ikäryhmäläiset.Elämähän on vasta alkanut meidän kohdalla.Lapset maailmalla,velaton huusholli,sairautemme hoidetaan lääkkeillä,kulmamme ovat pyöristyneet,tiukkapipoisuus poissa,nauru raikaa,ei ole kiire mihinkään.Tosin jotkut meistä ovat vielä työelämässä,mutta ei se mitään,koska kohtahan heidät potkitaan pois.On meillä ihanaa.Mikä sen parempaa 60 kuin päivästä päivään olla huolettomasti vailla mitään paineita.
Herätkää heti
te 60+
261349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
..mutta minulla ainakin on saamarin paljon paineita, ja kaikki johtuu tuosta eukosta. Se kun on alkanut pihtaamaan, mutta minulla se vaan tekee mieli entistä enemmän. Paljosta olisin valmis luopumaan, mutta se yksi asia on sellainen, että siitä ei noin vaan päästetä irti. Mutta miten senkin sitten voisi hoitaa ?? Mökkinaapurin leskirouva olisi yksi mahdollisuus, mutta kesäkin on niin hiivatin kaukana.
leskirouva,johan sen siviilisääty sanoo,että hänen ukkonsa on joutunut koville noissa sänkyhommissa! Minulla on yksi neuvo:sullahan on nettiyhteys,sinne vaan pornosivuille ja ei kun käsitöihin,on puhtaampaa,hajuttomampaa ja kaikin puolin siistiä hommaa.Kun eukkosi huomaa jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin touhusi ja seikkailusi noilla em sivuilla niin johan rupee hanat aukeamaan.
Asiahan on niin,että kaikki naiset ovat mustasukkaisia eivätkä halua ukkojensa seikkailevan virtuaalimaailmoissa.
...tiukkaa pipoa hellittää,tääl ei sitä ymmärretä.
venytettyä,mutta yksin ei ole mukavaa tehdä mitään.
Suurin toiveeni on,että elämääni astuisi vielä rakkaus ja se kestäisi hamaan elämän loppuun saakka.
Olen nainen ja tahdon nukahtaa miehen viereen,
herätä hänen vierestään ja juoda aamukahvit yhdessä.
kanssa. Ittesä viereen se vaan on köllähettävä.
Pikkuisen mielikuvitusta; yksinäisiä on molempia sukupuolia joka kylässä, ainakin naapurikylässä. Valitettavasti vaan useimmat meistä kuuskymppisistä on niin ujoja että pelihousut on jo ajat sitten unohettu aitan orrelle... Ei pelistä mittään tule jos ei itse edes yritä.
Tai no, liika yrittäminen on toki pahasta. Mutta harvoin ne kotiin tulee, kylillä ja harrastuksissa on paras liikkua. Kokeilkaa kokonaan uutta matkakohdetta/reittiä/harrastusta, mitä vaan mikä ei ole vanhan jumittuneen kaavan mukaista. Uusia ihmisiä löytyy, ja heistä voi ihan hyvin sukeutua Ihania Uusia Ystäviä!
Ymmärrän toiveesi kuvaannolliseksi?
Karu käytäntö voi olla aivan toinen.
Mellä vaimo kömpii yksinäiseen parivuoteeseemme tuplatäkkimme alle.
Minä tulen myöhemmin perästä.
Aamuisin hän herää yksin kolkkoon makuuhuoneeseen.
Minä olen häipynyt noin tuntia aikaisemmin ja juonut kahvini.
Yksin joutuu vaimoressu teensä tekemään.
Puheyhteys sentään toimii aamiaisenkin ajan.
Joten kolkko voi olla kohtalo paritellenkin!
Lomat ovat sitten toinen juttu.
Omalla asunnolla nukkumaan meno tapahtuu kuten Suomessakin mutta aamuisin ehdin käymään lyhyellä aamulenkillä jolta tulen lämpimän käntyn kansa.
Epäilen vaimoani niin ovelaksi että makuuhuoneessa hereillä kuuntelee milloin pöytä on katettu yhteiselle aamiaiselle.
