Miksi surullani naurat, pieni lintu?
Miksi oksaltasi katsot ilkkuen?
Huomasitko, alla mustan murheen
hauraaks´ murtuu voima ihmisen.
Tuuli, ystäväni, miksi laulat
ilolaulujas ja ilkamoit?
Etkö poskillani näe kyyneleitä,
etkö surua mi´ sielussani soi?
Sinitaivas, luotin lempeyteesi,
olit niin kuin katse ystävän.
Annoit elämääni valon, toivon;
tänään näen pilven synkimmän.
Ystäväni, eikö sydäntänne
ihmislapsen itku kosketa?
Liian pieneksikö näette sen surun,
nähdessänne tuskan maailman?
Miksi oksaltasi katsot ilkkuen?
Huomasitko, alla mustan murheen
hauraaks´ murtuu voima ihmisen.
Tuuli, ystäväni, miksi laulat
ilolaulujas ja ilkamoit?
Etkö poskillani näe kyyneleitä,
etkö surua mi´ sielussani soi?
Sinitaivas, luotin lempeyteesi,
olit niin kuin katse ystävän.
Annoit elämääni valon, toivon;
tänään näen pilven synkimmän.
Ystäväni, eikö sydäntänne
ihmislapsen itku kosketa?
Liian pieneksikö näette sen surun,
nähdessänne tuskan maailman?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Annanen kirjoitaa kauniisti loppusointuisia runoja. Erityisen hieno kohta runossasi mielestäni on tuo: "Sinitaivas, luotin lempeyteesi, olit niin kuin katse ystävän" Tätä runoa lukiessa voi tuntea pienen piston sydämessään. Kerppunen
Sinusta ei olekaan herran aikoihin kuulunut mi-
tään. Ja nyt kun olet tuonut tämän runon, tuntuu
kuin elämässäsi olisi tapahtunut jotain traagis-
ta.
Tässä on niin äärettömän koskettavia säkeitä en-
simmäisestä lähtien. Ja kuinka tuuli voikin olla
niin ilkamoiva ihmisen surun äärellä, sekin
tuntuu pahalta - se ei näe eikä tunne suruani.
Miksi taivaskin on synkkä, eikä näytä auringon
valoa juuri nyt kun sitä eniten tarvitsisin.
Ei ollut tuuli eikä taivas ystäväsi, mutta tääl-
lä on ainakin yksi joka näki ja koki surusi ru-
nosi kautta.
Voimia päiviisi ja kaikesta huolimatta oikein
lämmintä Joulun odotusta. Kiitos vielä että toit
runosi ja olet meille läsnä.
unohdin sanoa, että linda tässä.
Olen tällä puolen käyttänyt pääosin tätä kakkos-nicciäni.
Miten joku osaakaan kirjoittaa jotain näin kaunista ja koskettavaa...??!!
Kaunis, mutta niin surullinen oli runosi, että se väistämättä lukijalle välittyi. Mitä se onkin, otan osaa. Hyvä että pystyt sitä edes purkamaan. Täällä on ystäviä, täälläkin.
Kiitos ,runoystävät, lämpimistä sanoistanne.
Runon poluilla on hyvä kulkea ja kertoa säkeissä sydämen tuntoja.