Sosiaalitoimella kurittoman leima
19.2.2008 00:02
Kuva: Olli Herranen
Päivähoidon väki on ollut huolissaan palvelun laadusta.
Valtuutettu Neeta Röppänen (sd.) kirjoitti julkisten palvelujen kehittämisen haasteista (SS 16.2.) nostaen esiin toimintojen järkevöittämisen tarpeita. Hän mainitsi myös sosiaali- ja terveystoimen mielestään perusteettomat lisärahapyynnöt.
Toimittaja Markku Heiskanen puolestaan epäili Viikko Savossa sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenten asiantuntemusta. Lausunnollaan hän samalla vähätteli kansalaisten kykyä valita edustajiaan.
Heiskasen on hyvä tiedostaa, että luottamushenkilö ei toimi lautakunnassa asiantuntijana, vaan ihan tavallisen kuntalaisen edustajana. Aina ei ole hyväksi katsoa asioita ihan samasta näkökulmasta kuin alan ammattilaiset, vaikka omaisikin alan asiantuntemusta.
Kaupungissamme harrastetaan taktista sosiaali- ja terveystoimen parjaamista tuomatta päivänvaloon asian kaikkia puolia. Viime kesänä arvioidussa budjetissa ei kyetty ennustamaan palvelun tarvetta oikein, mutta onnistuttiin luomaan illuusio siitä, että nyt kaupunki reilulla kädellä oikaisee sosiaali- ja terveystoimen tilanteen.
Laskelmat olivat yhtä puutteellisia kuin edellisen vuoden alibudjetti, jota ehdittiin kehua kaikkien aikojen parhaaksi. Eikö sama reilu käsi voi ohjata sosiaali- ja terveystoimen johtoa ennakoimaan suuntaa vielä paremmin tai korjaamaan yhdessä tehdyt virhearviot.
Tämä tarkoittaisi rakenteellisten muutosten tukemista siten, että seudullisen perheaseman aloittaminen mahdollistuu ilman, että sen osuus vähennetään muiden palveluista.
Ei edes fakiiri onnistu tuottamaan säästöjä ennen kuin toiminta on edes alkanut, vaan isoja muutoksia tehdään pidemmällä aikajänteellä.
Eikä 175 miljoonan euron budjettiasia kaupungin johdossa voi olla vain sen varassa, miten toimialajohtaja sanoo budjetin riittävän ja että hänen virhelausumalla on nyt vaikutusta useiden kuntalaisten elämään.
Konserniajattelu näkyy vasta hallintorajat ylittävissä ratkaisuissa, joita rakennetaan yhteistyössä keskusjohdon ja eri toimialojen kanssa.
En epäile, etteikö kaupunginjohto näkisi kustannuksia ehkäisevien toimien merkitystä. Onhan sosiaali- ja terveyslautakunta koko ajan linjannut tätä suuntaa. Pelkällä maalaisjärjellä jo tiedetään, että halvempia toimia on tehtävä ennen kalliimpia.
Mutta miksi ei löydy keinoja rakentaa kuntakonsernia niin, että sen jokaisella toimialalla olisi yhtenäiset rakenteet johtamisjärjestelmineen ja palvelun tuottamistapoineen? Eikö kukaan uskalla johtaa rakenteellista uudistusta, jossa portinvartijoina ovat eri toimialojen vanhahtavat perinteet avainpoliitikkoineen?
Röppänen viittasi ilkeästi sosiaali- ja terveystoimen virkamiesten perusteettomiin laskelmiin jättäen kuitenkin kertomatta niissä olevan viestin, että Kuopiossa sosiaali- ja terveystoimen kustannusten kasvu on ollut muihin kaupunkeihin verrattuna hyvin maltillinen.
Samalla vanhusten, lastensuojelutarpeessa olevien lasten ja päivähoidossa olevien lasten määrät ovat kasvaneet puhumattakaan vuokrien ja ateriapalveluiden noususta. Tuottavuus on siis lisääntynyt, sillä pienemmällä rahalla on tehty enemmän.
