suuren rakkauden, täydellisen kumppanin ja olisit umpirakastunut. Hän asuisi monen sadan kilometrin päässä, eikä voisi muuttaa luoksesi. Olisitko valmis jättämään kaiken taaksesi ja muuttamaan hänen luokseen.
Omalta kohdalta sanoisin, että lopettaisin homman nopeasti, enkä lähtisi minnekkään.
Omalta kohdalta sanoisin, että lopettaisin homman nopeasti, enkä lähtisi minnekkään.
Vastaukset 86
Vanhimmat
ja lentokoneet lentävät.
Mutta tässä iässä ei tuonlaista rakkautta synny.
Ei enää, ne ovat unelmia.
Unelmoida voi/saa/pitää, oli ikä mikä tahansa.
Ellei ole unelmia, niin mitä on...
Tässä iässä,
tuossa iässä,
siinä iässä,
silloin ennen,
myöhemmin,
joskus,
nyt heti-pian-äkkiä.
Pelkäätkö elämää, etkö uskalla?
Juuret kivikovassa maassa,
jotkut tuntevat turvallisuutta,
siinä muuttumattomassa olossaan.
Höh, mää en ryhtyisi semmoseen unelmattomaan unitilaan.
Pidän lentämisestä. Käsillä huitoen,
saa edes liikuntaa :)
jos tässä iässä mies vielä niin pahasti höyrähtäisi, mitä ne sukulaiset ja tutut ajattelis. Siinä joutuis kuuntelemaan säälivän-lapsekkaita onnentoivotuksia, hyi hitto.
hyvä! Jumankekka ihan veit sanat suustani! Just näin,kääääääk!
muutosta. meitä vievät paikasta toiseen ja paikkakunnalta toiseen sekä myös maasta toiseen työ, harrastukset,lomailu miksei myös rakkaus.
aika lapselliselta tuntuu, jos joku haluaa pysyä vain yhdessä ja samassa kohtaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisesti koko elämänsä ajan.
työ, hyvä toimeentulo, asunto ja kukaties turvattu tulevaisuus, on aika iso uhraus panna ne rakkauden alttarille.
Näin se menee meikätytöllä, että etäsuhteeseen ollaan tuomitut ainakin niin kauan kuin työelämässä ollaan. Ja on mulla myös vankat siteet syntymäkaupunkiini, jossa viihdyn ja jonka maisemia en hetikohta aio muuttaa - en ainakaan pysyvästi.
Pitäähän ihmisen jostain olla kotoisin.
ja seitsemänkymmen luvulla töiden perässä etelä Suomeen muuttaneista palailee takaisin syntymäpaikoilleen. Toisille siteet ovat vahvemmat, toiset kotiutuvat helpommin uussiin olosuhteisiin.
- Sellainen ihme kohdalleni vielä näillä vuosilla osuisi, oikein Suuri Rakkaus, ennenkokematon... Niin lähtisin oitis... Tärkeimmät mahtuu kerralla autoon.
että turhasta omaisuudesta ei ole kuin haittaa.
Kyllä tässä vaiheessa elämää on hyvä olla sen verran, että loppuelämän pärjää eikä koirat kintuille kuseskele. Vanhuus tulee ja ansiot pienenee ja niillä kerätyillä varoilla pitäisi sitten pärjäillä.
Vanhusten asema ei ainakaan paranemaan päin ole, kun meitä on reilusti enemmän kuin työssäkäyviä. Nyt jo on tuo paljon puhuttu huoltosuhde pahasti vinoutunut.
olevan paljon sellaista omaisuutta, joka ei korkoa kasva, ja jota ei syö edes inflaatio, vie vaan turhaa säilytystilaa, ja sitä on paljon.
...mitään Taakse jättämisiä.
Kotini on siellä, missä on tavarani.
Muistot tulevat mukana, pään sisällä kulkevat kevyesti :)
Toivoisin kovasti, että Täydellinen kumppani, johon olisin umpirakastunut, ei asuisi Lapin ylimmäisessä kolkassa. Kesää tarvitsisin pidemmän ajan.
Mulle Täydellinen mies asuisi meren äärellä ja rakastaisi merta. Semmoseen saattaisin tykästyä, umpihullusti :)
sen lähellä on ravintola-laivoja.
