Ennen niin rauhalliset unet..

Tyttöni on kohta puolen vuoden ja ennen nukkunut yönsä tosi kivasti, välillä ei jopa heräillyt yöllä ollenkaan syömään..nykysinkinnukahtaa helpolla,mutta sitten kohta alkaa sellainen kiehnääminen sängyssä.. en sitten tiiä mistä tämmönen johtus.. puhdas vaippa, nälkä ei ole..väsyttää.. mutta silti vain kiehnää, nyt on mennyt jo useampi yö näin.. alkaa hieman itseäki väsyttää .. varsinkin kun alkuun jo tottu hyviin uniin..

Mutta onko se vain niin kun lapsi on vasta alkanut kääntyileen, niin se vaikuttaa uniinkin..en tiiä:) ..Voiko siinä olla kun imetyskin on vähentynyt toosi paljon..
7551
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

meillä alkoi samanmoinen just puolen vuoden kieppeillä ja jatkuu yhä, poika 8kk. kyllä se varmaan kuuluu asiaan, niin itsekin ajattelen että jaksan paremmin :) kaikki liikkumiset ja päivän tapahtumat ja uudet asiat yms varmasti käydään läpi vauvan päässä yöaikaan ja se valvottaa vaikka kuinka väsyttäisi... voimia!!

Äänestä
  • Sitä itsekkin ajattelin tosiaan että se häätyy raukkojen vielä yölläkin pohtia vissiin näitä uusia asioita!:) kyllä se tästä ajan kanssa!:) jaksamisia sinullekkin!

    Äänestä

  • nykyään ei... kirjoitti:

    Sitä itsekkin ajattelin tosiaan että se häätyy raukkojen vielä yölläkin pohtia vissiin näitä uusia asioita!:) kyllä se tästä ajan kanssa!:) jaksamisia sinullekkin!

    hus:in unikoulun sivuilla sanotaan mm. näin:

    Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

    Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.

    Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

    Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

    Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

    Yhtä lailla kuin vanhemman psyykkiset oireet myös vanhemman ja lapsen väliset vuorovaikutushäiriöt voivat johtaa unihäiriöihin ja toisaalta olla niiden seurausta. Vauvan fysiologisen ja tunnetilan säätely on vanhemman ja vauvan välistä yhteistä toimintaa. Jotta vanhempi pystyisi parhaiten auttamaan omaa vauvaansa omine ominaispiirteineen, hänen on opittava tuntemaan vauvansa. Monet ennakko-odotukset ja yleistysten antamat kuvat vauvoista ovat karikatyyrejä, jotka sopivat huonosti kehenkään yksilöön.

    Realistisetkin ennakko-odotukset esim. esikoisvauvan tai läheisten ystävien vauvojen tuomat mallit voivat johtaa vanhemman harhaan, mikäli hän yleistää niitä uuteen tulokkaaseen. Vauvat ovat kerta kaikkiaan tavattoman erilaisia ja he kukin tarvitsevat omanlaistaan tukea kypsymiselleen ja jäsentymiselleen. Vauvaan kiinnitetyt odotukset siitä, kuinka paljon tai kuinka pitkiä aikoja hän nukkuu, kuinka usein tai kuinka paljon hän syö tai kuinka vireä ja aktiivinen – tai passiivinen ja vaatimaton - hänen tulisi olla, voivat lisätä vanhemman ahdistusta omasta kyvystään synnyttää ja kasvattaa hyvä lapsi.

    Vanhemman ja vauvan välinen temperamenttinen yhteensopivuus on aina suhteellista. Jos lapsi on erilainen kuin vanhempi olisi odottanut tai toivonut, vanhemman on saatava apua kasvaakseen uuteen tilanteeseen. Lapsi ei voi muuttua paitsi tukahduttamalla itsestään oleellisia puolia. Vaikeissa yhteensopivuusongelmissa monet lapset joutuvat tekemään niin, ja he kehittävät itselleen Donald Winnicotin kuvaaman epäaidon minuuden (false self).

