Sanat eivät ole ystäviäni.
Ne soljuvat mielessäni petollisen kevyinä
antavat ymmärtää,
etteivät jätä.
Vaan edessäsi
ne jättävät.
Kuin petolliset tuttavat,
hylkäävät minut.
Huvittuneen katseesi alla
seison ja kiroan
mielessäni teidät.
Jospa vielä kerran
saisin kiinni lauseenpäästä.
Ulos suustani,
minä rakastan.
Ne soljuvat mielessäni petollisen kevyinä
antavat ymmärtää,
etteivät jätä.
Vaan edessäsi
ne jättävät.
Kuin petolliset tuttavat,
hylkäävät minut.
Huvittuneen katseesi alla
seison ja kiroan
mielessäni teidät.
Jospa vielä kerran
saisin kiinni lauseenpäästä.
Ulos suustani,
minä rakastan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanat näyttävät
hyvinkin olevan ystäviäsi ;)
Hieno runo,
sievästi rakennettu. :)
Olet selvästi
sopusoinnussa
sanojen kanssa:)
Ja kumartaa:)
Runosi oli kuin vihreä lasipullo ikkunalla, valon leikkiessä sen pinnoilla. Kaula on ahdas ja sisältö lainehtii sisällä levottomana osaamatta ulos oikeaan suuntaan. Katselen sitä hymyillen, kun aamuauringon vaalean punertava valo väreilee sen sisällä ja ympärillä. :)
Sinullapa ne sanat ovat hallussa:)