulla edes exänsä ääntä (tätä ei nyt palstan exien tarvitse vetää henkeensä mutta näin se vain on). Minä hoidan aika paljon viestittelyä siihen suuntaan. Mies vain toteaa, että hänellä ei ole mitään sanottavaa ja että koko liitto oli virhe. Hän kokee maksaneensa kaikesta enemmän kuin tarpeeksi ja hoitaa lapsensa erittäin hyvin.
Minä ilomielin soisin lapsen isän ja äidin keskustelevan ja setvivän asioita.
sellaista tilannetta jossa lennossa vaihdettu tai juuri tuoreen eron jälkeen tavattu (ehkä harkintavaihe vielä käynnissä). Toki asia on eri jos ollaan jo monta vuotta sitten erottu ja ihmisiäkin riittää joka junaan. Jos erosta on jo monta vuotta, voi kyllä olettaa että ero on hoidettu "alta pois".
Itse olen huomannut että tunteet heilahtelivat laidasta laitaan ja se, että mies vaihtoi lennossa seuraavaan, muuttivat yhteen (harkinta ajalla), kihlat jne. nyt heillä jo vauva, ei auttanut asiaa yhtään. Meidän avioeromme tuli voimaan tammikuun lopussa tänä vuonna, eli odottivat jo vauvaa ennen kuin avioero oli lopullinen. Kyllä oli minulle ja lapsille vaikeaa aikaa. On todella vaikeaa unohtaa oma aviomies ja "luovuttaa" toiselle naiselle (vaikkei mies tietenkään koskaan omaa omaisuutta ollutkaan). Ei löytynyt on-off katkaisijaa. Sitä sai venyä henkisesti jos mihinkin suuntaan kun lapsille piti olla äiti, exälle mukava ja joustava kaikinpuolin. Jos yhtään väsyit tai näytit omia tunteitasi, olit vain katkera ja perässä roikkuja, etkä osannut elää omaa elämääsi. Exän kanssa ei koskaan saatu tilaisuutta puhua eron syitä tai muutakaan. Exä vain ilmoitti olevansa nyt onnellinen, eikä ole mitään puhuttavaa, eikä kuulemma olisi ollut korrektiakaan uutta kohtaan alkaa vatvomaan "vanhoja".
Kun exät tapasivat toisensa yöelämässä, saattoi exä haukkua lastensa äidin, kun kehtasi tulla baariin, pitäisi olla lasten kanssa. Lapsilla ei ollut hätää mummin kanssa kotona, äiti tarvitsi nollausta. Äidille ei tullut mieleen haukkua isää takaisin, miksi hänellä oli oikeus olla siellä sen enempää kuin äidilläkään?
Aina ei nyxät tiedä totuutta. Mielellään nämä entisen elämän taakseen jättäneet varmasti "kaunistelevat" totuutta peläten ehkä nyxän perääntymistä. Tiedä häntä, omiin tapoihini ei valehtelu kuulu.
Kaikki tämä jätti arvet sydämeen. Enää en tunne katkeruutta, en rakkautta, en mitään. Annan elää omaa elämäänsä, jätän omani elämättä. Ehkä joskus elän taas... nyt sentään jaksan iloita lapsista ja olla äiti.
Mieheni ex-vaimo halusi itse eron. Sanoi vielä läksiäisiksi että mene ja eti itelles nuorempi nainen joka tekee sulle vielä lapsiakin.. Ja entäs sitte kun näin myöhemmin kävikin, kummasti alkoi vanha suola janottaa... Vielä neljän vuoden jälkeenkin välillä epätoivoista yritystä saada mies takaisin. Välit joudutaan pitämään asiallisina, koska heillä yhteinen lapsi. Kaikenmaailman kiristysyritykset lapsen kautta on jo koettu.
Kaikille ei vaan mikään aika maailmassa riitä.
Juuri näin. Erosta toipuminen vie aikaa. Välillä kaikki tuntuu olevan jo käsitelty, välillä kaikki tulvahtaa mieleen. Vaikka erosta olisi jo kulunut aikaa enne uuden kumppabnin kohtaamista, eron käsittely voi silti olla kesken. Yleisesti sanotaan, että naisilla menee 3-5 v, miehillä 5-8v eron läpikäymiseen, lisäksi ovet ne, jotka eivät pääse kokonaan yli koskaan.
Kun on yhteisiä lapsia, side on olemassa jollain tasolla ikuisesti. Se ei tarkoita sitä, että haluaisi toisen takaisin tai kaipaisi menneeseen, se on sitä epäonnistumisen tuskan käsittelyä ja turhautumista.
Minusta uusi kumppani toimii fikususti, kun ei lähde mollaamaan exää millään tasolla, vaan antaa toisen prosessoida asioita omaan tapaansa. Hmm... Toisaalta ymärrän ärsyyntymisen jos puolison ex on ilkeämielinen, siihen ei kuitenkaan kannata lähteä mukaan.
Olet tosi oikeassa, mutta meillä ei exä edes suostu näkemään saati puhumaan, edes puhelimessa, joten keskusteleminen EDES lasten asioista on mahdotonta. Meili on ainoa tapa ja sieltäkin tulee tökeröitä syytöksiä. Ja mikä hälyyttävintä, erosta on 2 vuotta!! Olen ollut uuden kanssa jo naimisissa puoli vuotta. Olen pikkuhiljaa jo kääntymässä lastenvalvojan puoleen. Epäilen että exä ei ole ihan kunnossa. Jos hänellä mielenterveys pettää niin toivon saavani huoltajuuden.
kumppani, vai vaihdoitko lennossa? Tuliko exällesi yllätyksenä? 2 vuotta EI ole pitkä aika, vaan lyhyt. Eron käsittelyyn ja siitä yli pääsemiseen voi mennä vuosia. Tästä on siis ihan tutkimustuloksia.
Miksi käännyt lastenvalvojan puoleen? Eikö hän hoida tapaamisia, kiusaako lapsia?