    Vanhemmalle on jäätävä myös riittävästi aikaa henkiseen valmistautumiseen. Tätä aikaa voivat syödä yhtä lailla työn vaatimukset tai taloudelliset huolet kuin vauvan ennenaikainen syntymäkin. Puuttuva valmistautuminen, huoli lapsen terveydestä ja turvallisuudesta sekä tilanteen äkillisyys kuormittavat pienten keskosten vanhempia erityisesti. Kotiutumisen jälkeen keskosilla on paljon säätelyvaikeuksia, myös unihäiriöitä.

    Sekä valmistautumisen vaiheessa että vastuullisen vanhemman roolin ottamisen jälkeen vanhemmat tarvitsisivat paljon apua ympäristöltään. Nykyinen yltiöyksilöllinen kulttuurimme ei tätä useinkaan salli. Todetaan, että ”On sitä aiemminkin ja vaikeammissa oloissa lapsia kasvatettu”, ja nuoret, kokemattomat vanhemmat jäävät vaille ymmärtävää ja psyykkisesti kannattelevaa yhteisöä.

    Tyypillisen uniongelman keskeisin hoito on vanhemman itseluottamuksen parantaminen. Hänen on voitava kokea pystyvänsä auttamaan vauvaansa ja kestämään todellisuuden mukana tulevia harmeja, kuten oman uupumuksen ja vauvan tarpeen ristiriitaa. Hänen on saatava tietää tehokkaista tavoista tyynnyttää ja rauhoittaa lasta ja tukea hänen fysiologista tasapainoaan. Hänen on voitava olla varma iltarutiinien arvosta ja niistä kiinni pitämisen tärkeydestä lapsen tahdon lisääntyessä ja toiveiden moninkertaistuessa. Hänen on kyettävä joustamaan empaattisella tavalla sairastavan, hampaitaan potevan tai muussa kehitystehtävässä ärtyvän lapsen erityistarpeille.

    Hänen on myös saatava kuulla, ettei lopullista voittoa tai tappiota ole vanhemmuudessa, vaan tilanteita voi aina muuttaa toivomaansa suuntaan asteittaisesti, kun pysyy itse luotettavana eikä aseta lapselle liian suuria kertaluonteisia kehitysvaatimuksia.

    Äänestä

  • unikoulu kirjoitti:

    hus:in unikoulun sivuilla sanotaan mm. näin:

    Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

    Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.

    Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

    Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

    Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

    Yhtä lailla kuin vanhemman psyykkiset oireet myös vanhemman ja lapsen väliset vuorovaikutushäiriöt voivat johtaa unihäiriöihin ja toisaalta olla niiden seurausta. Vauvan fysiologisen ja tunnetilan säätely on vanhemman ja vauvan välistä yhteistä toimintaa. Jotta vanhempi pystyisi parhaiten auttamaan omaa vauvaansa omine ominaispiirteineen, hänen on opittava tuntemaan vauvansa. Monet ennakko-odotukset ja yleistysten antamat kuvat vauvoista ovat karikatyyrejä, jotka sopivat huonosti kehenkään yksilöön.

    Realistisetkin ennakko-odotukset esim. esikoisvauvan tai läheisten ystävien vauvojen tuomat mallit voivat johtaa vanhemman harhaan, mikäli hän yleistää niitä uuteen tulokkaaseen. Vauvat ovat kerta kaikkiaan tavattoman erilaisia ja he kukin tarvitsevat omanlaistaan tukea kypsymiselleen ja jäsentymiselleen. Vauvaan kiinnitetyt odotukset siitä, kuinka paljon tai kuinka pitkiä aikoja hän nukkuu, kuinka usein tai kuinka paljon hän syö tai kuinka vireä ja aktiivinen – tai passiivinen ja vaatimaton - hänen tulisi olla, voivat lisätä vanhemman ahdistusta omasta kyvystään synnyttää ja kasvattaa hyvä lapsi.

