Kun kävin eilen mesessä niin, että näyin muille offline-tilassa, koska halusin ensin tarkistaa, että siellä ei ole eräs henkilö jonka kanssa en halua puhua.
Mutta sitten huomasin että 3 parasta ystävääni ja ihastukseni ovat kaikki 1 parhaan kaverini mesessä, joten he olivat yhdessä jonkun heistä luona(koska kaverini nimenä oli Sanna, Helena, Saara ja Janne. Nimet muutettu!). Ennemmin päivällä kuulin kun 2 heistä puhui että millä he menevät sinne. En sitten kysynyt että minne he ovat menossa, koska ajattelin että ei se ole varmaan mitään erikoista.
He ovat koko koulussa ainoat kaverini ja nytkin he ovat niin hiljaisia aina seurassani ja pelkään, että jään taas ilman kavereita. Koska ala-asteella olin koulukiusattu, ja itkin silloin joka ilta, koska en halunnut mennä kouluun koska tiesin että joutuisin taas olla yksin. Se oli elämäni kamalinta aikaa enkä halua kokea sitä enää uudelleen.
Nykyäänkin itken melkein joka ilta, koska minua masentaa ja en löydä mitään hyvää elämässäni. Koulussa meidän piti joskus kirjoittaa paperille hyvät asiat elämästämme, mutta en keksinyt siihen yhtään mitään. Paperi on edelleen tyhjä koska mieleeni ei vaan tule yhtäkään hyvää asiaa elämässäni. Pahoja ja masentavia asiota ainoastaan. En vaan jaksa enää. Elämässäni ei ole hyviä asioita.
Toivon että luette tämän ja vastaatte jotain. Ja kiitos paljon jo etukäteen jos vastaatte.
Mutta sitten huomasin että 3 parasta ystävääni ja ihastukseni ovat kaikki 1 parhaan kaverini mesessä, joten he olivat yhdessä jonkun heistä luona(koska kaverini nimenä oli Sanna, Helena, Saara ja Janne. Nimet muutettu!). Ennemmin päivällä kuulin kun 2 heistä puhui että millä he menevät sinne. En sitten kysynyt että minne he ovat menossa, koska ajattelin että ei se ole varmaan mitään erikoista.
He ovat koko koulussa ainoat kaverini ja nytkin he ovat niin hiljaisia aina seurassani ja pelkään, että jään taas ilman kavereita. Koska ala-asteella olin koulukiusattu, ja itkin silloin joka ilta, koska en halunnut mennä kouluun koska tiesin että joutuisin taas olla yksin. Se oli elämäni kamalinta aikaa enkä halua kokea sitä enää uudelleen.
Nykyäänkin itken melkein joka ilta, koska minua masentaa ja en löydä mitään hyvää elämässäni. Koulussa meidän piti joskus kirjoittaa paperille hyvät asiat elämästämme, mutta en keksinyt siihen yhtään mitään. Paperi on edelleen tyhjä koska mieleeni ei vaan tule yhtäkään hyvää asiaa elämässäni. Pahoja ja masentavia asiota ainoastaan. En vaan jaksa enää. Elämässäni ei ole hyviä asioita.
Toivon että luette tämän ja vastaatte jotain. Ja kiitos paljon jo etukäteen jos vastaatte.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikset menisi mukaan?
Eihän sun yksin tarvitse olla.
Kaikki ihmiset haluu olla muiden kaa.
Et samassa veneessä ootte.
Kyllä muutkin haluu mukaan.
Jos tuntuu vaikealta löytää hyviä asioita elämästä, niin kannattaa ensin aloittaa ihan pienen pienen pienitä asioita kuten että on voita leivänpäälle tai aurinko pilkahtaa pilvien välitä. Alkaa harjoittelemaan sitä iloisten asioiden huomaamista. Jos saa käännettyä ajatuksia hieman positiivisemmaksi niin se saattaa ruokkia mieltä niin, että sieltä löytyy taas niitä helpommin. Tosin joskus on päiviä ettei löydä mistään mitään hyvää, paitsi sen että voi mennä nukkumaan, mutta sekin on jo jotain.
Ja uskon ja luulen, että sinulla on joku joka sinua rakastaa kovasti ja toivoo ja haluaa sinulle kaikkea hyvää. Kuten äiti, isä, sisko, veli tai joku muu läheinen. Älä lannistu vaan uskalla avata silmät ja sydän tai ainakin raottaa!
Hei,
ajatuksesi kosketti minuakin. Tahdoin kirjoittaa Sinulle.
Mielestäni on ihan ok, jos et halua puhua mesessä jollekin toiselle henkilölle. En tiedä miksi et tahdo puhua tälle henkilölle, mutta jos olet mukana ryhmässä, ryhmäkeskustelussa, älä "sulje" itseäsi sen vuoksi ryhmän ulkopuolelle vaan ole rohkea ja osallistu keskusteluun, silloin tiedät varmasti ketkä välittävät Sinusta ja ajatuksistasi, haluavat Sinun olevan mukana. Ei Sinun ole pakko puhua sellaisten henkilöiden kanssa, joiden kanssa et halua tehdä niin. Älä "satuta" itseäsi ajattelemalla sellaisia asioita liikaa, jotka aiheuttavat Sinulle "mielipahaa".
Ole vain oma itsesi ja kerro rohkeasti ajatuksistasi, tunteistasi eli osallistu keskusteluun.
Älä anna negatiivisen "palautteen" syrjäyttää Sinua ja Sinun ihmissuhteitasi. Jos kaverisi eivät pidä Sinusta, niin uskon, että voit löytää itsellesi uusia kavereita, ystäviä jollakin muulla tavoin.
Mielelläni olisin kuullut ajatuksistasi, elämäntilanteestasi hieman tarkemmin...mutta älä ajattele sillä tavoin, että parhaat kaverisi "Sanna, Helena, Saara" ja ihastuksesi "Janne", eivät enää haluaisi olla seurassasi.
