Olen muuttanut toiselle paikkakunalle eron jälkeen ja tapaamisoikeuden allekirjoituksen jälkeen. Lapset isällään joka toinen vkl. Voiko isä vaatia lasten matkakuluista puolet ja voiko hän velvoittaa minua kuljettamaan lapset puoleenväliin, hänella kuulemma oikeus tavata lapsia vaikka asuu nyt 300km päässä? Haluan että isä tapaa lapsia, mutta kuljettamin ja matkakustannukset askaruttavat???
Kohta menee hermot =)
voiko olla näin
8864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mm. tapaamisasioissa.
Isän tapaamisoikeus säilyyy vaikka välimatkaa olisi Helsingistä Utsijoelle, välimatkalla ei ole mitään merkitystä tapaamisoikeuteen! Matkakuluihin ja viemiseen ja tuomiseen sillä välimatkalla kyllä on merkitystä.
Meillä asia matkan pituuden kohdalla oli lähinnä teoreetinen (asumme samassa kaupungissa), mutta sovimme asiasta kuitenkin jotain.
Lakimiehet, tuomari ja me vanhemmat keskenään keskustelimme ja yleinen käytäntö on, että 150 km kohdalla aletaan jo miettimään kulujen puolittamista tai kuka vie/tuo. Tietty jokainen tapaus on omanlaisensa, mutta ihan äkkiseltään kyllä kuulostaa siltä, että 300 mk kohdalla et voi yksiselitteitsesti vaatia isää hakemaan ja viemään ja maksamaan kaikkia kuluja. Jos lapset jo isoja, niin pystyvät kyllä käyttämään yksinään julkisia liikennevälineitäkin.
Nyt kannattaisi ottaa sossuun yhteyä ja miettiä, että mikä olisi kohtuullista kaikkien kannalta.
Kun et onnistunut lopullisesti erkaannuttamaan lapsia isästään. Ihme tyyppi!
Ei vaan menee siihen kun istun autossa monta tuntia.Isä ei anna lasten matkustaa yksin junalla, vaikka veisin ja hakisin asemalta.
meillähän tämä menee niin,että lapsi on viikon kuukaudesta isänsä luona, hieman kyllä mietityttää kun koulu alkaa, että miten sen sitten järjestää.
ehkä se sitten menee niin,että kaikki pidemmät lomat on isänsä kanssa.
ja meillä ei kyllä tasan riidellä matkakustannuksista. minusta on hienoa että lapsi voi mennä isänsä luo! kaikille se ei ole mahdollista.
ajelen yleensä noin puoleenväliin, joskus koko matkan,silloin olen yleensä saanut (pyytämättä) hieman bensarahaa.
toki käytetään sukulaisten ja ystävien liikkumisia hyväksi.
se toki on paha ett jos pidätte kiinni ehdottomasti joka toisesta viikonlopusta. voisko sitä sovitella?
Jos olet sopinut lasten isän kanssa, että hänellä on tapaamisoikeus joka toinen vkonloppu, on sinun velvollisuutesi omalta osaltasi tukea tätä tapaamista. Muuttaminen 300 km päähän kertoo täysin päinvastaisesta toiminnasta.
Yleisesti ottaen väittäisin, että täysipäisten vanhempien tulisi sitoutua asumaan siellä missä lapsetkin ovat, voidakseen parhaalla mahdollisella tavalla olla vanhempia.
Hienoa kuitenkin, että haluat isän tapaavan lapsiaan. Muutatko seuraavaksi 200 km edemmäksi?
Ilman muuta isällä on oikeus tavata lapsiaan vaikka välimatka kasvaa, se ei siitä miksikään muutu.
Ja luulisi että näin mitättömässä aiheessa kuin matkakulut voisi jotenkin päästä sopuun että lapsen etu vaan toteutuu. Itse ajelen viemään ja vaikka hakemaan lasta ja maksan mieluusti siitä syntyvät kulut kokonaan itse. (n200km) Pieni hinta sille että aiheesta ei tarvitse kinastella ja lapsi pääsee turvallisesti perille.
Jos teillä on joka toinen viikonloppu kerran käytössä niin eikös se ole aika helppo sopia että kumpi tuo ja kumpi hakee.. siinähän ne menee kulutkin tasan kun molemmat maksavat oman "suuntansa". on sitten molempien oma valita asia ajaako itse vai maksaako kyydin lentokoneella...
Noissa tilanteissa, joissa tuo 300 km:n etäisyys on sinun syytäsi, olisi ok ja fiksua, että kustantaisit puolet matkoista.
Ei tässä ole tarvetta hakea syytä asialle miksi olen muuttanut, syy miksi muutin on työpaikan siirtyminen toiselle paikkakunnalle, en halua työttömäksi jotta voi elättää lapset. En siis muuttanut omasta tahdosta! Olen yrittänyt vastapuolelle ehdottaa kulujen puolittamista ja ehdottanut että toinen tuo ja toinen vie tai sitten mennen tullen puoleen väliin, mutta ei kuulemma käy.