Jäin tässä eilen kiinni ns. rysän päältä, eli
tyttökaverini yllätti makkarista mut ja sen
parhaan frendin. Se oli huutoa ja sotaa, mutta
onneksi ei lähtenyt kämpästä. Tänä aamuna
pohdittiin juttua ja onneksi avoimesti.
Miksi menin hänen kaverin kanssa ? Tjaa, pääsyy
taitaa olla kokeilun halu ja eräänlainen "peli",
jota on harrastettu ei-fyysisellä tasolla
muutaman viikon.
Toki, kun mekin ollaan oltu kimpassa jo pari
vuotta, on seksielämään tullut "rutiinipanoja" ja
kai mä jotain "elämystä" hain. No, tästä ollaan
keskusteltu jo aiemmin ja todettu se, että eka
vuoden jälkeen ei enää paneta joka ilta, ehkä
kolme-neljä kertaa viikossa viime aikoina.
Rakastan likkaa yli kaiken, ei tossa ollu kyse
rakkaudesta toiseen, kylläkin se ilmensi
ikävystymistä nykyiseen seksielämään. Tein
tyhmästi, unohdin sen tärkeimmän, eli
luottamuksen. Jo aikoja sitten puhuimme, että
tärkeämpää kuin seksi, on turvallisuuden, lämmön
ja luottamuksen tunne.
Nyt kieriskelen itsesäälissä ja yritän kasata
sisintäni niin, että uskallan katsoa rakkaintani
taas silmiin. Hän ei halua
lähteä "vastavuoroiselle" reissulle, vaan yrittää
antaa anteeksi, toivottavasti pystyy, meidän
suhde on kuitenkin paljolti keskusteleva, enemmän
henkinen kuin fyysinen.
Olen antanut hänelle sekoilullani "vallan"
kurittaa ja rankaista minua, kuulen taatusti
tästä vielä 10 vuodenkin kuluttua. Mutta olen
onnellinen, että minulla on rakas, joka haluaa
antaa anteeksi.
tyttökaverini yllätti makkarista mut ja sen
parhaan frendin. Se oli huutoa ja sotaa, mutta
onneksi ei lähtenyt kämpästä. Tänä aamuna
pohdittiin juttua ja onneksi avoimesti.
Miksi menin hänen kaverin kanssa ? Tjaa, pääsyy
taitaa olla kokeilun halu ja eräänlainen "peli",
jota on harrastettu ei-fyysisellä tasolla
muutaman viikon.
Toki, kun mekin ollaan oltu kimpassa jo pari
vuotta, on seksielämään tullut "rutiinipanoja" ja
kai mä jotain "elämystä" hain. No, tästä ollaan
keskusteltu jo aiemmin ja todettu se, että eka
vuoden jälkeen ei enää paneta joka ilta, ehkä
kolme-neljä kertaa viikossa viime aikoina.
Rakastan likkaa yli kaiken, ei tossa ollu kyse
rakkaudesta toiseen, kylläkin se ilmensi
ikävystymistä nykyiseen seksielämään. Tein
tyhmästi, unohdin sen tärkeimmän, eli
luottamuksen. Jo aikoja sitten puhuimme, että
tärkeämpää kuin seksi, on turvallisuuden, lämmön
ja luottamuksen tunne.
Nyt kieriskelen itsesäälissä ja yritän kasata
sisintäni niin, että uskallan katsoa rakkaintani
taas silmiin. Hän ei halua
lähteä "vastavuoroiselle" reissulle, vaan yrittää
antaa anteeksi, toivottavasti pystyy, meidän
suhde on kuitenkin paljolti keskusteleva, enemmän
henkinen kuin fyysinen.
Olen antanut hänelle sekoilullani "vallan"
kurittaa ja rankaista minua, kuulen taatusti
tästä vielä 10 vuodenkin kuluttua. Mutta olen
onnellinen, että minulla on rakas, joka haluaa
antaa anteeksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ole mies onnellinen, että sulla on nainen, joka
rakastaa sinua noin paljon, että on valmis
antamaan ainakin kerran anteeksi jopa tommoisen
tempun.
