"Kuntien harrastamasta alibudjetoinnista puhutaan jo täysin avoimesti. Vuoden 2008 sosiaalibarometrin mukaan 29 % sosiaalitoimista ja 24 % terveyskeskuksista kertoi palvelujen tietoisesta alibudjetoinnista.
-Henkilöstölle maksettavia tulospalkkioita on sidottu siihen, että henkilöstö noudattaa tiukasti annettuja määrärahoja, eikä ylitä niitä missään tilanteissa.
-Kuntien sosiaalijohtoa kannustetaan säästämään lupaamalla heille %-osuus säästetyistä varoista.
-Sosiaalityöntekijöille on luvattu lisäbonus palkkoihin, mikäli he saavat huostaanottojen määrän puolittumaan.
-Terveydenhuollon ostopalvelusopimuksissa on voitu sopia, että suorittava puoli maksaa kunnalle sakkoja, mikäli se lähettää jatkohoitoon liian paljon potilaita. "
Lainaus on äskettäin ilmestyneestä Kelan kustantamasta Toisesta vääryyskirjasta.
Edellisen kirjoittajina Lilli Autti ja Miikkael Liukkonen.
Lähteenä käytetty: Sosiaalibarometri 2008, Eronen Anne, Londén Pia, Perälahti Anne, Siltaniemi Aki, Särkelä Riitta. Ajankohtainen arvio kansalaisten hyvinvoinnista, palveluista ja palvelujärjestelmän muutoksesta, Helsinki, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto 2008: 78.
-Henkilöstölle maksettavia tulospalkkioita on sidottu siihen, että henkilöstö noudattaa tiukasti annettuja määrärahoja, eikä ylitä niitä missään tilanteissa.
-Kuntien sosiaalijohtoa kannustetaan säästämään lupaamalla heille %-osuus säästetyistä varoista.
-Sosiaalityöntekijöille on luvattu lisäbonus palkkoihin, mikäli he saavat huostaanottojen määrän puolittumaan.
-Terveydenhuollon ostopalvelusopimuksissa on voitu sopia, että suorittava puoli maksaa kunnalle sakkoja, mikäli se lähettää jatkohoitoon liian paljon potilaita. "
Lainaus on äskettäin ilmestyneestä Kelan kustantamasta Toisesta vääryyskirjasta.
Edellisen kirjoittajina Lilli Autti ja Miikkael Liukkonen.
Lähteenä käytetty: Sosiaalibarometri 2008, Eronen Anne, Londén Pia, Perälahti Anne, Siltaniemi Aki, Särkelä Riitta. Ajankohtainen arvio kansalaisten hyvinvoinnista, palveluista ja palvelujärjestelmän muutoksesta, Helsinki, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto 2008: 78.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Lastensuojelussa on sosiaaliasiamiehille tulleiden yhteydenottojen perusteella paljon puutteita.
-Sopivia sijaishuoltopaikkoja ei ole
-työntekijöitä ei ole tarpeeksi
-ennalta ehkäisevään lastensuojeluun ei ole mahdollisuuksia
-lapsiperheiden kotipalvelua ei ole saatavissa
-perheneuvoloihin, nuorisoasemille ja lasten psykiatriseen hoitoon on pitkät jonot
Vanhemmat ovatkin kysyneet järkyttyneinä, mitä apu auttaa vuoden kuluttua, kun sen tarve on tässä ja nyt. Lapsiperheiden kotipalvelua on moni jäänyt kaipaamaan.
-Akuuteissa sairaus- tai muissa kriisitilanteissa ei tilapäistä apua usein ole saatavissa lainkaan.
-Uupuneiden vanhempien avunpyyntöihin ei pystytä vastaamaan sillä intensiteetillä kuin tilanteet vaatisivat.