    Vanhemman ja vauvan välinen temperamenttinen yhteensopivuus on aina suhteellista. Jos lapsi on erilainen kuin vanhempi olisi odottanut tai toivonut, vanhemman on saatava apua kasvaakseen uuteen tilanteeseen. Lapsi ei voi muuttua paitsi tukahduttamalla itsestään oleellisia puolia. Vaikeissa yhteensopivuusongelmissa monet lapset joutuvat tekemään niin, ja he kehittävät itselleen Donald Winnicotin kuvaaman epäaidon minuuden (false self).

    Vanhemmalle on jäätävä myös riittävästi aikaa henkiseen valmistautumiseen. Tätä aikaa voivat syödä yhtä lailla työn vaatimukset tai taloudelliset huolet kuin vauvan ennenaikainen syntymäkin. Puuttuva valmistautuminen, huoli lapsen terveydestä ja turvallisuudesta sekä tilanteen äkillisyys kuormittavat pienten keskosten vanhempia erityisesti. Kotiutumisen jälkeen keskosilla on paljon säätelyvaikeuksia, myös unihäiriöitä.

    Sekä valmistautumisen vaiheessa että vastuullisen vanhemman roolin ottamisen jälkeen vanhemmat tarvitsisivat paljon apua ympäristöltään. Nykyinen yltiöyksilöllinen kulttuurimme ei tätä useinkaan salli. Todetaan, että ”On sitä aiemminkin ja vaikeammissa oloissa lapsia kasvatettu”, ja nuoret, kokemattomat vanhemmat jäävät vaille ymmärtävää ja psyykkisesti kannattelevaa yhteisöä.

    Tyypillisen uniongelman keskeisin hoito on vanhemman itseluottamuksen parantaminen. Hänen on voitava kokea pystyvänsä auttamaan vauvaansa ja kestämään todellisuuden mukana tulevia harmeja, kuten oman uupumuksen ja vauvan tarpeen ristiriitaa. Hänen on saatava tietää tehokkaista tavoista tyynnyttää ja rauhoittaa lasta ja tukea hänen fysiologista tasapainoaan. Hänen on voitava olla varma iltarutiinien arvosta ja niistä kiinni pitämisen tärkeydestä lapsen tahdon lisääntyessä ja toiveiden moninkertaistuessa. Hänen on kyettävä joustamaan empaattisella tavalla sairastavan, hampaitaan potevan tai muussa kehitystehtävässä ärtyvän lapsen erityistarpeille.

    Hänen on myös saatava kuulla, ettei lopullista voittoa tai tappiota ole vanhemmuudessa, vaan tilanteita voi aina muuttaa toivomaansa suuntaan asteittaisesti, kun pysyy itse luotettavana eikä aseta lapselle liian suuria kertaluonteisia kehitysvaatimuksia.

    Tulihan sitä tähänki kopioitua tekstiä...Ihmiset HOI!!! Kyl mä uskon, ett kaikki löytää noi linkit/tekstit ihan ite netistä..täällä haetaan omakohtaisia kokemuksia!!!

    Äänestä

  • äippä kirjoitti:

    Tulihan sitä tähänki kopioitua tekstiä...Ihmiset HOI!!! Kyl mä uskon, ett kaikki löytää noi linkit/tekstit ihan ite netistä..täällä haetaan omakohtaisia kokemuksia!!!

    siis oikeesti???? minkä ihmeen takia pitää kopsata noita juttuja, jotka ovat romaanin pitusia? Tässä tapauksessa vielä kopsattu ihan ilman viitteitä, että mistä teksti on peräisin? Laitonta??
    Haloo!! Tää on keskustelupalsta!!!! Täällä ihmiset kyselevät useimmiten kokemuksia muilta saadessaan apua mahdollisiin "ongelmiin". Kyllä täällä jokainen varmaan osaa googlata ja löytää nuo jutut ihan itsekkin...jos noita haluaa lukea! Ne on just sellasia, että yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos! noitten ohjeiden mukaan kun harva voi elää kun jokaisella omat tilanteet ja yksi neuvo (joka peräisin ties mistä) kun ei päde kaikkiin! Oispa kiva tietää millanen tyyppi noitten kopsattujen juttujen toisessa päässä on? Joko tosi ahdasmielinen äiti, joka tekee just niinkun noi tekstit sanoo eikä nauti elämästä pätkääkään tai sit joku, jolla ei ole lapsia eikä tiedä perhe-elämästä mitään!?? Säälittävää...
    anteeksi alkuperäiselle, että "häiriköin" sun kysymykseesi mutta kyllästyttää niin tuo edellä mainittu homma...