Ole vain rohkeasti heidän mukana aina silloin, kun Sinulla on siihen mahdollisuus. Varmasti joskus joku toinen heistä saa kokea saman kohtalon, jos ei vaikkapa pääse mukaan. Ehkäpä tämä oli vain "sattumaa", eikä kukaan tullut ajatelleeksi kysyä Sinulta haluaisitko mukaan. Ole mukana heidän kanssaan aivan niin kuin ennenkin.
Jos vain jollakin tavoin voisit sulkea nykytilanteesi ulkopuolelle tuon "koulukiusaamisen" ala-asteella ...oletko voinut puhua tästä kaikesta aiemmin jollekin esim. vanhempiesi kanssa...mietin?
Sinulla on paljon hyviä asioita tuleva elämässäsi, kun vain jaksat hoitaa koulutyösi mahdollisimman hyvin...näin uskon...muista, että rakennat silloin omaa tulevaisuuttasi, elämääsi...älä suotta kiirehdi. Tee sellaisia asioita päivittäin mitkä saavat Sinut hyvälle mielelle. Jaa ajatuksesi, tunteesi, jonkun kanssa, jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka kuuntelee Sinua ja tahtoo kuulla Sinusta.
Ajatuksesi, tunteesi kosketti minuakin. Ole vahva, luota itseesi sellaisena kuin olet...ei Sinun tarvitse tuntea "pahaa oloa" siitä,
jos joku jättää Sinut ulkopuoliseksi. Ei vika ole Sinun.
Miksi et voisi olla kavereidesi, ystäviesi kanssa...onko jotakin sellaista tapahtunut elämässäsi, välillänne...miksi he jättäisivät Sinut ryhmän ulkopuolelle?
Jos näin kävisi, että jäisit "ryhmän" ulkopuolelle. Tee sellaisia asioita elämässäsi, jotka saavat Sinut hyvälle tuulelle. Hoida oma koulutyösi parhaalla mahdollisella tavalla, iloitse siitä positiivisesta palautteesta, jonka opettajat ja muu koulun henkilökunta voivat Sinulle tarjota. Etsi itsellesi uusia "ilonlähteitä".
Jos tunnet, että Sinua kiusataan koulussa tai vapaa-aikana muulla tavoin...kerrothan tunteistasi, ajatuksistasi, vaikkapa vanhemmillesi, opettajallesi. Miksi he eivät kuuntelisi Sinua?.
Tunnen kuinka kaipaat läheistä ystävää itsellesi. Miksi et löytäisi ystävää itsellesi?.
Ole vain rohkeasti mukana parhaiden kavereidesi kanssa. Miksi he eivät enää pitäisi Sinusta?
Aina voit yrittää löytää itsellesi uudenkin ystävän...niin minäkin teen...yritän löytää itselleni sellaisen...tosiystävän, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Minäkin tahtoisin kuulla Sinusta ja kuunnella Sinua.
Olet varmasti "arvokas" sellaisena kuin olet ja Sinulla on paljonkin annettavaa meille kaikille ...minullekin. Ajatuksesi, tunteesi...kosketti minuakin.
Yritäthän jollakin tavoin jättää menneisyytesi taaksesi. Älä mieti sitä liikaa. Älä anna sen vahingoittaa tulevia ihmissuhteitasi. Ole vahva.
Voimia Sinulle tämän asian kanssa. Muistathan, että Sinullakin on aina mahdollisuus iloiseen tulevaisuuteen. Rakenna sitä sellaiseksi kuin itse koet ja tunnet olevan oikein.
Älä sulje vaikeita asioita yksin sisällesi. Kiva, että kirjoitit nytkin. Olet arvokas sellaisena kuin olet...tiedän sen.
Mietin miksi et löytäisi mitään hyvää elämästäsi. Millaista elämäsi on? Millaista elämäsi pitäisi olla jotta se olisi hyvää?
Mitkä asiat Sinut saavat iloiseksi sisimmässäsi?
Kerrothan tunteistasi aina silloin kun on vaikeaa, vaikkapa vanhemmillesikin. Miksi he eivät kuuntelisi Sinua tai opettajasikin?
Jos tahdot niin kerro millaiset asiat elämässä saisivat Sinut iloiseksi, onnelliseksi...kerro jotakin tai kirjoita, vaikkapa paperille. Miksi et voisi saavuttaa niitä tai ainakin osan niistä? Sinulla on oikeus iloon, suruun, itkuunkin...on vain hyväksi, että voit tuntea sisimmässäsi. Anna tunteidesi näkyä myös meille, jotka saamme iloita seurastasi. Iloita siitä, että saamme olla ystäviäsi. Iloita siitä, että saamme kuulla ajatuksiasi.
Meillä kaikilla on oleva sisimmässämme, jotakin sellaista, joka on oleva arvokasta meille...niin Sinullakin...minullekin. Kosketit minua ajatuksillasi.
Iloista ja Rauhallista joulun odotusta Sinulle...mekin välitämme Sinusta, ajatuksistasi, tunteistasi...
"Jos vain jollakin tavoin voisit sulkea nykytilanteesi ulkopuolelle tuon "koulukiusaamisen" ala-asteella ...oletko voinut puhua tästä kaikesta aiemmin jollekin esim. vanhempiesi kanssa...mietin?" : Kyllä olen puhunut siitä vanhempieni kanssa ja silloin kun menin ylä-asteelle sain kyllä vähän uusia kavereita, ja ei minua nykyään koulussa kiusata.
"Sinulla on paljon hyviä asioita tuleva elämässäsi, kun vain jaksat hoitaa koulutyösi mahdollisimman hyvin." : Todellakin yritän hoitaa kouluni hyvin, mutta en vaan ole hyvä koulussa. Ja on kamalia aineita esim. kemia, matikka ja uskonto joita en osaa sitten yhtään, ja ihan hirvittää kun ensi viikolla on kemian koe ja osaan kuudesta kappaleesta vain yhden ainoan asian.
