Samoin kuin minulla? Nuoruus, eli teini.ikä on jäänyt elämättä, ja elämä muutenkin pelottaa, kun ei ole juurikaan kavereita(eikä niitäkään näe juurikaan koskaan) ja ei ole kokenut mitään semmoista. Kun on ollut jotenkin sellainen koti ettei vanhempia ole tahtonut rasittaa, kun niillä jo muutenkin paljon surua ja murheita=(
kiitos jo etukäteen vastauksistane. Ja en tiennyt mihin osioon tämä kuuluisi, joten laitoin sen nyt tähän. Kohtalotovereita?
kiitos jo etukäteen vastauksistane. Ja en tiennyt mihin osioon tämä kuuluisi, joten laitoin sen nyt tähän. Kohtalotovereita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juu niin on vähän täälläkin... Tosin mulla poikkeuksena se, että tulevaisuudensuunnitelmia löytyy... Ja vieläpä sen sorttisia, että uskallan leikkiä ennustajaa ja todeta, ettei nuoruuden ole ehkä tarkoituskaan olla elämäni parasta aikaa.
Olen jossakin määrässä sinun kohtalontoverisi, koska ensimmäistä poikaa kasvatettiin malli-ihmistä ja ehkä "kovalla kädellä" ja olin nuorena melko ujo. Voin kuitenkin samaistua myös jossakin määrin seuraavaan videoon ja se tuo esille minun ihmisenä kasvun ja onnen avaimen.
Siitä, että olet ottanut vanhemmat huomioon nuoruudessasi on sinulle vain hyötyä. Ei vanhempien rasittaminen ole koskaan tuonut kenellekään onnea, muistetaan, että ystävät usein vaihtuu kuitenkin, mutta sukulaiset ei.
Sinuna katsoisin tämän, sinulle on tarjolla mielenkiintoinen ja rikas elämä, ensimmäinen askel tosin on sinun itse otettava.
http://www.youtube.com/watch?v=-nzJ_vq-RrU&feature=related