Ja kalliita merkkikauppoja.
Kävisikö se?
...mutta syrjäinen pikku kotokin kävis, kaukana minkäänmoisista Merkeistä.
Mulle Kalleus on Ihmisessä, ei tavarassa.
Mutta, kerrohan itsestäsi.
Mimmoseksi Kultaklimpiksi esittelisit itsesi.
tuurini, niin Sinun unelmiesi mies on hylkeenpyytäjä jäämeren rannalla :).
nörtti, vapaa-ajan valokuvailija, perhokalastaja.
Jos, ja kun, pääsen/joudun eläkkeelle niin en tule asumaan meren rannalla.
Jossain Jyväskylän eteläpuolella, inhoan lunta ja pakkasia.
Komea (olin/olen), pilke silmäkulmassa, hellä, älykäs, hyvä keskustelija, tietoniekka, hyvä ruoanlaittaja, taitava autoilija, täydellinen Sovinisti, mutta ymmärtävä ja tilaa antava (jos näen naisen sitä tarvitsevan) Inhoan toppapukuja, naisilla, löydän aina jotain hyvää naisesta, kaikenlaisista.
Kerma ja Sienet, murea liha (Syötävänä, siis ruokapöydässä, ei ku, siis Lehmä.. olkoon, joku eläin, ei tämäkään ollut hyvä selitys).
Siniset silmät, jotka hetkessä skannaavat ihmisen sisimmän sieluuni.
On muutakin, vaan en jaksa enää kirjoittaa.
Teen joskus tänne CV: n.
...nimittäin luin Otsikkosi näin: "ei ole paljon kehumista" Luettuani tekstisi siirsin katseeni uudelleen otsikkoon ja Aina vaan siinä luki "ei ole paljon kehumista"
Hitto, mä lähen takas Tallinnaan. Vien nämä uudet silmälasini takaisin liikkeeseen. Teen valituksen.
Näillä näkee Väärin. Saan kai ottaa viestisi mukaan, todisteeksi.
Olen Varma, että Otsikossa lukee: "Kehun Taatanan kovasti ittiäni."
:)
Hmmmm..... tee pikaisesti tänne CV:n.
Tommonen Kultaklimppi olis mulle sopiva.
Ethän vaan liiotellu missään. Olihan kaikki Rehellisesti sanottu, olihan.
kun taas kirjoitat mun ajatuksiani, ja kaksi tuntematonta "ennustajaa" on mulle kalastajan luvannut.
No ne kalastajat joita olen tavannut on olleet naisten kalastelijoita että ehkä noissa ennusteissa on ollut tulkinnan varaa.
Mutta kyllä sen miehen pitää meren päälle ymmärtää koska silloin ymmärtää myös minun päälleni.
...mä vähän pelkään, että kompastun semmoseen.
Kyllä Keikkuis Heikunkeikun pää unelmamiehen takia, jos ehdottelis jäämeren rantaa uudeksi kodikseni.
Hrrr.... vilu tulee pelkästä ajatuksesta.
osaa näin "silittää"
...Kalastaja kävis, mutta naisten kalastajat painivat siinä luokassa, että ei pahemmin "hymyylytä" enkä silmistäni "lirttiä" niille soisi :)
Oottele vaan ennustusten toteutumista. Tiedä vaikka ens kesänä rantaan ajautuis Kalastajien kalastaja, joka ojentaisi sinulle semmosen kasan kaloja (oikeita), jotka ei samaan kasaan mahtuis ja sanois sulle: Lähekkö merelle, merenneito.
:)
käsi otsalla kaihoisasti katson merelle, mutta voi ei , ei ketään joka unelmani täyttäisi.
HI HI HII :-))
Hatsii vaihtelet jatkuvasti nikkiä? Ei mitenkään luotettavaa kuvaa anna ihmisestä tuommoinen.
Tilanne ainakin miesten puolella on niin, että jos ei halua rekatulla kirjoittaa, ja kirjoittaa rekkaamattomalla. Täällä on niin lapsellisia tolvanoita, että ne pian saavat rekkaamattoman nikin niin, ettei tiedä kukaan kuka sillä kirjoittaa. Tämä on joillain nautinto ja huvi, se ei ole paljon, mutta se riittää niille vähäjärkisille, sillä niiitä ne on, eikä sille mitään mahda.
elämän elämättä.