Hoitotakuulain rikkomisesta on vähän väliä uutisia, vaikka laki on ollut voimassa jo useamman vuoden. Pitkät hammashoitojonot, lääkäriin pääsyn vaikeudet tai lääkäreiden puuttuminen kokonaan osasta terveyskeskuksia ovat alkaneet muodostua vakiintuneeksi tilanteeksi perusturerveydenhuollossa, eikä niitä tunnisteta vakavina lainrikkomuksina hoitoa tarvitsevia potilaita kohtaan.
Säästöjen aiheuttamista eettisistä ongelmista tulisi käydä avointa ja julkista keskustelua. Lisäksi tulisi käydä keskustelua siitä, kuinka pitkälle viranomaistoimintaa voidaan siirtää vapaaehtoisten ja omaisten kannettavaksi ja mi ten esim. vanhustenhoitoon litityvä valvonta ja vastuukysymykset ratkaistaan. Toimivilla ja oikea-aikaisilla peruspalveluilla on huomattava merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Mitä enemmän palveluja supistetaan ja niiden piiriin pääsyä rajoitetaan alibudjetoinnin vuoksi, sitä huonommin osa ihmisistä voi."
Kirjan yki luku käsittelee kokonaan aihetta "Alibudjetoinnin kriminalisointi tarpeen". Juuri niin!
Yhteiskunta kohtelee ihmisiä rikollisesti, eikä siitä eräiden mielestä edes saisi kirjoittaa missään! Lapsethan siinä suurimmat kärsijät ovat.
Naapuripalstalla sekin herättää epäilystä, saako perheet kodinhoitoapua vai eivät. Käsittämätöntä! Eivätkö ihmiset tosiaan seuraa mediaa ollenkaan? Ja lisäksi on niitä epäkohtia, joista ei vielä julkisuudessa saa edes puhua, ainoa tapa niistä infota ovat nettipalstat.
sitten katoavat? Paljonhan on puhuttu että sossuilla on monet tuhannet eurot jääneet käyttämättä....ja sitä on eduskunnassakin ihmetelty ja siitä huolimatta valtio on antamassa kunnille lisää rahaa...jossain mättää ja pahasti...
toinnilla, joka aiheuttaa myös huostaanottoja, mutta sijaishuollon järjettömiin ylläpitokustannuksiin rahaa löytyy mukisematta.
"Eduskunnan oikeusasiamies on useasti todennut ratkaisuissaan, että jos virkamiehet tai luottamushenkilöt tahallaan varaavat riittämättömästi varoja sosiaali- tai terv.huoltoon, he syyllistyvät perustuslain vastaiseen menettelyyn. Kuitenkaan juuri koskaan ei tällaista perusturvaan kohdistuvaa tahallista virhamiehen tai luottamushenkilön laiminlyöntiä ole viety poliisille, jotta tämä tutkisi, onko syyllistytty rangaistavaan tekoon. Eikö normaalisti aiheudu jokin seuraamus, jos rikotaan lakia? Näyttää siltä, että vain sosiaali- ja terv.turvan alaan kuuluvia lakeja voidaan rikkoa ilman seuraamuksia."
"Sosiaali- ja terv-ministeriön viesti on ollut, ettei ministeriöllä ole mahdollisuutta puuttua kuntien toimintaan itsehallinnon takia. Valtio ei siis mahda mitään, jos kunnat eivät noudata lakia ja varaa riittäviä resursseja esim. vanhustenhuoltoon. Vastuu on kunnalla. Kunnissa taas sanotaan, että vastuu on valtiolla, koska ei ole annettu rahoitusta. Vastuuta pallotellaan kunnan ja valtion välillä vuodesta toiseen. Mikään asia ei toimi, ellei ole vastuu- ja seuraamusjärjestelmää, jos asioita laiminlyödään.
Suomen perustuslain 2 luvun 19 §:n mukaan julkisen vallan on turvatava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Perusidea on, että kriminalisointi ehkäisisi ennakolta tahallista alibudjetointia."
jolla on tahkottu suuret määrät aiheettomia huostaanottoja lisää koko ajan. Siis MYÖS aiheettomia, koska totta kai OSA on aiheellisia.