Sitten vasta kömpii venytellen (ei pipoa) pöytään.
Muilla matkoilla tuo toiveesi mukainen käytäntö toteutuu mutta kyse on vain pienestä osasta kalenteriaikaa.
Toivon todella sinun löytävän mielikuvasi mukaisen kumppanin mutta varaudu kuiten lieviin käytännön myönnytyksiin!
Mie olen sammaa mieltä, että nyt vaan naatitaan.
Hereillähän tässä joutuu olemaan kaiken aikaa; olisit antanut nukkumisneuvon tuon herättelyn sijaan.
Viime yökin meni pyöriskellessä ja unta odotellessa, lonkkaluuta taas jomotti...
Nukkumatilta lienee aika usein osoitteeni kadoksissa.
En oikein ymmärrä aloitustasi. Miksi oletat, että emme tajuaisi sitä mistä kirjoitat ja että emme nauttisi elämästä? Ei kaikki ole sitä miltä näyttää eli jos näistä aloituksista tutkit olemmeko tytyväisiä ja onelisia, sellainen tutkaaminen voi hyvinkin johtaa harhaan.
Pettymystä ja tyytymättömyyttä toki on ja se on elämää sekin, ei kukaan ole jatkuvasti hymyilemässä kuin puuhevonen kuutamossa. Paitsi jollei ole mieleltään heilahtanut. Tiedä olisiko se sitten suurinta onnellisuutta vai ei, ehkä ei. Kyllä sitä voi hyvin olla tyytyväinen vaikka ei sitä jatkuvasti hoilota. Mihin sinä olet herännyt? Minä olen herännyt nautinnollisesti uuteen viikkoon, toivon sinulle samaa.
Arjen pienet jutut ja ennenkaikkea tämä ruhtinaallinen vapaus ovat minulle onnen lähteitä. Luultavasti monelle muullekin. Katselin televisiosta Martti Ahtisaaren haastattelua. Kun häneltä kysytiin, mikä tekee hänet onnelliseksi, hän vastasi: "Kun minulla on vapaailta ja saamme syödä vaimoni kanssa illallisen yhdessä. " Niin ne isoisetkin.
Minua kuitenkin kiinnostaa, miksi kirjoitit tästä asiasta. Mikä saa sinut otaksumaan,että kaikki yli kuusikymppiset ovat elämäänsä kyllästyneitä, jos tässä pienessä piirissä heitä on mielestäsi joitakin?
aina on huolia, nyt suurimpana mitä pientä ja sopivaa ja hyödyllistä Joululahjaksi, 18veille, ja juuri murrosikäisille.
3 lastenlasta sai ajokortin juuri, huolestuttaa niiden ajokin pimeässä ja liukkaalla.
työt ei ole huolestuttanut 6 vuoteen,
varmaan tarkoitti:jos ei nyt 60 muusta huolta kanneta niin jälkeläisten puolesta,voi,voi.Kyllä jokaisen sukupolven pitää ottaa vastuu elämästään.Ei meidän 60 - tarvitse enää aikuisten lastemme puhumattakaan lastenlasten touhuista ja tekemisistä huolta kantaa.
On ihmeellistä ettei jotkut 60 osaa edes nyt nauttia elämästään:lapset on kasvatettu jne.
Tulkaa pois sieltä komerosta nykyhetkeen.Me 1940-luvulla syntyneet olemme lapsina nähneet sellaista joka nykypäivinä ei kestäisi edes päivänvaloa.Nyt on toisin,kaikkea on eikä meitä vanhempia tarvitse tätä nykysukupolvea paapoa ja huolehtia.
Älkää nyt aikuisina eläkö muiden puolesta ja ehdoilla.Omaisuutenne jonka olette hankkineet,käyttäkää itse omaan hyvinvointiinne ja eläkää.
kyllä meillä ainakin tietoa siirretään vanhemmalta sukupolvelta nuoremmille ja samalla siinä huolia syntyy,
eikös teillä lapset saa mitään oppia vanhemmiltaan,
joutuvatko kaiken itse oppimaan erehdyksen ja onnistumisen kautta,
siinä tapauksessa kulkee elämässä aina jälkijunassa ja kalliiksi tulee.
muistan sadun "pullossa kasvanut poika".
