Kuin kalpean kuun kuvajainen lammen pinnassa, piileskelen rantakaislikossa. Sateen rummuttus hakkaa väsyneen, utuisen veden kalvon reikäiseksi. Edes kivikossa en ole turvassa kovilta pisaroilta.
Kotini, vankilani, tuo utuinen lampi, jonka pinnan rantapuiden oksat, ahdistus, repivät aina uudestaan rikki. Kuoreni, iloisen kuu-ukon alla, asuu tuo tärisevä, kelmeä kuvajainen-rantakiviin,ympäristön odotuksiin pirstoutunut-enkä ole ainut. Aurinko palaisi loppuun, jos se valaisisi kaikki nuo iljanteisilla rantakivillä kompuroivat kuu-ukot. Ei ole tarpeeksi köysiä vetämään heitä kaikkia hietikolle-mutta jos heidän huutonsa olisivat hiekkaa, olisi lampi täyttynyt.
Kotini, vankilani, tuo utuinen lampi, jonka pinnan rantapuiden oksat, ahdistus, repivät aina uudestaan rikki. Kuoreni, iloisen kuu-ukon alla, asuu tuo tärisevä, kelmeä kuvajainen-rantakiviin,ympäristön odotuksiin pirstoutunut-enkä ole ainut. Aurinko palaisi loppuun, jos se valaisisi kaikki nuo iljanteisilla rantakivillä kompuroivat kuu-ukot. Ei ole tarpeeksi köysiä vetämään heitä kaikkia hietikolle-mutta jos heidän huutonsa olisivat hiekkaa, olisi lampi täyttynyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.