Onko keskuudessamme muita, jotka kamppailevat syömishäiriön kanssa? Löytyykö täältä sellaisia, jotka ovat tervehtyneet ruokahäröilystä?
Syömisongelmat
toivon välähdyksiä etsimäss...
11960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Välillä voi tulla takapakkiakin, mutta parempaan suuntaan menossa kaikaa! Usko siihen ja halua sitä, ja mieti mitä syömisongelmallasi koetat korvata/peitellä/tukahduttaa, ja saada muutos aikaan itse ongelmassa, niin syömishäiriöönkin on helpompi puuttua. Iso halaus ja toivonsäteitä minulta sinulle ja muille kohtalontovereille!
Itselläni oli parisen vuotta sitten pahimmillaan. Nyt kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat vihdoin alkaneet unohtaa tapahtuneita ja olen saanut elää ilman häpeää ulkopuolelta. Mutta syvin häpeä on kuitenkin sisälläni. Temppuilen vieläkin, mutta kuitenkin "kohtuudella" ja siten ettei kukaan huomaa..
Väittäisin päässeeni ylitse, mutta... Ajattelen asioiden olevan hallinnassa - joten eiköhän se ole selvä merkki siitä ettei kaikki ole kunnossa.
Voimia sinulle siskoni
Ei ole itsehillintää syömisten kanssa. Karppaus auttaa, mutta se on kuin olisi kuivilla oleva alkkis, toisin sanoen se tekee mahdolliseksi normaalin elämän viettämisen, mutta ei poista sitä perussyytä.
Kwasniewskin ruokavalio poistaa mielenterveyden ongelmat, alkoholismin, liikalihavuuden ja tuo maailmanrauhan ja reseptit ovat hyviä, koska ne kelpaavat hänen vaimolleen.
Kaverin on pakko olla suuri humoristi.
Kwasniewskin mukaan minun ongelmani on se, että syön liian vähän tyydytettyä rasvaa ja liikaa proteiinia. Tyypillinen lihavan eskimon ruokavalio.
Melkein ainoa tapa saada lisää rasvaa lisäämättä proteiinia on syödä voita suoraan paketista. Yök. Kaikki on niin vähärasvaista nykyään.
Tunnen yhden, jolla pika-aamiainen oli lusikallinen kalanmaksaöljyä, lusikallinen oliiviöljyä ja lusikallinen kookosrasvaa. Sillä hän pärjäsi kuusi tuntia.
Itsekin oon taistellut syömishäiriön kanssa useamman vuoden. Nykyään kuitenkin oon jo täysin toipunut. Kauhean rankkaa se on, kaikki vaan pyöri niin täysin ruuan ympärillä.
Enkä väitä että se paranemisprosessikaan olis ollu millään tavalla helppo, vei tosi paljon aikaa ja iteltään täytyy kyllä löytyä paljon tahdonvoimaa jos haluaa parantua. Mutta mahdollista se siis kuitenkin on. Eikä missään nimessä kannata jäädä yksin asian kanssa. Helpottaa kun käy puhumassa jollekin ja omalla kohdalla uskon etten ois parantunutkaan jos en ois saanut apua.
Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville! :)
Muiden selviytymistarinat ja kannustavat viestit antavat uskoa siihen, että syömisongelmista voi tervehtyä. Ulkomailla on muuten tutkittu jonkin verran mm. lesbojen kehonkuvaa ja syömishäiriöitä.
Olisi kiinnostavaa pohtia sitä, millaisia kehoihanteita suomalaisessa lepakkokulttuurissa vaalitaan...
Joo mulla on anoreksia. En toivu ikinä, koska rakastan laihuutta. Niin, tiedän, pahapaha.
Minulle tuli laihuuden rakastamisessa seinä vastaan, kun kroppa alkoi pettää vähitellen. Oli siis pakko irrottautua itsensä näännyttämisen tieltä. Sain vähitellen monipuolista tietoa siitä, miten nälkiintyminen vaikuttaa ihmiseen. Aloin katua sitä, että olin kohdellut itseäni niin ilkeästi.
onko me lesbot aina joten sairaita,anorektikoita, alkkiksia, mielenterveysongelmaisia,kun tuntuu ettei tavalista tyyppiä vastaan tule,onko se näin ?????
millainen se tavallinen ihminen on. Luulisin, että jokaisella ihmisellä on jonkinlaisia ongelmia elämän aikana. Tärkeää olisi tietty, että hakisi ja saisi apua.
Mulla viis vuotta sitten ekan kerran anorexia. Paranin siitä, mut sain uudestaan kaks vuotta sitten. Nyt taas ihan ok, mutta aikamoista säätöä tämä syöminen on koko ajan. Viikon jaksoja joskus tulee, että ei syö mitään muuta kuin vettä ja puolikkaan ruisleivän. Sitten taas välillä tulee syötyä hyvin. Paino ei ole tippunut enää pitkiin aikoihin, että luokittelen itteni jo terveeksi.