Me olemme omaisuuden saanut, säilyttänyt ja käyttäneet vaan, nyt ollaan jo suurin osaa annettu pois jotta saadaan kaikki avustukset kun sossu tarjoaa, kuten "köyhät" vanhempammekin.,
tarkoituksenasi on ilmaista.
Heippa,
Olen paljolti samaa mieltä kanssasi, ja ihaninta on että tästä kaikesta pystyy ja ymmärtää nauttia...
mutta on siinä tässä iässä miinuksetkin.. omalla kohallakin.. luettelen tässä muutama: vaikea saada uusia ystäviä sekä nais-ja mies-, kolottaa ja kulumat alkaa vaivata niitä hoidetaan mutta suuri osa ajasta ja rahasta menee itsensä hoitamiseen, kolmas on talous, ei ole niin paljon käytettävissä kuin ennen, tosi tarpeetkin ovat pienemmät,mutta silti. Yritetään pärjätä!!!
oli, siis tosi ihana. Mutta kuitenkin, vaikka silloin meikäläisellä oli pula kaikesta, niin sitä yhtä sai, ja oli niin saakutin onnellinen....Mutta nyt, vaikka on asunnot ja mökit ja autot ja muksuja maalimalla, niin sitä eniten kaipaamaa ei tahdo herua. On se vaan niin väärin. Eihän sitä nyt kauaa kestäisi siellä Thaikussakaan pistäytyä, mutta jos eukko sitten taas yllättäen pyörtää päänsä, ja rupeaa antavaiseksi, niin saattaisi sekin sitten hiukkasen kaduttaa.....tekee niin saakutin kova mieli...
Se on itsestäsi kiinni, jos puutteessa elät.
Vaikka elämä ei ole kulunutkaan kuten olin nuorempana suunnitellut ja toivonut.
Ei ollut suunnitelmissa alkaa omaishoitajaksi.
Ei kai tätähän kukaan ala, tähän joudutaan.
Olen silti huomattavasti tyytyväisempi elämääni kun nuorempana.
Saan viikottaisen vapaapäiväni, matkustelen yksinäni, mökkeilen myös hoidettavan kanssa, illat ovat omaa aikaani.
Kun vapaata ei ole rajattomasti, on se sen nautittavampaa ja arvokaampaa.
näin on, kyllä on ihanaa, siihen asti kun terveys on OK.
mutta kerro millä niistä "huolista pääsee", vaikka on lapset jo nelikymppisiä ja turvallisen tuntuisessa työssä, silti pikkasen pelkää heidän tulevaisuuttaan, kun on niin paljon nähnyt.
ota lapsesi viereesi nukkumaan.voi jessus sentään teitä 60 .
pääsee? Eikö kaikki vanhemmat ole huolissaan lapsistaan vaikka olisivat minkäikäisiä? Ainakin minun tuttava- ja ystäväpiirissä ollaan välillä huolissaan lapsista, kun heillä on murheita ja huolia.
Olen kuunnellut kyllä näiden meidän ikäisten äitien ruikutusta. Ydinkysymys on usein siinä, että
a. ei ole muuta puhuttavaa, lapset ja heidän touhunsa ovat ns. varma aihe, samoin ruikutus
b. jollei ole itsellä elämää, menee elämä muiden tarkkailuksi, lapset siinä lähituntumasa kyttäyksen ja arvostelun kohteenannä
c. olla voi ns. huolissaan, mutta elämäntaitoa on jättää lapset elämään omaa elämäänsä eli antaa heidän tehdä omat ratkaisunsa eikä repostella niitä.
d. lapsille kuin muillekin läheisille voi tarjota apua - kuunteluapua. Sitä he lähinnä tarvitsevat ja se onkin taitoa vaaivaa, suosittelen harjoittelemaan. Mestariksi ei kehity koskaan, siitä ei ole pelkoa.