Aivan ilman perusteita sosiaali- ja terveystoimen henkilöstö ei allekirjoita laajaa vetoomusta paremman hoidon puolesta ellei liika kustannustehokkuus ole todella menossa asiakkaiden kannalta huonompaan suuntaan.
Päivähoidon väki vetoomuksellaan siirsi ansiokkaasti katseen aivan oikeaan suuntaan eli palvelun laatuun. Tässä sosiaali- ja terveystoimen kurittomuus-keskustelussa on hyvä ottaa huomioon se, että Kuopion kaupunki sai sosiaali- ja terveystoimeen valtionosuutta, joka perustuu 17, 5 prosentin kasvuarvioon.
Kaupunginjohdon mukaan tämän vuoden kasvu ei saa kuitenkaan ylittää viittä prosenttia. Jokainen kuntalainen voi päätellä itse, minkälaisiin kohteisiin tuo erotus kaupungissamme menee.
Kaarina Mönkkönen Kaupunginvaltuutettu (vihr. sit.) Kuopio
19.2.2008 00:02
Kuva: Olli Herranen
Päivähoidon väki on ollut huolissaan palvelun laadusta.
Valtuutettu Neeta Röppänen (sd.) kirjoitti julkisten palvelujen kehittämisen haasteista (SS 16.2.) nostaen esiin toimintojen järkevöittämisen tarpeita. Hän mainitsi myös sosiaali- ja terveystoimen mielestään perusteettomat lisärahapyynnöt.
Toimittaja Markku Heiskanen puolestaan epäili Viikko Savossa sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenten asiantuntemusta. Lausunnollaan hän samalla vähätteli kansalaisten kykyä valita edustajiaan.
Heiskasen on hyvä tiedostaa, että luottamushenkilö ei toimi lautakunnassa asiantuntijana, vaan ihan tavallisen kuntalaisen edustajana. Aina ei ole hyväksi katsoa asioita ihan samasta näkökulmasta kuin alan ammattilaiset, vaikka omaisikin alan asiantuntemusta.
Kaupungissamme harrastetaan taktista sosiaali- ja terveystoimen parjaamista tuomatta päivänvaloon asian kaikkia puolia. Viime kesänä arvioidussa budjetissa ei kyetty ennustamaan palvelun tarvetta oikein, mutta onnistuttiin luomaan illuusio siitä, että nyt kaupunki reilulla kädellä oikaisee sosiaali- ja terveystoimen tilanteen.
Laskelmat olivat yhtä puutteellisia kuin edellisen vuoden alibudjetti, jota ehdittiin kehua kaikkien aikojen parhaaksi. Eikö sama reilu käsi voi ohjata sosiaali- ja terveystoimen johtoa ennakoimaan suuntaa vielä paremmin tai korjaamaan yhdessä tehdyt virhearviot.
Tämä tarkoittaisi rakenteellisten muutosten tukemista siten, että seudullisen perheaseman aloittaminen mahdollistuu ilman, että sen osuus vähennetään muiden palveluista.
Ei edes fakiiri onnistu tuottamaan säästöjä ennen kuin toiminta on edes alkanut, vaan isoja muutoksia tehdään pidemmällä aikajänteellä.
Eikä 175 miljoonan euron budjettiasia kaupungin johdossa voi olla vain sen varassa, miten toimialajohtaja sanoo budjetin riittävän ja että hänen virhelausumalla on nyt vaikutusta useiden kuntalaisten elämään.
Konserniajattelu näkyy vasta hallintorajat ylittävissä ratkaisuissa, joita rakennetaan yhteistyössä keskusjohdon ja eri toimialojen kanssa.
En epäile, etteikö kaupunginjohto näkisi kustannuksia ehkäisevien toimien merkitystä. Onhan sosiaali- ja terveyslautakunta koko ajan linjannut tätä suuntaa. Pelkällä maalaisjärjellä jo tiedetään, että halvempia toimia on tehtävä ennen kalliimpia.