"Miksi et voisi olla kavereidesi, ystäviesi kanssa...onko jotakin sellaista tapahtunut elämässäsi, välillänne...miksi he jättäisivät Sinut ryhmän ulkopuolelle?" : Ei minun tietääkseni ole mitään tapahtunut..
"Miksi et löytäisi ystävää itsellesi?": Olen aika ujo, tuntuu vähän siltä kuin kukaan ei edes haluaisi tutustua minuun...
"Miksi he eivät enää pitäisi Sinusta?": Sitä en tiedä. Paitsi olen opetellut sanomaan ei. Tarkoitan että jos olen eri mieltä jostain asiasta sanon vaan että en ole ollenkaan samaa mieltä. Joskus tuntuu kuin he suuttuisivat siitä. Tai olevat jotenkin hiljaisia sen jälkeen.
"Millaista elämäsi on? Millaista elämäsi pitäisi olla jotta se olisi hyvää?": Tuntuu kuin olisin vaan jumittunut jotenkin, joka ikinen päivä on samanlainen. Aamulla kouluun, koulun jälkeen kotiin ja syön jotain välipalaa, läksyt, käyn lenkillä, katson tv:tä, olen koneella hetken, suihkuun ja nukkumaan ja joka päivä menee tähän tahtiin se on jotenkin ahdistavaa.. Ja viikonloput olen kotona tekemättä mitään, kukaan kavereistani ei edes soita tai lähetä tekstaria. Ja minulla ei ole edes mitään vakituista harrastusta.. Asun niin pienellä paikkakunnalla missä ei ole oikein mitään mahdollisuuksia harrastaa mitään tai jos jotain on siitä en pidä. Ja asun niin kaukana kaikesta ja täällä ei helpostikaan pääse minnekkään kaverin luo silloin kun haluaisi. Ehkä elämäni olisi parempaa ja hauskempaa jos vaikka löytäisin jonkun kivan harrastuksen tai että keksisin jotain erikoista mitä tehdä ettei jokainen päivä olisi samanlainen. Ja sekin tekee jo päivästä hyvän jos joku sanoisi minusta jotain positiivista, vaikka opettajat kehuisi, mutta opiskelussani ei oikein ole kehumista.. Ainoastaan yksi opettaja antaa hyvää palautetta. Tai jos olisimme kavereitteni kanssa enemmän yhdessä tai edes soiteltaisiin.
Ja tuntuu niin turhalta edes olla ihastunut, koska olen ollut joskus ennemmin vaan yhden kanssa, mutta en ole ollut kenenkään kanssa yhdessä sen jälkeen kun sain silmälasit. Kuin se vaikuttaisi asiaan jotenkin.. Vihaan ihmisiä jotka katsovat vaan ulkonäköä, koska itselleni ulkonäkö ei ole niin iso asia..
Hei Deprimido,
tahdoin kertoa Sinulle lisää ajatuksistani. Kirjoitit kauniisti...niin paljon hyvää itsestäsi...voisin kertoa
Sinulle tästä kaikesta niin kovin paljon. Ainakin nämä ajatukseni tahdon Sinulle kertoa vielä...
*
" Kyllä olen puhunut siitä vanhempieni kanssa ja silloin kun menin ylä-asteelle sain kyllä vähän uusia
kavereita, ja ei minua nykyään koulussa kiusata." :
On hyvä, että olet voinut puhua vanhempiesi kanssa koulukiusaamisestasi avoimesti. Jos tällaista sattuisi
tapahtumaan uudelleen niin tee samoin. Uskon, että Sinulla olisi mahdollisuus puhua vanhempiesi kanssa
avoimesti myös muista asioista ja tunteistasi. On vain hyväksi, että vanhempasi saavat kokea, tuntea ja
nähdä kuinka voit. Näin he voivat kertoa myös omia ajatuksiaan Sinulle helpommin. Heidänkin on silloin
hyvä olla. He tulevat iloiseksi.
*
" Todellakin yritän hoitaa kouluni hyvin, mutta en vaan ole hyvä koulussa. Ja on kamalia aineita esim.
kemia, matikka ja uskonto joita en osaa sitten yhtään, ja ihan hirvittää kun ensi viikolla on kemian koe ja
osaan kuudesta kappaleesta vain yhden ainoan asian. " :
Ennen kuin kerron tästä aiheesta ajatuksiani lisää tahdon kysyä Sinulta...saatko riittävästi lepoa, unta
arki-iltoina ja viikonloppuisinkin. Riittävä lepo on hyvin tärkeä asia "koulumenestykselle", "opiskelulle",
"onnistumiselle. Kun lepäät ja syöt hyvin eli säännöllisesti, suht terveellisen "ruokavalion" mukaan, mitä
olet koulussakin oppinut niin silloin Sinulla on paljonkin paremmat mahdollisuudet "onnistua" eli
koetuloksesikin paranevat, opit paremmin ja asiat jäävät myös paremmin mieleesi.
Ei kannata ajatella, että et olisi hyvä koulussa. Me kaikki olemme yksilöitä opimme ja onnistumme
koulussakin hyvin eri tavoin, eri tavalla. Sinun kannattaa verrata koetuloksia, keskiarvoa, arvosanoja vain
omaan etenemiseesi opiskellessasi. Aina kun huomaat tulostesi paranevat voit olla iloinen ja sanoa
itsellesikin..."minä olen hyvä oppilas"..."olen parantanut tuloksiani"..."hienoa"...silloin Sinulla on
mahdollisuus onnistua vieläkin paremmin.
Toisaalta ei edes kannata ajatella sitä onko hyvä koulussa, koska jokainen opimmamme asia, opittu asia on
"pääomaa" meille itsellemme tulevaisuutta varten. Koulutus on aina hyväksi. Me kaikki opimme asiat eri
tavoin ja olemme omalla tavallamme hyviä. Lopulta ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa mitata
"hyvyyttämme". Kun huomaat itse edistyneesi omalla tasollasi voit olla tyytyväinen. Kyllä silloin varmasti
muutkin huomaavat etenemisesi.
