Tällaisia mietteitä kuukausi sitten, onkohan avunhuutoon kukaan vastannut?
http://www.vuokkolahtela.fi/?Vuokon_V%E4l%E4hdykset
"Asuntokauppa on tällä hetkellä aika jäissä, sillä kaikki odottavat hintojen romahtamista, jota ei välttämättä tule. Me emme ole samanlaisessa tilanteessa, kuin vuonna 1991 jolloin eräänä kauniina päivänä (muistaakseni tammikuun 10.) jolloin koko Suomi romahti... Asuntojen hinnat lähtivät jyrkkään laskuun ja muistan itsekin tuon ajan hyvin, sillä rivitalohuoneistoni 2 h k s arvo laski muutamassa kuukaudessa 170.000 markkaa... Mutta mikä erottaa tuon ajan tästä päivästä? Silloin romahti niin moni asia, kiitos valuuttalainojen ja alkavan laman, joka tuli voimakkaampana kuin moni osasi edes odottaa. Useat perheet olivat kahden asunnon loukossa, moni oli taannut sukulaistensa lainoja, kuka asuntolainoja kuka valuuttalainoja. Moni jäi työttömäksi ja asunnosta oli pakko luopua hinnalla millä hyvänsä. Tuon laman aikana monille jäi velat ja kaikki omaisuus oli mennyttä. Mikä erottaa tuon ajan tästä päivästä on se, että ihmisillä ei ole nyt pakkoa myydä asuntojaan, vain harvat ovat kahden asunnon loukossa.
Hintaromahdusta ei siis tule ja uskoakseni jos jonkun hinta laskee niin vanhojen huonosti hoidettujen kiinteistöjen tai asunto-osakkeiden, joiden hinnat nousivat aivan liikaa nousukautena.
Mutta miksi ihmiset eivät nyt laita asuntojaan myyntiin tai osta uutta kotia? Moni odottaa milloin alkaa hintojen romahdus ja saadaan ostaa halvalla. Ihmeellistä, mutta jos tarkemmin ajatellaan; jos nyt myy ja oman asunnon hinnasta joutuu tinkimään, saa myös tingittyä samassa suhteessa uudesta ostosta. Miksi siis ei tarpeen tullessa osteta uutta kotia? Siksi, koska meidät on vallannut joukkohysteria, pelko ja epätoivo. Ennalta tilattua tappiota me nyt ruokimme ja voimakkaasti. Ennalta tilattu tappio on aina varma häviö.
Siispä pistäkää raha kiertämään ja ostakaa uusia ihania koteja! Sillä koti on loppujen lopuksi monille tärkein paikka maailmassa ja sen arvoa ei pidä ajatella sijoituksena, jolle tulee muutamassa vuodessa huima nousu. Näin se ei ole."
Katotaan toistaako historia itseään... Näissä asuntokaupoissa kannattaa kuunnella ennen kaikkea omaa järjen ääntä, eikä ainakaan heitä joilla on oma lehmä ojassa.
http://www.vuokkolahtela.fi/?Vuokon_V%E4l%E4hdykset
"Asuntokauppa on tällä hetkellä aika jäissä, sillä kaikki odottavat hintojen romahtamista, jota ei välttämättä tule. Me emme ole samanlaisessa tilanteessa, kuin vuonna 1991 jolloin eräänä kauniina päivänä (muistaakseni tammikuun 10.) jolloin koko Suomi romahti... Asuntojen hinnat lähtivät jyrkkään laskuun ja muistan itsekin tuon ajan hyvin, sillä rivitalohuoneistoni 2 h k s arvo laski muutamassa kuukaudessa 170.000 markkaa... Mutta mikä erottaa tuon ajan tästä päivästä? Silloin romahti niin moni asia, kiitos valuuttalainojen ja alkavan laman, joka tuli voimakkaampana kuin moni osasi edes odottaa. Useat perheet olivat kahden asunnon loukossa, moni oli taannut sukulaistensa lainoja, kuka asuntolainoja kuka valuuttalainoja. Moni jäi työttömäksi ja asunnosta oli pakko luopua hinnalla millä hyvänsä. Tuon laman aikana monille jäi velat ja kaikki omaisuus oli mennyttä. Mikä erottaa tuon ajan tästä päivästä on se, että ihmisillä ei ole nyt pakkoa myydä asuntojaan, vain harvat ovat kahden asunnon loukossa.
Hintaromahdusta ei siis tule ja uskoakseni jos jonkun hinta laskee niin vanhojen huonosti hoidettujen kiinteistöjen tai asunto-osakkeiden, joiden hinnat nousivat aivan liikaa nousukautena.
Mutta miksi ihmiset eivät nyt laita asuntojaan myyntiin tai osta uutta kotia? Moni odottaa milloin alkaa hintojen romahdus ja saadaan ostaa halvalla. Ihmeellistä, mutta jos tarkemmin ajatellaan; jos nyt myy ja oman asunnon hinnasta joutuu tinkimään, saa myös tingittyä samassa suhteessa uudesta ostosta. Miksi siis ei tarpeen tullessa osteta uutta kotia? Siksi, koska meidät on vallannut joukkohysteria, pelko ja epätoivo. Ennalta tilattua tappiota me nyt ruokimme ja voimakkaasti. Ennalta tilattu tappio on aina varma häviö.
Siispä pistäkää raha kiertämään ja ostakaa uusia ihania koteja! Sillä koti on loppujen lopuksi monille tärkein paikka maailmassa ja sen arvoa ei pidä ajatella sijoituksena, jolle tulee muutamassa vuodessa huima nousu. Näin se ei ole."
Katotaan toistaako historia itseään... Näissä asuntokaupoissa kannattaa kuunnella ennen kaikkea omaa järjen ääntä, eikä ainakaan heitä joilla on oma lehmä ojassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksinkertaisesti lainataakka on kasvanut liian suureksi jotta sitä kannattaisi ottaa harteilleen. ei nykypäivän asuntojen hinnoilla makseta lainoja 10 vuodessa vaan tarvitaan vähintään 20 vuotta ehkä jopa 30 vuotta. Hinnat ovat karanneet liian kauas, vain tyhmähkö tai erittäin hyvätuloinen uskaltaa tehdä asuntokaupat nykyhinnoin. Suomi voi olla hyvin erilainen paikka vuonna 2030 ja jos laina aikaani on silloin vielä kymmenen vuotta jäljellä niin huhhuh.. Tämän hetken hintataso ei yksinkertaisesti edes houkuttele ostamaan.
http://euroetana.googlepages.com/kotitalouksienasuntolainat
http://www.stat.fi/til/ashi/2008/03/ashi_2008_03_2008-10-30_tie_001.html
"saa myös tingittyä samassa suhteessa uudesta ostosta"
Asuntoa kun ei makseta prosenteilla, vaan nettorahalla. Jos kalliimman hinta laskee 10% ja oman, halvemman, myy 10% alennuksella niin kyllä siitä selkeästi hyötyy.
Esim 300 000 - 10% = 30 000
kun 100 000 - 10% = 10 000
Voitto: 20 000
"Esim 300 000 - 10% = 30 000
kun 100 000 - 10% = 10 000"
Njet, njet... näin se menee:
300 000 - 10% = 270 000
100 000 - 10% = 90 000
Väliraha on toki 20 000 pienempi, mutta ei saa oikaista laskukaavoissa. Niih.
> kuin vuonna 1991 jolloin eräänä kauniina päivänä (muistaakseni tammikuun 10.)
> jolloin koko Suomi romahti... Asuntojen hinnat lähtivät jyrkkään laskuun ja
Aika tarkan päivämäärän antoi. Tosin kyllä muistelen asuntojen hintahuipun osuneen vuodelle 1989 ja pahimman laskun taittuneen tuossa 1991 vuoden aikana...
Hmm...
Toki lasku oli tuolloin järkyttävän kovaa, keskimäärin jopa yli 20% vuodessa. Se on paljon se.
maksaakko 25 vuotta kämppää vai säästää muutama tonni ja ostaakko lentolippu maahan jossa ei edes tarvitse kämppää siinäpä pulma...