Kyllä mä pistäisin jätkän tielle tommosen
jälkeen, se on varma se.
se kalvaa häntä,
vaivaa vuosia,
epäilee kaikkea,
onneksi olkoon:
helvettisi alkoi!
ryydy siihen,
mutta ole 'kiitollinen',
olet sentään syyllinen!
joojoo,sääli on sairautta..
Avomieheni petti minua n. viikko sitten
yläkerran "lehmän" kanssa (en aio kutsua sitä
ihmistä nimeltä enää koskaan). Toki asiaan
liittyi alkoholi ja kauhia "perheriita", mutta se
ei ole mikään syy eikä selitys.
Yritettiin siinä sitten, että josko tuon asian
yli pääsisi ja voitais yhdessä eteenpäin jatkaa,
mutta minä en sitä voi unohtaa. Niinpä tuli ero..
nyt yksin on todella h****tin rankkaa. Mutta
minusta tuollainen "vaatii" jonkinnäköisen eron.
Että molemmat voivat miettiä, mitä elämältä
haluavat. Haluaako mieheni yhä suhteen minun
kanssani? Haluanko minä hänet vielä miehekseni?
Haluanko ottaa sen riskin, että sama mies
satuttaa minua vielä uudestaan? Kuinka päästä
asian yli?
Kyllä siitä ollaan juteltu ja monet itkut
itketty. Pahalta kuulemma tuntuu, eikä hän osaa
selittää miksi näin kävi.. Kihloihin kun mentiin,
sen piti olla loppuiäksi. Tuollainen panee
kuitenkin miettimään. Miten saada luottamus
takaisin...?
Uskon -ei, tiedän että rakastamme toisiamme vielä
yhtä paljon kuin ennenkin.... mutta riittääkö
rakkaus jos luottamuksesta on pulaa..?
Vanhemmat ja viisaammat... mielipiteitä.
Ei se siitä enää parane! Paska juttu, ja kun
uusiakaan ei ole näköpiirissä! No, loppuelämä
pilalla, mutta muuten menee ihan ok....
Kaikki kiva loppuu aika pian, vai mitä?
Pettämistä ei tule antaa anteeksi. Voi yrittää,
mutta ei pysty, tiedän sen kokemuksesta. Ex-
avomieheni petti luottamukseni totaalisesti. Ei
siinä auttanut itku ja anteeksipyynnöt. Yritin
jatkaa tapauksen jälkeen, mutta luottamus oli
mennyt ja epäilin häntä koko ajan. Se kalvoi
minua ja söi voimiani. Tajusin, etten voi enää
uskoa häneen ja luottaa hänen sanaansa kuten
aiemminkin. Rakkauteni kuoli pikkuhiljaa. Muutin
pois, vaikka helppoa se ei ollut - en ollut
koskaan asunut yksin ja tunsin itseni avuttomaksi
ja yksinäiseksi. Kammosin tyhjää kämppääni ja
pyrin tulemaan sinne vasta illalla myöhään
nukkumaan.
Nyt olen löytänyt uuden miehen, olemme kihloissa
ja hyvin onnellisia. Joskus tosin käy
mielessä,pettäisikö hänkin minua jos tilaisuus
tulisi. Olen kuitenkin päättänyt, ettei
menneisyyden trauma saa vaikuttaa. Petetyksi
tuleminen on tosi kova kolaus, siitä toipuminen
kestää kauan. Harvemmin suhdetta voi jatkaa, ja
jos se jatkuu petämisestä huolimatta, jokin osa
suhteesta kuitenkin kuolee ja kuihtuu pois.
Kostaminen ei auta ja anteeksiantaminen on
vaikeaa...En usko suhteesi kestävän kovin
pitkään. Jos on jonkinlainen kokeilunhalu vielä
päällä, olet liian nuori sitoutumaan ja kannattaa
lopettaa suhde ja höyrytä jonkin aikaa ennen
aloilleen asettumista.