Kerroit, että on kamalia aineita...kemia, matikka, uskonto...älä ajattele niin. Ne teettävät varmasti paljon
enemmän Sinulla töitä kuin jotkut muut oppiaineet, mutta muistathan, että jokainen uusi oppimasi asia
näissäkin aineissa on Sinulle hyväksi ja voit kokea "onnistumisen ilon". Saat olla iloinen työsi tuloksista
olivatpa ne sitten mitä tahansa. Jos tiedät, koet ja tunnet sisimmässäsi tehneesi "hyvän työn" esimerkiksi
valmistautuessasi kokeeseen...älä anna "huonon" koetuloksen, epäonnistumisen "murtaa" mieltäsi,
Ahkeruutesi palkitaan varmasti jossakin vaiheessa...näidenkin aineiden osalta...tavalla tai toisella.
Voisin kirjoittaa niin kovin paljon tästä kaikesta...millä tavoin valmistaudut kokeisiin? Kuinka luet teet
tehtäviäsi päivittäin näissä oppiaineissa? Mikä olisi Sinulle hyvä tapa oppia uusia asioita näissä aineissa?
Milloin ja millä tavoin itse koet ja tunnet oppivasi parhaiten uusia asioita?
Meillä kaikilla on siis olemassa oma tapamme "sisäistää", oppia uusia asioita, niin Sinulla kuin
minullakin...jos jokin "tapa" ei toimi jossakin toisessa aineessa...niin yritä "sisäistää" asiat jollakin muulla
tavoin. Eri tavalla kuin ennen.
Kirjoita muistiin vaikkapa päivittäin kaikki uudet oppimasi asiat eri aineista. Kaikki sellaiset asiat, jotka
tulevat mieleesi eli saavat Sinut ajattelemaan, että tuo pitäisi kirjoittaa ylös tai tuo olikin "hyvä juttu". Koeta
vaikkapa "havainnollisten esimerkkien" avulla laajentaa "oppimiskenttää" kaikesta uudesta oppimastasi.
Näin Sinulla on varmastikin helpompaa muistaa uusia asioita. Eli sovella/rinnasta uusia oppimiasi asioita
arkiseen elämääsi ja mieti aina silloin tällöin kuinka ne vaikuttavat elämässämme, maailmassamme.
Laajenna siis "näkökenttääsi".
Uskon Sinua, kun kerrot yrittäväsi tehdä koulutyöt hyvin. Se on varmastikin totta. Niin kuin tämä kaikki mitä
olet kirjoittanut. Kyllä Sinä olet hyvä koulussa...omalla tasollasi...olemme koulussa oppimassa uusia asioita.
Ei meidän tarvitse tietää, emmekä voi kaikkia asioita, mutta aina kun voimme parantaa, parannamme omia
tuloksiamme aiempaan, Niin silloin voimme olla tyytyväisiä itseemme tai vaikkapa silloinkin, kun tiedämme
itse tehneemme hyvän työn valmistautuessamme esim. koetilanteeseen. Ainahan emme voi onnistua, mutta
jokainen uusi oppimamme asia on "pääomaa" itsellemme.
Sinulla on vielä aikaa valmistautua kemian kokeeseen. Älä ajattele epäonnistuvasi, kun koet ja tunnet
tehneesi hyvän työn valmistautuessasi voit olla tyytyväinen itseesi. Jos koetulos olisikin "huono" tai
huonompi kuin mitä olisit toivonut niin voit valmistautua seuraavaan koetilanteeseen sitten eri tavalla. Voit
aina etsiä, ja toteuttaa uusia tapoja oppimisprosessissa. Mieti siis silloin ainakin hetki, kuinka voit oppia
uudet asiat paremmin? Miksi en voi muistaa oppimiani asioita? Mitkä asiat tekevät oppimisen näissä
aineissa niin vaikeaksi?
On tietysti selvää, että me kaikki emme voi olla hyviä kielissä, matemaattisissa aineissa, taiteellisissa
aineissa. Meillä kaikilla on oleva omat vaikeutemme. Ei kannata ajatella, "verrata" omia tuloksiaan,
oppimistapojaan muihin vaan siihen kuinka etenee itse opinnoissaan. Jos koet ja tunnet omien tulostesi
paranevan tai olet oppinut uusia asioita...olet silloin "oikealla tiellä"...olet onnistunut.
Onnea ja menestystä Sinulle siis tulevaan kemian kokeeseesi. Olisi varmastikin kiva kuulla kuinka
kokeessasi on käynyt kun se on ohi ja olet saanut tietää tuloksesi, mutta ymmärrän, että täällä emme voi
kertoa aivan kaikkea itsestämme.
"Me kaikki olemme tai olemme olleet hyviä koulussa" niin Sinä kuin minäkin...omalla tasollamme olemme
saaneet, voineet kokea onnistumisen iloa". Aina emme kuitenkaan yrityksistä huolimatta voi onnistua
tiedäthän sen. Muistathan kuitenkin, että jokainen uusi opittu asia on "pääomaa" itsellemme. Kukaan ei voi
ottaa sitä meiltä pois. Jokainen tällainen asia on palkinto meille tekemästämme työstä.
Koen ja tunnen kuinka ahkera olet ja olet ollut...tiedän sen. Voit aina kokeilla uusia tapoja oppia, sisäistää
oppimaasi, mutta muista kuitenkin, että riittävä lepo ja säännölliset ruokailutavat, ruokavalio ovat hyvä
pohja onnistumiselle. "Päivittäinen työ" on usein ellei aina parempi kuin viime hetken ahertaminen
valmistautuessamme, tiedäthän sen.
Älä pelkää...luota itseesi ja kerro kuinka kävi...Sinulla on vielä aikaa valmistautua. Kaikkea ei tarvitse, eikä
voi osata. Olemme erilaisia niin Sinä kuin minäkin.
