Summa Summaruum Taas uusi ketju, pieni yhteenveto !
Tuossa alempana ketjussa tulee esille, että muutamille syöpään sairastuneille voi tuoda syöpä myös iloa. Ja kun tuntee kirjoittajien taustoja, niin voi havaita, että Jeesus uskossa olevat pärjäävät sairaudessa muita paremmin. Oletteko samaa mieltä ? Siunausta t. kari ps. ÄLÄ PELKÄÄ
Tuossa alempana ketjussa tulee esille, että muutamille syöpään sairastuneille voi tuoda syöpä myös iloa. Ja kun tuntee kirjoittajien taustoja, niin voi havaita, että Jeesus uskossa olevat pärjäävät sairaudessa muita paremmin. Oletteko samaa mieltä ? Siunausta t. kari ps. ÄLÄ PELKÄÄ
Vastaukset 5
Vanhimmat
että pärjäisimme sairaudessa paremmin
kuin hekään,joilla ei ole kaltaisemme usko.
Esimerkkinä raspis,hän on asennoitunut huomattavasti paremmin kuin minä.
Luotan Jumalaan ja annan hänen haltuunsa parannunko vai en - sitä en panikoi.
Mutta hoidot ja kaikki itkut ja pelot olen käynyt läpi ja käýn edelleen.
Uskostani huolimatta myös kuoleman pelko.
Välillä tyyni rauha sitten pelko - kaikki uskovaisetkin epäilevät ajoitten,joka ei tätä myönnä,ei ole rehellinen.
Siunausta niin uskoville kuin kaikille henk.koht.elämänkatomuksen omaaville lähimmäisilleni:)
ehkä uskovilla on se hejpompaa,kun voi antaa elämänsä Jeesujsen käsiin,mutta kyllä mekin välillä pelkäämme,ja kuolemakaan ei ole kaukainen asia,Onneksi ei sentään aina mielessä.Ehkä jotkut ovat vahvempia sairastajia?
uskon,ettäolisin henkisesti selviytynyt helpommalla tästä omasta syövästäni,ellei juuri ennen minua mieheni olisi sairastanut syöpää.Ja vian vähän sitä ennen kaksi sisartani.Ja muutama vuosi aiemmin mieheni veli ja kaksi serkkua kuolivat syöpään.
Tämä kaikki varmasti vaikutti jaksmaiseeni.
Enkä minäkään ole ateisti,turvaan kyllä Taivaan Isään ja rukoilenkin paljon.
Ja luonosta haen mielenrauhaa,välillä tunnen voimakkaana että rukoukseni on kuultu ja saan luottavaisen mielen.
lopuksi saattaisi tulla mieleen se että vahvasti uskovat turvaavat aina ristiin ja sen vuoksi jaksaa paremmin vaikeuksien kohdalla,oletan johtuvan sen siihen että ymmärretään elämän tarkoitus niinkuin se on tarkoitettu,jotta maallinen vaellus onkin pienipyräys ennen ijankaikkisuutta johon kannattaa panostaa kaikella arsenaalilla,näillä eväillä itse yritän jaksaa vaellukseni läpi kulkea ja pelko ei ole päällimmäisenä matkaeväänäni.
Silloin kun tulee jotain vähän pelon tapaisia ajatuksia niin muistuu mieleen, että Jeesuksella on kuoleman ja tuonelan avaimet, että ilman Hänen lupaansa ei kenenkään elämä pääty.
Se on niin vahva lohdutus, että pelko nujertuu.