uusi aamu,ja uudet kujeet.Huomenna itsenäisyyspäivä,ja linnanjuhlat.
Huomenta
Ira¤
21890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tänään ei tarvitse vaaleanpunaisia pillereitä aamupalaksi, alkoi viikon vapaajakso eli ensimmäinen hoitojakso on nyt ohi. Posti on taas hukannut minun linnanjuhlakutsuni kuten on käynyt joka vuosi eikä ylennysilmoitustakaan ole näkynyt :-(. Meikäläisen mielikuvituksella on joskus paha tapa lähteä lentoon ja niinpä nytkin aloin miettiä tuota linnanjuhlien kulkua. Ensinnä tulevat Marskin ritarit, tosin enää vain yksi kolmesta elossa olevasta. He olivat eittämättä sankareita. Mutta jospa sen jälkeen tulisivatkin useamman syövän kärsineet, he ovat ihan varmasti myös sankareita. Kahvipöydässä juttu luistaisi kun vertailtaisiin sytoja ja avannepusseja tai kehuttaisiin toisten peruukkeja. Avautuisi katsojille tämä reaalimaailma sellaisena kun se joillekin on. Mitä enemmän asiaa mietin sitä varmemmaksi tulin että kyllä me olemme myös sankareita !
kutsua tänäkään vuonna vaikka Tarjan vaalitoimistossa töissä olinkin v.2000 olin vissiin niin näkymätön työntekijä?Samaamieltä tuostakin jotta syöpäsairaat,ja vakasti sairaat voitaisiin kutsua,samoin kodittomat,ja alle köyhyysrsjan elävät.vaan eipä taidä tulla kutsua kun Hurstin kutsuille,sinne kaikki ovat tervetulleita kastiin katsomatta.Hyvä jotta sait väliviikon saat vähän toipumis aikaa,ennen seuraavaa kuuria,
Voimia sinulle ja paranemisia.
jälkeen voitaisi siirtyä boolin pariin,jolloin alettaisi esittelee leikkausarpia kellä mitenkin monta ja onko samanmittasia ja samoilla paikoilla ja tietenkinkin seikkaperäisesti selostaen koko operointi oksetuksineen ja pissipussin vaihtoajat tarkasti huomioiden ja loppuillasta voitasi sovitella toistensa peruukkeja ja muutenkin pitää lystiä terveitten kustannuksella.
Bailaamassa.... ANKARASTI!
Nyt en voi maistaa sitä kuuluisaa boolia kun on viikon täydellinen alkoholikielto (siis ei tippaakaan) ennen ensi viikon verikokeita.
täs kiireiltää vaik juhlimaa ;) vaik eipaljo taitas viel kunto antaa myöten. suututta jo huomiset sikon viiskymppiset. en oo kyenny kauppaa ostaa sille lahjaa saatika itelleni jotai vaatetta. hih..
kahden keskeiset juhlat,kun sinä olet paremmassa kunnossa.Siskosi varmasti ymmärtää ette jaksa nyt kauppoihin lähteä kierrokselle.
Tuli muuten mieleeni,kun emme kutuja linnaan saaneet,niin voisimmehan porukalla mennä vaikka Kakolaan,eikös sekin linna ole,vai liekö tuokin jo lopettanut toimintansa?
nimittäin alkoholilla pilannut kokeensa.
Ei tullu minulle veronpalautusta eikä linnan kutsua, sen sijaan lisävero ja televisiolupamaksu. On tämä sairastaminen niin kallista, että joutaa niitä veroja maksaa.Pieneksi jää ne verot tämän sairauden kustannuksista
...on veronpalautus, sitä nimittäin tuli tänä vuonna aikas rutkasti kun se edellinen verovuosi meni suureksi osaksi sairaspahnoilla. Sillä elettiin koko neljän hengen perhe, mun sairauspäivärahalla.
