Et taida itsekään tietää mitä haluat?
Kuljet vain ääntä kohti, sinne,
minne sinua houkutellaan
- täysillä, aidosti innostuneena -
kutsuen sitä rakkaudeksi,
vaikka huomenna on jo suunta toinen
Yrität epätoivoisesti paeta minua;
selittää itsellesi - aivan kuin minäkin -
syitä, miksi kiertää kaukaa
magneettikenttämme ulottuvilta
ettemme osuisi yhteen,
erimerkkisinä yrittäisimme rimpuilla
- turhaan -
päästäksemme irti
Kyllä sinä minut tunnet;
sinulle minä kuuluisin,
minulle sinä kuuluisit,
tiedät sen itsekin
Aika ei vain ole koskaan ollut oikea,
olin liian nopea.
Kuljet vain ääntä kohti, sinne,
minne sinua houkutellaan
- täysillä, aidosti innostuneena -
kutsuen sitä rakkaudeksi,
vaikka huomenna on jo suunta toinen
Yrität epätoivoisesti paeta minua;
selittää itsellesi - aivan kuin minäkin -
syitä, miksi kiertää kaukaa
magneettikenttämme ulottuvilta
ettemme osuisi yhteen,
erimerkkisinä yrittäisimme rimpuilla
- turhaan -
päästäksemme irti
Kyllä sinä minut tunnet;
sinulle minä kuuluisin,
minulle sinä kuuluisit,
tiedät sen itsekin
Aika ei vain ole koskaan ollut oikea,
olin liian nopea.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Osaisinpa tehdä oikein.
Tuntisinkin sinut, voi kun tuntisinkin
- silloin tietäisin kyllä miten toimia.
Niin paljon haluaisin
- tiedä, että välitän.
Sinulle toivon rohkeutta, uskallusta sekä mielen avoimuutta. Kaikkea hyvää ja onnea tulevaan :)
kommentistasi. :)
Tässä lukijassa herätti tämä runo tunnistamisen tunteita omaan elämään suhteutettuna. Näinköhän lienee mullakin? Oikein hyvää pohdiskelua runon muodossa.
Kiitos -kyllä sinä minut tunnet-
- tunnenkohan sittenkään? - ;o :)
mutta tunnetko sinä itsesi? Lupaukset valuvat hiekkaan - tai no - lumeen nyttemmin. Hyppelet kukasta kukkaan - tai no - kinoksesta toiseen nyttemmin. Lupaat kuut ja tähdet - tai no - nyttemmin itsesi ainakin minulle, mutta kenelle kaikille muille myös? En jaksa odottaa, kohta sanon pahasti, ja sinä hyvästi.
vaikka joulu on jo liki. Harmi. :)
kun on etsinyt niin kauan, ettei enää usko löytävänsä.. ja sitten jos niin käy, niin siihen ei oikein osaa enää suhtautua.. mutta kyllä sitä silti voi tietää, mitä haluaa, sitä vain yrittää olla katsomatta. :)
Runosi herätteli minussa tällaisia ajatuksia, kiitos.
jotain mitä ei olisi missään nimessä saanut löytää.
Se tunne.... jospa se vain katoaisi ja saisin sielun rauhan. ;((
Kukasta kukkaan tuskin hypin,
et kai tunne minua.
Tiedän kyllä mitä haluan,
tutustua ilman pelkoa:
löytää puuttuva puolikas.
Pahasti en kehoita sanomaan
sillä se tuskin edistää
tavoitteeseen pääsemään.
Toivoisin vastaan tulemaan,
miettimään mitä olet itse valmis tekemään.
Se vaatii rohkeutta,
katsoa silmiin,
uskaltaa päästää lähelle.
Kauniisti kirjoitat
Puhuttaa meitä kaikkia, sanomasi
Pelko vain voi olla niin sisään kytketty, ettei osaa edes hellittää.
Ajattele sitä ja löydä sinä se tie, minkä me muut kadotettu.
En osaa sanoa,
enkä tiedä miksi,
hän vain tekisi minut kokonaiseksi.
Kunpa tietäisin miten toimia
löytäisinpä sen tien.
Osaisinpa valita naruista oikean,
joka hänen luokse vie.
Askel kerralla, ei rynnätä.
Kesytä kuin metsän eläin, peura, jänis.
Syöttämällä luottoa, näytä se että kätesi on vakaa ja siitä voi syödä.
Tuo on ainut tapa minkä minä tiedän.
Onnea ja rauhallista malttia toimeesi.. :)
vain tunne vie - näköjään, ja sekin on vain olettamus, jonka olen tehnyt sivustaseuraajana.
joskaan se ei ollut minulle.
Olen kuitenkin runoni kanssa ihan mieltä.
En etsi onnea, yritän paeta sitä. Tulkitkoon tuon kuka miten tykkää.
Pääni on ihan sekaisin,
ja silti sait hymyn nousemaan. :)
Kiitos sinulle, onnea tarvitaan.
Hiljaa hyvä tulee.. aika näyttää.
koska olet itse tehnyt juuri noin.
Tai ainakin ulkopuolisen silmin se saattaa hyvinkin näyttää siltä. Mutta kaikki ne miehet ympärilläni; he kaikki ovat vain YSTÄVIÄNI, jopa sukulaisia, lukuun ottamatta sitä yhtä, jolle en enää tiedä mitä tekisin...kai.
Pätee tuo loppu minuunkin, valitettavasti.
ettet tiedäkään. Turhaan elättelet toiveita, että vastailisin ihania hempeitä runoja tähän takaisin. Olen rimpuillut jo irti
Tässä näytti olevan vain kaksi kommentoijaa, jotka ymmärsivät runon sanoman samoin kuin itse tunnen.
Sinunkaan kommenttisi ei osunut aivan kohdalleen ajatusteni kanssa, mutta hyvä että se kuitenkin herätti ajatuksia.
En siis elättele toiveita. Minähän pakenen toiveitani: Ne eivät missään nimessä voi toteutua.
Eikä niin ole tarkoituskaan.
Ps. Kirjoitin vahingossa kommentteihin vastauksia nimimerkillä tiedät kyllä kuka olen, vaikka piti kirjoittaa kyllä sinä minut tunnet. En muistanut missä muodossa alunperin sen kirjoitin ja nimenomaan tässä runossa ensimmäistä kertaa. En ole siis tiedät kyllä - runoilija/kommentoija, jos joku minut häneen sekoitti.
toteutua, eivät enää. Ne olisivat voineet täysin toteutua jos sinä et olisi tehnyt ihan pieniä valintoja niin.
Äläkä yritä viedä minun suhteeltani kirjoituksillasi pohjaa. Se on kyllä ihan aitoa. Ehkä se vastakappalemagneettini katsos onkin joku ihan muu kuin sinä, jos olet tullut ajatelleeksi
joku mies, sillä olen myös nainen. ;DD