*
"Miksi et voisi olla kavereidesi, ystäviesi kanssa...onko jotakin sellaista tapahtunut elämässäsi,
välillänne...miksi he jättäisivät Sinut ryhmän ulkopuolelle?" :" Ei minun tietääkseni ole mitään tapahtunut..
"
Hyvä, että näin on. Älä siis turhaan ajattele, pelkää, että näin kävisi, että jäisit "ryhmäsi" ulkopuolelle. Ole
vain niin kuin aina ennenkin. Osallistu, kerro, jaa ajatuksiasi, tunteitasi, "ole läsnä"... koen ja tunnen
todellakin miten kauniita ajatuksia Sinulla on oleva sisimmässäsi. Koen ja tunnen kuinka paljon todellakin
"välität" kavereistasi. Älä turhaan mieti negatiivisia asioita kavereistasi, kaveripiiristäsi, itsestäsi. Olet
varmastikin tervetullut mukaan sellaisena kuin olet ja vaikka jäisitkin lopulta "ulkopuoliseksi"...etsi silloin
uusia ystäviä itsellesi. Löydät niitä varmastikin tavalla tai toisella. Mahdollisuuksia on monia. Et saa syyttää
itseäsi, jos näin kävisi. Kyllä kaverisikin, ystäväsikin huomaavat kuinka paljon välität heistä. Ole vain oma
itsesi. Ei ole väärin olla eri mieltä joistakin asioista.
*
" Olen aika ujo, tuntuu vähän siltä kuin kukaan ei edes haluaisi tutustua minuun... " :
Ujous on kaunista. Miksi kukaan ei haluaisi tutustua Sinuun? Sinulla on kauniita ajatuksia ja varmasti
sisimmässäsikin kauniita tunteita. Anna meidän päästä osalliseksi tästä kaikesta. Ole vain rohkeasti mukana
kavereidesi kanssa, luokkatovereidesi kanssa. Voit aina etsiä, löytää uusia läheisiä ystäviä itsellesi.
Kun koet ja tunnet sisimmässäsi hyvän olon et ole silloin tehnyt mitään väärää. Luota itseesi...meillä
kaikilla on oleva paljonkin arvokkaita asioita, ajatuksia, tunteita jaettavaksemme toistemme kanssa niin
Sinulla kuin minullakin. Älä sulje niitä sisällesi...älä ainakaan sellaisia mitkä aiheuttavat Sinulle
mielipahaa. Jaa tunteesi ainakin silloin sellaisen ihmisen kanssa, joka kuuntelee Sinua ja tahtoo kuulla
Sinusta sellaisena kuin olet.
Jos vain jollakin tavoin, voisit päästä "eroon" tästä tunteesta niin silloin varmastikin ujoutesikin olisi poissa
tai ainakin silloin Sinun olisi helpompi lähestyä toista ihmistä. Kun kerrot avoimesti ajatuksistasi, tunteistasi,
"hyvällä tavalla" niin silloin Sinua on helpompi lähestyä ja silloin Sinun itsesikin on helpompi olla näin
uskon. Voit kokea hyvän olon sisimmässäsi, sydämessäsi. Olet kertonut kaiken sen mitä olet tarkoittanutkin.
Minä ainakin haluaisin tutustua Sinuun...miksi ei siis joku toinenkin.
*
" Sitä en tiedä. Paitsi olen opetellut sanomaan ei. Tarkoitan että jos olen eri mieltä jostain asiasta sanon
vaan että en ole ollenkaan samaa mieltä. Joskus tuntuu kuin he suuttuisivat siitä. Tai olevat jotenkin
hiljaisia sen jälkeen. " :
Mitä Sinulle kertoisin tästä yllä mainitusta ajatuksestasi, tavastasi. Mielestäni et "toimi" silloin väärin, kun
kerrot oman mielipiteesi asioihin. Niin sen pitäisikin aina olla. Meillä kaikilla pitäisi olla mahdollisuus
kertoa toisillemme mielipiteistämme. Niin Sinulla kuin minullakin. Koen ja tunnen, että kun kerrot eriävän
mielipiteen kaveripiirissäsi, ystävienkin kanssa, niin silloin Sinun olisi hyvä, hyväksi kertoa miksi näin? Eli
"perustella" miksi olet eri mieltä asioista kuin kaverisi, ystäväsi. Tämän jälkeen heillä on mahdollisuus
muodostaa oma uudenlainen käsityksensä asioista. Sellainen käsitys, jossa Sinunkin ajatuksesi, mielipiteesi
on otettu huomioon. Olet saanut olla silloin osana rakentamassa "ryhmäsi" ratkaisua, näkemystä,
suhtautumista asioihin. Olet saanut heidät ajattelemaan eri tavoin.
Kun kerrot oman mielipiteesi ja miksi näin niin...ei heidän tarvitse tai ei heillä ole mitään syytä silloin
"suuttua" Sinulle. Me kaikki olemme erilaisia ja Sinullakin on siihen "oikeus", mahdollisuus olla erilainen,
ajatella eri tavoin.
Miksi näin tapahtuu kuin kerroit...niin toimiessasi yllä mainitulla tavalla...olet voinut "koskettaa" heitä
ajatuksillasi, mielipiteilläsi. Olet saanut heidät ajattelemaan eri tavoin. Olet saanut heidät näkemään asiat
eri tavoin. Olet ollut osana ryhmää. Olet luomassa ilmapiiriä, rakentamassa sitä omilla ajatuksillasi ja niin
sen pitäisikin olla. Olet tehnyt oikein.
Jokaista meitä tulisi kuunnella, olisi kuunneltava...yhdessä sitten voimme tehdä jonkinlaisen ratkaisun tai
päätyä sellaiseen joka on teille kaikille hyväksi niin Sinulle kuin kavereillesikin.