Ensin siis lakia rikotaan ihmisiä kohtaan vuosien ajan ja sitten aletaan siellä täällä vähän kuiskailemaan, että jos sittenkin myös virkamies-lainrikkojille pitäisi saada jotain rangaistuksia...
Mutta ne ovat vielä pitkän tien takana heidän rangaistuksensa. Tähän asti lastensuojelussa ovat tuomioiden ja rangaistusten kohteina olleet lapset ja vanhemmat.
Jotkut kunnat ovat TÖRKEÄSTI ALIBUDJETOINEET PERUSKOULUA nimenomaan erityisopetuksen osalta!
"Sosiaali- ja terv-ministeriön viesti on ollut, ettei ministeriöllä ole mahdollisuutta puuttua kuntien toimintaan itsehallinnon takia. Valtio ei siis mahda mitään, jos kunnat eivät noudata lakia ja varaa riittäviä resursseja esim. vanhustenhuoltoon. Vastuu on kunnalla."
Pitäisi kunnilta ottaa tuo itsehallinto oikeus pois... koska eivät osaa/halua ottaa vastuuta siitä... Toinen juttu on taas se että mikä taho sitten ottaisi vastuun? Valtioko?
edellä kirjoitetun valossa:
Epäilijät huutavat, että aiheettomia ja turhia huostaanottoja ei tehdä, koska se on niin kallista. Ja sijaishuolto valittaa, miten huostat tehdään liian myöhään. Myös itse näen omassa lähipiirissäni joka päivä lapsen, joka kuuluisi sijoitettavaksi, mutta sosiaalitt eivät "näe" siihen aihetta. Totuus kulkee jossain noiden kaikkien väittämien lomassa.
Sossuja on liian vähän, ilmoitushysterian takia ovat vielä ylityöllistettyjäkin. Eivät he ehdi joka ilmoituksen perusteella paneutumaan perheen tilanteeseen niin hyvin, että näkisivät todellisen tilanteen. Säästöjen takia he haluavat välttää niin monta huostaa kuin suinkin.
MUTTA jos koulusta, tarhasta tai naapureilta valitettu, varsinkin toistuvasti, sossut aloittavat asiakkuuden. Tietysti niiden tapausten lisäksi, joissa "huoli" on herännyt jo ensitapaamisella.
Sitten törmätään alibudjetointiin avohuollon tukien osalta, jota on niin koulussa, tarhassa, terv.huollossa kuin avohuollon tuissakin. EI OLE TUKEA PERHEELLE, joka ilmoitusten aiheen poistaisi. Ainoa "apu" on laittaa lapsi vuoden kestävään jonoon, josta päädytään psykiatrian yksikköön tai sairaalan tutkimusosastolle. Odotusaikana pidetään turhia palavereja, joka on muka moniammatillista "tukea" perheelle, eikä tilanne niillä muuksi muutu. Ehkä perhetyöntekijätkin palkataan äidin kahviseurauksi, jolloin naapurit saadaan uskomaan, että "kyllä tukea tulee, siellä sossut juoksevat jatkuvasti". Todellisuudessa perhetyö vain rasittaa äitiä entisestään plus lisäksi lukemattomat palaverit, joissa vain tähdätään vanhemmista virheiden hakemiseen, KOSKA TODELLISTA APUA EI OLE ANTAA.
Näin päädytään "tarkan harkinnan ja pitkällisen avun jälkeen" huostaanottoon, koska muuta ei ole tarjolla. Tai lapsi ei pääse psykan osastolta vanhempien vaatimiin tutkimuksiin, vaan sairaalapaikkojen puutteen takia kirjoitetaan jatkohoitolähete lastenkodin psykiatriselle osastolle pelleilyhoidon antamiseksi, kuten meille kävi - ja lukemattomille muillekin.
