Mä oon kuullu et jos on vanha koira ja haluaa
uuden koiran (pennun) et se pitäs ottaa ennen ku
vanha koira kuolee mut jos ei ota silloin ni et
se pitäs ottaa joitain vuosia myöhemmin?!Jos
pitää ni kuinka pitkän ajan päästä?!
Kaikki jokka tietää ni neuvokaa mua!!!! Olkaa
kilttejä!
uuden koiran (pennun) et se pitäs ottaa ennen ku
vanha koira kuolee mut jos ei ota silloin ni et
se pitäs ottaa joitain vuosia myöhemmin?!Jos
pitää ni kuinka pitkän ajan päästä?!
Kaikki jokka tietää ni neuvokaa mua!!!! Olkaa
kilttejä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä mun mielestä sen koiran voi ja saa ottaa
juuri silloin kun haluaa ja tietää olevansa
valmis sen hoitamaan. mummollani on ollut
eläissään 6 koiraa ja pisin väli lopettamisen ja
uuden hankkimisen välillä on ollut 5 päivää.
tottahan jos itse haluaa että lohduke on valmiina
ennen vanhuksen lopettamista ,voi hankkia pennun
taloon jo sitä ennen.
juuri tuolla aikavälillä pyritään ehkäisemään
tuota "lohduke" ilmiötä, sillä liian moni pilaa
koiransa sillä että ottaa pennun edellisen
lohukkeeksi ja samalla olettaa uudelta koiralta
samat tempaukset kuin entiseltä koiralta. Jos
entinen "Rekku" pyyhki ruokailun jälkeen kuononsa
söpösti sohvan kulmaan ja tuli kiittämään
ruoasta, niin uusi "Puppe" saattaa vaan
tyytyväisenä pistää ruokalevolle. Se on aina
muistettava että jokainen koira on yksilö, eikä
yksikään koira ole samanlainen. Mutta jos todella
on harkinnut uuden koiran ottoa jo edellisen
vanhoilla päivillä ja tietää pystyvänsä hoitamaan
ja kohtelemaan sitä uutena yksilönä, niin ajalla
ei mielestäni ole väliä. Vahan koiran vielä
eläessä uusi pentu voi tietenkin vielä oppia
vahan "vinkeitä", mutta toisaalta voi jäädä myös
ikävöimään tätä kun kuolema koittaa. Tiedän
tapauksia missä vanhan koiran kuollessa on
uusikin nukkunut pois ikävääsä. Mutta kuten
sanoin, jokainen koira on yksilö.
Jos vanha koira on jo todella vanha ja
väsynytkin, uusi riehuva pentu voi olla sille
rasittavaa seuraa. Ja kun pennun kanssa menee
paljon aikaakin, vanha voi tuntea itsensä
hylätyksi ja se taas voi lyhentää elinaikaa
entisestään. Jos vanha sen sijaan on vielä pirteä
ja uskot sen kestävän riehuvan pikkuriiviön,
mikäpä estää. Tokihan pentu voi surra toista sen
lopulta kuollessa, mutta eiköhän se kuitenkin
siitä selviä.
Itse en haluaisi uutta koiraa kovin pian
edellisen kuoleman jälkeen, haluan ensin tehdä
oman surutyöni ennenkun olen valmis uuteen
iloiseen koiralliseen elämään.
Mutta jokaisen on tehtävä omat päätöksensä tässä
asiassa, valmista joka tilanteeseen sopivaa
neuvoa ei ole.
Jos vanha koira on todella vanha tai
huonokuntoinen, on parempi että se saa viettää
viimeiset hetkensä rauhassa perheen kanssa.
Vanhasta koirasta voi myös muodostua ystävä ja
emohahmo pennulle, jolloin se ottaa raskaasti
toisen kuoleman. Paras ottaa pentu silloin kun
vanha koira on jo paremmilla metsästysmailla tai
kun sillä on vielä vuosia edessä, joita se voi
viettää aikuistuvan koiran kanssa. Muutaman
vuoden ikäinen koira saa elämänilonsa takaisin
menetyksen jälkeen, kun/jos perheeseen tulee uusi
pentu, eikä arvovaltataistelujakaan todnäk synny.