*
" Tuntuu kuin olisin vaan jumittunut jotenkin, joka ikinen päivä on samanlainen. Aamulla kouluun, koulun
jälkeen kotiin ja syön jotain välipalaa, läksyt, käyn lenkillä, katson tv:tä, olen koneella hetken, suihkuun ja
nukkumaan ja joka päivä menee tähän tahtiin se on jotenkin ahdistavaa.. Ja viikonloput olen kotona
tekemättä mitään, kukaan kavereistani ei edes soita tai lähetä tekstaria. Ja minulla ei ole edes mitään
vakituista harrastusta.. Asun niin pienellä paikkakunnalla missä ei ole oikein mitään mahdollisuuksia
harrastaa mitään tai jos jotain on siitä en pidä. Ja asun niin kaukana kaikesta ja täällä ei helpostikaan
pääse minnekkään kaverin luo silloin kun haluaisi. Ehkä elämäni olisi parempaa ja hauskempaa jos vaikka
löytäisin jonkun kivan harrastuksen tai että keksisin jotain erikoista mitä tehdä ettei jokainen päivä olisi
samanlainen. Ja sekin tekee jo päivästä hyvän jos joku sanoisi minusta jotain positiivista, vaikka opettajat
kehuisi, mutta opiskelussani ei oikein ole kehumista.. Ainoastaan yksi opettaja antaa hyvää palautetta. Tai
jos olisimme kavereitteni kanssa enemmän yhdessä tai edes soiteltaisiin. " :
...Tuttu tunne varmasti monillekin...tavallinen arkielämä tuntuu usein sellaiselta. Aamulla kouluun, koulun jälkeen kotiin, syöt välipalaa, läksyt, käyt lenkillä...(tässä vaiheessa kello on jo usein melko paljon...), katsot tv:tä hetken, suihkuun ja nukkumaan...tämä oli tyypillinen arkipäiväsi...sellaista se usein on ja sellaiselta se myös usein tuntuukin..."jumittuneelta". Mitä kertoisin Sinulle tästä kaikesta?
Nämä kaikki arkiset asiasi ovat mielestäni ihan "hyviä juttuja"...olet jo tässä vaiheessa tehnyt paljonkin. Kun teet kotitehtäviäsi koulun jälkeen niin kirjoita silloin kaikkia niitä koulupäivän aikana mieleesi tulleita "tuntemuksiasi", "ajatuksiasi", "virikkeitäsi", vaikkapa vain paperille...sellaisia asioita, jotka ovat nk. "ahaa" -elämyksiä. Sellaisia asioita, joita olet itse sisimmässäsi "ideoinut" tietämättäsi...näin saat paljonkin "lisäarvoa" itsellesi ja opiskelullesi.
"...ja viikonloput olen kotona tekemättä mitään...kukaan kavereistani ei edes soita tai lähetä tekstaria..." ...varmastikin monilta meistä tuntuu usein tai ainakin joskus tällaiselta. Viikonloput tuntuvat pitkiltä, kun ei ole sitä "kaveria", "ystävää" tai jotakin uutta harrastusta itsellesi, sellaista, jossa Sinulla olisi mahdollisuus tavata silloin kabereitasi, ystäviäsi. Sinulla ei taida nyt olla lemmikkejäkään vai olisiko kuitenkin "koira"...lenkillähän kerroit käyneesi pävittäin ja hyvä niin. Sinulla on ainakin "yksi" hyvä tapa mitä tehdä normaalissa arjessa koulutöiden lisäksi. Tämä on Sinulle hyväksi. Jos ja kun teet tämän kaiken oma-aloitteisesti koen ja tunnen, kuinka vastuullinen olet kaikessa Siinä mitä teet, niin se on varmastikin kavereidesi kanssa "arvostat" heitä ja "välität" heitä todella paljon. Kumpa vain hekin huomaisivat sen...näin toivot. Miksi et kutsuisi kavereita, "ystäviäsi" luoksesi? Mitä tapahtuisi silloin, jos he tulisivat luoksesi? Koetko välimatka usein olevan este tapaamisillesi kavereiden, ystävien kanssa? Löytäisitkö itsellesi kavereiden, ystäviesi joukosta esimerkiksi lenkkeilykaverin?...Tämäkin olisi jo paljon...Voisit vaihtaa ajatuksiasi jonkun kanssa..."normaalissakin" arjessa...kouluajan ulkopuolella.
Mitä tapahtuisi, jos itse soittaisit tai lähettäisit, vaikkapa tekstarin kavereillesi, ystävillesi ja kysyt heiltä..."Voitaisiinko me tehdä jotakin kivaa yhdessä tänään...?" Ehkäpä keksisitte yhdessä jonkin kivan yhteisen harrastuksen itsellenne. Sellaisen joka yhdistäisi teitä vielä enemmän toisiinne. Tulisitte läheisimmiksi. Tuntisitte "hyvän olon", "yhteyden".
Viikonloppuna on hyvä levätäkin, mutta se päivittäinen ja arkinenkin riittävä on suuri osa "hyvinvointiasi" ja vaikuttaa merkittävästi oppimiskykyysi, opiskeluun. Ei Sinun varmastikaan tarvitse välttämättä keksiä mitään erikoista harrastusta itsellesi, mutta usein harrastuksien kautta saamme paljonkin "lisäarvoa" ja uusia kokemuksia, tunteita elämäämme. Ei kaikista harrastuksista välttämättä tarvitsekaan "pitää", sillä jo vain menemällä mukaan...voi löytää itselleen uuden kaverin, ystävän, sellaisen joka "välittää" Sinustakin...niin kuin minäkin "välitän"...ajatuksistasi, tunteistasi, kaikesta siitä mitä olet kertonut.
Menemällä vain mukaan ryhmään voit löytää itsellesi kaverin, ystävän, ystävyyden, joka sitten laajenee Sinulle niin "arkisten" asioiden, "ei niin kivojen harrastusten" ulkopuolellekin...voitte lopulta keksiä jotakin "uutta kivaa" yhdessä toistenne kanssa. Yhteisen tavan kuinka viettää aikaa ja kokea onnistumisen iloa.