Tänä vuonna saan ostettua joululahjojakin.
itsenäisyyspäivänä linnassa, saadaan olla ihan vapaana
Mukavia juhlia kaikille. Kyllä tosiaan olisitte kaikki ansainneet kutsun linnanjuhliin. Olen aina välillä vieraillut näillä sivuilla lukemassa juttujanne ja itsekkin tänne kirjoittanut, tosin ilman nimimerkkiä, kun en ole osannut/tajunnut rekisteröityä. Olen tehnyt vajaa pari vuotta matkaa syöpää sairastavan isäni mukana. Isälläni ei käynyt yhtä hyvin kuin monella muulla syöpään sairastuneella. hoidot auttavat ja elämä jatkuu, toiset parantuvat kokonaan. Isäni kuoli kolme viikkoa sitten, hänellä ei hoidot auttaneet. Sivusta ja vierestä seuranneena rakkaan hiljaista hiipumista, uskon ja toivon vaihtelua, kuolemasta puhumista ja hiljaista luopumista, en voi muuta sanoa kuin miksi?
-Miksi ei isäni saanut elää???
Harvinaisiin syöpiin ei kehitetä lääkkeitä samoin kuin yleisempiin syöpiin. Kyllä rahaa riittää yhteiskunnassa vaikka mihin joutavaan. Kyllä sairaan ihmisen todellisuus ja hänen läheisten todellisuus on jotain ihan muuta kuin pöyhkeilevät linnan juhlat. Jos sinne oikeesti niitä todellisia sankareita kutsuttaisiin ne olisi vanhuksia, veteraaneja(joita kohta enääjälelläkään), sairastuneita,hoitajia ja lääkäreitä. Hoitajat ja lääkärit tekevät niin arvokasta työtä, jota ei todella rahassa mitata.
En ikinä unohda niitä isäni viimeisiä päiviä sairaalassa, hoitajat olivat suorastaan enkeleitä, auttaessaan isää ja myös meitä omaisia. Muuta todellisuutta ei ollut.
Tämä viesti ei ehkä ole ihan omiaan tälle palstalle ja toivottavasti en loukkaa ketään, mutta uskon etää jokainen joka kamppailee syövän kanssa on joutunut silmätysten kuoleman ja kuolemanpelon kanssa. Ja ei enää pelkää kuolemaa, en minäkään, enää.
Voimia kaikille taistelijoille ja jaksamista!
Kuolemanpelko meni minulla pois heti, kun Jeesus tuli arkielämäänkin eli sydämeen. En olisi sitä ennen voinut uskoakaan, mutta sairastaessani 01-02 vuoden, en osannut pelätä kuolemaa. Jeesuksen Rakkaus on niin vahva. Turvatkaa Häneen. Siunausta t. kari
Kiitos kauniista kirjoituksestasi. Kuljen myös rakkaan vierellä ja suren kun kivut jatkuvat pitkään ja pois en antaisi, olenko itsekäs? kun aina vaan pyydän lisäpäiviä. Kyllä minä aamulla kiitän kun rakas herää viereltäni.
HYVÄÄ ITSENÄISYYDENPÄIVÄÄ kaikille
kakaan ei haluaisi luopua läheisestään,ja toivoo lisää päiviä.Voimia sinulle-
Kiitos sinulle! Joku "hyöty" tästä sairaudesta on, on oppinut monia asioita ja asioiden tärkeysjärjestystä näillä sivuilla.
Eikä ole yksin ja tulee valitettua vaivoja. Sananlasku sanoo; Joka vaivojansa valittaa on vaivojensa orja, onkohan näin?
Kirjoitat jokaisen viestisi perään;"ÄLÄ PELKÄÄ!"Tällä sanomisellasi yrität vain hillitä omaa kuolemanpelkoasi,sillä meitä on täällä paljon,joille pelko,kuolemanpelko,on tuntematon käsite.Sinä sen sijaan tuot sanoissasi aina julki oman epävarmuutesi taivasosuuteen ja kuoleman jälkeiseen Jeesuksen lunastustyöhön.kuka sinua pelkuria täällä uskkoo?
siinä meillä todella pelokas surkimus.
kyllä on oikeus valittaa vaivojaan tällä palstalla monihan on samat käynyt läpi,ja ehkä vain vertainen ihminen voi ymmärtää mitä tunteita tässä läpi käydään,hoidot,kivut ja muun,eikä läheisiäkään voi kovin vaivata.Mielestäni tämä palsta on juuri tarkoitettu vertaisille,ja lohdunkin saamiseen,jajonkun kauniin sanan,voi pelastaa koko päivän.Siunattua iltaa sinulle,ja kirjoittele edelleenkin.
