Tyttäremme ei suostu illalla nukkumaan, rutiinit on säännölliset, yöpuku päälle, iltapala ja hammaspesu. Sen jälkeen alkaa kauhea huuto kun pitäisi mennä nukkumaan ,vaikka tekemisiä ollaan siihen ohjailtu ja muutaman kerran hyvissä ajoin asiasta kerrottu. Tyttö joko huutaa tai menee huoneeseensa leikkimään ja pistää oven kiinni tai suostuu ,että iltasatu luetaan mutta sänkyyn päästessään alkaa vaatimaan pois pääsyä ja tätä siis jatkuu parhaimmillaan 3 tuntia, taistelua siitä että nyt nukutaan. Huudattaminen ei auta, neiti tosiaan huutaa ja huutaa, potkii jne, vaikka 4 tuntia per ilta, en ymmärrä miksi ei muka väsytä vaikka kello alkaisi näyttämään jo 00:00?
Mikä avuksi? :(
Mikä avuksi? :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taidatte olla liian "tasa-arvoisia" lapsen kanssa.
Ohjailu ei riitä, vaan häntä voi ihan käskeä nukkumaan.
Katsokaa vaikka kelloa; kun se on noin niin sitten nukkumaan. Eikä päätöksestä lipsuta, tuon ikäinen on hyvä keksimään jano, pissahätä ym. juttuja.
Parina iltana voi vaikka vanhemmatkin mennä "nukkumaan" silloin kun lapsen pitäisi, eikä reagoida hänen hommiinsa.
Sellanen tuli kans mieleen että jos lapsi saa päivisin liikaa sokeripitoista ruokaa niin meillä se on ainakin tuottanut uniongelmia, myös liika tv:n katselu voi aiheuttaa. Ja no toki jos ei esim. ulkoile riittävästi.
Mutta kokeile jättää pariksi päiväksi pois mehut, kaakaot ym missä on paljon sokrua. Ei myöskään liian paljon hedelmiä päivässä. Esim. viikonloppu voisi olla hyvä aika kokeilla.
Eli iltaseiskata ruvetaan vähentämään valaistusta: joko kokonaan pois tai sitten himmentämällä. Päikkärit vedetään myös jo heti lounaan jälkeen, eli klo 11-13. Uni alkaa tulla kasin aikoihin, vaikka painajaiset pelottaakin. Aamulla sit jutellaan unista sen verran, että tyttö pääsee höpöttämään ne läpi ja toteamaan, että se oli vaan unta.
Et kirjoittanut päivärytmistänne, mutta jos 7 nousee, puolenpäivän aikaan parin tunnin päikkärit ja pari tuntii ulkoilua päivässä, lähtökohdat on hyvät. Jos nousee myöhemmin, voidaan päikkärit jättää väliin. Illalla kylvetään. Valaistusta vähennetään. Sylitellään paljon. Nukutetaan vaikka nuket samaan aikaan, saa vedellä soittokellosta nukeille musiikkia tms. Luetaan kirjaa. Silitellään sängyssä. Itse teun väsytystaistelua niin, että annoin huutaa vähän aikaa, otin syliin ja sanoin kaikkee et äiti rakastaa, olet tosi ihana ja rauhottelin, sitten vähän päästä kun rauhottunut laskin sänkyyn. No alkoi tietty taas kirkumaan ja sama uudestaan niin kauan kunnes riitti pelkästään että äiti silittää päätä. Seuraavana iltana sama juttu, mutta tavoitteena siis että tuo päänsilitys riitäis. Viikko pari tästä sujui jo tosi hyvin yleensä, muutaman kerran käyn silittelee päätä, muuten nukahtaa itekseen. Tämä toimi siis meillä...
Kurkkaa tää, täällä hyviä vinkkejä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000382&posting=22000000039898702
Jos hän on yksinkertaisesti yöihminen. Itse, ja myös vanhempani, ovat olleet aivan vauvasta lähtien yöihmisiä. Aamut vaikeita, herännyt olo vasta iltapäivällä, päivän virkein, luovin ja aikaansaavin (aikuisena) vaihe klo 21 - 1.30/2.
Jo vauvana menin nukkumaan kello vasta 12, ei päiväunia. Jos ne pidettiin, kukkuminen jatkui kolmeen.
Yöihmisyys tuntuu vain pahenevan aikuisena, ja yhteiskunnan vallitseva rytmi entistä vieraammalta. Nukkumaan on täysin turha yrittää ennen kello kahtatoista, oli herännyt tai seuraava herätys kuinka aikaisin tahansa.
Joskus aamuvirkuille aikuisille syntyy myös yöihmisiä lapsiksi.