Uusienkin, ei aina niin kivojen harrastusten parista voi löytää kuitenkin aina jonkin kivan asian, tunteen, eleen, ilmeen, "muiston", joka saa kohoamaan iloin kasvoillesi. Siellä voi kuitenkin olla tai tapahtua jotakin sellaista mitä et ehkäpä tiedäkään tai tiennyt ennen kuin menet mukaan. Voit silloin myös "löytää", "kokea" ja "tuntea" itsestäsikin sellaisia uusia asioita, mitä et ole tullutkaan koskaan ajatelleeksi. Joskus ja useinkin löydät sieltä myös "elämänarvoisen" lahjan itsellesi...ilon tunteen ja joskus surunkin, mutta saat kokea jotakin. Sinulla on mahdollisuus kokea ja tuntea...anna tunteidesi näkyä...älä sulje niitä Sisällesi...tiedän, että sietä löytyy paljonkin hyvää jo nyt.
Opiskeluistasi ja sen arvostuksesta voin kertoa Sinulle vielä sen verran, että olet oikealla tiellä ja "kehujen" arvoinen aina silloin, kun itse huomaat oppineesi, edistyneesi opinnoissasi...olet voinut kokea onnistumisen ilon. Ei kaikkea tätä voi aina mitata vain arvosanoin. Olet ahkera, tunnollinen...mieti voisitko vielä jollakin tavoin muuttaa opiskelua, opiskelutapojasi paremmaksi. Löytää itsellesi sellaisia oppimismetodeja, jotka helpommallakin "työllä" tuottaisivat paremman tuloksen. Olisit itsekin tyytyväinen arvosanoihisi. Mutta muista ei oppiminen, opiskelu kuitenkaan ole pelkkää arvosanojen "metsästystä" vaan paljon muutakin. Se on luova prosessi, vaihe elämässämme, johon voimme itsekin vaikuttaa monin eri tavoin. Ja jokaisella meistä se on oleva lopulta erilainen. Opimme, elämme, koemme ja tunnemme eri tavoin, ei kukaan meistä lopulta voi sanoa olevansa parempi kuin toinen tai tehneensä työnsä paremmin kuin joku toinen, eikä tarvitsekaan...me kaikki olemme "samanarvoisia" elämässämme...me kaikki olemme kavereidemme, ystäviemme arvoisia...olimmepa sitten millaisia tahansa. Aina jossain on joku joka välitää Sinustakin...niin kuin minustakin. Minäkin välitän Sinusta ja ajatuksistasi. Oli kiva kuulla Sinusta.
Olemalla "mukana" meillä on paremmat mahdollisuudet löytää tällaisia kavereita, ystäviä itsellemme. Kaikki kokemuksemme, kokemamme on oleva "rakennusaineita" itsellemme tulevaa varten.
Ole iloinen siitä palautteesta jota saat tältä "vain" yhdeltäkin opettajalta. Olet varmasti kaiken sen palautteen arvoinen. Hän on voinut nähdä kaiken sen hyvän työn mitä olet tehnyt oppiaksesi uusia asioita itsellesi ja elämällesi...tulevalle. Ei kaikkea hyvää..."tehtyä työtä"...voi mitata vain arvosanoin. Meissä on oleva lopulta niin kovin paljon hyviä asioita sisimmässämme, elämässämme...niin Sinussa kuin minussakin, kumpa vain aina osaisimme löytää tämän kaiken itsestämme. Ja sekin auttaa jo paljon, jos vain joskus muistaisimme kertoa vaikkapa paperille tämän kaiken. Näkisimme, kokisimme, tuntisimme silloin itsemme, toisemme paremmin kuin ennen ja meidän olisi ja on oleva silloin hyvä niin itsemme kuin toistemmekin kanssa sellaisina kuin olemmekin.
Iloitse ja ole onnellinen kaikesta siitä palautteesta, josta Sinä saat kiitoksen. Olet varmastikin kaiken tämän arvoinen. Sinussa on oleva niin paljon hyvää ja arvokasta, josta mekin saamme iloita ollessamme läsnä aina siellä missä Sinäkin olet. Positiivinen elämänasenne luo "valoa" ympärillesikin. Sinut voidaan silloin "nähdä" paremmin. Sinun on helpompi "koskettaa" toista ihmistä...hän huomaa Sinut, vaikka olisit ujokin.
Ei aina tarvitse sanoa paljon...kertoa paljon...riittää kun vain kertoo jotakin arvokasta...omia ajatuksiaan toisille...niin kuin Sinäkin olet nyt tehnyt. Kertonut omista ajatuksistasi meille kaikille. Olemme saaneet kohdata Sinut ajatusmaailmassamme. Olemme voineet luoda itsellemme kuvan Sinusta...ja tämä kuva...se kuva on kaunis minullekin...miksi ei siis näin olisi myös muillekin.
Mene vain rohkeasti mukaan uuden harrastuksen pariin, vaikka se ei aina tuntuisikaan aluksi niin kivalta. Se ja tämä kaikki tuo paljonkin lisäarvoa elämällesi, elämääsi. Näin voit "luoda" itsellesi uusia ihmissuhteita, voit löytää itsellesi uusia kavereita, uusia ystäviä. Saat kokea ja tuntea jotakin uutta ja merkittävää, voit löytää uusia tunteita itsestäsi, jotka auttavat ymmärtämään itseäsikin paremmin.
Miksi koet ja tunnet niin kuin koet ja tunnet...tulet varmemmaksi, vahvemmaksi...Sinun on helpompi lähestyä toista ihmistä. Ujous on kaunista...ei siitä välttämättä tarvitse edes päästä "yli"...mene vain mukaan sellaisena kuin olet. Sinulla on paljon kauniita ajatuksia, tunteita sisimmässäsi, joista mekin saamme iloita Sinun läsnäollessasi...minäkin...kirjoittamalla Sinulle tämän kaiken ajatuksistani. Jakamalla ajatuksiani Sinun kanssasi.