Mutta miksi ei löydy keinoja rakentaa kuntakonsernia niin, että sen jokaisella toimialalla olisi yhtenäiset rakenteet johtamisjärjestelmineen ja palvelun tuottamistapoineen? Eikö kukaan uskalla johtaa rakenteellista uudistusta, jossa portinvartijoina ovat eri toimialojen vanhahtavat perinteet avainpoliitikkoineen?
Röppänen viittasi ilkeästi sosiaali- ja terveystoimen virkamiesten perusteettomiin laskelmiin jättäen kuitenkin kertomatta niissä olevan viestin, että Kuopiossa sosiaali- ja terveystoimen kustannusten kasvu on ollut muihin kaupunkeihin verrattuna hyvin maltillinen.
Samalla vanhusten, lastensuojelutarpeessa olevien lasten ja päivähoidossa olevien lasten määrät ovat kasvaneet puhumattakaan vuokrien ja ateriapalveluiden noususta. Tuottavuus on siis lisääntynyt, sillä pienemmällä rahalla on tehty enemmän.
Aivan ilman perusteita sosiaali- ja terveystoimen henkilöstö ei allekirjoita laajaa vetoomusta paremman hoidon puolesta ellei liika kustannustehokkuus ole todella menossa asiakkaiden kannalta huonompaan suuntaan.
Päivähoidon väki vetoomuksellaan siirsi ansiokkaasti katseen aivan oikeaan suuntaan eli palvelun laatuun. Tässä sosiaali- ja terveystoimen kurittomuus-keskustelussa on hyvä ottaa huomioon se, että Kuopion kaupunki sai sosiaali- ja terveystoimeen valtionosuutta, joka perustuu 17, 5 prosentin kasvuarvioon.
Kaupunginjohdon mukaan tämän vuoden kasvu ei saa kuitenkaan ylittää viittä prosenttia. Jokainen kuntalainen voi päätellä itse, minkälaisiin kohteisiin tuo erotus kaupungissamme menee.
Kaarina Mönkkönen Kaupunginvaltuutettu (vihr. sit.) Kuopio
Vastaukset 2
Vanhimmat
kustannuksella!
En ihmettele yhtään, että tällä palstalla on joskus kirottu.
Kuka johtaa ja kuka päättää mistäkin asiasta? Miten toimintoja voisi saada sujumaan nykyistä pienemmällä kaupungin työntekijöiden määrällä?
Aiempina aikoina ongelman ratkaisu oli helppoa veroprosentin nostolla. Kun haluttiin enemmän yhteiskunnan palveluja, se hoidettiin veroilla, ja loput lainarahalla.
Yhteiskunnan tarjoamat palvelut loppuvat johonkin pisteeseen. On tehtävä valintoja, joko verojen nosto, tai nykyisten toimintojen tehostaminen.
Kansalaisella on oltava myös omaa vastuuta pitää huolta itsestään ja läheisistään.
Miten paljon aikaa ja resursseja hukataankaan kaikenmaailman verkostopalavereihin, joiden hyöty saattaa olla olematon. Palaverien kohde, asiakas, häviää verkoston ulottumattomiin, mutta eihän verkostopalaverissa asiakasta tarvitakaan - työaika sujuu niissä tehokkaasti kuukausipalkalla.
Milloin julkisen sektorin työntekijä on palkkapäivänä saanut huomata, ettei tilille olekaan tullut rahaa? Näin voi käydä yksityisellä sektorilla työskentelevälle, kun firma on mennyt konkurssiin. Parin viikon lomautus on pientä siihen verrattuna.
Koittaako joskus vielä se päivä, jolloin julkisella sektorilla olisi hyväksyttyä tulos tai ulos -periaate? Kenen etua ajaa se, että kelvoton esimies saa vuodesta toiseen tekemisensä tai tekemättä jättämisensä anteeksi? Kyseessä ei voi ainakaan olla kuntalaisten etu.
Milloin joku uskaltaa sanoa ääneen, ettei keisarilla olekaan vaatteita? Vaaleilla valituilla kaupunginvaltuutetuilla on oltava oikeus päättää asioista, eikä alistua virkamiesten valmiisiin päätösluonnostelmiin.
Jaana Nieminen Katri Vepsäläinen Kuopion seudun Kokoomusnaiset ry.