Ryhdyimme heräilemään 48/53 ikäisinä.
Lopullinen havahtuminen tapahtui 52/57 vaiheessa.
Kaikki ei ole ruusuilla tanssimista.
Huolimatta vuositakastuksen yhteydessä saamastani mairittelevasta lausunnosta "nuorekas ja hyväkuntoinen" käveli elämäni sulostuttaja minulta jalat alta joulumarkkina matkallamme.
Kuntosalin kyykky, mave, jalkaprässi eikä edes kuntofillari korvaa päivittäistä 1,5 - 2:n tunnin patikointia.
Tarttee varmaan ryhtyä tarkistamaan ohjelmaa.
Koivet yritän hierottaa jouluviikolla.
Muuten selvisimme vähillä vaurioilla.
Joku palttoo tarttui vaimon hyppysiin.
Muut tuomiset jäivät "pakolliseen" stolleniin ja yhteen kirsikkatorttuun.
aina, jopa valppaana ja uteliaana. Täyttä elämää on ollut joka hetki, alusta lähtien.
Lapsi tosiaan on maailmalla, mutta ostin asunnon kävelymatkan päästä hänen kodistaan, vielä muuttui elämä paremmaksi! Sairauksista ei onneksi tietoakaan, myötätuntoni niille, joilla ei ole yhtä hyvä tuuri käynyt.
Kulmat eivät ole pyöristyneet eikä pahemmin valahtaneetkaan, tiukkapipoisuudesta en oikein tiedä, mitä pitänee sisällään. Velvollisuudentuntoinen, päättäväinen, rohkea ja kiltti olen aina ollut, tuskin pystyn tai haluankaan muuttua. Nauru ei läheskään aina raikaa ja kiirettäkin joskus pitelee, oma valinta.
Töissä aion käydä niin kauan kun huvittaa, katsoin hyvissä ajoin sellaisen paikan, jossa viihtyy ja jaksaa. Työkaverit on mahtava lisä muutenkin hyvään elämään, ainoa haitta töissä käynnissä on, että kaiken maailman hurvittelupäiviä on vähän väliä!
Rupesin kulkemaan työmatkani julkisilla kolmisen viikkoa sitten, aika mielenkiintoinen mies nousee samaan junaan parin aseman päästä, katseet jo kohtaavat tavan takaa. Tällaista extraa vielä, ihanaa!
Provoksihan tuon aloituksesi varmaan tuohon tökkäsit ja minä nyt lähdin joutessani mukaan.
Myötätuntoni kuitenkin niille, joilla on sairauksia, taloudellisia vaikeuksia, uuvuttavia velvollisuuksia jne., ja jotka eivät ehkä vinkistäsi niin kovasti ihastuneet.
siihen kuuluvine murheineen ja iloineen olen elänyt. Juuri nyt olen onnellinen esim. siitä, että peura ei juossut päin autoa, vaan pikkiriikkisen auton takaa. Kyllä pelästytti. Kesällä meni saman verran auton edestä eli tuuria on ollut. Kyllä eläkkeelläolo on ihanaa, kun voi varata matkan melkein milloin vaan. Tulin juuri hemmottelumatkalta Viron kylpylästä ja on todella hemmoteltu olo. Lapset ovat mielessä, mutta luotan siihen, että selviävät. Olenhan minäkin selvinnyt, en halunnut huolillani vanhempiani rasittaa. Romantiikkaakin on ilmassa. Olen sovussa oman itseni kanssa eikä haittaa, vaikka suurimman osan ajasta olen yksin.
Eikös ole aika hyvin pullat uunissa, kun mieheni on jo eläkeläinen, muttei ole "aikaa" jäädä eläkkeelle. Niin hän tykkää työstään, jota hän toisin voi melkolailla tehdä omaan tahtiinsa yrittäjänä. Siinä touhussa olen minäkin mukana ja on tosi mielenkiintoista olla aktiivinen 60 . Silti on aikaa käydä ainakin kerran vuodessa auringon lämmössä talvella. Näin jatkamme, kun vaan pysymme kunnossa ja mieli vireänä.