Kerran sanoi minulle muuan kaveri erosta, jollei se käy kipeää, ei se ole ollut minkään arvoista.
Elämä kantaa..pitää uskaltaa nousta siivilleen ja tulla nokka saveen alas.
Muuten jää elämä elämättä.
Minkä arvoista s sellainen on?
jo riitä?
Tässä iässä liidellään jos "Alleissa" on tarpeeksi pinta-alaa.
lue hyvä mies mitä sulle sanotaan?
Ei sanaakaan ollut nuoruudesta tuossa.
Oletan että aloitus on sinun..ja itse sotket nyt ajatuksiasi, siihen mitä tosiasiassa sanotaan..
Sanoin, että riskejä pitää ottaa..joskus käy huonosti mutta mitä siitä.
Tunteepahan elävänsä.
voi olla niin paljon voimaa ja siivet jo ruostuneet, että ne jää maahan. Sitten tulee niinkuin kurikka alas, ja siitä ei enää nousta kun kontilleen. Sekin on nähty
vaikka olis valmis ei ehkä mahdollisuutta mutta sehän olis sitä suurta tosi rakkautta jos toinen olis valmis siihen.
Epäilen, että kovin harvalla 50 .lla niin suurta rakkautta tulee, että jättää työtään, jos toimeentulo on siitä kiinni. Eläkkeellä sitten.
on maksanut liitonmaksunsa, hänellä on ilman työtäkin miltei samat tulot kuin töissä käydessä.
Niin se vaan menee.
No en olisi, enkä ole noin tehnytkään.
Joitain kaukosuhteita on ollut ja ovat kuivuneet välimatkan takia kokoon. Kun kummallakin on ollut oma elmänsä muualla.
Ei kyllä olisi mitään sitä vastaan, jos mies vaihtaisi paikkakuntaa minun takia :)
Mutta eipä sitäkään ihmettä ole tapahtunut :)
eläjiä sitten on, kun tähänkin näyttää löytyvän jo aika monta. Tuossa joku pisti, että jos ei lähde rakkauden perään, ei elä elämää, voi pitää hyvinkin paikkansa, mene tiedä.
mitä elämässään arvottaa.
Joku laittaa rakkauden kaiken edelle ja joku tykkää olla turvassa ja jättää elämän elämättä.
Se on vähän niinkuin...mihin pistät rahasi, mikä on etusijalla.
Mutta..
Omasta mielestäni, ihminen heittää kaksin käsin elämänsä menemään jollei ota vastaan kaikkia niitä kokemuksia joita voi...
Ja meillä ei ole kuin yksi elämä?
No eipä oo elämä jäänyt elämättä.
Aina on uusia rakkauksia tullut vanhojen tilalle.
En jää haikailemaan mennyttä, täysillä pitää tässä iässä mennä eteenpäin. Ei ole kenenkään perään varaa jäädä itkemään :)
Eikä noiden suurten rakkauksien onnistumisprosenttikaan hirveen korkea ole.
Alkuhuuman jälkeen astuu se arki eteen, ihan niin kuin muissakin suhteissa. Ja varmaan vielä nopeammin, kun on kaikki entiset ihmissuhdeverkostot satojen kilometrien päässä.
En halua joutua kenestäkään riippuvaiseksi.
mikä on hyvä elämä. Harvalla kuitenkin toteutuu, joskus näyttää,ettei edes super-rikkailla, varsinkaan niillä. Monikin vanhana sanoo, miten olisi pitänyt elää. Kyllä elämässä kannattaa karikot kiertää, moni on uponnut elonkarikoihin.
jos oisin tuollaisessa tilanteessa, ja sinkku..
jättäsit sen saimaankin, mikä Sinua nyt viiraa. No saathan Sinä puhua lämpimikseks. Toivotaan kuitenkin, ettei ketään Juuliota sinne Saimaan rannalle tule, että pysytkin siellä.
mutta nyt näin fiktiivisellä tasolla - lähtisin, ja jättäisin mökin "kylmilleen".
tasolla. Jättäisit kylmilleen, patterit halkeaisi. Kun kesällä tulisit käymään, vastassa olisi kostean kelmeä kellarin lemu.
