Bi-miehiltä haluaisin kysyä erästä asiasta. Toki jokaisella on omat mieltymyksensä, mutta noin yleisesti. Voisitteko kiinnostua transmiehestä? Siis ihmisestä joka on syntynyt naisen kroppaan mutta tuntee olevansa mies. Koska heteromiehet ei kiinnostu, kun ei näytä naiselta eikä tuskin homomiehetkään, jos alapää on operoimaton. Mietin vaan onko tässä elettävä loppuikänsä yksin, vai onko mitään toivoa joskus löytää joku. Kiitos teille, jotka asiallisesti viitsitte vastata.
bi miehet
kysymys...
91089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
unohda bi-miehet. Eikö, nainen kelpaa sulle. Hei, nainen ja mies kuuluu kesken. julma loi naisen ja miehen kesken. ei mitä homoja keskenään, muisti naista pitää saada aina.
heh heh, olisiko tullut aloitettua itsenäisyyspäivän juhlinnan etuajassa?
Kaikkihan on mahdollista. Loppujen lopuksi ihminen on aina tärkein, ei se mitä jalkojen välissä on, eikä se määritelläänkö kunkin seksuaalisuus bi-, hetero-, homo-, lesbo- tai jollain muulla termillä.
Maailmassa on paljon transmiehiä, jotka ovat löytäneet kumppanin. He voivat olla homoja, heteroja, biseksuaaleja tai ihan mitä vaan. Keskeistä ei ole se, mihin lokeroon kuuluu, vaan se, että sattuu kiinnostumaan juuri sinusta. :)
Itselleni tuli joku aika sitten mieleen, että samaa asiaa pitäisi tiedustella täällä. Olen myös transmies ja koko elämäni ollut yksin. Ennen hoitoja ei tullut mieleenkään seurustella kun muukin kanssakäyminen ihmisten kanssa tuntui vaikealta. Nyt kun hoidot käynnissä, on tullut mieleen, mahdanko löytää ikinä seuraa vai olenko tuomittu elelemään yksikseni. Käynyt minullekin selväksi, että monet homomiehet eivät transmiehen perään katsokaan, ja ajattelin, että ehkä bi-miehet olisivat vähän avarakatseisempia.
Ehkä sitä seuraa oikeasti voi löytää, kunhan jaksaa tarpeeksi kauan etsiä. Mahikset meillä taitavat olla vähän huonommat kuin monella muulla, mutta toivosta ei voi luopua.
Olen samaa mieltä. Ei sukupuoli kiinnosta niin paljon. Enemmän se ihminen.
transnainen ja minut iski mukava bi mies iso ja karvanen,itse olen pieni ja hento.
toivosta siis. Minulla on kyllä ollut suhteita tässä väärässä kropassakin ja nuo miehet on siis olleet ihan heteroita (tietääkseni) Omaksi onneksi pystyn jollain tavalla hyväksymään alapääni, joten sen takia ei ole seurustelussa ongelmia tullut. Sitä kun tietää hyvin sen ettei voi sitä toimivaa vehjettä saada niin tyydyn tuohon nykyiseen. Ja toivottavasti sitä joskus löytää sellaisen miehen joka siitäkin huolimatta haluaa olla minun kanssa ja pitää minua miehenä.
Totta on ettei toivosta pidä luopua. Omalla kohdallani se seurustelu oli täysi mahdottomuus, kun en kyennyt naisen kehossa päästämään ketään lähelleni. Pelkkä tavallisten ystävyyssuhteiden etsiminen ei kiinnostanut sekään, kun koin olevani niin kipeästi vääränlainen. Siksi olenkin ollut todella yksinäinen, mutta muutakaan en voinut, kun yksinolo tuntui helpoimmalta.
Lähdin prosessiin vasta lähempänä kolmeakymmentä, ja kuten totesin, minkäänlaisia suhteita ei ole ollut. En ole koskaan kokenut, miltä tuntuu olla rakastunut tai ihastunut, kun koko prosessia edeltävän ajan olin täysin tunteeton.
Näin 'vanhana' ja epävarmana on vain vaikea lähteä lähestymään ihmisiä. Varsinkin kun tuo transtaustaisuus herättää ihmisissä aika voimakkaitakin mielipiteitä ja tunteita.
Mutta pakko sitä toivoa on pitää yllä, ei kai tässä muutakaan voi.