Muistuu mielleen, kun tuotiin moottoriveneellä puolukoita myyntiin "Maakunnan rantaan" tuolta, Lentuan rannoilta kerättyjä. Minullakin oli jotain pari-kolme kiloa, jotka kauppias punnitsi ihan erikseen. Tilini pisti äitini "parempaan talteen." eli omaan käsilaukkuunsa. Olin 9-10 vuotias kun oli syyskuun ensimmäinen päivä markkinat kuhmossa. Sain lomapäivän ensimmäisenä koulupäivänä koulusta ja pääsin Kuhmon markkinoille. Tori oli hiekkapintainen kenttä. Väkeä oli paljon. Äitini osti "markkinapallon" jota sain pompotellella venyvän kuminauhan varassa. Olin kovasti onnellinen markkina muistostani. Kotona sitten purin pallon, joka sisälsi pelkkää sahanpurua! Koulussa oli istumapaikat järjestetty silläaikaa siten, että ainoana poikana olin joutunut istumaan tytön viereen! Sekös vitutti ja raskaasti! Yritin hieroa tytön kanssa suhteita lukuvuoden aikana, mutta en onnistunut alkuunkaan. Kun yritin kysyä neuvoa johonkin laskutehtävään, tyttö peitti vain vihkonsa ja uhkasi sanoa opettajalle!
Onneksi seuraavana vuonna sain pulpetti kaverikseni parhaan kaverini "Terhon" ja saimme opiskella yhteisymmärryksessä koko lopun kansakoulu aikamme.
Onneksi seuraavana vuonna sain pulpetti kaverikseni parhaan kaverini "Terhon" ja saimme opiskella yhteisymmärryksessä koko lopun kansakoulu aikamme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kansakoulu oli jo loppunut. Oli jatkokoulun vuoro. Jatkokoulu alkoi helmikuun puolenvälin paikkeilla. Ensiksi mentiin Saunajärvelle metsäkurssille, pariksi viikkoa. Opettajamme oli Vilho Moilanen. Vilho piti tiukkaa kuria, oppitunneilla että asuntolassa, jossa asuimme! Eräällä oppitunnilla Vilho piirsi kuvaa pöllipinosta. Kuiskasin hiljaa vieruskaverilleni:"kaikki pöllit samankokoisia!" Vilho kuuli jotain supinaa ja nosti hirmuisen metelin: "Kuka kuiskutteli?" "KUKA KUISKUTTELI!
En tunnustenut ja aikansa Vilhon messuttua, opetus jatkui "normaalisti." Vilholla oli jokin partatupsu poskessa, joka heijastui sopivasti taululle, kevät iltapäiapäivän auringossa ja sehän meitä pojankosseja huvitti kovastikkin? Naureskeltiin vasta iltaisin suntolassa. Metsätöitäkin tehtiin: Sain parin aarin palstan Hiekkalankylän pojan, Markuksen kanssa. Tehtiin propseja että metrisiä koivuhalkoja. Pelkäsimme ison koivun kaatoa, mutta Vilho "määräsi" meidät kaatamaan koivun, koska se oli palstallamme! Tietenkin se koivu kaatui konkelooon, pienehköön näreeseen! Toiset oli jo menneet koululle asuntolaan, mutta me taistelimme Markuksen kanssa pimeässä metsässä koivun että sen "perkeleen näreen" kanssa vitutukseen asti, ennenkuin saimme luvan lähteä hiihtelemään Saunajärven tukikohtaamme kohti! Olipahan siinäkin opettavainen savotta! Työtä ei jätetä kesken, vaikka?????? Mieti ite?