*
" Ja tuntuu niin turhalta edes olla ihastunut, koska olen ollut joskus ennemmin vaan yhden kanssa, mutta en
ole ollut kenenkään kanssa yhdessä sen jälkeen kun sain silmälasit. Kuin se vaikuttaisi asiaan jotenkin..
Vihaan ihmisiä jotka katsovat vaan ulkonäköä, koska itselleni ulkonäkö ei ole niin iso asia.. " :
En tiedä kuinka vanha tarkalleen olet, eikä minun tarvitsekaan sitä tietää...ehkäpä olet seiskalla, kasilla...ei sillä niin väliä...miksi et olisi kaunis edelleenkin? Kyllä Sinulla on "oikeus" ihastumiseen silloinkin, kun Sinulla on silmälasit. Olisi kiva nähdä kuvasi ennen ja jälkeen silmälasien, millä tavoin koet ja tunnet nyt olevasi erilainen. Miksi et pitäisi enää itseäsi kauniina...niin kuin aina ennenkin. Olet kaunis sisimmässäsi. miksi et siis myös ulkoisestikin. Ei silmälasit, ..."kun ne valitsee oikein"..., voi poistaa kauneuttasi.
Ei Sinun tarvitse näyttää, kertoa minulle kuvaa itsestäsi nyt mutta...mietin vain mihin läheinen suhteesi aiemmin päättyi...eihän silmälasit vain voineet olla yksi syy tähän...eihän.
Sinulla on oikeus "vihata" ihmisiä, jotka katsovat vain "ulkonäköä"...onko joku joskus sanonut pahastikin tästä kaikesta...mietin, mutta älä koe ja tunne niin. Me olemme erilaisia. Meissä kaikissa on oleva jotakin ja paljonkin sellaista "kauneutta", jota emme voi nähdä itse itsessämme. Niin Sinulla kuin minullakin.
Ymmärrä myös heitä, jotka eivät pidä ulkonäöstäsi, sillä heillä on oleva erilainen "kauneusihanne"...niin varmasti minullakin...kuin Sinullakin...mutta voin nähdä paljonkin kauneutta sisimmässäsi, miksi en siis ulkoisestikin. Ole vain iloinen kaikesta siitä palautteesta jota voit saada ulkonäöstäsi. Voit tehdä jotakin toisin ja muuttaa itseäsi, jos tahdot näiden ulkoisten vaikutteiden mukaisesti, mutta onko se välttämätöntä. Jokainen meistä on erilainen, jokaisella meistä on erilainen ulkoinen kauneus ja jokainen meistä voi nähdä
tämän kaiken eri tavalla. Niin Sinä kuin minäkin. Minä pidän Sinua kauniina jo nyt...miksi ei siis joku toinenkin.
Annathan rakkauden, välittämisen...voittaa "vihan" tunteen...tiedän kuinka kaunis ja hyvä Sinä olet sisimmässäsi...ole iloinen siitä kaikesta mitä Sinulla on jo nyt ja ole iloinen siitä kaikesta mitä Sinullakin tulee vielä olemaan. Jokainen päivä voi olla erilainen ja aina meillä on mahdollisuus löytää sieltä itsellemme jotakin arvokasta, sellaista jonka tahdomme "tallettaa" sydämeemme...niin Sinulla...kuin minullakin. Minäkin talletin Sinun ajatuksesi sydämeeni.
Ihastuminen on iloinen asia...ole rohkea...näytä tunteesi, ihastuksesi...anna meidän iloita kaikesta tästä yhdessä Sinun kanssasi. Miksi emme mekin ihastuisi Sinuun. Sinä olet kaunis...tiedän sen...jo nyt.
Joo aika usein silmälasit alentaa sitä kauneutta/Seksikkyyttä aika paljon joten jos itsetunto on romuna nii suosittelen piilareita.
Joo tiiän et oon typerä mut mua haluttaa paljon enemmän sellane tyttö jolla ei oo rillejä.
Ei varmaan aiheen aloittaja enää tätä aihetta lue mutta sanoisin kuitenkin, että mulla on melko sama juttu sinänsä. Ala-asteella porukka vittuili millon mistäkin, jopa "kaverit", joiden kanssa pyöriskelin, alkoivat ala-asteen lopussa perseilemään. Ylä-asteella sama homma jatku ja eteni siihen pisteeseen että löin paria tyyppiä ja katkasin suhteet totaalisesti.
Ammattiopistossa sain uusia kavereita, ensin kaikki meni hyvin ja sitten yhtäkkiä alkaa tulemaan märkää rättiä naamalle, eli auotaan päätä kaikesta mahdollisesta, tosin vitsimielessä vielä luulen että menee totisemmaksi myöhemmin.
Nyt nämä uudetkin kaverit on alkanu vähän etääntymään jostain syystä. Ihan sama mitä sanoo tai tekee niin tulee jotain negatiivista. Tuntuu siltä että porukka etsimällä etsii vikoja ja puutteita joista voi "vitsailla". Egon pönkitystä tjsp? Nyt ei ole tullut pyörittyä näiden uusien "kaverien" kanssa paljon muutamaan viikkoon ja varmaan ei tule ihan toviin hengailtua näiden kanssa muutenkaan.
Nyt on viimeaikoina ruvennut pientä masennusta ilmeneen ja tämän takia pari savuketta tulee poltettua aina pahimman vitutuksen päälle. Tässä on viikon aikana pyöriny päässä sellanen ajatus että joku päivä voisi ihan ex tempore napata pienen puukon käteen ja tuikata itseä vatsaan, että edes jokin olisi erillaista eikä tulisi toista ylä-astetta. Pelottaa ettei mikään muutu ja jos muuttuu niin se muuttuu samaksi takasin jossain vaiheessa.
Tuohon sähköpostiin voi pistää jotain jos on mietteitä tai sanottavaa.