    Äänestä

  • ei jaksa ymmärtää kirjoitti:

    siis oikeesti???? minkä ihmeen takia pitää kopsata noita juttuja, jotka ovat romaanin pitusia? Tässä tapauksessa vielä kopsattu ihan ilman viitteitä, että mistä teksti on peräisin? Laitonta??
    Haloo!! Tää on keskustelupalsta!!!! Täällä ihmiset kyselevät useimmiten kokemuksia muilta saadessaan apua mahdollisiin "ongelmiin". Kyllä täällä jokainen varmaan osaa googlata ja löytää nuo jutut ihan itsekkin...jos noita haluaa lukea! Ne on just sellasia, että yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos! noitten ohjeiden mukaan kun harva voi elää kun jokaisella omat tilanteet ja yksi neuvo (joka peräisin ties mistä) kun ei päde kaikkiin! Oispa kiva tietää millanen tyyppi noitten kopsattujen juttujen toisessa päässä on? Joko tosi ahdasmielinen äiti, joka tekee just niinkun noi tekstit sanoo eikä nauti elämästä pätkääkään tai sit joku, jolla ei ole lapsia eikä tiedä perhe-elämästä mitään!?? Säälittävää...
    anteeksi alkuperäiselle, että "häiriköin" sun kysymykseesi mutta kyllästyttää niin tuo edellä mainittu homma...

    Toisinaan kyllä täällä kysellään (tätäkin) samaa kerta toisensa jälkeen, kun todella kevyellä googlauksella löytäisi nuo linkit itsekin ja saisi selvyyden katkenneisiin yöuniin.
    Tuntuu hassulta, että ihmiset löytää tän palstan mutta ei imetystukea (=harhakäsitys että maito loppuu ku vauvall tiheä imu) tai yöt rikkoutuu (=ihmetellään täällä)

    Äänestä

  • ..Nappi kirjoitti:

    Toisinaan kyllä täällä kysellään (tätäkin) samaa kerta toisensa jälkeen, kun todella kevyellä googlauksella löytäisi nuo linkit itsekin ja saisi selvyyden katkenneisiin yöuniin.
    Tuntuu hassulta, että ihmiset löytää tän palstan mutta ei imetystukea (=harhakäsitys että maito loppuu ku vauvall tiheä imu) tai yöt rikkoutuu (=ihmetellään täällä)

    Todellakin joku fiksu mainitsikin jo tuossa edellä, että muiden ihmisten kokemuksia täällä kysellään.. luulen että sinäkin .. nappi kyselet varmaan asioita jotka on kysytty jo monen monta kertaa..

    Ainahan sitä näihin keskusteluihn eksyy joku todella "fiksu",,

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nykyään ei.. kirjoitti:

Tyttöni on kohta puolen vuoden ja ennen nukkunut yönsä tosi kivasti, välillä ei jopa heräillyt yöllä ollenkaan syömään..nykysinkinnukahtaa helpolla,mutta sitten kohta alkaa sellainen kiehnääminen sängyssä.. en sitten tiiä mistä tämmönen johtus.. puhdas vaippa, nälkä ei ole..väsyttää.. mutta silti vain kiehnää, nyt on mennyt jo useampi yö näin.. alkaa hieman itseäki väsyttää .. varsinkin kun alkuun jo tottu hyviin uniin..

Mutta onko se vain niin kun lapsi on vasta alkanut kääntyileen, niin se vaikuttaa uniinkin..en tiiä:) ..Voiko siinä olla kun imetyskin on vähentynyt toosi paljon..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu