Miten koette ajan? Eteneekö aika tasaisesti vaiko kiihtyen ja taantuen? Onko olemassa mielestänne ns. madonreikiä, joita pitkin pääsee ajasta toiseen?
Ihan vaan mielenkiinnosta kyselisin, kun itse en ole aivan varma ajankulusta.
Ihan vaan mielenkiinnosta kyselisin, kun itse en ole aivan varma ajankulusta.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tämä on minun käsitykseni.
Aika loppuu siihen kun lakkaa tuijottamasta kelloa ja laskemasta vuosia. Aika on siinä mielessä vinha abstrakti elementti että unihahmojen tapaan siitä kiinnostuessa se tuntuu katoavan ja kiihtyvän.
Madonreikiä on, ja näitä käyttävät hyväkseen noidiksi kutsutut ytimennäivertäjät. Rinnakkaistodellisuuksien kautta luovimalla päästään ajasta toiseen, mutta ei välttämättä samassa todellisuudessa.
Joitain kummallisia tapahtumasarjoja on ollut tässä vuosien varrella, jotka syystä tai toisesta ovat ristiriidassa lineaarisesti etenevän kronologisen aikajanan kanssa.
Oletko itse kokenut "aikahyppäyksiä"? Jos olet, niin millaisena ne ymmärsit?
En ole kokenut. Itse en ole kuin pakosta kellon seuraaja. Joskus tosin en osaa sanoa onko jostain tapahtumasta kulunut viikko vai kuukausi. Ja kuten kaikista, niin myös minusta joskus tuntuu että aika kulkee hitaammin ja toisinaan nopeammin.
Olen vasta viime aikoina alkanut kiinnostumaan ajan ilmenemisestä... sitä tässä nyt pyrin selvittelemään.
Kiitos kaikille :)
Se, kiihtyyko aika vai ei, on psykologiaa...aikaahan on vähiten silloin kun sitä eniten tarvitsee ja kääntäen...
...viisi minuuttia bussipysäkillä tuntuu ikuisuudelta, eikös?
Eli kyseessä on lähinnä psykologinen mielentila, mitä tulee tuohon asiaan...MUTTA - kyllä ihan oikeaakin aikamatkustamissta täytyy olla olemassa...Dejavu-ilmiöt.
...on selitetty ihan fysiologisesti: Aivojen puoliskot käyvät hieman epätahtiin, niin että toisessa puoliskossa ehtii kehittyä muistikuva tapahtumasta, jonka toinen vasta havaitsee. Siitä syntyy hämmentävä mielikuva: "Tämä on tapahtunut aikaisemmin!"
ihan vaan selventääkseni en tarkoittanut tuollaisia, kiireessä aika kuluu nopeammin juttuja...
Kiitoksia kaiklle vastanneille :)
mistä olet noin viisaita oppinut?
Ajasta toiseen? Kiinnostavammalta tuntuisi ajattomuus jatkuvana olotilana ;).
Yleensä ottaen ajallisen olennon roolissa yleisin peruskokemus on, että aikaa on liian vähän, koska kaiken voi tehdä huomenna.
Rouva Tiede kertoo tähän mennessä oppineensa, että aika on emergentti (muista johdettava/syntynyt) systeemi, liittyy jotenkin etäisyyteen avaruudessa mutta siitä huolimatta ajasta ja paikasta riippumaton epäeinsteinilainen yhtaikaisuus on hämmästyttävän yleistä jopa inhimillisen kokemuksen tasolla, ehkäpä tässä onkin jokin juju ajan arvoitukseen?
Voisin jopa väittää että aika, silloin kun sillä tarkoitetaan Aristotelistä kausaliteettia, että tapahtumat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä yksi toisensa jälkeen toista seuraten suhteellisen yksinkertaisia syy- ja seuraussuhteita noudattaen, on varsin inhimillinen ja inhimillistetty yksinkertaistus maailmankaikkeudesta, jota tarvitsemme lähinnä siihen, että maailmasta voitaisiin keskustella esim. nettipalstoilla lineaarisen kielen avulla.
kysymyksessä ajan.
Jos luomme dimension shakkilaudan,joka muodostuu
mustista valoa imevistä ruuduista ja peileistä
(ei valkoisista) siis peiliruuduista ja
lähetämme valon esim.lähettireittinä.
Tällöin joko pistemäisenä oletettu valohiukkanen
TAI AALTOMAINEN liike ohittaa dimensiossa aina
rajakohdan esim.peilistä peiliin ,jolloin peilin
keskikohdassa siis neliön leikkaavien janojen
keskikohdassa onkin energia ympäröivän avaruuden näkökulmasta 0 mutta maasta suhteen 1 MUTTA
lähestyttäessä kahden peilikuvion yhtymäkohtaa
tuota hiuksenhienoa solmukohtaa se muuttuu toisinpäin,myös avaruuden suhteen,
koska valoa imevien mustien pintojen alat kas-
vavat suhteessa tuon lähetin liikkeeseen ja ne
solmut vahvistuvat ja heikkenevät tasaisesti
sen tarkan symmetria dimension suhteen ja silti
SILTI TASO ON RAKENNETTU SUHTEEN MAAN KESKIPISTEEN . Jos muutamme massakeskipistettä
niin silloin on DIMENSIOTASON MYÖS muututtava
ruuduiltaan niiden solmukohtien suhteen ja
avaruuden ja pisteen kaarevuuden suhteen.
Tosiasiassa energian häviättömyyden laki voidaan
ilmaista vain sopimus-laiksi.Ja se on voimista
omasta näkökulmasta mielenkiintoisin,
koska luonnossa symmetria on vain solmukodissa,
ei sen luonteessa.
aika on aaltoliikettä luonnossa ja solmukohdat
suhteellisia,katsomatta tapahtumaketjua tai
matkaa sinänsä.Se on rock.
Kun aika tuntuu kulkevan joskus nopeammin ja joskus hitaammin, on kyseessä ajantajun vääristymä. Jokainen tietää, ettei työpäivä tunnu loppuvan ikinä, jos kelloa tuijottaa ja odottaa viisarin heilahtavan, mutta huhkiessaan töitä taukoamatta, aika lentää siivillä.
Konkreettisessa mielessä aika on sidottu kappaleen liikkeeseen suhteessa toiseen kappaleeseen. Avaruusalus joka liikkuu valtavalla nopeudella käy lyhemmän ajan kuin esim. Maa jonka nopeus kiitäessään auringon ympäri on hitaampi.
Eräässä testissä laitettiin kaksi yliäänikonetta kiertämään Maa. Kummassakin koneessa oli atomikellot. Kun koneet palasivat kierrokseltaan, jätätti molempien kellot Maan päällä olleeseen kelloon verrattuna kumpikin yhden gigasekunnin.
Teorian mukaan aika lähtee kulkemaan taaksepäin kun ylitetään valonnopeus.
Kaikki on siis suhteellista maailmassa, myös aika. Ilman ajan suhteellisuutta ei maailmaa voisi olla olemassa, sillä sen olisi pitänyt syntyä tyhjästä. Eri asia on, kuinka ajan suhteellisuuden pystyy visualisoimaan ja järjellään tajuamaan.
Mielenkiintoista sinänsä, että hyväksymme tuosta vaan ajankäsityksen, jos se on tiedeyhteisön omissa normeissaan hyväksymä käsitys. Oma subjektiivinen kokemus on sitten "ajantajun vääristymä".
Voisiko olla vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää aikaa?
Noituuden näkökulmasta emme välttämättä ole sidottuja siihen mitä tiede tuntee ja tunnustaa. Mitä siis aika voisi olla ja miten sitä voisi käsitellä, jos lähtökohdaksi otetaankin puhtaasti subjektiivinen kokemus? Ajankäsityksellä operoiminenhan on esimerkiksi elokuvakerronnassa yksi peruslähtökohdista.
Katsoin just eilen elokuvaa Kate & Leopold. Siinä yks henkilö (Stuart) löytää ajankankaasta reiän, jonka läpi voi mennä vain tiettynä hetkenä keskimäärin kerran tuhannessa vuodessa tai jotain sinne päin. Mielenkiintoista miten tällaset asiat valtaa nuorisoelokuviakin. Varmaan laittavat myös yhä useampia tällaisia asioita miettimään.
Yli 10 v ajan olen näyttänyt suurinpiirtein samalta, ja minulle on sanottu että ikääni on vaikea arvata. Joku taas on todennut että näytän ikäistäni nuoremmalta.
Koska kokemukseni eivät elämästä aina ole olleet järin mieltä ylentäviä, ajattomuutta kohdallani ei ylläpidä mikään yltiöpositiivisuus. Paremminkin se että olen harvemmin todella läsnä tässä maailmassa, enkä jaksa kauhaesti ajankulusta pitää lukua. Harvemmin tiedän monesko päivä on. Joskus en edes meinaa muista minkä ikäinen olen.
Koen ajan niin, että se ei kiinnosta minua. Minua kiinnostaakin enemmän ajattomuuden tunne... Ja se, että onko se tunne jotain aivan erityistä mikä on todella olemassa jossain muuallakin kuin suggeroituneissa aivoissa?
että jollekin ei sovi jonkin tyyppinen elämä
esimerkiksi vaikkapa perhe-elämä tai muu ym.ym
mutta olipa eräässä Saksalaisessa kylässä eräs
filosofi,jonka aamurutiinit olivat niin tarkat,
että kansalaiset tarkistivat ja vetivät kellonsa
tuon filosofin aamupuuhien kuten kävelyretkien
mukaan ja kellot eivät koskaan jätättäneet tai
olleet etuajassa.Eli ihmisillä on näköjään tosi
tarkkuuteen liittyviä traditioita tai muita
vääntöjä ja nehän ovat ympäristölle eduksi eikä
haitaksi.Itse asianomaisesta en mene takuuseen.
Sinun Raid
Aika kulkee tulevaisuuteen, menneisyyteen ja on pysähdyksissä. Kaikkea tätä yhtäaikaa.
Aika on kaikki ja ei mitään.
>>Aika on kaikki ja ei mitään.>>
Kerrotko hieman tarkemmin?
Yst.terv.
Evanescence-diggari etelästä
Jotenkin et enää nykyään tunnu "aidolta", mutta siis aika on jokaiseen suuntaan kulkevaa ainetta jota ei voi havaita. Peter Höegin kirjassa rajatapaukset on ajankulku määritelty aika samalla tavalla kuin mihin minä uskon. Oli hämmästyttävää lukea että joku muukin uskoi kuten minä... Lueppas se kirja... se on tosi nopeaa luettavaa..
Pol jonka kunnianosoitukset olet ymmärtänyt täysin väärin...
>>Jotenkin et enää nykyään tunnu "aidolta">>
Hyvä! Ymmärsit viestini.
"Aitous" on oma projisointisi siitä millaisena minut koet. Kun hieman siirrän painopistettä persoonallisuudessani et koe minua enää samanlaisena kuin ennen. Mielenkiintoinen demonstraatio vai mitä?
Tätä olen yrittänyt viestittää: älä aseta minulle odotuksia jos aiot jotain oppia. Odotukset ovat sinun omasta henkilöhitoriastasi lähtöisin, minä en niitä luo. Luomalla kuvan, ideaalin illuusion Topusta, jähmetät oman kehityksesi. Minä olen paljon enemmän ja ansaitsen enemmän...Niin myös sinä.
Sanoin jo kauan sitten, että soturi tavoittelee vapautta. Älä siis rakenna uusia seiniä vankilaasi. Muista se kriittisyys. Kyseenalaista kaikki.
Mikä saa sinut tuntemaan etten ole aito, sama vanha Topu? Ilkeämielisyys? Evanescence-diggari? Babyloksen kanssa käymäni akateeminen hevonpaska? Vaiko tuo parin viikon takainen älytön leikki, jossa kaikki meni mullinmallin? Se on aika tärkeää tietää ja tiedostaa. Kerro.
Voin esiintyä sinulle edelleen samanlaisena kypsään ikään ehtineenä saarnaavana luennoitsijana jos sitä haluat ja kaipaat. Se on minulle liiankin helppoa. On helppoa tällä iällä rakentaa itsestään auktoriteetti. Itse en sitä kuitenkaan halua, koska se estää sekä sinua että itseäni etenemästä noituuden tiellä.
Tuolla näyttää ilmoittautuvan läjäpäin vanhoja ja viisaita, joihin teini-wiccat voivat kohdentaa romanttisia kuvitelmiaan syvää ymmärrystään jakavista Gandalf-hahmoista. Minä en ole sellainen. Etkä sinä ole teini-wicca. Silti kyseessä on opiskeluprosessi mitä suuremmassa määrin. Arvokkainta tässä on kaksisuuntaisuus, yhdessä löytäminen, oivallus, keskustelu. Kumpikin opettaa. Ja se millä opettaja tulee paremmaksi ei ole kunnianosoitus vaan kritiikki...
Mutta nyt matot nurkkaan, "Haunted" soimaan ja ketkuttelemaan epäkristillisessä hengessä! (Saatanallinen kitarasoolo tässä!!!) ;-D
Yst.terv. Topu
PS. Menee toi "Tourniquet" ytimiin yhtä lailla, vaikka viulusektiot onkin too much.
Mielestäni olisi opittava ensin "noituus" joltakin ja sen jälkeen vasta voisi soveltaa omia näkökulmiaan ja ajatteluaan oppimaansa.. En minä sinusta mitään omaa isää ole ollut tekemässä.. Tuolla isähahmo nimityksellä vaan halusin korostaa että olit joskus parasta keskusteluseuraa näillä palstoilla.
Se ettet tunnu aidolta johtuu siitä että mielestäni juttujesi taso on laskenut...Eikä siitä että olet joku Evanescence-fani tai "vittumaisuus"... Ne eivät minua hetkauta mutta jotenkin turhauttavaa huomata ettei sinunkaan kanssa enää voi keskustella samassa hengessä kuin aiemmin.
Pol
Olet herkkävaistoinen ihminen toden totta.
En itsekään tarkoita mitään "isähahmoa" sinällään. Tarkoitan karsinoivaa projisointia. Pyydän asiaa anteeksi omasta puolestani.
Toisaalta ymmärtänet että en syytä SINUA sinun tekemisistäsi vaan lähinnä itseäni omasta heikkoudestani projisoida omia vanhemmuusroolejani heti kun joku provosoi sellaiseen sopivan kohteen. Sellainen on mitä inhimillisintä ja osoittaa armottomasti sen miten pitkä matka on vielä edessäni ihmisen muodon hävittämiseksi. Kuten kauan taannoin totesin, olet noidalle vaarallinen ilmestys... ;-D
Noita tarvitsee noitana kehittyäkseen vastavoiman, kiusaajan. Tällainen on usein esimerkiksi saarnaava fundamentalistikristitty. Sellainen antaa potkua omalle henkiselle kehitykselle. Sen sijaan kaltaisesi kunniaa jakava ja kukkia heittelevä oppilashahmo onkin huomattavasti vaikeampi pala purtavaksi. Vetoat nimittäin jokaisen wannabee-noitaopettajan syvimpiin narsistisiin inhimillisyyksiin ja kampitat näin heidät omassa kehityksessään. Olet siis oppilaana melkoinen haaste - ja siksi hyvä oppilas.
Olen huomannut kyllä itsekin juttujeni tason laskun. Syitä tähän on useita.
Yksin on turhauttavaa höpistä. Yhtälailla voisin kirjoitella näkemyksiäni yksityiseen Varjojen Kirjaani, jonka ainut lukija olen minä itse. Opintoprosessi on kaksisuuntainen kuten sanottu.
Toiseksi juttujeni taso noudattelee mitä ilmeisimmin yleistä tason muutosta joka viime aikoina on tapahtunut. Minusta on alkanut näyttää pahasti siltä, että aidosti noituudesta ja magiasta kiinnostuneet ovat jättäneet palstan ja tilalle on saatu rykmentti pikkunäppäriä sanataitureita, joita kiinnostaa teoretisointi ja filosofointi mutta ei se todellisuus ja käytäntö, jota aito noita pyrkii toteuttamaan.
Siis ei maksa vaivaa. Kaipaan todella sitä aikaisempaa palstaa, jolla keskustelua kävivät noidat, wiccat ja "filosofit" sulassa sovussa. Aina välillä selättäen jonkun lahkolaissaarnaajan tai puupää-skeptikon... Missä esimerkiksi ovat kaikki fiksut wiccat "wiccaksi isona", "tulikivi", "talvi" ja kumppanit? Missä ovat "ava" ja "vaisnava"? Tai "Esjotes"? Tämä palsta muuttuu, enkä pysty enää myöskään itse ammentamaan tästä innostavia keskustelun aiheita.
Kolmanneksi, olen ehkä väkisin yrittänyt pitää omasta puolestani keskustelua vireillä. Syynä lähinnä pelko siitä että loputkin kaltaisesi asiasta kiinnostuneet jättävät koko foorumin. Tämä olisi sääli, koska fiksumpaakaan foorumia (magia&luontouskonnot) en ole löytänyt. Meitä omaan tekemiseemme vakavasti suhtautuvia tekijöitä kun on tässä maassa/maailmassa todella vähän, niin tämän kaltainen foorumi saattaakin olla yllättävänkin arvokas väylä.
Niin, olen siis jatkanut sisällyksetöntä kirjoittelua. Varsinainen "sisältötuotanto" sen sijaan on aikaa ja paneutumista vaativaa puuhaa, eikä minulla ole sellaiseen ollut viime aikoina liiemmin aikaa eikä mahdollisuuksia.
Mutta asiaan.
Olisi tärkeää tietää, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat sillä "noituudella" joka sinun olisi ensin opittava?
Noituus itsessään on nimenomaan näkökulma. Oivallus. Suuri Oivallus joka kääntää päälaelleen koko sen astisen maailmannäkemyksen. Sitä ei voi opettaa, siihen pitää havahtua.
Vasta Suuren Oivalluksen jälkeen voi "opiskella" ja "soveltaa". Noituudessa ne ovat synonyymejä.
Oivallus noidalle on kuin kristitylle uudestisyntyminen uskossa.
Siihen tarvitaan tietyt edellytykset. Yksi sellainen on oman vallitsevan maailmankuvan kyseenalaistaminen. Omien perimmäisten tarkoitusperien ymmärtäminen. Vapautta kahlitsevien traditioiden ja riippuvuuksien kohtaaminen.
Noituuden tiellä en voi toimia opettajana. Se on seikkailu joka on lopulta kohdattava yksin. Sen sijaan voin omista ja oppimistani kokemuksista viisastuneena antaa vinkkejä miten pyrkiä oivaltamaan noituuden maailma. Kaikki on kiinni siitä mihin itse olet valmis.
Takerrutko vanhaan ja pidät itsepäisesti kiinni minuudesta jonka juuri olet luonut, vai oletko vahva ja muutut ameeban lailla kuten ihmisen muodon taakseen jättänyt noita?
Olet useaan otteeseen puhunut jälleensyntymästä. Jälleensyntymästä tietoisena ihmisenä. Sielunvaelluksesta.
Mutta oletko koskaan miettinyt, toteutuuko tuo sielunvaellus kaikilla? Kuolevatko toiset vain jättäen jälkeensä ainoastaan kokkareen multaa ja tilkan vettä? Ehkä sielusta puhuminen on jopa liiankin paatoksellista...
Oletko miettinyt mitä tarkoittaa ihmisen muodon häivyttäminen? Kuolemattomuuden tavoittelu? Jälleensyntyminen tiedostavana noitana?
No nyt päästiin taas asiaan :D
Mitä tarkkaanottaen tarkoitat tuolla "oivalluksella"? Itse olen kokenut uskoontulemisen joten tiedän mistä siinä on kyse. Olen myös kokenut sen vapauden tunteen jonka koin kun tajusin ettei kristillisyys ole minua varten. Jotakin olen noituudessakin kokenut mutta haluan kuulla sinulta millainen oli oma oivalluksesi... Minun maailmani on kääntynyt päälaelleen jo 2 kertaa..
Mielestäni minun olisi saatava oppia erilaisten tekniikoiden käytössä; energioiden hallinnassa ym.. Kun minulla olisi ns. opettaja jonka kanssa voisi keskustella ja kokeilla niin kaikki tuntuisi helpommalta.
Minä muutun... en varmaan aivan ameeban lailla mutta kuitenkin... Syynä on päässäni lakkaamatta pyörivä oman maailmankuvan ja uskonnon käsityksien tarkentaminen... En osaa olla päivääkään ajattelematta noita ja muita "yliluonnollisia" asioita. Mutta näinhän kaikki...
MIelenkiintoista etten ole selittänyt tuota sielunvaellus kikkaa aiemmin... siis onko aina pakko olla vain yksi tapa? Luultavasti kuoleman jälkeen on erilaisia vaihtoehtoja, ja valinnat määräytyvät oman uskon mukaan. MIelestäni kaikki pääsevät sinne minne haluavat. Ne jotka uskovat ruumiin vain hajoavan jättämättä jälkeensä mitään yliluonnollista, heidän uskonsa toteutuu... Näin ollen loppupeleissä tahto ja usko ratkaisevat kaiken. Jos joku koko sydämestään uskoisi ilman pienintäkään epäilystä osaavansa lentää, hän lentäisi... Sama pätee mielestäni kaikkeen. Onko kaikki siis illuusiota? Ehkäpä..
Mielestäni ikuisen elämän saavuttaminen ei ole mahdotonta... Mutta eihän tuota voi todistaa... Ehkäpä elokuva jossa Arska leikkii kloonien kanssa on oikeilla jäljillä sitä tarkoittamatta...
Ihmismuodon häivyttäminen... MItä tarkoitat? Eläimen muodon ottamista vai näkymättömäksi muuttumista. Mielestäni ihminen voi lähettää henkensä eläimeen ja "elää sen nahoissa".. Mutta eläimeksi muuttuminen on jotenkin turhan monismutkaisen kuuloinen prosessi...
No jospa tämä riittää tältä erää...
Pol
Voisitko kertoa lisää uskoontulosta, ja siitä mitä se on? Minua kiinnostaisi tietää enemmän siitä, sellaisen henkilön kertomana joka on kokenut sen molempiin suuntiin.
Sitten energioiden hallinnasta: Kerroit haluavasi oppia hallitsemaan energioita. Päämäärä on mielestäni hyvä. Muistuttaisin kuitenkin tässä kohtaa siitä, mikä kaikki lopulta on energiaa ja minkä siis myös tulisi kuulua työsi alueelle: KAIKKI on energiaa. Niinpä sanon, että kannattaa harjoitella manipuloimaan todellisuutta kaikilla mahdollisilla tavoilla, eikä rajoittautua opettelemaan vain joitakin hyvin erikoislaatuisia kykyjä, joilla saa aikaan vain hyvin erikoislaatuisia psyykkisiä ilmiöitä. Sellaisiakin juttuja voi opetella ja se voi olla hyödyllistäkin, mutta näin karuimman kaavan mukaan: Painonnosto on energioiden hallintaa par exellance. Samoin omien tunteittesi hallitseminen on energian hallintaa, todellista valtaa erinäisten monimutkaisten kemiallisten prosessien ylitse. Ajatusten hallinta, kuten täsmällinen argumentointi, vaikeiden asioiden käsittäminen ja strategian luominen ovat myös energian hallintaa. Hieman vulgaaristi sanottuna, ajatuksethan ovat aivosähköä.
Oma vakaumukseni on se, että minkätahansalaista energiaa opettelet hallitsemaan, on tulos magian kannalta lopulta sama: saavutat herruuden - tahto yli materian ja yli energian. Maagikon vain on tehtävä sama asia mahdollisimman monella elämän kentällä, ja sitten osattava nähdä niiden välinen yhteys, vastata kysymykseen: Mitä itseasiassa lopulta tarkoittaa olla maailmassa ja muuttaa sitä? Vastaus tähän kysymykseen on maagikon tien päämäärä: valaistuminen tiedon kautta, tieto olemuksen kautta ja olemus työn kautta.
Siis nyt alkaa nämä jutut taas kiinnostaa täällä foorumissa... Johtuu varmaan siitä että saan kertoa itsestäni :D
Tietenkin kaikki on energiaa... Minua vain kiinnostaa energian käytön vaikeampi osa-alue eli noituus.. Ihmismielen ja ympäristön manipuloiminen normaalein keinoin puhumalla ja eleillä alkaa tuntua tylsältä... Ja taistelulajin avulla harjoitan fyysisen ja henkisen voimankäytön tasapainoa...
Tee testi: Ajattele tyhjyyttä oikein kovasti, keskitä kaikki ajatuksesi. Saavutat koko kehon kihelmöinnin mikä rentouttaa koko ruumiin. Auttaa kun on stressi tai jokin lihas jumissa.. En ole koskaan kuullut että joku muukin tuota harrastaisi mutta tuskin olen ainoa...
Minä kaipaan filosofointia, argumentointia ja muun laista sivistynyttä ja loogista väittelyä... Opettajani mielestä olen todella hyvä väittelemään. Mutta mitä merkitsee kun joku sanoo hyväksi, se on vain tyhjää, merkityksetöntä, millä perusteella olisin hyvä? Opettajien kehuja ei mielestäni koskaan kannata ottaa tosissaan...
Pol
>>Mitä tarkkaanottaen tarkoitat tuolla "oivalluksella"? Itse olen kokenut uskoontulemisen joten tiedän mistä siinä on kyse. Olen myös kokenut sen vapauden tunteen...>>
Vapauden tunne siinä todellakin on se päällimmäisin. Vapaus on vahvuutta. Kun kerran tajuaa mitä todellisuudessa on ja mitä ei ole, mikä on totta, mikä sisäistä harhaa, ymmärtää eri elämänilmiöitä ja oppii hallitsemaan niitä.
Luin tuolta juuri jonkun epätoivoisen viestin riivaajista, ja toisen kristillisen vastauksen... Enkä voi olla ihmettelemättä miten sekaisin ihmisen maailma voi mennä omasta alitajuisesta kuvastosta... varsinkin liitettynä kristilliseen mystiikkaan.
Omat esi-isäni ajoivat "pirut tiehensä" omilla keinoillaan. En tiedä toimisivatko ne enää tässä ko. tapauksessa. Pitäisiköhän ehdottaa epätoivoiselle? Esimerkiksi että irrottaisi kynnyslaudan ulko-ovestaan ja maalaisi kynnyksen alle pentagrammin...?
Vai pitäisiköhän sittenkin analysoida tilanne ja turvautua modernimpaan keinovalikoimaan? Rituaaleihin jotka vastaisivat tämän päivän maailmankuvaa? Vastaus ei aina ole niin yksiselitteinen.
Monille shamanismi/noituus/wicca on lähinnä eskapismia sellaiseen mystiikan satumaailmaan, jota ei ole koskaan oikeasti edes ollut olemassa. Olisi hienoa jos voisin neuvoa yksiselitteisesti, että "sytytä kynttilä, pyöri seisemästi vastapäivään kynttilä kädessäsi ja lausu samalla takaperin Isä Meidän..." ja homma olisi sillä selvä.
Ymmärrätkö yskän? Noituuden keinot ovat suhteessa tavoitteeseen, eivätkä ne keinot aina vaikuta kovinkaan "noitamaisilta". Itse esimerkiksi uskon taideterapiaan, joka vielä pari vuosisataa sitten oli täyttä noituutta. Ja esimerkiksi omien ahdistusten ja pelkojen hallitsemiseen voi hyvä kauhuleffa nykyään olla erittäin tehokas noituuden välikappale...
Mutta se oivallus.
>>haluan kuulla sinulta millainen oli oma oivalluksesi... Minun maailmani on kääntynyt päälaelleen jo 2 kertaa..>>
Minun suuri oivallukseni oli lukiossa, jolloin ymmärsin että toimimalla tietoisesti toisin kuin muut päädyn elämässäni johonkin keskivertoa mielenkiintoisempaan... Siis kyseenalaistamalla kaikki ulkoa annettu: perhe, koulu, ystävät ja heidän arvomaailmansa, uskonto, politiikka ja omat fiksaationi. Siis olemalla se iänikuinen vastarannan kiiski joka hemmetin asiassa ;-)
Minulla ei ole koskaan ollut uskonnon painolastia kannettavana. Pikemminkin kirkko on aina edustanut suvullemme jotain kaksinaismoralistista ja ummehtunutta tekopyhyyttä, johon on pyritty pitämään terve etäisyys. Tähän on ollut omat historialliset syynsä.
Kuitenkin se lopullinen oivallus on syntynyt sellaisten ilmiöitten ja tapahtumasarjojen seurauksena, joita monet nimittäisivät "yliluonnollisiksi". Yliluonnollisia ne eivät ole, tutkimattomia kylläkin... Oivallus siitä mitä kaikkea muuta maailma pitää sisällään kuin sen mitä meidät on opetettu näkemään ja ymmärtämään. Ja oivallus siitä että näitä ilmiöitä on mahdollista hallita.
>>Mielestäni minun olisi saatava oppia erilaisten tekniikoiden käytössä; energioiden hallinnassa ym.. Kun minulla olisi ns. opettaja jonka kanssa voisi keskustella ja kokeilla niin kaikki tuntuisi helpommalta.>>
Jep. Voit aloittaa tutustumalla itseesi ja alitajuntaasi. Kirjoita seuraava viestisi tälle palstalle automaattikirjoituksella. Se on oikeasti hauskaa! Voit löytää runoilijan sisältäsi.
Älä sekoita hypnagogista automaattikirjoitusta mihinkään spiritismihömppään - siitä tässä ei ole kyse. Laitat yksinkertaisesti kynän paperille ja alat kirjoittaa. Älä mieti, äläkä sensuroi, älä muodosta täydellisiä lauseita vaan anna mennä... Kun olet tehnyt tämän kerron mikä on seuraava askel.
>>Minä muutun... en varmaan aivan ameeban lailla mutta kuitenkin... Syynä on päässäni lakkaamatta pyörivä oman maailmankuvan ja uskonnon käsityksien tarkentaminen...>>
Muuttuminen ja itsensä tietoisesti toiseksi muuttaminen ovat kaksi eri asiaa. Ameeba mukautuu aina tilanteen mukaan... En tiedä miksi haluaisit "tarkentaa maailmankuvaasi". Minusta se kuulostaa pyrkimykseltä fiksaatioon, johonkin valmiiseen. Kuten Itzlikin taannoin totesi: ainoa pysyvä on muutos. Miksi pyrkiä johonkin pysyvään kun kaiken perusprinsiippi on jatkuva, elävä muutoksen tila?
>>MIelestäni kaikki pääsevät sinne minne haluavat. >>
Kuulostaa ehkä liiankin helpolta ja yksinkertaiselta, mutta ainakin tuossa on totuuden siemen. Jos uskoo Saatanan olemassa oloon, törmää varmasti tuohon Sarvi-Jaakkoon tämän tästä. Itse olen noita, enkä ole koskaan törmännyt Saatanaan vaikka hänen nimeään huutelenkin tämän tästä kun duunit ei luista... ;-D
Oletko muuten pannut merkille, että kiroilua kutsutaan usein "voimasanojen päästämiseksi"...?
>>Mielestäni ikuisen elämän saavuttaminen ei ole mahdotonta...>> Ihmismuodon häivyttäminen... MItä tarkoitat? Eläimen muodon ottamista vai näkymättömäksi muuttumista.>>
Nämä kaksi kysymystä ovat kimpassa keskenään. Ihminen on kuolevainen. Kuolemattomuuden saavuttaa häivyttämällä ihmisyyden. En todellakaan tarkoita mitään metamorfoosia toiseksi lajiksi ;-D
Mieti mistä ihmisyydessä on kyse? Äläkä nyt vaan sorru mihinkään humanistiseen pullamössöön... ;-D
Miten opinnot etenee?
Odottelen mielenkiinnolla automaattikirjoitussessiosi satoa...
Ihan vaan pistokokeenomaisesti kyselen...
En osaa kirjoittaa jotain jonninjoutavaa... Kaiken mitä tänne olen kirjoittanut olen kirjoittanut suoraan sen enempää miettimättä.. en koskaan edes lue kirjoituksiani uudelleen...
Pol Syrjäytynyt...
Ei toimi vai?
Kyllä se treenaamalla lähtee, mutta ikäsi taitaa tehdä vielä sen että torjuntareaktiot pistävät stopin koko lystille... Tai kukapa sitä nyt sydänvertaan muutenkaan nettiin levittelisi ;-) Ei se mitään.
Seuraavaksi voisit kokeilla meditoimista hypnagogisessa tilassa. Esimerkiksi illalla. Mutta älä nukahda! Tehtävänä on kirjoittaa pulpahtavat kuvat, sanat ja äänet ylös. Katso löytyykö mitään jännää...
Mutta sillävälin heitän sulle saman linkin kuin Babulle (tosin eri sivun), josta voit lähteä tunnistamaan ensimmäisiä vapauden kahleita:
http://tiedostamaton.net/defenssit/
Kyllä nuo puolustusmekanismit on tiedossa ku niitä on tullu puputtettua pää täyteen että kokeissa osaisi ja hyvin meni. Tuota paperille kirjoittelua ja piirtelyä en osaa harrastaa kun päähän tulee niin paljon kuvia värejä ja muotoja, ettei niitä ehdi piirrellä... Mutta olen havainnut tuollaisen "mitä mieleen tulee"-metodin aika hyväksi kun pitää piirtää jotakin abstraktia.. Olen muuten Dali-fani...
Ei kiitos psykologisien ja filosofisien sivujen osoitteita enää hömppä-pappa... :D
Pol
No niin! Kirja juuri sinulle: Timo Kairamon "Runous, raivo, rakkaus - Johdatus surrealismiin". Siellähän ne on kerrottu kaikki surrealistisen työskentelyn metodit aina hypnagogisesta automaattikirjoituksesta lähtien.
Ihan oikeasti! Kirja ei ole todellakaan mikään pelkkä "johdatus" vaan ihan oikeaa asiaa... Remember: taiteilijanpaska olen minäkin.
Aluksi diggailin Dalista, mutta "Tuhon enkeli" oli leffa joka suisti minut kokonaan elävän kuvan pariin. Ja "Andalusialainen koira" tietysti. Samalla maalaaminen vaihtui kirjoittamiseksi ja sittemmin kirjoittaminen leffatyöksi... So it goes.
Tattis vaan, kaikki apu aina kiitollisena vastaan.
Mut Topu osottaa jatkuvasti sellasta tyhmänylpeyttä ja tietoista kuuroutta, että, maailma taitaa hakata parhaillaan aika pahasti. Symppaan kohtalotoveria.
Juuri tuota tarvitsinkin ;-)
On hienoa löytää aito ihmisystävä joka välittää kanssa...
Ongelmana on se etten tunnista mikä siinä maailmassa hakkaa ja millä tavalla.
Menee niin turkasen mukavasti ;-D
Pitäskö rupee röökaan tai runkkaan?
röökaamista en suosittele, sattuneesta syystä ja koska sullakin on toi nistihistoria.
Runkkaaminen, se taas onpi laaja käsite... pitää sisällään monia mahdollisuuksia. Ookkona muuten joskos ihan kokonaan sanonu tyystin njet kulttipomon mehevälle roolille? Sosiaaliselle vastuulle nykyshamaanina yhteisöttömässä yhteisössa, jossa kukaan ei ees juo sun kusta? Vittuilu sikseen, mutta yhteisöllisyys ja noidan rooli?
>>Ookkona muuten joskos ihan kokonaan sanonu tyystin njet kulttipomon mehevälle roolille?>>
Sinäpä sen itse ilmaisit. Riittääkö "pomotteluun" sitten rakkaus höpöttämiseen ja onnistumisen tunne kun joku vastaa... Ei ihan kultilta kuulosta.
Mutta joo: olen tehnyt. Vaihtanut nikkiä, kirjoitustyyliä ja palstaa. Ihan muille alueille. Mutta aina se narsistinen besserwisser sieltä nousee. Miksiköhän? Ja miksiköhän toiset alkaa sitten tukea tuota roolia, toiset ryhtyy häiriköiksi ja jotkut alkaa kapinoimaan (käyvät välitunneilla salaa vessassa tupakilla)? So it goes.
Tapasin tuossa yhden ulkomaan elävän, viisaan proffan omalla alueellaan. Se sano että tärkeintä ei ole löytää vastaanottajan tasoa (joka edellyttää projektiota) vaan puhua niin että kaikki voivat osallistua keskusteluun...
Tämä on minun tapani keskustella. Mutta miksi se aiheuttaa sinulle harmaita hiuksia? Vituttaako jokin muukin kuin vain omat reflat?
OOKEIII; mä repesin vasta tässä kohtaa:
"Tämä on minun tapani keskustella. Mutta miksi se aiheuttaa sinulle harmaita hiuksia? Vituttaako jokin muukin kuin vain omat reflat?"
Mä yritin häihini värjätä hiukseni harmaiks, mut niistä tuli vihreet. Mull on vieläkin hiukset päässä, entäs Topu, kuinka kalju etenee?
Ei mut kulttitähti, kuvittele, antaudu kuvitelmalle, älä tee mitään, salli itsellesi ajatus, että annat sen vaan tapahtua, vastustamatta...
pillua ja päihteitä tottakai, mutta oletko varma että mokaisit täysin eikä sinusta olis Kissamurtiksi, Jesseksi, Sokrateeksi, name your Guru, niinkä vähän luotat itseesi, niinkö vähäisenä pidät tehtävääsi maailmassa?
>>Mä yritin häihini värjätä hiukseni harmaiks, mut niistä tuli vihreet. Mull on vieläkin hiukset päässä, entäs Topu, kuinka kalju etenee?>>
Luomu rulettaa! Onneksi on hyvät geenit. Pistin juuri puoliselkään ulottuneen pinkfloyd-fledani poikki ja siirryin nykyaikaan.
Mustiin pukeutumisessakin annoin sen verran periksi että siirryin sinisiin viisnollaykkösiin. Alankohan vanhetessani pehmetä? Tätäköhän pelkään?
>>mutta oletko varma että mokaisit täysin eikä sinusta olis Kissamurtiksi, Jesseksi, Sokrateeksi, name your Guru, niinkä vähän luotat itseesi, niinkö vähäisenä pidät tehtävääsi maailmassa?>>
En todellakaan pidä. Varsinainen tehtäväni toteuttaa guruuttani tapahtuu kuitenkin pääosin eri formaatissa kuin täällä netissä. Jätän tämän suosiolla sinun harteillesi.
Täällä käy nimitäin liian vähän väkee... Toista se on kieputtaa sataatuhatta ihmistä samalla kertaa ;-D Siihen ei edes runokoelmat kykene. Sorry.
Joks alko pureen...?
Minä en itse ole hirvittävän surrealistinen piirroksissani.. *miettii kuinka pieleen tuo lausevalinta meni* Siis en maalaa, piirrän ja "aquarellaan" :D
Tuo Andalusialainen koira oli siisti kun sen näin joskus männä vuonna. Mutta ei kuulu vakio leffoihini... Vaikka olet antanut ymmärtää että olet elokuva-alalla on minun kuitenkin pakko tunnustaa että minulla on jokin kammo suomalaisia elokuvia kohtaan. Ohjaajana Harlin on poikkeus mutta hän duunailikin Hollywoodissa.. :) En osaa nimetä yhtään hyvää suomalaista elokuvaa tai sarjaa... Sama pätee pitkälti kirjallisuudessa no Waltari on poikkeus mutta hän onkin ainoa suomalainen kirjailija jonka teoksiin olen mieltynyt.
Pol
Jep. Surrealismilla on "alan piireissä" hieman synkkä kaiku, kun mainosmaakarit alkoivat plagioida varsinkin Dalin näyttävän näköistä visuaalista maailmaa. Ja ympärämpär: Tarsem - umpikaupallinen mainosmaakari - alkoi sitten väsätä mainosestetiikalla elokuvaa ja toi surrealismin takaisin taidegenreen elokuvalla "The Cell". Ootkos nähnyt ja mitäs tykkäsit?
Kun yleensä puhutaan suomalaisista elokuvista, niin jengi tarkoittaa juuri noita tv-sarjoja ja muutamaa kolhoa pitkää teatterielokuvaa.
Edellä mainituista olen kyllä kanssasi samaa mieltä: ei pahemmin kansallistunnetta nostata... Noh, onneksi todellisuus on toisenlainen ja tekeminen kansainvälistynyttä. Ja skaala on todella laaja. Oikeasti.
En tiedä miksi tuota kansallistunnetta yritetään aina kohottaa muutaman pitkän leffan puitteissa, että "menkää nyt hyvät ihimiset kattomaan ja tukemaan tylsää leffaa - onhan se suomalainen". Sitten kaikki muu, elävä, rohkea ja kapinallinen, jätetään huomiotta.
Kyllä tässä maassa tapahtuu vaikka mitä - se ei vain aina ole niin leimallisen "kotimaista".
Aika ei etene. Aikaa ei ole.
Ainakin madonreikiä PITÄISI olla, ja niihin tulee perustumaan tulevaisuuden avaruusmatkailu...
Mutta onhan jo selvännäkeminenkin tietynlaista aikamatkailua...tuli juuri mieleeni. Että eikös häivähdys tulevasta tarkoita sitä, että sinne pääsi hetkeksi..?
Ja sitten taas takaisin "tähän hetkeen" toteamaan kohta, että "hei, minähän tiesin, että näin tässä käy..."
Mittaamme entropian etenemistä maailmankaikkeudessa itse keksimällämme suureella, jota kutsumme ajaksi. Kysymys 'Voiko ajassa matkustaa?' on sukua kysymykselle 'Voiko lämpötilassa matkustaa?' riippuen tavasta, jolla se esitetään.
Minun näkemykseni mukaan termodynamiikan lait aiheuttavat sen, että 'ylävirtaan' eli ajassa taakseppäin matkustaminen vaatisi lähtökohdan ja saapumiskohdan välisen universaalin entropiaeron suuruisen energiamäärän käyttämistä. Tämä on aika paljon energiaa...
ei oo nykyään ees matikkaa, vaan kalkyyliä.
Lämpötilan samaistaminen aika-avaruuspalikkaan oninfantiilia, jos minulta kysytään.
Einsteinin perusjuttui ei oo pakenemista, aika ja avaruus on samaa...
Ja tän matikan mukaan ajassa matkaaminen ei vaadi lainkaan sellasiis energiamääriä ja harhakuvitelmia entropian olemuksesta kuin sä kuvittelet.
Ja pointtisi oli..?
Eli siis mikä oli harhakuvitelmaa ja millaisia energiamääriä ajassa taakseppäin matkaaminen vaatisi? Oletko nyt aivan varma, että ymmärrät edes sen peruskonseptin, jota olet käsittelemässä?
Mikä sinun mielestäsi on entropian olemus?
Mutta asiallisesti.
Aikamatkailun energiamääriä ei tiedetä, kun tekniikka on vielä vähän hakusissa. Mutta ei ole mitään teoreettista syytä olettaa, että esim. elämän edellyttämä korkea järjestyksen taso ei voisi säilyä pomppimalla takasinpäin lämpimämpiin aikoihin, kun maailmankaikkeus kuolee kylmyyteen eikä pysty enää elämää elättämään. Eli toisin sanoen aikamatkailun energiatase voi hyvinkin olla elämän kannalta positiivinen.
Entropia on järjestyksen hajoomista lämpöpoukkoiluksi, joka ei isossa ja kylmässä universumissa kauaa lämmitä, Elämä on vastavoima, joka sinnittelee entropiaa vastaan ja luo ja ylläpitää järjestystä. Näin mun mielestä.
Oma näkemykseni on puhdas hypoteesi.
Itseasiassa termodynaaminen idealismisi viehättää minua eikä vähiten siksi, että aiemmin ajattelin itsekkin näin. Tosin sillä erotuksella, että entropiaa vastustava voima on äly eikä elämä sinänsä - auringon muuttuessa supernovaksi muurahaiset höyrystyvät siinä missä kivetkin.
Nykyisin olen sitä mieltä, että ajatus älyn kamppailusta entropiaa vastaan, on vielä megalomaanisempi kuin ajatus yksilön kuolemattomuudesta.