Maalit valuisivat seiniltä. Vuorilaudat ovissa ja ikkunoissa remsottaisi tyyliin, yks risti kaks ja loput peruutettu.
Horsmat, viholaiset ja vatukko kasvaisi talon ympärillä, että räystäslaudat vaan näkyisi.
Pitkäkyntiset olisi puhdistaneet talon kaikesta irtaimesta verhoja ja verhotankoja myöten.
Siinäpä ihan fiktiivisellä tasolla:).
aika hyvin kuvasit, - kuin suoraan kainuun tyhjenneiltä tiloilta .., saipa nauruhermoni heräämään..:))
P.s. eiei halkeisi patterit..on suorasähköllä toimivat..jättäisin mie oikeesti peruslämmön päälle...eikä täällä rosvoja ole, venäläisiä vaan ympärillä.
Jos hän olisi myös sinkku, eronnut tai leski.
Tällä hetkellä ei ole mitään eikä ketään joka sitoisi minut tähän kaupunkiin. Muuttaminen olisi helppoa nyt heti. Tulevina vuosina on ehkä jo tilanne toinen, jos saan vakinaisen viran.
miettinyt, kun vanhempani minun iässä 53 muutivat, ja alkoivat kaiken lähes alusta. Minulla on kaikki jo niin valmista, että tuntuu, jos muuttaisi, menettäisi kaiken.
Eihän silloin ole tarvistakaan lähteä. Minulla on seinät, naapurit ja maisema, näitä kaikkia on joka kaupungissa, menetettyjen tilalle saa aina uudet. Rakkauden kassa ei aina ole niin.
eikä ne enää savua. Syömoinen, juominen, hengittäminen on välttämättömiä, onko rakkaus sitä, hyvin pärjää ilmankin ja rakkaus on raaka, kum se loppuu, laulussa sanotaan niin.
ole elää yhdessä rakastuneena ja rakastettuna. Kaukorakkaus on kuluttavaa. Ellen pääsisi rakkaani vierelle niin luopuisin mieluummin kuin aina ikävöisin.
pahinta, se on elää kaksin ilman rakkautta, kukaties vielä pahimpina vihamiehinä, ei semmoinen elämä kovin houkuttele.
se on jo mennyttä aikaa, järkiliitto ilman rakkautta. Rakkausliitto on vielä kokematta.
suurta rakkautta, täydellisestä kumppanista tai umpirakastumisesta puhumattakaan, saati jos se vielä olisi jossakin maailman äärissä.
Kyllä homma vaatii nykyisin piiitkän kypsyttelyn, eikä se onnistu pelkän puhelimen tai virtuaalin varassa.
Sanotaan, että on rakkautta ensisilmäyksellä, silloin silmänisku on varmaan ikuisuus ja se piitkä on siinä.Aika on suhteellinen käsite.
mutta nykyisin silmä on liian harjaantunut poimimaan esiin niitä puutteita.
mutta uhkakuvat mielessä kirkastuu.
varsinaista puutetta, ei tarvitse takertua mihin tahansa. Voi rauhassa olla perfektionisti.
Ei tulis mitään.
Ettei siitä niinvain rakkauden perässä lähde kun hullu tai humalainen. Vaikka se saattaa pahalle tuntua, niin hyvä ajatella, että paras rakkaus on täyttymätön rakkaus.
täydellinen rakkaus on yhtä kuin kokonainen elämä.
tuon rakkauden suhteen, kun ajattelen, ettei sellaista naista tule, että tästä lähtisin. Mulla on hyvä katto, eikä seinissäkään ole moittimista. Jos sitä oltais umpirakastuneita, niin jos ei se tänne tulis , niin silloin sap mennä. Ja se on jämptisti niin.
kertaa...
