Meille löytyi kahden vuoden jonottamisen jälkeen munasolun luovuttaja. Pääsimme ensimmäiseen siirtoon kesän kynnyksellä. Tästä ensimmäisestä tuoresiirrosta saimme positiivisen raskaustestin, mutta raskaus päättyi keskenmenoon ennen kuin ehti edes kunnolla alkaakkaan.. Päättyi jo viikolla 6.
Ensimmäinen siirto pakastetuilla alkioilla tehtiin yhtien kk:sten oltua välissä. Siitä tuli nega.
Kolmas ja viimeinen yritys oli syksyllä. Tästä tuli jälleen posit. raskaustesti. Kaikki näytti hyvältä. Alkio liikkui ja sydän sykki vahvasti raskausviikolla 9 vielä. Kun 11 rv:lla olimme menossa np-ultraan niin sieltä löytyi enää sikiö ilman sykettä. Tuska oli suuri. Pari päivää meni itkiessä.. Sitten lääkkeelliseen tyhjennykseen ja päivä kerrallaan elämää eteenpäin. Sydän itki surusta ja tuskasta. Pv kerralla ollaan eteenpäin menty ja nyt tuntuu siltä, että elämä voittaa ja uusiin yrityksiin haluaisimme päästä ensi vuonna..
Siinä on vaan yksi iso mutta.. Meillä ei ole enää alkioita pakkasessa odottamassa. Eli olemme jälleen lähtötilanteessa:( 2 vuoden jonotus edessä. Eräs ystävämme olisi lähtenyt meille luovuttajaksi, mutta hän ei sitten sopinutkaan luovuttajaksi:( Joka hetki sitä vaan miettii, että olisiko lähipiirissä joku ketä voisi pyytää.. mutta ei taida oikein olla. Ei vissiin auta kuin odottaa pari vuotta..:( Haluaisin vaan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet munasoluja luovuttamaan, sillä meitä on niin paljon sellaisia ketkä toivomme lasta mutta ilman lahjoitettuja munasoluja emme lasta voi saada..
Jos joku elää samanlaisessa tilanteessa niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Sitä vaan rukoilee yhä, että jostain löytyisi ihminen joka meille luovuttaisi ja pääsisimme yrittämään uudestaan lasta.. Nuo keskenmenot teki niin pirun kipeää, mutta ne hetket kun oli raskaana, oli elämän ihaninta aikaa.. Se unelma lapsesta elää niin suurena..
Ensimmäinen siirto pakastetuilla alkioilla tehtiin yhtien kk:sten oltua välissä. Siitä tuli nega.
Kolmas ja viimeinen yritys oli syksyllä. Tästä tuli jälleen posit. raskaustesti. Kaikki näytti hyvältä. Alkio liikkui ja sydän sykki vahvasti raskausviikolla 9 vielä. Kun 11 rv:lla olimme menossa np-ultraan niin sieltä löytyi enää sikiö ilman sykettä. Tuska oli suuri. Pari päivää meni itkiessä.. Sitten lääkkeelliseen tyhjennykseen ja päivä kerrallaan elämää eteenpäin. Sydän itki surusta ja tuskasta. Pv kerralla ollaan eteenpäin menty ja nyt tuntuu siltä, että elämä voittaa ja uusiin yrityksiin haluaisimme päästä ensi vuonna..
Siinä on vaan yksi iso mutta.. Meillä ei ole enää alkioita pakkasessa odottamassa. Eli olemme jälleen lähtötilanteessa:( 2 vuoden jonotus edessä. Eräs ystävämme olisi lähtenyt meille luovuttajaksi, mutta hän ei sitten sopinutkaan luovuttajaksi:( Joka hetki sitä vaan miettii, että olisiko lähipiirissä joku ketä voisi pyytää.. mutta ei taida oikein olla. Ei vissiin auta kuin odottaa pari vuotta..:( Haluaisin vaan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet munasoluja luovuttamaan, sillä meitä on niin paljon sellaisia ketkä toivomme lasta mutta ilman lahjoitettuja munasoluja emme lasta voi saada..
Jos joku elää samanlaisessa tilanteessa niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Sitä vaan rukoilee yhä, että jostain löytyisi ihminen joka meille luovuttaisi ja pääsisimme yrittämään uudestaan lasta.. Nuo keskenmenot teki niin pirun kipeää, mutta ne hetket kun oli raskaana, oli elämän ihaninta aikaa.. Se unelma lapsesta elää niin suurena..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikai omallakin luovuttajalla ole jotain kriteerejä? Kummaa...
Ihmettelen suuresti klinikoiden käytäntöjä kun joku sairaus (esim. autismi tai adhd) eivät vaikuta siihen saako luovuttaa, mutta jokin tosi pieni muu seikka sitten kaataa koko homman. Osaa sairauksista ei edes kysytä ja esim. apukoulua käynyt nainen jolla alhainen älykkyys ja oppimishäiriöitä, saa luovuttaa vapaasti ja huumeita kokeillut muuten täysin terve ei saa....
Ei omalla luovuttajalla ole kriteereitä.. Kävi vaan ilmi seikka mikä estää hänen luovuttamisensa.. joka oli sairaus..
Onko sinulle tehty keskenmeno tutkimukset?Yleensähän niihin lähdetään vasta kolmannesta keskenmenosta, mutta lahjoitusmunasoluhoito on kyllä erittäin kallis hoito.Minulla esim. on tukostaipumus ja Klexane lääkitys raskauden aivan alusta loppuun asti.Omilla soluilla ollut 5 keskenmenoa ilman lääkityksiä ja lahjoitusmunasoluhoidolla lääkityksen kanssa saatiin terve vauva.Klinikoiden hoitokäytännöissä on eroja ja siksi saatiin vasta tähän viimeisimpään onnistuneeseen raskauteen lääkkeet kohdalleen.
Mielestäni kannattaisi tehdä jo laajat keskenmenotutkimukset jos vaikka on jokin hoidettavissa oleva vaiva.
Oli kolme omilla munasoluilla tehtyä ICSI-hoitoa , joista kaksi keskenmenoa. Sitten kaksi luovutushoitoa. Näistä ensimmäinen kesken. Aloitettiin pelkästään Primaspan eli suomeksi Aspirin lääkitys. Nyt ihanat kaksospojat. Vähästä on kiinni. Estää myös keskenmenoa ja helpompi, halvempi ja miellyttävämpi vaihtoehto, jos mahdollista. Tsemppiä. Maksoi maltaita, mutta...
Voisitko kertoa, miltä teistä tuntuu saada luovutettu munasolu ja toivottavasti lapsi? Meillä harkitaan lahjoitetun siittiön käyttöä, omia kun ei ole. Tarkoitan tunteita siitä, kun lapsi ei saa omia geenejä.