Olen elämääni kulkenut,
siinä pysähtynyt,
jatkanut matkaa.
Etsinyt muistojeni
likaisia riekaleita,
tuskissani niitä
huuhdellut kyyneleillä.
Voimani, heikkouteni,
niissäkin vain itseni
sankari.
Unohdettuko, ei,
ei se anna unohtaa…
Minä olen siellä.
Välillä äänettömänä,ystävänä,
sitten karjuen,
kuin peto.
Hitaasti se
minut murtaa, hitaasti.
Siellä minä vaellan,
ajassa.
siinä pysähtynyt,
jatkanut matkaa.
Etsinyt muistojeni
likaisia riekaleita,
tuskissani niitä
huuhdellut kyyneleillä.
Voimani, heikkouteni,
niissäkin vain itseni
sankari.
Unohdettuko, ei,
ei se anna unohtaa…
Minä olen siellä.
Välillä äänettömänä,ystävänä,
sitten karjuen,
kuin peto.
Hitaasti se
minut murtaa, hitaasti.
Siellä minä vaellan,
ajassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
runo! Se tuli syvältä sydämestä ja sielusta. k-l.
Yöllä tuota liitelet siekii. Kiitos. Sieltähän se tulee..:-))
Tarkkis
Sie löysit tiesi tällekin puolelle - kuinka et sitten ajassa osaisi kulkea ?? = )
Hieno on runosi - tosi hieno
Kyllä mä onn tehny tänne tuloo aiemminkin, mut nyt, ajan kanssa, onnistui..:-)) Kiitos sulle
Tarkkis
Herätys...kurssi kutsuu...
Ja tämä runo on yksi parhaimmistoasi.= ))
Tämä on vanhempaa tuotantoa. Menneiltä kilometreiltä. Kiitos myös sulle
Tarkkis
hienoa että Sinäkin olet löytänyt tämän puolen.
Yhdessä saamme eloa tänne, kun täällä on niin
hitsin hiljasta noin yleensä. Me ollaan Mysin
kanssa yritetty puhaltaa tänne ilmaa, eloa.
Tässä runossasi on hiukan samoja aineksia kuin
rr:n puolella olevassa - ajasta siinäkin
muistaakseni kirjoitit.
Karju, karju vaan jos se helpottaa. Mutta runosi
on herkkä ja avoin - parhaimmistoasi niin
kuin Noitsukin totesi.
:-)) Karjua pitää silloin kun tuntuu, niin teen jatkossakin. Tämä runi oli tuolta muutaman vuoden takaa. Pöytälaatikkolöytöjä.. Kiitos moll..!
Tarkkis