Jos pettää kerran, pettää aina. Kun tulee uusi
tilaisuus, sitä ei jätä käyttämättä! Tiedän
kokemuksesta.
Hyvä mies pettää kerran tai pari suhteen/liiton
aikana. Jos mies ei tee sitä, nainen potkii
pois "nössönä".
Nää on nää "veenukset" sellasia, että ne tarttee
aina jotakin naristavaa tyttökavereilleen. Jos
kaikki on hyvin, niin on tylsää.
Parempi se pettäminen kai, kun se toinen
vaihtoehto: juoppohumalainen mukilointi. Jos
halua suhteen jatkuvan ja on valittava toinen
vaihtoehto, niin tarttee kai sitten lähtee
vieraisiin. Ei kyllä yhtään haluttas, mutta kun
on pakko.
Koita tässä nyt sitten tasa-arvosta suhdetta.
Missä "Parisuhteen kultainen kirja"-opuksessa
sanotaan, että parisuhteissa joko petetään tai
hakataan? Mielelläni lukisin ko. kirjan.
Tää veenus ei ainakaan ole yhtään minkäänlainen ja
arvostaa uskollista parisuhdetta, joka ei tee
kenestäkään nössöä.
No, okei ehkä vähän kärjistetty kommentti, mutta
sainpahan keskustelua edes vähän aikaiseksi...
;-)
Ikävä kyllä, näyttää siltä että monet naiset
tarvitsevat jotakin "ikävää" tai dramaattista
parisuhteeseensa, jotta olisi mielenkiintoa.
Voishan sitä dramatiikkaa hakee silläkin tavalla,
että olis vaan holtiton typerys. Tosin mitäs
uutta se on, kun televisiomainokset opettaa
kansalle nyt jo, että miehet on tyhmiä - ilman
poikkeuksia.
Sitten on näitä, jotka antavat kaiken anteeksi
ja, kas kummaa, ukkohan on jälleen pettämässä -
outo juttu.
Himpsun verran kärjistetty, kyllä =)
Meitä on niin hirvittävän moneen junaan, etten ole
enää katsonut tarpeelliseksi edes kaikkia yrittää
ymmärtää. Mutta älä sinäkään suostu uskomaan,
ettei uskollinen, ns. kiltti mies kelpaisi
naiselle.
En minä ainakaan henk. koht. mitään sen suurempaa
DRAMATIIKKAA kaipaa ihmissuhteeltani. Pikemminkin
leppoisaa yhdessäoloa ja arjen jakamista. Jos
jotain "kipinää" kaipaan miehessä, on se
paremminkin henkistä vastusta ja tietynlaista
särmää. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että
miehen pitäisi minua pieksää tai käydä vieraissa.
Sellaiselle miehelle näyttäisin ovea ja ojentaisin
tumput matkakaveriksi - niihin olisi hyvä
nytkyttää =)
Kiva kuulla, että jotkut naiset edelleen
ajattelee tuolla tavalla.
Järjen käyttö taitaa olla suhteessakin sallittua
ja jokainen tapaus on erilaisensa.
Koittakaa nyt pettäjät ja petetyt selvitellä
välinne. Jotkut suhteet kai sitten kestää sen ja
toiset ei.
...voin kertoa myös lohdutukseksesi sen, että
naispuoliset ystäväni ovat pitkälle samoilla
linjoilla kanssani, joten vaikka välillä on vaikea
ymmärtää tai hyväksyä tiettyjen ihmisten touhuja,
kannattaa muistaa, että sinunlaisiasi ihmisiä on
myös olemassa. Joillekin asioille on parempi
kääntää selkänsä ja yrittää jättää ne omaan
arvoonsa.
Siispä jatkan särmikkään miehen metsästystä...
Oikein hyvää kesänjatkoa! =)
..jos tyttösi jättäis. Ei sulla paljon järkee oo.
Taidan olla vähän eläin.