Tuskinpa lyhyen hetken jälkeen mihinkään lähtisin, jos olisin single.
ratkaisu, eikä jäädä löyhään hirteen roikkumaan. Kyllä se kipeältä tuntuu, mutta aika parantaa haavat, ja parantaa sitä nopeammin, mitä lyhemmän aikaa on ollut siinä hirressä.
sitä mieltä että Hän saisi muuttaa minun luokseni tai muuten olis "kapsäkkielämää" hamaan loppuun saakka.
etunsa siinäkin. Tuttu merimies sanoi, että kun pitkään on seilannut meriä, niin sitä on kuin nuoripari, kun maihin pääsee.
totean surullisena, että kovin on pinnallisia ihmisiä vielä 50 :ssa. Kuvan sai, että raha on rakkautta tärkeämpi?
miellytä, vika ei ole kohteessa tai kamerassa vaan kuvan ottajassa.
en näet huomannut täällä yhtään kameralla otettua kuvaa. Käyn ketjun uudelleen läpi.
Tosiasia on nyky Suomessa, mitä tehdä rakkaudella, jos ei ole rahaa. Onhan sanontakin, kun puute tulee ovesta, onni lentää ikkunasta.
- Ei ole koskaan kokenut todellista, kaiken voittavaa rakkautta niin mistä sitä voikaan tietää mitä tekisi...?
En minä ainakaan tiedä.
niin lähtisin heti, ehkä juuri siksi.
että naisilla on ehkä helpompaa lähteä sen suuren rakkauden mukaan. Luulisin , että miehille se ei ihan riitä, pitää olla muuta mielekästä.
Jos ajattelen omalle kohdalle, lähteminen olisi helppoa, ei tämä omaisuus mihinkään häviä, raha kulkee piuhoja pitkin mukana.
Mutta mutta, sitten tulee se paha, miten voisin osoittaa suuren rakkauteni, koska lähteminen tuosta vaan, sehän on lampaan teko.
naisetkaan enää tässä iässä lähtisi sutena ns. rakkauden mukaan, kyllä kai sitä jo hieman kahtelisi miltä se rakkauden kohde rupeaa maistumaan, - ja hulluahan se oisikin, entä jos se rakkauvven kohe löytäisikin pian taas uuden rakkauden, siinä sitä oisit sitten kapsäkkines tillintallin taivasalla..ei ei tulis valamista. :)
sanoin tuolla aiemmin, ja jos..niin lähtisin, mutta selustani turvaisin ensin..
hätää luulis olevan. Tuossa ylempänä sanoit, että justiisa lähtisit, mutta jättäisit lämmöt piälle :).
juuri, ne lämmöt :)
En kyllä jättäs omaa elämää mihinkään :)
Elämässä pitää olla jotain pysyvää, esim. oma koti, ystävät, perhe, työ jne. eikä niitä vois noin vaan jättää, no way.
No, pitää toivoa ettei tollasseen tilanteeseen joudu koskaan, olis se raastava tilanne...
määränpää, ja se on,se kun viimeisen kerran keuhkoista ilma tulee pois, miten sinne kulkee, seon omista valinnoista aika paljon kiinni, varsinkin sinkuilla.
Elämä olis helppoa, jos aina tietäis valita oikean tien, mutta oliko se sitten elämää.
Minun mielestä elämän pitää olla sellaista, ettei tarvitse mitään benjsi-hyppyjä, eikä muutakaan extremeä erikseen harrastaa, että elämässä on tarpeeksi itsessään.
pakkaamaan kapsäkkiäni, Mikkeliinkö mun pitää muuttaa vai minne?
aikatauluja. Vuan eikös ne laula. Pyörät ne lauloivat kuopijoon käy tie, kiskottii kirskuivat tervehykset vie. Mikkeliin ei pääse, kun juna män justiisa.
...pakata, myöhästyit.
Hippaheikin laiva lähti jo. Huus mennessään, että kello on kuusi ja nyt kello menöö jo kymmentä.
perässä ettei tullut mitään vahinkoa.
umpirakastuneena mä en osaa aatella muuta kun sitä miestä.
Ja oonko ees ollut koskaan umpirakastunu...empä tiedä.
Olen aloittanut tyhjästä, ilman mitään monta kertaa elämäni ja tehnyt ratkaisuja joita muut ei ole ymmärtänyt, joten jos siltä tuntuis hyppäisin ja lähtisin.
Kuitenkin toivon että jos minua varten vielä on miestä se olisi täältä läheltä, tai ainakin meren ääreltä koska meri on elementti josta en halua luopua, tein sen kerran ja lähdin miehen matkaan keskisuomeen mutta olin siellä hengetön.
