Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Huutoja hattuhyllyltä

    Avaat varjosi huikaisevaan paisteeseen
    kuuro on mennyt,
    jättänyt pihan rauhaan.
    Toisiimme kompastellen
    kirkkaudessa, tajuamatta
    hymyjä, sutkauksia, nauruakaan.
    Luulet rakkaudeksi,
    sinä luulet, minä tiedän,
    vuosia, vuosia...
    pöyhkeydessäni kypsyen.

    Valmiina näkemään?
    Mutta ei
    kuinka lähellä olikaan,
    taas kerran, vieraan poistuessa,
    kaasutellessa kiehkuroita.
    Varjo, kahvaisella kysymysmerkillään huusi:
    Etkö nää? Etkö vieläkään nää?
    sedanin ikkunalla.
    Myöhemmin Poirot pönäkästi:
    "Minä tiesin sen täällä, en täällä"
    koskettaen ensin rintaansa,
    otsaansa.
    4237
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    otsa ja rinta teki siitä paljon persoonallisemman kuin sanat pää ja sydän :)

    Äänestä

    ja kysymyksiä tämä herättää. Miksi kirkkaudessa varjo? Mitä he eivät tajunneet? Miksi toinen luuli rakkaudeksi? Miksi vain toinen tiesi? Miksi eivät nähneet? Kuka oli tuo vieras? Mitä oivalsi Poirot? Ja miksi kaikki tämä huudetaan hattuhyllyltä? ;-) Runosi on hienosti kätketty! Kukunor

    Äänestä

    • Olethan toki sinäkin ollut sekaisin onnesta, hulluna rakkaudesta, näkemättä, kuulematta, tajuamatta ympäristöäsi.
      Et ehkä muista, kuinka kävelitte päät taipuneina yhteen, yhteisen sateenvarjon alla, auringon paisteessa.
      Ne sateen jälkeiset seesteiset minuutit.

      Äänestä

    • E Ranto kirjoitti:

      Olethan toki sinäkin ollut sekaisin onnesta, hulluna rakkaudesta, näkemättä, kuulematta, tajuamatta ympäristöäsi.
      Et ehkä muista, kuinka kävelitte päät taipuneina yhteen, yhteisen sateenvarjon alla, auringon paisteessa.
      Ne sateen jälkeiset seesteiset minuutit.

      .. niitä tarvittiin, runosi yhdisti noin tuhanteen muuhunkin virtapiiriin! :-) Kukunor

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    E Ranto kirjoitti:

    Avaat varjosi huikaisevaan paisteeseen
    kuuro on mennyt,
    jättänyt pihan rauhaan.
    Toisiimme kompastellen
    kirkkaudessa, tajuamatta
    hymyjä, sutkauksia, nauruakaan.
    Luulet rakkaudeksi,
    sinä luulet, minä tiedän,
    vuosia, vuosia...
    pöyhkeydessäni kypsyen.

    Valmiina näkemään?
    Mutta ei
    kuinka lähellä olikaan,
    taas kerran, vieraan poistuessa,
    kaasutellessa kiehkuroita.
    Varjo, kahvaisella kysymysmerkillään huusi:
    Etkö nää? Etkö vieläkään nää?
    sedanin ikkunalla.
    Myöhemmin Poirot pönäkästi:
    "Minä tiesin sen täällä, en täällä"
    koskettaen ensin rintaansa,
    otsaansa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu