mul on 9 vuotias kohta 10 kultainen noutaja ja
nyt eläinlääkäri sano et sil on mahas jotain
joten se pitää varmaan lopettaa. no kyl mä sen
tajuun et se kärsii ja se lopetetaan jos on
tarvis niin mä oon päättäny mut miten mä selviin
ilman sitä se on ollu mulla melkein koko mun
elämäni ja mä oon saanu sen 6 vuotis synttäri
lahjaks vanhemmilta... Entä jos mä en selvii?
voisko joku kertoo omia kokemuksi?? autaisko uus
koira vaik must tuntuu et se vaan pahentaa asiaa??
nyt eläinlääkäri sano et sil on mahas jotain
joten se pitää varmaan lopettaa. no kyl mä sen
tajuun et se kärsii ja se lopetetaan jos on
tarvis niin mä oon päättäny mut miten mä selviin
ilman sitä se on ollu mulla melkein koko mun
elämäni ja mä oon saanu sen 6 vuotis synttäri
lahjaks vanhemmilta... Entä jos mä en selvii?
voisko joku kertoo omia kokemuksi?? autaisko uus
koira vaik must tuntuu et se vaan pahentaa asiaa??
Vastaukset 8
Vanhimmat
..voi olla paras keino päästä yli suuresta
surusta. Sen voin kertoa että sulla tulee olemaan
tosi ikävä nykyistä koiraasi ja saat itkeä
hirvittävän paljon, muutama ensimmäinen viikko on
pahin..
Uusi koira, varsinkin pentu, vie huomiotasi pois
surusta ja edellisen koiran muistosta, mutta älä
unohda että sun täytyy surra kunnolla ennenkuin
voit jatkaa elämääsi kunnolla.
Ja muista myös että uusi korva ei voi korvata
edellistä ja että se tulee aika varmasti olemaan
erilainen luonteeltaan..ja pentu varsinkin voi
olla rasittavakin joskus...Mutta voit varmasti
rakastaa sitä yhtä paljon kuin nykyistäsikin,
viimeistään joskus..
On tosi ikävää jos koirasi joudutaan lopettamaan
liian varhain, mutta ole iloinen hetkistä jotka
olet saanut rakkaan koirasi kanssa viettää.
Suurin palvelus mitä voit sille tehdä on päästää
se tuskistaan..
Yritähän jaksaa, kyllä elämä vielä voittaa!
Uusi Koira melko pian...Ehkä parempi jos olisi
selvästi erilainen ettet vertaisi edeltäjään...
Tosin itselläni on ollut aina etuna että on ollut
pentu josta yritän edeltäjän veroisen työ-Koiran
tehdä...
... jo uutta pentuakin kohtaan ottaa se kotia
vain kun syynä on että se on korvike. Jokaisen
lapsen tulisi olla toivottu ja haluttu juuri
itsensä vuoksi.
Mun neuvoni on, sure rauhassa ja anna surullesi
aikaa. Surussa ei ole mitään häpeämistä vaan se
kertoo, että olet todellakin rakastanut koiraasi.
Kun surusi alkaa helpottamaan, niin sitten voit
alkaa harkitsemaan jos jottaisit toisen koiran.
Ihan rauhassa mieti millaisen koiran haluat ja
mistä sen ottaisit.
Toinenkin puoli miksi en koskaan suosittele itse
surun vallassa otettua koiraa on se että siinä
vaiheessa ihmiselle saattaa kelvata koira kuin
koira ja mahdollisesti hankintaa tullaan sitten
katumaan myöhemmin... esim väärä rotu, väärä
kasvattaja, sairaat vanhemmat, väärä sukupuoli
jne jne.
Kyllä siitä selviää, usko pois! Minun koirani
kuoli (jouduttiin sydänvian takia lopettamaan) 13-
vuotiaana reilu vuosi sitten. Päätös
lopettamisesta oli elämäni vaikein päätös mutta
kun katselin koiraani ja kuuntelin
kivunvinkaisuja sain kummasti voimaa soittaa
eläinlääkärille. Siinä vaiheessa hyvän elämän
ollessa elettynä parasta mitä voi tehdä on
säästää ystävä kärsimyksiltä.
Lopetettaessahan ensimmäinen piikki sisältää
morfiinia eli tekee koiralle hyvän olon, toista
piikkiä se ei edes huomaa (jos huomasi
ensimmäistäkään) ja nukkuu rauhallisesti pois.
Meillä kävi el. kotona, joten sairasta koiraa ei
tarvinnut kuljettaa mihinkään, ja olimme siitä
erittäin kiitollisia.
Päätös on vaikea mutta muista, että koiran vointi
on nyt etusijalla - ja ole kiitollinen yhteisistä
10 vuodesta.
Ymmärrän tilanteesi,parhaan ystävän lopettaminen
koskee aina...musta sun pitää antaa surun mennä
ohi ja miettiä sitten tota toista koiraa...se
vois kyllä lievittää suruu,kun ois koira,vaikka
eri rotuinen...ei uusi koira voi ikinä olla ''se
sama entinen rakas'',mutta ei musta sitä piäkkään
laittaa korvaamaan vanhaa koiraansa...sä kyl
voisit ottaa jonkun muun lemmikin,jos uus koira
tuntus pahentavan asiaa!!!en oo kovin hyvä antaa
neuvoja,mutta otan osaa suruus...
Mulla on 11v.cockeri,jolla on vanhuus ruvennu
painaan! On se vielä ilonen,mut näkee selvästi,et
ei se enään kauan jaksa... en kanssa tiedä mitä
teen kun joudun hyvästelemään ystäväni..
*SELVITÄÄN YHDESSÄ~*
Mulla on 11v.cockeri,jolla on vanhuus ruvennu
painaan! On se vielä ilonen,mut näkee selvästi,et
ei se enään kauan jaksa... en kanssa tiedä mitä
teen kun joudun hyvästelemään ystäväni..
*SELVITÄÄN YHDESSÄ~*
joo niin mä oon aatellu et emmä pystyis viel enkä
heti ottaa uutta koiraa mut ehkä sit joskus...
Kiitos kaikille ketkä on vaivautunu lukemaan ja
vastaamaan!