Luulisin, että sossut ovat kuin nuorallatanssijoita, jotka taiteilevat toisaalta perheelle annettavien tukien puutteen, oman tulospalkkauksensa ja lapsen edun välimaastossa, jolloin aika harvoin lopulta kunnolla autetuksi tulee kukaan.
Parasta apua saavat varmaan ne päihdeperheiden lapset, jotka otetaan oikeasti huonoista oloista ja hyvällä tuurilla pääsevät hyvään sijaispaikkaan. Heitä on noin puolet huostaanotoista, mutta kaikilla heilläkään ei ole onni matkassa, eikä sijoitus paranna heidän olosuhteitaan paljoakaan. Ja hoidolliset huostat nyt ovat pohjanoteeraus, mitä lapsen perusoikeuksiin ja oikeusturvaan tulee tämän maan kansalaisina.
nähden liian harvoissa lastensuojelusossuissa on sitten vielä alalle sopimattomia henkilöitä, joilla vanhempien kanssa kiistatilanteessa nosusee oma pätemisentarve ja vallanhalu, jolloin lapsen oikeuksilla ei ole enää mitään arvoa niissä tilanteissa.
Ja kuten joku sossuksi opiskellut äiti totesi, että heidän on vaikea myös aina muuttaa asennetta joka perheen kohdalla, jos ensin ovat käsitelleet parin päihdeperheen asioita ja sitten heille heitetään joku hyvä perhe, on asennoituminen silti sama kuin edellisissä tapauksissa. Mutta kun ne päihdevanhemmatkin tarvitsisivat ihmisarvoista ja lainmukaista kohtelua, sen sanoo laki, mutta sitä ei sosiaalipuolella ole tarjolla likimainkaan kaikille.
yhtenä asiana Suomen kohdalla oli nimenomaan se,
että aluehallinnon (kunnat, kaupungit) laaja itsehallinto aiheuttaa heikoimmassa asemassa oleville eli lapsille
eriarvoista palvelua ja palvelun tasoa, saantia eri puolilla maata.
Tässä YK:n taholta annetussa moitelistassa nimenomaan Suomea kehoitettiin lisäämään valtion taholta tulevaa seurantaa jne.
Yk:ssakin asti on siis huomattu se
että jotain Suomen tarttisi tehdä tässä kuntien laajassa itsehallinto ja -määräämisasiassa.
Mutta mitä on tehnyt Suomi. Levitellyt käsiään..... Esimerkiksi Kuntainliitossa on aina sama asia julkisuuteen tuotuna
kun puhutaan palveluiden lain mukaiseksi saattamisesta
- kuka maksaa ja mistä rahat jne
Ja kuitenkin samaan aikaan
valtiolta annetaan kuntiin ja kaupunkeihin lisämäärärahoja eri peruspalveluille: terveydenhuoltoon, opetustoimeen sosiaalihuoltoon jne.
Mutta minne ne kunnissa hukkuvat ja katoavat
kun näitä valtiolta vielä erikseen valtionosuuksien lisäksi lähetettyjä rahoja
ei kuntien lain mukaisissa peruspalveluissa todellakaan näy ......
olemaan uusi kirjoitus:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Mielenterveyspalveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa/HS20080607SI1MA017c1
VIERASKYNÄ
Mielenterveyspalveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa
Julkaistu: 7.6.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
aila puustinen-korhonen
Monet lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa ja ovat sen sijaan huostaan otettuina lastensuojelulaitoksessa, kirjoittaa Aila Puustinen-Korhonen.
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan tämän vuoden alussa. Sitä valmisteltiin tilanteessa, jossa avohuollon asiakkaina olevien lasten määrä oli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa 30000:sta 60000:teen ja uusien huostaanottojen määrä oli kasvanut 45 prosentilla. Julkisuudessa on jo kannettu huolta uuden lain toteutumisesta.
Uutisoinnissa on oltu huolissaan lastensuojelussa toimivan henkilöstön riittävyydestä ja kelpoisuudesta sekä hallinto-oikeuksien asiantuntemuksen riittävyydestä huostaanottoasioista päätettäessä. Lain toteutuminen riippuu kuitenkin paljon muun palvelujärjestelmämme, kuten neuvoloiden, koulun ja päivähoidon sekä erityisesti terveydenhuollon, toimivuudesta.
Lastensuojelulaista viidennes koskee terveydenhuollon velvoitteita järjestää tarpeenmukaisia palveluja lapsille ja heidän perheilleen ennen lastensuojelun asiakkuutta sekä avohuollon ja sijaishuollon aikana. Lastensuojelun asiakkuuden taustasyyt liittyvät usein lasten ja vanhempien terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen. Mielenterveyden ongelmien lisääntyminen on yleiseurooppalainen ilmiö, jonka merkittävyyteen lastensuojelun kannalta tulisi Suomessakin havahtua.
Uuden lain perusteluissa todetaan, että lastensuojelun asiakkaana olevien lasten tulisi saada tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut viivytyksettä. Lasten psykiatrisessa hoidossa hoitotakuu on ollut voimassa jo vuodesta 2001. Tästä huolimatta palvelujen saatavuudessa on ongelmia. Kunnilla ei ole tarvittavia hoitoyksiköitä käytettävissään tai ne eivät ole varanneet riittävästi määrärahoja kyseiseen tarkoitukseen. Tämä on johtanut siihen, että sairaita lapsia on jouduttu hoitamaan pelkästään lastensuojelun avohuollon tukitoimin tai huostaan otettuina lastensuojeluyksiköissä.
Psyykkisesti sairaan lapsen hoito pitäisi järjestää ensisijaisesti terveydenhuollon toimesta. Lastensuojelutoimenpiteisiin ja erityisesti huostaanottoon tulisi ryhtyä vasta, ellei huoltaja suostu viemään lasta välttämättömäksi arvioituun hoitoon tai kun lapsen psyykkisten ongelmien taustalla on muita, esimerkiksi lapsen kasvuoloihin liittyviä ongelmia eikä terveydenhuollon järjestämä hoito yksinään turvaa lapsen terveyttä ja kehitystä.
Hoitopaikkojen riittämättömyys ei ole ainoa pulma lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon toteutumisessa. Lastensuojeluväki ja vanhemmat ovat ihmeissään, kun psykiatrinen hoitotaho saattaa edellyttää lapsen huostaanottoa ja sijoittamista pois kotoa voidakseen aloittaa lapsen hoidon. Miksi lapsi pitää ottaa huostaan, jos sekä lapsi että vanhemmat suostuvat hoitoon ja ovat itse sitä hakeneet?
Tämä pulma tuli esille kaikissa 13 valtakunnallisessa koulutustilaisuudessa, jotka sosiaali- ja terveysministeriö järjesti yhteistyössä lääninhallitusten ja hallinto-oikeuksien kanssa viime syksynä uuden lastensuojelulain toimeenpanosta. Huostaanoton välttämättömyyttä oli monesti perusteltu sillä, että lapsen olot tulisi vakiinnuttaa ennen kuin psykiatrinen hoito voi alkaa.
Lastensuojelulaitoksissa ei kuitenkaan voida nykyään taata lapselle vakaita tai edes turvallisia kasvuoloja johtuen juuri siitä, että niissä hoidetaan psyykkisesti vaikeasti oirehtivia lapsia, joita terveydenhuolto ei ole kyennyt hoitamaan. Laitoksissa ei pystytä varmasti suojaamaan lapsia toisen sijoitetun lapsen taholta tulevalta psyykkiseltä tai fyysiseltä väkivallalta, joka voi kohdistua toisen lapsen ohella tai sijasta laitoksen työntekijään. Myös voimakkaasti itsetuhoinen lapsi aiheuttaa toisissa lapsissa ahdistusta, pelkoa ja huolta.
