Äitini on ollut miehensä kanssa jo 14 vuotta ja siitä asti olen saanut kärsiä. Olen koko elämäni ajan ollut miehen väkivallan uhri. Turpaani en ole ikinä saanut, mutta minua on heitelty, revitty, kuristettu yms. Välillä ollut parempiakin aikoja. Esim. nyt on mennyt varmaan vuosi niin ettei mitään ole tapahtunut, kunnes pari päivää sitten se iski. Mies raivostuu pienimmästäkin asiasta, eikä kestä yhtään jos häntä vastaan sanotaan jotai. jos sanot, niin selkäänsä saat.
Hän raivostui minulle pari päivää sitten aivan mitättömästä asiasta. Kyse lienee enemmänkin siitä, että hänellä varmasti on joku tunteiden hallinta vaikeus. No, hän repi, heitteli ja kuristi minua. En kestä enää. Lapsuuteni on pilattu ja mies pääsee kuin veräjästä? Äiti aina puolustaa häntä: syy on minussa koska olen kauhukakara, joka tahallaan ärsyttää. Ehkä joskus, mutta ei silti ole oikeutta käyttää väkivaltaa. Tässä tuoreimmassa tapauksessa äiti olikin minun puolella (johtuen varmaan syystä, joka oli niin mitätön ja silti sain kokea sen nahoissani) Haluaisin ilmoittaa poliisille, mutta en halua muuttaa pois kotoa, mikä vääjäämättä olisi edessä. Ei äiti miehestään eroaisi. Hän on antanut kaikki pahoinpitelyt miehelle anteeksi, tai oikeastaan ei hän ole niistä edes tälle suuttunu. Syyhän oli minun aina! Pettämisetkin äiti on katsonut sormen välistä.. en tajua miksi hän uhraa elämäänsä tuollaiseen kusipäähän.
Minulla on mustelmia ja kipua. Haluaisin soittaa poliisille mutta sen seuraukset saattaisvat olla pahempia kuin jos en soittaisi. Äiti sanoi että saan itse päättää. Hän sanoin että olen tärkein, mutta ei hän silti eroaisi.. tilanne on vaikea. En halua enää nähdä miestä, enkä kestä kun äiti on hänen kanssaan, en kuitenkaan halua jättää äitiä. Mitä pitäisi tehdä? olenhan kohta jo 18, sen jälkeen olen vapaa. Eikä tarvitsisi enää ikinä katsoa miestä päinkään. Ja ongelmaa ei yhtään auta se, että koko taloutemme perustuu mieheen. Olen ollut hänen kanssaa "väleissä" pelkästään sen takia, että saisin kaikkea.
En halua että kusipää, joka on pilannut elämäni ja tekee olostani sekä psyykkisesti että fyysisesti tuskaisen pääsee kuin koira veräjästä. Jos kaikki kerrat kun hän on käyttänyt fyysistä voimaa olisi todistettavissa niin tuo idiootti istuisi vankilassa!!
Hän raivostui minulle pari päivää sitten aivan mitättömästä asiasta. Kyse lienee enemmänkin siitä, että hänellä varmasti on joku tunteiden hallinta vaikeus. No, hän repi, heitteli ja kuristi minua. En kestä enää. Lapsuuteni on pilattu ja mies pääsee kuin veräjästä? Äiti aina puolustaa häntä: syy on minussa koska olen kauhukakara, joka tahallaan ärsyttää. Ehkä joskus, mutta ei silti ole oikeutta käyttää väkivaltaa. Tässä tuoreimmassa tapauksessa äiti olikin minun puolella (johtuen varmaan syystä, joka oli niin mitätön ja silti sain kokea sen nahoissani) Haluaisin ilmoittaa poliisille, mutta en halua muuttaa pois kotoa, mikä vääjäämättä olisi edessä. Ei äiti miehestään eroaisi. Hän on antanut kaikki pahoinpitelyt miehelle anteeksi, tai oikeastaan ei hän ole niistä edes tälle suuttunu. Syyhän oli minun aina! Pettämisetkin äiti on katsonut sormen välistä.. en tajua miksi hän uhraa elämäänsä tuollaiseen kusipäähän.
Minulla on mustelmia ja kipua. Haluaisin soittaa poliisille mutta sen seuraukset saattaisvat olla pahempia kuin jos en soittaisi. Äiti sanoi että saan itse päättää. Hän sanoin että olen tärkein, mutta ei hän silti eroaisi.. tilanne on vaikea. En halua enää nähdä miestä, enkä kestä kun äiti on hänen kanssaan, en kuitenkaan halua jättää äitiä. Mitä pitäisi tehdä? olenhan kohta jo 18, sen jälkeen olen vapaa. Eikä tarvitsisi enää ikinä katsoa miestä päinkään. Ja ongelmaa ei yhtään auta se, että koko taloutemme perustuu mieheen. Olen ollut hänen kanssaa "väleissä" pelkästään sen takia, että saisin kaikkea.
En halua että kusipää, joka on pilannut elämäni ja tekee olostani sekä psyykkisesti että fyysisesti tuskaisen pääsee kuin koira veräjästä. Jos kaikki kerrat kun hän on käyttänyt fyysistä voimaa olisi todistettavissa niin tuo idiootti istuisi vankilassa!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt menet terveyskeskukseen, kirjautat vammasi ja siellä tekevät lastensuojeluilmoituksen. Se on heidän lakisääteinen velvollisuutensa. Kyllä äitisi herää ruususenunestaan, kun on poliisiasia ja tosi kyseessä. Aito äiti ei lastansa hylkää, vaikka olisi millainen mies hyvänsä hänellä suojeltavana. Jos et nyt toimi, tulet olemaan katkera lopun ikääsi. Mutta KUN toimit nyt, varmasti helpottaa. Olen hengessä mukana. Ajattele, täällä on joku, joka ajattelee juuri sinua ja on sinusta huolissaan! TOIMI NYT!
Poliisin juttusille asianajajan kanssa.
Koska olet kohta 18, laitokseen ei tarvitse mennä ainakaan pitkäksi aikaa (eivätkä ne niin kauheita paikkoja ole) vaan sosiaalihuolto järjestää sinulle tuota pikaa oman asunnon.
Ainakin pääkaupunkiseudulla on olemassa ns Nuorten turvakoteja.Niitä ylläpitävät Suomen Punainen Risti,voit kysellä suoraan sieltä itsellesi apua.Tai yksinkertaisesti hakeutumalla tällaiseen turvakotiin,siellä on työntekijöitä juuri sitä varten että järjestävät asiasi kuntoon asuntoa myöten.Älä missään tapauksessa jää miettimään vaan toimi HETI ,myös edellä olevat neuvot hyviä.
rakastaa, et joudu hänestä luopumaan. Alku saattaa olla hankalaa ja sekavaa, mutta luota siihen että aikanaan kaikki asiat järjestyy ja tosiaan ehkä äitisi alkaisi ajattelemaan wihdoin omillaan. Voimia sinulle ja tee asialle jotakin. Äiti ei jätä eikä hylkää jos on äitiyden arvoinen.