Meri kaikkine myrskyineen ja arvaamattomuuksineen on minulle tärkeä.
Keskisuomessa oli kaunista ja iso oli järvi jonka lähellä asuimme muta...mutta.
Olen elämääni nyt tyyväinen ja odotan mielenkiinnolla tulevaa ja jos elämä heitää päähäni taas jonkun ajatuksen vaikka kuinka kahelin toteutan sen jos siltä tuntuu, sanoi toiset mitä sanoi.
Ehkä vielä muutan ilman miestäkin vaikka minne,,,kuka tietää.
kun tuon aloituksen pistin, mitä kaikkia ajatusia joutui miettimään, nyt olisi ilmaisu paljon pehmeämpi.
Tuntui, että nämä asiat ei omalla kohdalla kosketa, mutta näyttää ne vaan ainakin läheltä hiipivän.
Ne suurimmat esteet elämänmuutokselle taitaa kuitenkin olla siellä oman pään sisällä. Jotkut ihan hassuja, täytyy myöntää, onko tämä sitten järkiintymistä vai pöhkööntymistä, samapa tuo.
Miksi pitää tällaisia ajatella. Tässä iässä elämä olisi helppoa, sen kun posottelis vaan omaa kaistaa, peruutuspeiliin ja sivuilleen vilkuilematta. Tuokin koko rakkaus, sehän pitäs jo lailla kieltää sotkemasta tätä hyvää elämää:)
mitä lie pitää sisällään oikeesti.
Huomenna alkaa taas työputki ja tuskin paljon tulee rakkautta mietittyä. Kun tulee väsyneenä kotiin on vaan onnellinen kun ei heti tarvi toista työmaata alottaa.
Arvostan todella naisia jotka käy työssä ja siinä sivussa hoitaa perheensä.
Meilläkin niitä paljon on ja tuntuu hurjalta koko väsyttävän työpäivän jälkeen lähtevät viemään lapsiaan jonnekin harkkoihin tai lääkäriin, milloin minnekin.
Aina jonkinlaisia murheita, onhan lapsista ja perheestä toki iloakin ja paljon mutta kyllä kun nyt olen yhdeksän vuotta yksin ollut olis tosi vaikeaa ajatella tähän ketään.
Eli hyvä näin, ei oteta turhia murheita, tulee jos on tullakseen.
lähtisi " rakkauteni " perään !!
Rakkaus katoaa, ihmeellisellä tavalla, kun kutina loppuu ja alkaa arki !
Elämä on opettanut pysymään aloillaan,
elämä on myös opettanut kuuntelemaan järjen
ääntä ja ikuista onnea toisesta ihmisestä ei löydy ! Tämä minun mielipiteeni.
siis oikea rakkaus. Se kestää ja kehittyy, arjessa jalostuu. Ikuista onnea harva kuvittelekaan, kuolema pitää siitä huolen. Siihen asti elän ainakin täysillä ja kuljen rakkaani mukana minne elämä meitä kuljettaakaan.
kaikki oli helppoa, kun Jumala antoi Eevan Aatamille.
Mutta mistä me tyhmät ihmiset, vaikka kuinka viisaina pidämme itseämme, löydämme sen juuri oikean Aatamin tai Eevan kaikista maailman miljoonista Aatameista ja Eevoista.
Monella on useita yrityksiä ollut, ja kirveleviä takaiskuja sen mukana. Ei siinä mikään kumma ole, jos usko oikean löytymiseen horjuu.
luovuttamassa, mutta onneksi vielä maltoin uskoa. Pettymyksiä sitä ennen paljon, usko rakkauteen hiipunut, mutta pieni kipinä vaan sitkeästi eli ja sen voimin jaksoin yrittää ja yksi kaunis päivä rakkaus tuli, sytytti kipinän liekille ja siinä se lämmittää, joskus roihuten, joskus hiljemmin, mutta kuitenkin aina lämpöä antaen. Joskus ajattelen että jospa olisi nuorempana tapahtunut? Mutta kohtalo päätti toisin ja elämänkoulun tarvitsin, että ymmärsin tämän rakkauden. Kaikki ajallaan.