Monet psyykkisesti oirehtivat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa siitä syystä, että he ovat laitoksessa. Laitosväelle ja vanhemmille saatetaan kuitenkin psykiatrian taholta todeta, että lastensuojelulaitoksen kasvatus on "samaa hoitoa" kuin psykiatrinen hoito, joten lapsi ei tarvitse eikä saa psykiatrian palveluja.
Toinen merkittävä tekijä huostaanottolukujen kasvun takana ovat psyykkisesti huonosti voivat vanhemmat. He eivät ehkä ole niin sairaita että saisivat psykiatrian palveluja, mutta kuitenkin heidän vointinsa heikentää merkittävästi heidän kykyään toimia vanhempina. Perheissä ilmenee arjen kaoottisuutta, vuorovaikutusongelmia ja turvattomuutta. Lapset alkavat voida huonosti, oirehtivat koulussa ja päiväkodissa, ja kohta ollaan lastensuojelun asiakkaina.
Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että sijaishuollossa olevan lapsen vanhemmalle tehdään vanhemmuuden tukemiseksi kuntoutussuunnitelma yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisesti mielenterveyspalvelujen ja päihdehuollon kanssa. Tavoitteena on vanhemman kuntoutuminen ja perheen mahdollinen jälleenyhdistäminen. Toivottavasti tämä ei käytännössä merkitse sitä, että vanhempien pitää pyytää lastensa huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista jotta saavat tarvitsemansa mielenterveyshoidon!
Niin kauan kuin iso osa psyykkisesti sairaiden lasten ja psyykkisesti huonosti voivien vanhempien hoidosta jää yksin lastensuojeluväen vastuulle on turha odottaa huostaanottojen vähenemistä tai haikailla lastensuojelulain toteutumisen perään. Mielenterveyspalvelujen resurssien ja osaamisen vahvistaminen peruspalveluissa ja avun vieminen koteihin ovat se suunta, jolla tätä kysymystä tulisi yrittää ratkaista.
Lainmuutokset eivät ratkaise palvelujärjestelmään tai viranomaisten keskinäiseen yhteistyöhön liittyviä ongelmia, jos ei olla valmiita muuttamaan myös työkäytäntöjä. Toivottavasti terveydenhuollossa ja lastensuojelussa löytyy halukkuutta yhteistyön rakentamiseen.
Kirjoittaja on Vantaalla toimivan Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen johtaja.
Ja sitten. Vanhempi lapseni on tuon temppuilun uhri. Minä äiti menin apua ja tukea hakemaan, lupasin hänelle, että aina saa apua, kun sitä vaan uskaltaa pyytää. Sain hänet taivuteltua tutkimusjaksolle, missä hän vielä oli luottavainen, mutta lopputulos oli sijoitussuositus.
Sijoitus saatiin 2 vuoden odotuksen jälkeen ja purettiin 2 vuoden päästä lakimiehen turvin.
Nyt pienempi lapsi on 2. luokalla, arvatkaa ällöttääkö koulun höpötys Aikuisten puoleen kääntymisestä? Kun siis "tulee pulmia", niin vanhempien on otettava aikuisen rooli ja otettava matalalla kynnyksellä yhteys oppilashuoltoon. Kun ne isomman lapsen hoitopaikan "Aikuiset" tekivät hoitovirheitä ja kaikkiaan olivat täysin epäammatillisia...
tuosta sosiaalijohtajille luvatusta bonuspalkkauksesta, joka tapahtuu perheiden avohuollontukia vähentämällä? Tämä on juuri sitä lyhytnokkaista säästämistä, että tuet vaihdetaan kalliimpiin huostaanottokustannuksiin.
Tämä on kuntapoliitikkojen taholta virkamiesten yllyttämistä laittomuuteen.
Eikä sekään riitä, vaan kirjoittajien pitäisi pommittaa päättäjiä tästä asiasta.