Otan osaa isäsi poismenon johdosta. Luulen ymmärtäväni tunteitasi, sillä tiedän, mitä on seurata avuttomana vanhempansa hiipumista sairaalassa.
Minä sairastan myös melko harvinaista syöpää, mutta siihen on lääkkeitä. Olen olosuhteisiin nähden varsin hyvässä kunnossa. Kiitän taivaan Isää siitä ihmeestä, että olen saanut palannut rajalta takaisin.
Nautin itsenäisyydestä.
En nauti siitä samassa merkityksessä kuin sinä tarkoitat; nautin omasta itsenäisyydestäni. Alusta lähtien, jo sairaalassa heti kun pystyin, halusin tehdä kaiken itse ihan kuin pikkulapsi. En halunnut ottaa myöhemminkään vastaan apua, jota kaikki kyllä tarjosivat hyvin auliisti.
Jo ensimmäisellä tai toisella lomalla sairaalasta minulle selvisi, että eräät sukulaiset puuhasivat selkäni takana minun toimittamistani johonkin hoitokotiin. Tajusin, että itsenäisyyteni on vaarassa. Haluan nyt kyllä elää, mutta en halua laitostua.
Tajusin, että jos en itse kykene huolehtimaan itsestäni, niin menetän itsenäisyyden, joka sentään lienee kaikille rakas asia. Voi olla, että olen tehnyt tyhmän valinnan, mutta muuta vaihtoehtoa en voinut edes ajatella.
ja kuolemaa silmiin katsominen on antanut sellaiset ajatukset, että tätä elämää täytyy voida elää täysillä ja asiallisen vapaana.
Omalta puoleltani, suurempaa vapautta ihmisten kesken, jota kuitenkaan kaikki eivät ymmärrä oikein, mutta minä en ota siitä murhetta itselleni, päinvastoin, toisten ymmärtämättömyys antaa vielä suuremman vapauden, koska olen saanut kokea että on parasta elää tässä ja nyt, ei ehkä tule toista samanlaista tilannetta.
En lähde kenenkään vangiksi, sitä elin tarpeeksi kauan elämässäni.
Olet kokenut raskaan menetyksen ja saanut paljon kokemusta elämässäsi, kun olet saanut olla isäsi vierellä hänen viime hetkillään.
Läheisen ihmisen menetys on hämmentävä kokemus, kun sitä rakasta ei enää koskaan voi tavata tämän maanpäällisen elämän aikana.
Meillä jokaisella on Jumalan määräämä hetki lähteä täältä, vaikka rakkaistaan ei voisi millään luopuakaan.
Onneksi meillä on rakkaat muistot ja kiitollisina saamme ajatella niitä aikoja kun saimme olla heidän lähellään.
Niitä muistoja ei kukaan vie meiltä pois.
Pilke silmäkulmassa ajattelin, että ei tullut kutsua linnaan ei edes sitä väärennettyäkään......
Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle ja kaikille muillekin.
asioita ihmiselämässä.Oikeanlainen vapaus,että saa määrätä omista menoistaan.Olla kotona niin kuin haluaa omassa rauhassa.Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille,sytytetään ikkunalle kynttilä.
Kuulostaapa tutulta. Noin teki isänikin. Hän otti alusta lähtien ohjat omiin käsiinsä, ei lähtenyt muiden "paapomis" linjalle. Hän oli aina hyvin itsenäinen ja halusi toimia ns. omalla tavallaan, niin myös sairauden aikana. Ymmärsin tämän vasta usea kuukausi sairastumisen jälkeen.
(Mietin aluksi miksei hän halunut apua läheisiltä ja halusi itse tehdä kaikkea sellaista mihin moni olisi jo apua pyytänyt,mielellään olisi auttanut)
Hänelle oli tärkeää saada itsenäisesti päättää niin paljon kaikesta kuin mahdollista. Ja sillä hän jaksoi varmasti näinkin kauan taistella sairautta vastaan. Hänellä oli oma voimakas tahto ja hän sai säilyttää sen loppuun asti kuitenkin tietoisena siitä että apua on tarjolla jos hän vain tarvitsee.
Oman itsenäisyyden säilyttäminen on tärkeä asia ja varsinkin kun vakavasti sairastuessa joudut luopumaan asteittain niin monesta asiasta. Jaksamista kaikille ja mahdollisimman paljon paranemisia. Pidetään huolta toisistamme!